Ravitsemusterapeutti antaa synninpäästön lapsiperheiden tutuille arkiruoille – ”Syyllisyys on aivan turhaa”
Monet ”pahisruoat” eivät olekaan hullumpia vaihtoehtoja perheen ruokapöytään, kun niiden kanssa muistaa muutaman asian.
Pinaattilettuja, nugetteja, paahtoleipää, sokerimuroja, nuudeleita ja nakkeja. Käsi ylös, jos perheesi ruokalistalta löytyy jotain näistä tällä viikolla!
Edellä mainitut ruoat eivät ole kaikista terveellisimpiä ja ravitsevimpia, mutta moni turvautuu niihin arjessaan muun muassa siksi, että ne maistuvat lapsille lähes takuuvarmasti.
Vanhemmat saattavat kuitenkin tuntea moisista ruuista syyllisyyttä, sillä itse tehdyn ruoan ihanne istuu tiukassa. Kyseiset valinnat eivät sitä paitsi vaikuta sellaisinaan monipuoliselta ravinnolta. Tuntuu, että niiden syöttäminen lapsille on ruokasyntiä.
Ravitsemusterapeutti Päivi Lassila Terveystalosta kuitenkin toteaa, että ne ovat kelpo syötävää, kunhan aterioiden koostamisessa muistaa muutaman seikan.
Ratkaisevaa on se, mitä muuta aterialla on
Lassila muistuttaa heti alkuun, ettei ruokasynneistä puhuminen ole suotavaa ja eikä se edistä hyvää ruokasuhdetta.
– Se ei kuulu hyvään ruokapuheeseen. Sydämeen sattuu, jos ruoasta puhutaan syntinä. Mikään yksittäinen, vähäravinteikaskaan ruoka ei tee ruokavaliota huonoksi tai ole kiellettyä. Kyse on kokonaisuudesta.
Jos päivittäinen syöminen koostuu vain edellä mainituista ruoka-aineista, syöminen jää yksipuoliseksi ja lapselle voi tulla jopa ravintoainepuutoksia. Se voi näkyä jaksamisessa ja pitkällä aikavälillä lapsen kehityksessä.
– Syyllisyys siitä, että ei ole itse tehtyä ruokaa tarjolla joka päivä, on aivan turhaa. On hetkiä, jolloin valmiiseen ruokaan turvautuminen on paras vaihtoehto, jotta saadaan perheelle syötävää pöytään.
Mainituista ruoista vain nakeille on laadittu käyttörajoitussuositus alle kouluikäisille.
Ruokia pystyy täydentämään monipuolisiksi ja hyviksi aterioiksi. Tässä muutamia Lassilan esimerkkejä:
- Nakit: oheen uusia perunoita, salaattia tai raastetta sekä täysjyväleipää.
- Nuudelit: Wokki, johon joukkoon voi laittaa eläin- tai kasviproteiinia sekä kasviksia. Nuudeleista löytyy myös täysjyväversioita.
- Pinaattiletut: Helppo ja kelpo ruoka, jossa kasviksia itsessään on jo mukana. Lasillinen maitoa tai vaikkapa raejuustoa tai juustoleipää kaveriksi sekä jälkkäriksi jokin hedelmä.
- Paahtoleipä: Kuidun määrää kannattaa tarkkailla, vaikka vähäkuituinen paahtoleipä ei silloin tällöin ole haitaksi. Kuitua olisi leivässä hyvä olla vähintään 6 grammaa 100 grammaa kohden. Toki muitakin leipiä voi mainiosti paahtaa kuin vain paahtoleipänä myytävää leipää. Sydänmerkki kertoo siitä, että suolaa on kohtuudella. Leivän päälle kasvismargariinia ja kasviksia. Kohtuudella juustoa sekä leikkeleitä.
- Nugetit: Ei näissäkään ole isompaa ongelmaa kuin suolan määrä. Oheen riittävästi kasviksia ja keitettyjä perunoita, muusia tai vaikkapa tummaa riisiä, jolloin annoskoko ja sitä myötä suolan määrä ei kasva liian suureksi.
- Sokerimurot: Vanhempana on hyvä ohjata parempien, enemmän kuitua ja vähemmän sokeria sisältävien murojen äärelle, varsinkin, jos muroja syödään usein. Lapset valitsevat murot hauskimman pakkauksen mukaan, ja ne yleensä sisältävät kaikista eniten sokeria. Sydänmerkin avulla on helppo löytää vähäsokerisia ja runsaskuituisia muroja.
– Joskus valmisruoka voi olla parempi vaihtoehto kuin kotona tehty ruoka. Esimerkiksi kaupan makaronilaatikko, jonka oheen valmistaa kotona salaatin, on jo oikein hyvä ateria verrattuna kotona tehtyyn makkarakastikkeeseen ja perunaan, jonka kanssa ei tarjota lainkaan kasviksia.
Lastenkin kanssa voi keskustella siitä, millainen on hyvä ateria ja miten se edistää kasvua sekä jaksamista esimerkiksi liikuntaharrastuksissa. Kouluikäisen kanssa on hyvä käydä läpi, mitä hänen toivotaan syövän esimerkiksi iltapäivällä, kun vanhemmat eivät välttämättä ole kotona.
Monella lapsella on tänä päivänä ummetusta, mikä johtuu pitkälti sokerisesta ja vähäkuituisesta ravinnosta. Myös siksi aterioihin kannattaa ujuttaa monipuolisesti kasviksia ja täysjyväviljavalmisteita.
Toisaalta Lassila muistuttaa, että karkkipäivän pitäminen on vanhanaikainen ja asiantuntijoiden mukaan huonoksi havaittu tapa. Jos lapsilta kielletään sokeri kokonaan muina päivinä ja syömistä tarkkaillaan tiukasti, mutta karkkipäivänä saa irrotella, määrät kasvavat usein liian suuriksi.
– Arjessa kannattaa ohjata kohtuullisuuteen. Jälkiruokaa voi tarjota vaikka joka päivä päivällisen päälle, jos määrä on järkevä ja jälkiruokaa vaihtelee, kuten muutama makeinen, keksi, marjakiisseli tai vaikkapa tuoreita marjoja.
Rentoon yhdessä syömiseen ja ruuanlaittoon sekä arvostavaan ruokapuheeseen kannattaa siis panostaa enemmän kuin yksittäisten ruoka-aineiden tarkkailuun.
Jaa oma kokemuksesi