Runoja mummolle – koskettavimmat runot isoäideistä
Kokosimme äitienpäivän kunniaksi yhteen koskettavia runoja mummolle ja kauniita värssyjä mummoista. Runoissa mummot ovat lämpimiä, hoivaavia, hassuja, ilkikurisia ja ennen kaikkea inhimillisiä.
Kortissa parasta on runo. Se on kaunis tapa osoittaa mummolle ainutlaatuista rakkautta. Listasimme runoja mummolle eri makuihin ja tilanteisiin, tarvitsit sitten syntymäpäivärunoa, äitienpäivärunoa, yleistä onnittelurunoa tai lohdun runoa.
Lue myös: Runoja äidille – kaunis runo on ihana tapa muistaa äitiä
Isoäitien silmissä asustavat sukupolvien katseet,
ne jotka ovat ennen häntä
kätkeneet ja vuodattaneet kyyneleitään,
kysyneet ja kimaltaneet hymystä
ja joissa elää hymyn ja kyynelten jatkuvuus,
nauru, ilo ja suru, kysymykset ja lannistumattomuus.
– Eeva Kilpi
***
Mummin luona on hyvä olla,
siellä on hauskaa monta.
Viilipiimä syödä saadaan
aivan verratonta.
Sitten mennään poimimahan
mäeltä mansikoita,
Evähiksi mummi ottaa
rieskaleipää, voita.
– P. J. Hannikainen
***
Perikunnan kesätalo pieneni tontilleen.
Puu rapisee, isoäiti istutti tontille puita
ja taikoja: Kalle-enon ja Saimi-tädin,
kuten tiedätte, hopeapajun,
ja pienille tytöille luumupuita.
Minun mummoni istuu keinussa
kriikunanmarjoja suussa ja silmissänsä,
hän katsoo: variksia lentää ohuiden koivujen latvaan.
– Maija Turunen
***
Hellästi hän kosketti lapsia
heidän nimillään. Hän kertoi
arvoituksellisia, suojelevia satuja
tuvan pimeässä, yön linnan
kellarissa. Niin
hän opetti heille sovituksen,
ja he jättivät hänet
ja katosivat tulevaisuuden
siintävään ihmisjoukkoon,
matkalle muistojensa luo.
– Gösta Ågren
***
Talossa kalliolla meren rannalla
on yhä päätäsi suurempi
ja kevyempi simpukankuori, vaikka nykyään
jaksat tuskin nostaa sitä.
Kerran se oli täynnä kuiskauksia;
kerran se oli torvi
johon saatoit puhaltaa kuin uuden
vuoden esiin loihtiva samaani,
ja sait lapsesi juoksemaan luoksesi.
– Margaret Atwood
Runoja mummolle, joka rakastaa runoutta
Vanha pelargonia on mummon akkunalla
ja akkunan alla
laulaa katulaulaja.
Hän mummolleni laulaa
ja punoo lemmenpaulaa,
mutta turhaa on se vaiva,
mummo vaarin muistaa vain.
– Kari Kuuva
***
Raskaan meren rantaan astuvat mummot
suuri huivi leuan ali solmittuna,
hennoilla, haurailla jaloillaan.
[…]
He tulevat kaikista menneisyyksistä,
taloista jotka tuoksuivat,
palaneista hämäristä.
Katselevat merta tai ovat katsomatta,
piirtelevät kiemuroita kepeillään
ja meri huuhtoo heidän kalligrafiansa.
Mummot kohottautuvat ja lähtevät
hennoilla linnunjaloillaan
kun pillastuneet aallot
lentävät alastomina tuulessa.
– Pablo Neruda
***
Mitä tiedämme toisista ei aina
ole syvimmän ystävyyden perusta,
vaan sanomatta jätetty, katse, käden ele.
Jokin hellyys oli kaikessa tomeruudessa –
miksi en kysellyt millaista sinulla oli ollut
lapsena Smoolannissa, millaista kaikki vuodet
äidinisän kanssa? Miten olisin saattanut!
Nyt tajuan äkkiä: minä olen viimeinen
joka on sinut nähnyt, muistaa sinut. Kaikki toiset
ovat kuolleet.
– Bo Carpelan
***
Tiedätkö miksi mummo konkkaa?
Hän hakee aamulla vettä
ja kaivolle on viisi mailia,
hakee puita kirveen kanssa
ja metsään on viisi mailia toiseen suuntaan,
etsii pelloilta kurpitsanlehtiä
vuohi lieassa kaivolla puun alla
ja kiiruhtaa kotiin laittamaan lapsille ruokaa.
Minä tiedän miksi mummo konkkaa.
– Lupenga Mphande
***
Minun mummoni mainio kerrassaan
oli kauhujuttuja kertomaan.
Niissä iskivät puukot ja heiluivat kirveet,
joka riihessä mellasti haamut hirveet,
ja aina sen neidon väärän nai,
ja köyhä ja viaton kuolla sai.
Kovin päättyivät tarinat murheellisesti.
Sydän pakahtumatta sen vaivoin kesti,
että hyvyys ja oikeus päällä maan
oli tyhjiä sanoja vaan:
Ah, mummoni, ettepä elänyt
ja nähnyt, kuinka on nyt.
– Elvi Sinervo
Anna.fi: Eija Vilpaksen nauru ja puhe taukoavat lähestulkoon yhdestä syystä: ”Hän suorastaan mykistää minut”
Lue myös
Jaa oma kokemuksesi