Vapaa-aika 17.07.2023

Yksityisetsivä Matti kyttää pettäjäpuolisoita työkseen, mutta yhdestä keikasta hän kieltäytyi: ”Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön”

Perhe-elämän kiemurat työllistävät harvemmin kuin yritysmaailman toimeksiannot, mutta myös yksityishenkilöt palkkaavat etsiviä. Keitä asiakkaat ovat ja mihin he tarvitsevat etsivää?

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock

Tyypillistä asiakasta ei ole olemassakaan, toteaa yksityisetsivä Matti Kauranen. Hänen mukaansa asiakkaiden sukupuolijakauma on varsin tasainen, he ovat kaikenikäisiä ja heitä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.

– Ja kaikilla on samat ongelmat, Kauranen naurahtaa.

Vain nuoret puuttuvat asiakaslistalta lähes kokonaan. Kauranen arvelee, että kovin nuoret henkilöt eivät käytä yksityisetsivien palveluita, koska useimmiten heillä ei ole siihen varaa.

Kauranen kertoo, että alueesta ja toimistosta riippuen yksityisetsivän palvelut maksavat noin 60–100 euroa tunnilta ynnä kulut, tai vaihtoehtoisesti työtä tehdään sopimushintaan.

Pelkällä etsivän työllä voi Kaurasen mukaan kuitenkaan harvoin elättää itseään, ja siksi myös hän tekee sitä vain sivutoimisesti.

Yksityisetsivä penkoo salaisuuksia

Yksityisetsivien ammattitaito karttuu pitkälti käytännön työssä. Suomessa etsiviltä silti vaaditaan vartijan koulutus sekä lain tuntemusta siinä, millä keinoin kyttääminen on sallittua. Esimerkiksi puheluiden kuuntelu, kotirauhan rikkominen sekä tilojen tekninen tarkkailu tai kuunteleminen on heiltä kiellettyä.

Matti Kauranen on työskennellyt alalla yli 30 vuotta. Palo ammattia kohtaan syttyi jo lapsuudessa, kun Kaurasen äiti aloitti myymäläetsivänä ja myöhemmin siirtyi etsivätoimistoon.

Etsiviä työllistävät sekä yritykset että yksityishenkilöt. Kauranen arvioi, että yritysmaailman toimeksiannot, kuten työntekijöiden taustojen selvittäminen, ovat hieman yksityispuolen keikkoja yleisempiä.

Yksityishenkilötkin silti palkkaavat etsiviä, joiden palveluita hyödynnetään muun muassa perintö- ja huoltajuusriidoissa, naapurikiistoissa sekä kadonneiden läheisten jäljittämisessä.

Kaurasen mukaan ylivoimaisesti yleisin toimeksianto on kuitenkin se, että yksityisetsivä lähetetään seuraamaan uskottomuudesta epäiltyä puolisoa. Sitä Kauranen on saanut tehdä yllin kyllin.

– Olen seurannut pettämisestä epäiltyjä puolisoita esimerkiksi kaupassa, ravintolassa ja matkalla töistä kotiin, hän luettelee.

Kauranen kertoo, että monet palkkaavat yksityisetsivän vain vahvistamaan kauan kyteneen pettämisepäilyn. Joskus asiakas jopa tietää puolison uskottomuudesta, mutta haluaa vedenpitäviä todisteita, jotta kokisi voivansa ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa.

yksityisetsiva

Yksityisetsivä ei saa rikkoa kotirauhaa, mutta julkisilla paikoilla tarkkailu on sallittua tietyin ehdoin.

Jotkut pyytävät yksityisetsivää selvittämään puolisoehdokkaan taustoja esimerkiksi ennen yhteen muuttamista. Toiset kyttäävät kumppaniaan vuosikausia, eikä motiivina ole aina epäily uskottomuudesta.

– Olen seurannut ihan kahdeksankymppisenkin tekemisiä, kun puoliso on halunnut varmistua siitä, ettei kukaan käytä vanhaa miestä hyväksi.

Kauranen sanoo, että monissa mustasukkaisuustapauksissa hänelle maksetaan ennen kaikkea mielenrauhasta. Epäily joko osoittautuu vääräksi tai sitten tieto varmistuu, jolloin asiakkaan on helpompaa arvioida parisuhteensa jatkoa.

Mitä mieltä Kauranen on itse siitä, että joku palkkaa hänet vakoilemaan kumppania?

– Ei minulla ole siihen kannan ottamista, hän toteaa.

Nämä keikat jäivät tekemättä

Yksityisetsivä Kauranen on nähnyt urallaan monenmoista, mutta kaikkeen hän ei suostu. Kaurasen mukaan eräs asiakas pyysi kerran selvittämään, missä osoitteessa asuu mies, jonka kanssa asiakkaalla oli ilmeisesti suhde.

Asiakas tiesi miehen asuinpaikkakunnan mutta ei tämän tarkkaa osoitetta. Mies kuitenkin asui kumppaninsa kanssa yhdessä. Asiakkaan aikeena oli pelmahtaa miehen kotiovelle kertomaan tämän kumppanille, että miehellä on suhde hänen kanssaan.

– Siihen en ryhtynyt. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.

Ammatin varjopuoli ovat toimeksiannot, joita tilaavat selvästi vainoharhaiset ihmiset. Kaurasen mukaan joskus tuntuu siltä, että yhteydenottoja tulee mielenterveysongelmaisilta kaikista eniten.

yksityisetsiva

Yksityisetsivän työssä on ainakin yksi selvä varjopuoli.

Jotkin yhteydenotot ovat hyvinkin vakuuttavia, mutta toisten osalta selviää jo ensimmäisessä puhelussa, että kaikki ei ole kunnossa.

– Jos henkilö kertoo muuttaneensa kolmesti ja vaihtaneensa kotiovensa lukon kymmenen kertaa, ja häntä silti vainotaan jostain kumman syystä, kyse on selkeästi kuvittelusta.

Kauranen sanoo, että hän välttää vastaanottamasta keikkoja, joiden tilaajan hän epäilee olevan mielenterveysongelmainen.

Sen sijaan rikosasioissa Kauranen ohjaa asiakkaan suoraan poliisin pakeille. Kauranen kertoo kieltäytyneensä esimerkiksi sen selvittämisestä, tapahtuuko taloyhtiön kellarissa huumekauppaa.

Yksityisetsivän työ on ”pitkälti tylsää”

Lennokkaat takaa-ajot ja dramaattiset vähältä piti -tilanteet ovat ehkä elokuvien ja tv-sarjojen antama käsitys yksityisetsivän työstä, mutta todellisuus on toinen.

– Oikeassa elämässä yksityisetsivä odottaa tuntitolkulla autossa tuijottaen ovea, jotta näkisi, tuleeko ihminen sieltä ulos vai ei, Matti Kauranen hymähtää.

Yksityisetsivältä vaaditaan siis pitkäjänteisyyttä, koska työ on Kaurasen sanoin ”pitkälti tylsää”.

yksityisetsiva

Työhön kuuluu paljon odottelua. Kuvituskuva.

Kauranen naamioituu työssään vain vähän. Hän saattaa vaihtaa keikalla aurinko- tai silmälaseja sekä vaatetusta, mutta peruukkeja tai tekopartoja hän ei kanniskele mukanaan.

Suostuukohan yksityisetsivä paljastamaan, mistä voisi itse päätellä, että joku on lähettänyt kyttääjän kintereille?

– No, jos huomaa, että on jatkuvasti sama henkilö tai auto perässä, niin se on mahdollista. Täytyy tosin ensin sulkea pois kaikki sattumat, joskin niiden todennäköisyys jossain kohtaa ehtyy.

Kauranen kertoo, että toimeksiannoilla selvinneet salaisuudet eivät jää pyörimään hänen mieleensä. Asiakkaatkin reagoivat löydöksiin yleensä rauhallisesti, koska yksityisetsivän palkattuaan he usein osaavat odottaa huonoja uutisia.

– En kaipaa työstäni sen kummempaa palautumista. Työt ovat työt, ja sitten kotiin.

Lue myös: Juuri nyt eletään lasten katoamisten ”sesonkiaikaa” – poliisi kertoo, mistä ja miten kadonneet lapset yleensä löytyvät

Anna.fi: Pettääkö mieheni? Tunnista nykyaikaiset pettämisen merkit

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X