Identtiset, mutta erilaiset – yksivuotiaat Saima, Silvia ja Seela ovat identtiset kolmoset ja kolme täysin eri persoonaa

Identtiset kolmoset Saima, Silvia ja Seela hurmaavat perheensä paitsi selittämättömällä yhteydellään, myös ihanilla ominaispiirteillään.

Teksti Maria Mäkituomas
Kuvat Jonna Lindqvistin kotialbumi
identtiset kolmoset
Saima, Silvia ja Seela ovat identtiset kolmoset.

Puolitoistavuotiaat identtiset kolmoset Saima, Silvia ja Seela ovat opettaneet äidilleen Jonna Lindqvistille, 35, paljon. Niin paljon, että Jonna kutsuisi hoitovapaataan pikemminkin opintovapaaksi.

Kun Jonna sai vuonna 2019 tietää odottavansa kolmosia, kävi hän läpi valtavan tunteiden kirjon. Kaksplussan jutussa vuonna 2020 hän kertoi, miten kolmosraskaus eteni ja miten perhe valmistautui pienokaisten tuloon. Perheeseen kuuluivat jo entuudestaan kaksi isoveljeä, nyt 7- ja 5-vuotiaat Emil ja Viljam.

Kolmosten hoitaminen viisilapsisessa perheessä ei kuitenkaan ole ollut yhtään niin rankkaa kuin Jonna kuvitteli. Arjen parhaimpia paloja hän jakaa @triplettemama-blogissaan.

– Kaikki on mennyt sata kertaa paremmin kuin odotin.

Perhe herättää paljon kiinnostusta, ja tuntemattomat tulevat usein juttelemaan. Usein asenne on utelias ja ihannoiva. Silti on niitäkin, jotka ovat todenneet ykskantaan kolmosten saamisesta, että ”eipä käy kateeksi”.

– Kävisi aivan varmasti kateeksi jos vain tietäisi, kuinka ihanaa kaikki on, Jonna naurahtaa. – Äitinä en voi kuin hämmästellä tyttöjen välistä yhteyttä. Heidän yhteinen kielensä on myös hauskaa kuunneltavaa.

Vaikka tytöt ovatkin identtiset ja muistuttavat monilta osin toisiaan, he ovat alkaneet osoittaa yksilöllisiä ominaispiirteitään.

Tutustutaan tyttötrioon tarkemmin.

Identtiset kolmoset esittäytyvät

Saima

identtiset kolmoset, Saima

Saima on tapaturma-altis seikkailijaluonne.

”Meistä kolmesta minä olin ensimmäinen, joka tuli maailmaan. Opin myös kävelemään nipin napin ensimmäisenä.

Yhdeksän kuukauden iässä aloin hokea sanaa ”äiti”, mutta liikkeelle lähdettyäni en ole enää sitä toistellut. Osaan kyllä muutamia muitakin sanoja, mutta äiti odottaa innolla, koska alkaisin taas kutsua häntä. Taidanpa antaa hänen odottaa vielä jonkin aikaa.

Vaikka siskojen kanssa on kivaa kulkea tiiviissä nipussa, minä olen se, joka lähtee omin päin joskus seikkailemaan. Minusta on kivaa tutkia muita leikkivälineitä ja tutustua toisiin ulkona leikkiviin lapsiin.

Kaikki onnettomuudet tapahtuvat jostain syystä aina minulle. Molemmat silmäkulmistani ovat auenneet kerran, ja siksi kumpaakin kulmakarvaani halkoo arpi. Kerran minulla on ollut silmä mustana, ja viimeksi toinen etuylähampaani lohkesi. Piti lähteä hammaslääkäriin asti sitä korjaamaan.

Tapaturma-alttiuteni on kaikille mysteeri. En ole yhtään uhkarohkea, enkä kohella ympäriinsä. Äiti harkitsee tosissaan ostavansa minulle jääkiekkokypärän, jossa on sekä pleksi että ristikko.

Olen luonnonlahjakkuus viihdyttämään. Nauratan muita ruokapöydässä päristelemällä ja röhkimällä kuin possu. Olen muutenkin ilmeikäs; jos jäämme kiinni äidille kataluuksista, kuten vessapaperirullan repimisestä silpuksi, minä loksautan suuni ammolleen. Nyt olemme tosin jo niin isoja, ettei vessapaperi enää kiinnosta. Nykyisin kiipeämme salaa olohuoneen pöydälle leikkimään.

Kun halaan, halaan kunnolla, oikein reilusti kaulasta rutistaen. Äiti sanookin minua siksi perheen halinalleksi.”

Lue myös: Kun kaksosuus on turhaa niputusta – ”Ensimmäisellä luokalla saimme stipendin, mutta se jaettiin puoliksi”

Silvia

identtiset kolmoset, Silvia

Itsenäinen Silvia on saanut lempinimekseen neiti Tänttähäärä.

”Minä synnyin meistä toisena, mutta opin ensimmäisenä ryömimään ja konttaamaan. Saima oppi kävelemään ensin, mutta minä otin ensiaskeleeni vain kaksi tuntia häntä myöhemmin. Nyt juoksen nopeammin kuin kumpikaan siskoista. Olen myös taitava tanssimaan, ja alan tanssia heti, kun kuulen musiikkia.

Meistä kellään ei ollut syntymämerkkiä, mutta nyt minut voi tunnistaa poskeeni äskettäin ilmestyneestä luomesta.

Trampoliinilla pomppinen on minusta ihan parasta. Yritän livahtaa trampoliinille aina tilaisuuden tullen. Äskettäin yritin kiivetä sinne hyppimään, ennen kuin lähdimme viemään isoveljiä eskariin ja päiväkotiin.  Äiti ei antanutkaan minun pomppia, joten osoitin mieltäni koko matkan autolle. Onneksi pääsin pomppimaan palattuamme kotiin.

Liikunnallinen luonteeni ei kuitenkaan näy öisin. Olen kaikista rauhallisin nukkuja. Äiti laittoi minut siskojen väliin nukkumaan, koska rauhoittava vaikutukseni estää heitä villitsemästä toisiaan.

Joskus pääsen erityisoikeudella mukaan isoveljien puuhiin. Olen pikkusiskoista se, joka useimmiten saa osallistua legoleikkiin tai iltakylpyyn heidän kanssaan.  Vain kerran Emil suuttui minulle kovasti, kun rikoin vahingossa hänen hiekkalaatikkorakennelmansa. Tutkin tarkkaan, mitä isoveljet tekevät, ja yritän matkia heidän juttujaan.

Jos näen, että jollakulla on paha mieli, haluan auttaa. Haen kiireesti lelun lohdutukseksi vaikka toisesta huoneesta, jos se on tarpeen.

Olen porukan itsenäisin ja itsepäisin. Tiedän jo hyvin tarkkaan, mitä haluan. Siksi äiti joskus kiusoittelee sanomalla, että olen neiti Tänttähäärä. Sylissäkään en oikein halaile, vaikka siellä mielelläni kyhnäänkin. Tykkään myös pusutella.”

Seela

identtiset kolmoset, Seela

Seela on herkkä kirjallisuuden ystävä.

”Äiti sanoo minua perheen sylivauvaksi. Tykkään olla sylissä, ja olenkin kaikista pienin. Synnyin viimeisenä, vaikkakin samalla minuutilla kuin Silvia.

Olin tosi pikkuinen äidin vatsassa ja yhä edelleen siskojani pienikokoisempi. Minä olin kuitenkin ensimmäinen, jolle puhkesi hammas.

Rakastan keinumista. Emme ole koskaan olleet niin pitkään keinumassa, että minä olisin se, joka ensimmäisenä ehdottaa lähtemistä. Päätin itse opetella keinumaan rengaskeinussa, koska en tykännyt jonottaa vuoroani vauvakeinuun liian pitkään.

Olen siskoksista herkin.  Osaan itkeä hentoista, sydäntäsärkevää itkua, josta minut aina tunnistaa. Osaan myös itkeä todella kovaan ääneen, yleensä öisin. Toisaalta olen se, joka leikin lomassa kikattelee ensimmäisenä ja eniten.

Vaikka me kaikki olemme kirjallisuuden ystäviä, minua voisi sanoa porukan lukutoukaksi. Kiikutan vanhemmilleni joka päivä kymmenittäin kirjoja, jotta he lukisivat minulle. Osoitan muutenkin kielellistä lahjakkuutta harjoittelemalla itsenäisesti r-äännettä ja suhuäänteitä.

Innostun laululeikeistä. Varsinkin Hämähäkki ja Leijonan metsästys ovat kovia hittejä. Tykkään jumppailla, ja koitan harjoitella käsilläseisontaa, koska isoveljetkin tekevät niin.

Muut eivät ota pihalle mukaan pehmokavereita tai riepua, mutta minusta on mukavampaa, että ne ovat mukana. Vaikka olen aina leikeissä mukana, olen hieman arka ja tarkkailen uusia tilanteita vähän etäältä.”

Identtiset ”likat” ovat isoveljien suosikkeja

Isoveljet Emil ja Viljam ovat nimenneet identtiset siskonsa ”likoiksi”, joista he mielellään kertovat eskarissa ja päiväkodissa. Jokainen tyttöjen oppima uusi taito on isoveljille ilon ja ylpeyden aihe.

Äiti Jonna kertoo, että kaikkia tyttöjä yhdistää rakkaus musiikkiin ja muotiin. Kolmen pienen lapsen pukeminen on heidän perheessään nopeaa hommaa, sillä tytöt osallistuvat pukemiseen aktiivisesti itse – vaikka kengät tai housut saattavatkin mennä jalkojen sijasta käsiin.

– Kirppispöydänkin laittamiseen tytöt osallistuvat mielellään. Kun minä hinnoittelen, he sovittelevat vaatteita, Jonna iloitsee.

Kaiken pitää olla aina samanlaista, kolmin kerroin. Jos yhdellä tipahtaa ruokaa paidalle, ei paitaa voi vaihtaa ennen ruokailun loppumista. Muuten kaksi muutakin haluavat uuden paidan. Tytöt ovat myös hyviä jakamaan. Lelut, ksylitolipastillit ja kengät aina muistetaan hakea jokaiselle.

Yksi asia on kuitenkin jakamaton: äidin syli.

Ennen syliin saattoi mahtua kaksi tai kolmekin kerrallaan, mutta ei enää. Siellä köllötellään yksitellen vain omana, ihanana itsenään.

Lue myös: Jutta sai punapäiset kolmoset, joihin somekansa rakastui: ”Jo keskolassa huomasin, miten erilaisia he ovat”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä