Henna, 31, sairastui raskausajan masennukseen: ”Ajattelin, etten merkitse mitään, ja että en halua tätä vauvaa”

Ennen raskausaikaa Hennalla ei ollut kokemusta masennuksesta. Hän uskoo, että masennuksen puhkeaminen oli usean tekijän summa. Yhdeksi syyksi Henna epäilee odotusten ja todellisuuden epäsuhtaa.

Teksti Satu Lithovius
Kuvat iStock

Kun Henna Hanhirova, 31, odotti esikoistaan vuonna 2019, raskauden alku oli hankala. Henna kärsi voimakkaasta pahoinvoinnista ja oksensi monta kertaa päivässä. Koska fyysinen vointi oli niin heikko, hän ei alkuun huomannut, että henkinen hyvinvointikin alkoi rakoilla.

– Vasta kun pahoinvointi alkoi vähentyä ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen, tajusin, että en jaksa mitään. Mikään ei kiinnostanut. Ajattelin, että en merkitse mitään, ja että en halua tätä vauvaa, Henna kertoo.

Hän ei kuitenkaan osannut ajatella olevansa masentunut. Asia nousi esille vasta, kun hän eräänä iltana kertoi tunnoistaan ystävälleen, joka alkoi pohtia, voisiko Henna olla masentunut.

Lue myös: Raskausajan masennus on jopa yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus

– Olin aiemmin kuullut vain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja luulin, ettei olemassa ole muuta raskauteen liittyvää masennusta. Aloin googlettaa ja päädyin nettisivulle, jossa kuvailtiin raskausajan masennusta. Se täsmäsi minuun ihan täysin, hän kertoo.

Apu oli jäädä saamatta, auttavassa puhelimessa vastaus oli tyly

Henna puolisoineen päätti ottaa asian esille tulevalla neuvolakäynnillä. Tosipaikan tullen hän oli jättää asian sanomatta, mutta onneksi Hennan mies sanoi sen ääneen ja avasi näin keskustelun.

Neuvolan terveydenhoitaja pyysi Hennaa tekemään masennusseulontakyselyn. Sen pistemäärä nousi yli hälytysrajan.

– Sain lähetteen perhepsykologille, mutta sinne oli jonoa. Aikaa odottaessani oloni paheni ja soitin päivystävään mielenterveyspuhelimeen. Siellä vastaanotto oli todella tyly. Minulle tuli vahvasti sellainen olo, etten saa apua mistään.

Onneksi puoliso oli vahvana tukena, ja lopulta Henna sai peruutusajan perhepsykologille. Siitä alkoi käänne parempaan.

– Se oli aivan mahtava kokemus. Sain keskusteluapua, joka tähtäsi omien haitallisten ajatusmallieni purkamiseen. Lisäksi teimme konkreettisia harjoitteita, joiden avulla loin suhdetta vauvaan. Tiesin olevani raskaana, mutta minulla oli vaikeuksia luoda vauvaan tunnesidettä, Henna kuvailee.

Lue myös: Kun raskaus masentaa –  lue Kiiran, 27, tarina

Masennus ei uusinut synnytyksen jälkeen

Henna kävi psykologin puheilla aluksi kerran viikossa, ja kun vointi alkoi kohentua, kahden viikon välein. Henna kertoo olleensa jo melko hyvässä kunnossa vauvan syntymän aikaan.

– Olimme ehtineet käsitellä psykologin kanssa sen, ettei heti vauvan synnyttyä välttämättä tule mitään alkuhuumaa. Jos en olisi saanut apua, olisin kuvitellut, että olen siinäkin jotenkin epäonnistunut.

Raskausajan masennuksesta kärsineillä on kohonnut riski sairastua myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta Hennalle ei näin käynyt. Hän kiittää siitä raskaudenaikaista hoitosuhdettaan, joka jatkui myös vauvan syntymän jälkeen kerran kuukaudessa.

– Oli hyvä, että palvelu ei loppunut vauvan syntymään. Kävin psykologilla yhteensä noin 1,5 vuoden ajan. Välissä oli pieni koronatauko, mutta olin silloin jo oikein hyvässä kunnossa, Henna sanoo.

”En koe enää olevani vääränlainen”

Ennen raskausaikaa Hennalla ei ollut kokemusta masennuksesta. Hän uskoo, että masennuksen puhkeaminen oli usean tekijän summa. Yhdeksi syyksi Henna epäilee odotusten ja todellisuuden epäsuhtaa.

– Minulla oli etukäteen vahva mielikuva siitä, millaista on olla raskaana. Ajattelin, että silloin on onnensa kukkuloilla ja kaikki tuntuu ihanalta. Minulla ei kuitenkaan ollut mitenkään ihmeellinen olo, ja koin siksi olevani virheellinen ja vääränlainen.

Nyt Henna odottaa toista lastaan. Myös tässä raskaudessa alku oli vaikea, ja Henna oksenteli jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Etukäteen hän jännitti, puhkeaako masennus hormonimyrskyn myötä uudestaan.

Jonkin verran samantyyppisiä ajatuksia onkin noussut, mutta ero on siinä, miten Henna reagoi ajatuksiin.

–  Tunnistan ne ja sanon ne ääneen miehelleni tai kaverilleni. Nyt ajatukset tulevat ja menevät eivätkä jää enää hallitsemaan elämääni. Psykologikäynneistä on ollut suuri hyöty juuri siinä, että hyväksyn ajatukseni ja tunteeni enkä koe olevani niiden vuoksi vääränlainen.

Masennuksesta syttyi halu auttaa muita

Oman masennuskokemuksensa jälkeen Henna halusi auttaa muita masennuksesta kärsiviä odottavia äitejä. Nykyään hän toimiikin Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n vapaaehtoisena tukiäitinä ja ohjaajana juuri raskaudenaikaisesta masennuksesta kärsiville.

–  Heillä on hyvin samanlaisia ajatuksia kuin itselläni. Haluan muistuttaa heitä siitä, että he eivät ole vääränlaisia, vaikka eivät sopisi siihen ruusuiseen kuplaan, jollaiseksi raskausaika usein kuvitellaan.

Helsingin yliopiston ja HUSin Ilo Odottaa -tutkimus tähtää raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon. Tutkimuksessa seulotaan odottavien äitien masennusta ja selvitetään nettiterapian hyötyjä masennusoireista kärsiville odottajille. Tavoitteena on vahvistaa äitien ja lasten terveyttä ja hyvinvointia raskausajasta alkaen. Tutkimukseen etsitään parhaillaan odottavia äitejä Helsingin ja Vantaan alueelta. Lue lisää ja osallistu tutkimukseen: Ilo odottaa | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä