Lapsensa toinen äiti Tiitu muistaa yhä, miten pahoillaan kätilö oli synnytyksen jälkeen: ”Voin kuvitella, ettei ollut mukavaa tulla sanomaan sellaista”
Tiitu, 32, on lapsensa toinen äiti. Hän toivoo, että hänet ja hänen kaltaisensa tunnistettaisiin paremmin niin terveydenhuollossa kuin arkisissa keskusteluissa.
Helmikuussa 2022 pieni Melvin teki tuloaan maailmaan. Lapsi oli Tiitun, 32, ja hänen vaimonsa Tiian, 37, esikoinen.
Synnytyksen jälkeen kätilö lähestyi Tiitua nolona. Kätilö kertoi vuolaasti pahoitellen, että hänen pitäisi merkitä tietokantaan, keitä synnytyksessä oli ollut synnyttäjän lisäksi paikalla. Sellaista vaihtoehtoa kuin lapsen äiti ei kuitenkaan ollut. Piti valita, olisiko Tiitu järjestelmässä isä, isovanhempi, tukihenkilö vai muu sukulainen.
– Kätilö varovaisesti ehdotti, voisiko minut merkitä muuksi sukulaiseksi. Voin kuvitella, ettei ollut mukavaa tulla sanomaan sellaista.
Asia ärsytti Tiitua, mutta hän ei pahastunut kätilölle. Päinvastoin. Kätilö oli toiminut hänen mielestään tilanteessa hienosti, koska tämä oli osoittanut ymmärtävänsä, että Tiitu oli vastasyntyneen toinen äiti eikä mikään epämääräinen sukulainen.
Sellaisilla kohtaamisilla on sateenkaariperheille iso merkitys, sanoo Tiitu. Monissa järjestelmissä ja lomakkeissa on ongelmana, etteivät ne tunnista sateenkaariperheitä. Siihen pitäisi saada muutos.
– Kokemus siitä, että samaa sukupuolta oleva vanhempi on toisena vanhempana kuultu ja nähty, on henkilölle itselleen ja koko perheelle todella tärkeä.
Kahden naisen rakkaustarina
Tiitun oikea nimi on Tiia-Maria. Hänen lempinimensä Tiitu oli käytössä jo ennen kuin hän tapasi puolisonsa, jolla sattuu olemaan lähes sama nimi.
Tiitu ja Tiia alkoivat seurustella vuonna 2012. Rakkaus roihahti, kun naiset alkoivat kirjoitella toisilleen Facebookissa. Alun perin he olivat tavanneet Tiitun tädin kautta: tämä oli Tiian entinen työkaveri.
Suhteen alku ei ollut helppo. Monet naisten lähipiiristä olivat onnellisia uudesta parisuhteesta, mutta osalla oli asiassa enemmän sulateltavaa.
– Olin Tiian ensimmäinen naispuolinen kumppani. Minua ennen hän oli seurustellut monta vuotta miehen kanssa. Siksi suhteemme oli joillekin läheisillemme yllätys, eräänlainen kulttuurishokki, Tiitu kuvailee.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Asiaan ehkä vaikutti sekin, että kaksikko on kotoisin Lapista. Vielä kymmenen vuotta sitten asenneilmapiiri oli erilainen. Pohjoisen pienillä paikkakunnilla saattoi olla vaikeaa nimetä yhtäkään paikallista henkilöä, joka olisi avoimesti sateenkaareva.
Tiitu ja Tiia asettuivat ensin asumaan Tiitun kotipaikkakunnalle Tornioon, mistä he muuttivat vuonna 2016 töiden perässä Vantaalle. Siellä asuessaan he avioituivat ja heidän lapsensa Melvin syntyi.
Tätä nykyä perhe, johon kuuluu myös kolme koiraa, asuu Oulussa. Tiia on palannut työelämään, ja Tiitu on puolestaan vanhempainvapaalla.
Toinen äiti tunnistetaan vieläkin huonosti
Se, mitä tapahtui synnytyssairaalassa, on toistunut tavalla tai toisella monta kertaa myöhemmin.
Tiitu ja hänen vaimonsa ovat paitsi samaa sukupuolta, myös toistensa kaimoja. Tiitu ymmärtää, että se voi aiheuttaa sekaannuksia erilaisissa tilanteissa.
Kun Tiitu on käynyt kaksin vauvan kanssa neuvolassa, häneltä on kysytty, imettääkö hän. Vaikka myös ei-synnyttäneen naisen on mahdollista imettää, kysymyksenasettelusta selvisi, että kysyjä oletti Tiitun synnyttäneen.
Tiitu ja Melvin synnytyslaitoksella helmikuussa 2022.
Tiitu antaa inhimilliset virheet anteeksi. Hän kuitenkin kaipaisi sitä, että neuvolassa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin nykyistä paremmin tiettyjä vivahteita.
– Kerran neuvolassa kysyttiin, tiedänkö Melvinin isän pituutta. Tilanne on kuitenkin se, ettei Melvinillä ole isää. On vain lahjoittaja, joka on luovuttanut sukusoluja ja joka ei ole itsekään tahtonut isäksi sanan sosiaalisessa merkityksessä.
Lue myös: Monikulttuurisuus haastaa neuvolat: ”Aivan kuin mieheni ei olisi ollut huoneessa lainkaan”
Vanhemmuus on sosiaalinen konstruktio, Tiitu korostaa. Hänkin on yhtä lailla lapsensa äiti, vaikkei olekaan tälle geneettisesti sukua. Tiitusta olisi tärkeää, että ulkopuoliset valitsisivat sanansa sen mukaisesti.
– Aiomme Tiian kanssa selittää Melvinille ikätasoisesti, miten hän on saanut alkunsa. Siksi muiden ei pitäisi viitata sukusolujen lahjoittajaan isänä ja siten luoda tahattomasti tai tahallaan vaikutelmaa, että Melviniltä puuttuu jotain.
Tiitu toivoo, että hän saisi olla myös ihmisten puheissa toinen äiti.
Aina uudestaan kaapista ulos
Tiitu on havainnut, että useimmiten ihmiset eivät tarkoita pahaa. Joskus keskustelukumppanit silminnähden nolostuvat, kun he tajuavat valinneensa sanansa väärin.
Esimerkkinä Tiitu nostaa työpaikkojen keskustelut. Vaikka edellisessä lauseessa olisi puhunut puolisosta, keskustelukumppani saattaa seuraavaksi kysyä, mitä mies tekeekään työkseen.
– Tällaisissa tilanteissa joutuu tulemaan aina uudestaan kaapista ulos. Koskaan ei voi tietää, miten toiset reagoivat. Siksi sellaisiin tilanteisiin joutuminen on epämukavaa.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin suhtautuu hyvin. Lisäksi Tiitu painottaa, että hän on aina saanut asiallista ja ystävällistä kohtelua neuvolassa – siitäkin huolimatta, että järjestelmissä on puutteita ja tahattomia lipsahduksia joskus tulee.
Pahantahtoisuutta hän ei hyväksy. Kun Tiitun perheenjäsenet intoilivat sukulaislapsen syntymästä, eräs henkilö väitti heille, että eiväthän he ole oikeasti lapselle sukua, koska Melvin ei ole Tiitun geneettinen jälkeläinen.
– Odotan innolla, että pääsen kasvotusten keskustelemaan kyseisen henkilön kanssa, Tiitu naurahtaa.
Lue myös: Negatiivinen suhtautuminen raskausuutiseen satuttaa – näin vastaat kommentoijalle
Sateenkaariperhe tarjoaa myös valinnanvapautta
Kun Tiitu ja Tiia alkoivat harkita perheenlisäystä, he tulivat pian siihen tulokseen, että Tiia olisi lapsen synnyttävä osapuoli. Tiitu kärsii kroonisesta migreenistä, eikä hän olisi voinut jatkaa lääkitystään raskauden aikana. Raskausajasta olisi voinut tulla hänelle todella tuskallinen.
Niinkin olisi voinut tehdä, että Tiitulta kerätty munasolu hedelmöitettäisiin ja alkio asetettaisiin kasvamaan Tiian kohtuun. Tiitu ei kuitenkaan nähnyt sitä tarpeellisena. Hän ei sitä paitsi halunnut ottaa riskiä, että lapsi perisi hänen vaikean migreeninsä.
Tiitu ja Tiia halusivat, että sukusolujen luovuttaja olisi ulkomaalainen. He valitsivat lahjoittajan, jolla oli samankaltaisia piirteitä kuin Tiitulla. Näin vauva muistuttaisi myös toista äitiään.
Raskaus saatiin alulle inseminaatiolla. Tiia teki positiivisen testin jo kolmannen hoitokerran jälkeen.
Tiitu ja Tiia halusivat, että lapsella olisi myös Tiitusta muistuttavia piirteitä.
Kun Melvin kasvaa, millä nimillä Tiitu ja Tiia haluavat itseään kotona kutsuttavan?
Ainakin lemmikeilleen leperrellessään Tiitu ja Tiia käyttävät itsestään nimityksiä äiti ja mamma.
Tiitu kertoo huomanneensa, että ihmisistä puhuttaessa nimitys äiti liitetään usein synnyttäneeseen osapuoleen, kun taas mamma ja muut vastaavat nimitykset viittaavat ihmisten mielissä toiseen äitiin. Niinpä he aikovat toimia täsmälleen päinvastoin. Tiitu on äiti, Tiia on mamma.
Ehkä pieni keikautus on juuri sitä, mitä vakiintuneet asetelmat kaipaavatkin.
Tiitu ja Tiia esiintyvät artikkelissa pelkillä etunimillään perheensä yksityisyyden suojaamiseksi. Tiitun ja hänen perheensä kuulumisia voi seurata Instagramissa tililtä @toinenaiti sekä YouTubessa kanavalta TOINEN ÄITI.
Kommentit (11)
Itse pidän isätietojen utelua tuossa muodossa aika pahana. Toki niistä kysyä voi, mutta se pitäisi ehdottomasti hoitaa hienovaraisemmin.
Meillä on pahoinpideltyjä ja raiskattuja naisia, joilla ei välttämättä ole mitään tietoa lapsen isästä tai halua puhua asiasta ja jotka eivät ole menneet läpi raskaudenkeskeytystä uskonnollisista tai muista syistä.
Jo perustiedoissa pitäisi tulla ilmi, että vanhempi ei halua, voi tai pysty puhumaan asiasta. Toki siinä tarvitaan monenlaista tukea ja terapiaa muutenkin, mutta kun ennalta täytettävissä papereissa olisi jotakuinkin kohta ”en keskustele sukusolun luovuttajasta”, ja rasti ruutuun niin terveydenhoitohenkilökunta voisi olla ihan kartalla asiasta. Toimisi myös adoption kohdalla.
Ymmärrän, että nämä naiset haluavat, että tutut ja sukulaiset puhuvat heistä äiteinä. Se on sitä mikä kuuluu sosiaaliseen puoleen vanhemmuutta eli kutsumissana läheisten kanssa.
Terveyden huoltoon kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti biologia. Ei ole kyse vivahteiden ymmärtämisestä vaan lääketieteestä. Lapsella on isä ja siitä kysytään henkilöltä, joka sinne neuvolaan on tullut. Isän pituus vaikuttaa arvioon, mitä pituutta voi odottaa lapselta. Siihen ei vaikuta yhtään luovuttajan halu toimia isänä.
Papereissa on ihan ok olla muu sukulainen kuin toinen äiti. Nimenomaan synnytyshistorian dokumentoinnissa se on selkeämpää eikä vie pois mitään keneltäkään. Yhtälailla sinne kirjoitetaan muu sukulainen, jos kumppani on mies, muttei isä.
Terveydenhuolto kohtasi on virheellinen. Terveydenhuollossa ei ole käsitettä isä biologisessa merkissä, sillä isä on hahmo mikä lapsella on. Isä voi olla lapsen isäpuoli, adoptio isä… vanhempi on biologiaa.
Luovuttaja on biologiaa ja hänen pituustietonsa voi antaa, muttei se isä ole.
Meillä sairaalassa käytetään vanhemmista termiä vanhempi ellei he itse ilmaise että olen ”äiti” olen ”isä”. Usein myös kysyn lapsen mukana tulleelta vanhemmalta miten nimitän häntä lapsen läsnäollessa. Näin terveydenhuolto toimii.
Kyllä ihmiset olettavat lähtökohtaisesti, että lapsella on isä, vaikka sitten lahjoittaja. Olipa sitten mikä tilanne tahansa järjestelyissä, se ei edes kuulu sairaanhoitajalle, terveydenhoitajalle tai lääkärille. Synnärillä ihan luonnollista on kirjata ”muu sukulainen”.
Miksi terveydenhoitajan pitäisi nolostua kysymyksestä: ”Minkä pituinen isä on”? Geneettisesti lapsella on kuitenkin isä, asia, joka vaikuttaa lapsen perimään pituudessa, ulkonäössä, sairauksissa ym.
Toivottavasti tämä pari osaa opettaa lapsensa toimimaan ja puhumaan aina oikeilla termeillä kaikesta, vaikka tämä maailma on menossa aivan sekaisin kaikista nimikkeistä, suhteista ja oletetuista.
Juridisestihan tuolla lapsella on vain yksi vanhempi,eli synnyttäjä. Eron tullessa hän saa lapsen.Toinen nainenhan ei ole mitään sukua lapselle,kuten joku oli hänelle kertonut.Sehän on vain biologiaa ja faktaa mitä ei voi muuttaa.Lapsen alulle saamiseksi tarvitaan sekä naisen että miehen sukusoluja joista tulee perimä ja dna tunniste.
voihan toinen äiti lapsen myös adoptoida, joten juridisesti lapsella on silloin kaksi huoltajaa.
”Ettei Melvinistä tunnu että häneltä puuttuu jotakin”. Kyllä, aivan ehdottomasti häneltä puuttuu isä. Sitä ei voi kukaan päättää hänen puolestaan, sitten vanhempana kun alkaa miettiä asioita.
”eräs henkilö väitti heille, että eiväthän he ole oikeasti lapselle sukua, koska Melvin ei ole Tiitun geneettinen jälkeläinen”. Nyt en ymmärrä. Eihän toinen äiti ole lapselle geneettisesti mitään sukua, eikä ole mitään väärää neuvolassa kysyä biologisen isän puolen asioista. Tärkeä kertoa jos nämä asiat tietää. Lapsen etu.
Toinen mitä ihmettelin. Äitiys on muutakin kuin rooli, vaikka toki sitä se myös on ja joskus ei geneettinen äiti on enemmän lapselle äiti kuin biologinen äiti. Silti kauneimmillaan äitiys on rooli mutta myös fysiologinen tapahtuma, ja sen seurauksena tulee tietyt hormonit ja tietyt tunteet.
@Silja: Ajatteletko samalla tavalla perheistä, joissa lapset ovat adoptoitu? Sukulainen – ja sinä – olette väärässä.
Neuvola kysyi isästä. Lapsella ei ole isää, on vain luovuttaja. Isä on merkityksellinen rooli lapsen elämässä, ei vain sukusolujen luovuttaja. Neuvolan pitäisi tietää paremmin, koska he eivät myöskään olleet ensimmäistä kertaa vastaanotolla. Neuvolassa käydään läpi raskaudenkin, ennen lapsen syntymää, joten perhesuhteet pitäisi olla hyvin tiedossa.
Kyllä isätkin ovat 100 % tasavertaisia vanhempia, vaikka eivät raskautta tai synnytystä koe. Kukaan ei synny äidiksi raskauden tai synnytyksen myötä, siinä syntyy vain ja ainoastaan lapsi. Ihmisten rooli vauvan tulon myötä muuttuvat, jostakin tulee äiti, toisesta isoäiti, yks on veli jne. Sillä ei ole mitään tekemistä hormonien kanssa. Hormonit edesauttavat hyvällä tsäkällä kiintymään vauvaan ja tuottamaan maitoa, toisilla ei tee sitä. Silti ovat kaikki äitejä, jos niin ovat halunneet ja päättäneet. Esim. Toiset ovat sijaissynnyttäjiä, eikä tuskin koe olevansa toisten lapsien äitejä.
Itsekin lahjasolulapsen äitinä pidän lapsen kannalta täysin oikeutettuna kysymystä miespuolisen biologisen vanhemman pituudesta, sillä genetiikka vaikuttaa mm. pituuteen. Sosiaalisessa mielessä hän ei ole isä eikä perheessä ole isää, mutta biologisessa mielessä lapsella kuitenkin on miespuolinen vanhempi, muuten häntä ei olisi olemassa. En itse koe, että biologisen vanhemmuuden hyväksyminen tarkoittaisi, että lapselta puuttuu jotakin, hänellä on meidännäköinen perhe. Ne omat valinnat on hyvä yrittää nähdä myös lapsen näkökulmasta.
Jos lapsella epäillään poikkeavaa kasvua, helpottaa kummankin vanhemman pituuden tietäminen syyn selvittämistä ja mahdollista diagnoosin tekoa.