Miesten pahimmat möläytykset synnytyksessä
Synnytys on niin jännittävä tapahtuma, että tukihenkilöltä lipsahtaa herkästi sammakko suusta. Lue Kaksplussan lukijoiden paljastukset miesten uskomattomimmista möläytyksistä synnytyssalissa!
”Sattuuks sua?”
”’Ei se voi niin paljon sattua. Tylsää meinaa olla’, Mulla ei ollut yhtään tylsää sen kolmen tunnin ajan, mitä lasta ulos likisteltiin…”
”Mies valitteli synnytyksen jälkeen, että penkki, jolla hän synnytyssalissa istui, oli epämukava.”
”Tää on vähän sama kuin silloin kerran, kun mulla oli maha kipee.”
”Mies tohkeissaan katseli tietokoneruutua, jossa näkyi muiden synnyttäjien käyrä. Kun minulle tuli supistus, mies kommentoi, että ei sua voinut sattua, katso tuota ruutua, tuolla toisessa huoneessa sattuu ja kovaa. Ois tehny mieli tinttasta ja kovaa.”
”Voinko mä tulla lepäämään siihen sängylle.”
”Äläpä liioittele. Keskity vaan siihen ponnistamiseen.”
”’Et usko, miten paljon mun käteen sattuu.’ Pidin siitä siis kiinni.”
”Onks mitään evästä?”
”Paras oli ehkä ’haluutsä makkaraperunat?’. Ei oikein tehnyt mieli, kun olin viettänyt 33 tuntia synnytyssalissa.”
”Synnytyksen aikana mies ei puhunut mitään. Välillä tuli huono olo, ja hän kävi istumassa hetken vähän kauempana kipupisteestä. Kun kaikki oli ohi, kysyi kätilöltä saisko tupakkaa. Että mua hävetti.”
Lue myös: Näin isät sekoilevat synnytyssalissa
”Tylsääkin on…”
”’Pitäiskö päivittää Facebookiin missä ollaan?’ No ei todellakaan.”
”Luulin et tää menee niinku elokuvissa, mutta tässähän on vaan odoteltu monta tuntia.”
”Anna vähän mullekin sitä ilokaasua.”
”Kilpailuhenkinen mieheni katsoi tietokoneen ruutua, jossa näkyi eri synnytyssaleissa olevien naisten supistuskäyrät. ’Me johdetaan!’ Hän hihkaisi riemastuneena.”
”Nyt mä vitsin murjaisen”
”Mieheni ja hänen kaverinsa olivat etukäteen suunnitelleet, kuinka aikovat kannustaa synnytyksen ponnistusvaiheessa vaimojaan Kummelin muinaisen Timo Silakka -sketsin malliin. Siinähän se valmentaja aina kannusti Silakkaa huutamalla ’purista perseellä’ (ja ärrät sorauttaen). Mieheni ei sitten tietenkään uskaltanut käyttää sitä, kun tajusi, miten totista touhua ponnistaminen oli, ja että olisin luultavasti motannut, jos keskittyminen olisi tuon takia mennyt pilalle. Mutta kun vauva oli lopulta rinnalla, mies kuiskasi tuon korvaani.”
”Kun lähdettiin 64 tunnin synnytyksen jälkeen pois, mies totesi kätilöille, että nähdään vuoden päästä. Totesin miehelle, että jos sinä synnytät, niin nähdään vaan.”
”Meillä mies teki autokauppoja synnytyksen ajan. ’Joo, nyt en pysty tulla autoa näyttämään, mutta jos vauva syntyy kohta, niin voit tulla sen illalla ostamaan.’ Kätilöäkin hieman nauratti, kun aina meidän luona käydessään mies puhui puhelimessa ja hieroi kauppoja.”
Lue myös: Äitien hauskimmat sekoilut synnytyssalissa
Ja muuten vaan tyhmät heitot
”’Tippu kun paska yöjunasta.’ Oli niin nopea synnytys.”
”Isännän ensikommentti esikoisen siirryttyä nahan tälle puolen: ’Siinä se nyt on, isin oma pikku sisäfile!’”
Mies tuumasi mulle ennen ponnistusta, että ajattele että ponnistat jotain hirveetä ötökkää pois, niin tulee nopeemmin!”
”Nuorimmaisen synnyttyä mieheni tokaisi, että synnyttäminenhän on ihan helppoa. No oli varmaan, kun hän istuskeli suurimman osan ajasta lueskellen lehtiä.”
”Kun vauvan pää oli tulossa ulos, oli mies katsonut ja todennut, että sehän on kuin ämpäri, eihän se jää tuollaiseksi?”
”Kun tyttö oli syntynyt ja huusi siinä pöydällä, niin mies hiljaa totesi, että ai, se on noin iso. Mitä lie pientä nukkea odottanut?”
”Kun tulin synnytyksen jälkeen suihkusta, mies totesi, että kyllä se maha vielä aika isoksi jäi. On kyllä pahoitellut sanomaansa useasti jälkeenpäin.”
Lähde: Kaksplussan toimitus, Kaksplus.fi ja Kaksplussan FB-ryhmä
Lue myös: Lasten hauskimmat möläytykset
Kommentit (10)
Yliajalla mentiin ja käynnistys oli sovittu. Esikko kipeänä ja suosittelin miehelle hänen kanssaan jäämistä. Mies sitten vei minut synnärille, jossa kätilö sitten kysyi, onko isä jäämässä mukaan. Mies totesi ” On noita lehmiä ennenkin poijitettu” ja jäi saliin. Hetken päästä käskin painua h-vettiin, vaikka niiden lehmiensä luo.
Pojan isä tokas 1,5h ponnistusvaiheen ja 26h synnytyksen jälkeen ku poika lähti teholle ”ainakin sait kokea raskauden ja synnytyksen”… -_- Olisin varmaan lyöny jos en olis ollu jossain ihme euforiassa heti pojan syntymän jälkeen.
Olin valvonut koko yön kotona, kun kipeät supistukset alkoivat illalla n. Klo 22. Mies oli niistä onnellisen tietämätön, oli nukahtanut jo ennen. Annoin miehen nukkua aamuyöhön noin 5.00 saakka, ennen kun kerroin, että alkaa olla aika tukala olo, et voitais käydä sairaalassa ainakin tarkastamassa tilanne. No loppujen lopuksi synnytyssalissa odoteltiin koko päivä ja mies nukkui suurimman osan ajasta, myös silloin kun pyysin itselleni ruokaa. Kun loppu ruoka haettiin pois (ei oikein itselle maistunut), mies havahtuu ja tiuskaisee ”Et sitten mulle voinut sitä ruokaa antaa, lähden syömään!”
Vieläkin vituttaa tuo kommentti, kun itse en ollut nukkunut saati syönyt melkeen pariin vuorokauteen.
”Voisiks olla hetken hiljaa, että täällä vois nukkua” tuumas ex synnärillä.
Mun nuorimmaisen isä lähti kesken synnytyksen hakemaan puhelimen laturia kotoolta, kesti niin kauan et jouduin soittaa kätilön pyynnöstä perään et kohta tapahtuu, meinaako ehtiä. Ehti hyvin niin siitä sitten valitti kun häntä hoputettiin vaikkei ihan niin kiirus ollut. Ja kun homma oli ohi totesi et hänen oli vaikea siinä olla pitämässä kädestä kun tuli huono-olo. Teki mieli potkasta siinä vaiheessa 😂
Lasteni isä vastasi esikoisen kohdalla, kun kätilö soitti ja pyysi häntä paikalle, että ”Käyn kirjastossa ensin”. Keskimmäinen kun oli tulossa, pitelin ovenkarmeista kiinni pysyäkseni pystyssä, hän totes ” Syön eka, odota hetki”. Kolmannesta ei enää voinut tulla saliin kun oli paha olo.
Mun nykyinen EXÄ, silloinen tuleva isi ei ensin meinannut keskeyttää töitään, kun soitin, että vois pikkuhiljaa alkaa tulemaan synnytyssaliin mun tueksi. (Oli suunniteltu käynnistys, joten tiedettiin kyllä etukäteen, mitä päivä tuo tullessaan.)
Oli hommat pahasti kesken.
Noh, tuli viimein suoraan töistä… Nälkäisenä! Valitteli, kun ei ollut koko päivänä syönyt mitään. (tosin en minäkään)
Lähti hakemaan syömistä/syömään (luulin että kanttiinista). Kesti tolkuttoman kauan hänen reissullaan ja kätilökin ihmetteli.
Kätilö kurkkasi, että nyt kyllä alkaa näyttää siltä, että kohta pääsisi jo ponnistamaan. Yritin soittaa tulevalle isälle… Ei vastannut.. Soitin uudestaan. Oli lähtenyt pizzeriaan syömään!!?? Oli pizza just kesken. Sanoin, että kiva juttu… Täällä syntyy kohta esikoinen, että kannattaa tulla pikaisesti, jos haluaa nähdä. Ennätti paikalle, mutta itselleni oli jo ihan se ja sama, että onko vai eikö.
Toista kun lähdin synnyttämään, niin oli silloinkin työt pahasti kesken. Pahimman ja kivuliaimman ajan jouduin olemaan täysin yksin… Lotrasin kuumassa suihkussa ja hymisin ja ”lauloin” matalalta. Kivut oli jäätävät. Olin salissa, kun isä vaivautui paikalle. Juuri laitettiin mulle epiduraalia. Itse synnytyksestä en edes muista hänen läsnäolostaan mitään, kun oli niin raju ponnistusvaihe.
Jälkeiset kun tuli ja halusin nähdä istukan niin mies totesi kätilölle että näyttää ihan hirven roippeilta!
Synnytyksen jälkeen menin vessaan. Mies tokaisi sen jälkeen kun oli auttanut minut pystyyn:” Täällähän haisee kuin kalajalostamossa!” Tottahan se oli! :D Epäilemättä kätilö kuuli oven toiselle puolelle
Mun mies istu kaukana musta, enkä
pahoittais mieltäni mistään aiemmista kommenteista. Miehistä vaan ei oo synnyttämään.
Onneksi olen itsenäinen. Ja meillä 10 lasta.