Napanuora taipuu moneen – esimerkiksi taikakaluksi
Napanuoran katkaiseminen on meillä Suomessa rituaali, jolla moni isä osoittaa osallisuutensa lapsensa syntymään. Mayojen perinteissä napanuora haudataan usein maahan.
Napanuora edustaa monessa kulttuurissa paljon muutakin kuin yhteyttä äidin ja lapsen välillä. Napanuoran katkaiseminen on esimerkiksi meillä Suomessa rituaali, jolla moni isä osoittaa osallisuutensa lapsensa syntymään.
Meksikossa taas mayojen vanhan perinteen mukaan napanuoran katkaisee usein synnytyksessä auttava kätilö, koska isä harvemmin on mukana. Napanuora katkaistaan niin, että siitä tihkuu verta alle laitetun maissintähkän päälle. Verinen tähkä istutetaan myöhemmin lapselle omistettuun peltoon. Näin lapsi on mukana elämän kiertokulussa, mitä maissi mayoille edustaa.
Tarahumara-intiaanit puolestaan pyrkivät leikkaamaan napanuoran lampaankeritsimissaksilla niin pitkänä, että sen saa solmuun. Napanuoraa ei koskaan heitetä roskiin, sillä sen uskotaan suojelevan lasta taikakalun lailla sairauksilta tai huonolta onnelta.
Luonto tosin hoitaa yleensä napanuoran hävittämisen, sillä se on tapana haudata. Tytön napanuora haudataan usein maalattian tulisijan lähelle, jotta hänestä kehkeytyisi kelpo emäntä. Pojan napanuora taas kaivetaan peltoon, jotta hänestä tulisi hyvä viljelijä.
Tosin jos isä toivoo pojastaan metsästäjää, hän ripustaa napanuoran kodin läheillä olevaan mäntyyn. Jos taas on tärkeää, ettei lapsesta tule hitaanpuoleista, pitää napanuora haudata samaan paikkaan – yleensä ulkona – jossa lapsi syntyi.
Perussa isän hommiin taas kuuluu haudata istukka maahan. Näin hän tunnustaa olevansa lapsen isä.
Masennuslääkitys voi pidentää napanuoraa
Napanuoraa ei haudata, mutta ei sitä ihan heti leikatakaan lapsen syntymän jälkeen. Nuora katkaistaan vasta, kun se on lakannut sykkimästä. Napanuoralla eli niin sanotulla pikkuveljellä on nimittäin oma elämänsä, jota tulee kunnioittaa. Nuora katkaistaan yleensä suolavedessä desinfioidulla ruukun palasella.
Lisää kansainvälisiä ideoita seuraavaan synnytykseen: Eija Pulkkisen Syntymän ja kuoleman kirja, Minerva.
Lue myös: Synnytys vaihe vaiheelta
Jaa oma kokemuksesi