Tukihenkilö synnytyksessä – exän äiti? Naiset kertovat, miksi halusivat synnytysvuoteella vierelleen entisen anopin ja sokean läheisen
Jasminen synnytyksissä oli mukana vauvan isoisä ja isoäiti. Viivi-Ellan synnytykseen tuli mukaan ex-anoppi. Miksi äidit halusivat juuri heidät mukaan ainutlaatuiseen hetkeen?
Jasmine Romppaisen, 25, tukihenkilöinä synnytyksissä ovat olleet lapsen isä ja molemmat vanhemmat eli syntyvän vauvan isoisä ja isoäiti. Monet ovat kummastelleet ajatusta omasta isästä synnytyssalissa, mutta Jasminesta valinta on tuntunut luonnolliselta.
– Minulla on aina ollut läheiset välit vanhempieni kanssa ja siksi olen halunnut heidät mukaan synnytyksiini, Jasmine kertoo.
– Sain esikoiseni vuonna 2015 ja toisen lapseni heti seuraavana vuonna. Olin synnytysteni aikaan vielä sen verran nuori, että vanhempien läsnäolo tuntui siksikin tärkeältä asialta,
Myös se on vaikuttanut asiaan, että Jasminen isä on sokea.
– En olisi välttämättä ottanut omaa isääni mukaan synnytykseen, jos hän kykenisi näkemään. Koska isäni on sokea, olen voinut olla varma siitä, ettei hän näe synnytyksen aikana mitään sellaista, mitä en toivoisi hänen näkevän.
Jasminen isä on ammatiltaan hieroja, joten hän on voinut synnytyksissä auttaa tytärtään rentoutumaan hieronnan avulla.
– Isä on ollut mukana kaikissa vaikeissa tilanteissa elämäni varrella. Hän osaa rauhoittaa minut hieromalla ja jutella minulle niin, että saan ajatukseni pois vaikeasta tilanteesta.
Tukihenkilönä oma isä – piti Jasminen puolia
Esikoisensa synnytyksessä Jasmine toivoi, että sokea isä olisi hänen rinnallaan ponnistusvaiheeseen asti. Sen jälkeen hän toivoi viereensä puolisoaan. Toisin kuitenkin kävi.
– Kärsin raskaushepatoosista, ja synnytys päätettiin käynnistää, koska vauva ei liikkunut kunnolla, eivätkä sydänkäyrät ja hengitysliikkeet olleet kunnossa, Jasmine muistelee hurjaa synnytyskokemustaan.
– Minulle nousi synnytyksen aikana kova kuume, ja lopulta vauvan sydänäänet romahtivat täysin. Sitten mentiinkin jo kiireelliseen sektioon.
Isä oli vaikeassa tilanteessa tukihenkilö kirjaimellisestikin.
– Lääkärit eivät tahtoneet ottaa tosissaan kuumettani ja huonoa oloani, vaan jatkoivat synnytyksen käynnistämistä, vaikka sektio olisi pitänyt tehdä heti. Isä piti puoliani ja sanoi lääkäreille tiukasti, että tuntee oman tyttärensä ja tämän kipukynnyksen ja että lapsi pitää saada nopeasti kohdusta ulos.
Jasmine on monesti miettinyt, miten huonosti tilanteessa olisi voinut käydä.
– Tunsin jo pitkään, etten pysty synnyttämään alateitse, mutta siitä huolimatta käynnistämistä jatkettiin. Neuvolassa ei kertaakaan puhuttu sektion mahdollisuudesta, eikä minulla käynyt mielessäkään, että voisin joutua sellaiseen. Hätäsektio oli iso shokki ja synnytys jätti pitkäksi aikaa trauman. Surin jälkikäteen sitäkin, saisinko ikinä synnyttää alateitse.
Jasmine kahden tyttärensä, Alessian ja Pipan kanssa.
Vierellä vanhemmat ja lattialla pyörtynyt isä
Toisen lapsensa kohdalla Jasmine sai kokea alatiesynnytyksen, joskin tälläkään kertaa synnytyksestä ei puuttunut dramatiikkaa. Synnytyssalissa olivat taas lapsen isä sekä Jasminen isä ja äiti.
– Ponnistusvaiheen koittaessa sanoin äidilleni, että nyt olisi hyvä hetki poistua salista, koska en halunnut, että hän näkisi aivan kaikkea. Äiti kuitenkin totesi, että taitaa olla myöhäistä, koska lapsen pää näkyy jo. Samaan aikaan kun aloitin ponnistamisen, lapsen isä pyörtyi. Siinä sitten ponnistin lasta ulos, ja kätilöt nostelivat samalla lapsen isän jalkoja ylös tämän maatessa lattialla. Ponnistusvaiheessa paikalla olivat äitini, isäni ja lapsen isä, Jasmine nauraa.
– Tilanne oli kuin suoraan jostain komediasta.
Vakavammaksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun Jasmine oli nousemassa synnytyksen jälkeen suihkuun ja lattialle valahti suuri määrä verta.
– Minulta löytyi lisäistukka ja jouduin kohdunkaavintaan. Menetin lopulta yli kaksi litraa verta.
Helsinkiläisen Jasminen lapset ovat nyt 4- ja 5-vuotiaita. Mikäli hän saisi vielä lapsia, synnytyksessä olisi todennäköisesti vähemmän porukkaa kuin aiemmilla kerroilla.
– Menisin luultavasti synnyttämään mieheni kanssa kahden. Aiemmissa synnytyksissä vanhempani olivat korvaamattomana tukena, sillä olimme lapsen isän kanssa kumpikin niin nuoria ja kokemattomia.
Jasminen kertoessa synnytyskokemuksistaan ulkopuolisille ajatus omasta isästä synnytyssalissa on herättänyt kuulijoissa ihmetystä.
– Kyllähän se aika hilpeitä reaktioita ihmisissä herättää, kun mainitsee, että oma isä on ollut synnytyksissä mukana. Ei sellaista taida ihan joka päivä tulla vastaan.
Lue myös: Jasmine Romppainen Kaksplussan röyhkeän upeassa muodonmuutoksessa – näin häivyttyi kotiäitityyli
Tukihenkilönä ex-anoppi: kaunis muisto
Viivi-Ella Heleniuksen, 26, nuorimman lapsen synnytykseen tuli mukaan ex-anoppi. Miten Viivi-Ella päätyi poikkeukselliseen ratkaisuun?
– Erosin lasteni isästä kuopusta odottaessani. Ex-anopistani tuli eron jälkeen tärkein tukipilarini. Hän oli päivittäisessä elämässämme mukana ja tuki minua erokriisin ja raskauden keskellä, joten tuntui luontevalta pyytää juuri häntä tukihenkilökseni synnytykseen, Viivi-Ella kertoo.
Hämeenlinnassa asuvalla Viivi-Ellalla on kolme lasta, jotka ovat nyt 6-, 4- ja 2-vuotiaita. Nuorin lapsi syntyi tammikuussa 2019. Vaikka Viivi-Ellan elämäntilanne oli synnytyksen aikaan todella vaikea, synnytyksestä jäi silti kaunis ja lämmin muisto.
– Synnytys sujui todella hyvin ja kaikki toiveeni toteutuivat. Kuopukseni synnytys oli kokemuksena varsin erilainen kuin aiemmat synnytykseni. Olin valmistautunut siihen koko loppuraskauden ja hankkinut valtavasti tietoa synnyttämiseen liittyvistä vaihtoehdoista ja kivunlievityksestä. Kaiken kaikkiaan synnytys oli paras synnytyskokemukseni, vaikka se olikin eron vuoksi samalla surullinen.
Synnytyksen muisteleminen herättää ristiriitaisia tunteita
Lapsen isä ei tullut synnytykseen mukaan, joten ex-anoppi oli korvaamattomana tukena.
– Tärkeintä oli se, että hän oli tilanteessa läsnä ja jakoi ainutlaatuisen kokemuksen kanssani.
Sittemmin ex-anopin ja Viivi-Ellan välit kuitenkin viilenivät, eivätkä he ole tällä hetkellä tekemisissä keskenään. Nykyään hän ei oikein tiedä mitä ajatella siitä, että pyysi tukihenkilökseen entisen anopin.
– Välillä itkettää, että jaoin itselleni niin tärkeän ja ainutlaatuisen hetken juuri hänen kanssaan. Uskon, että hän oli kuitenkin siinä tilanteessa oikea valinta, koska hän oli silloin minulle paras ystävä, perheenjäsen, tukija ja äitihahmo.
Synnytyksen muisteleminen herättää Viivi-Ellassa nykyään voimakkaita tunteita. Hänestä tuntuu vaikealta katsoa valokuvia synnytyksen ajoilta, sillä ne herättävät niin ristiriitaisia tunteita.
– Elämäni onnellisimpaan hetkeen mahtuu niin paljon surua, että siitä hetkestä muistuttavien kuvien katsominen on todella vaikeaa, Viivi-Ella myöntää.
Viivi-Ellan blogi Kolme kaunista: ”Kun lapsille ei ollut nimetä ainuttakaan varahakijaa”
Jaa oma kokemuksesi