Sairaalareissu sai äkillisen käänteen: ”Mieheni makoili viereisellä sängyllä, kun synnytin”
Tässä synnytyksessä äiti ei ollut ainoa, joka kärsi kovista kivuista. Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakisaan.
Olimme menossa marraskuussa 2022 Naistenklinikalle ultraäänitutkimukseen, jossa katsottiin lapsen koko raskausdiabeteksen takia.
Miehelläni oli selässä välilevyn pullistuma, joka kipeytyi todella pahasti kesken ultrauksen. Kätilö käski mieheni mennä makuulle viereisen huoneen sängylle.
Kätilö ei saanut vauvaa ollenkaan liikkumaan, vaikka hän yritti yli puolen tunnin ajan herätellä tätä. Minut laitettiin miehen seuraksi huoneeseen käyrille. Koko tunnin aikana tunsin vain kolme hentoa liikettä.
Minut laitettiin vielä uudelleen käyrille toiseksi tunniksi, ja tässä välissä miehen oli lähdettävä hakemaan esikoisemme päiväkodista. Toisen tunnin aikana en tuntenut kuin kaksi liikettä, joten kätilöt päättivät, että synnytys käynnistetään liikkumattomuuden takia.
Soitin miehelleni. Pyysin häntä viemään esikoisen äitini luokse ja tulemaan sairaalalle.
Kärvistelyä kaikille
Olin todella peloissani ja hiukan paniikissa, mutta lääkäri rauhoitteli ja asensi minulle ballongin. Pääsin huoneeseen lepäämään. Kello oli noin kolme iltapäivällä.
Ensimmäiset supistukset alkoivat tulla. En tiennyt entuudestaan, miltä supistukset tuntuvat. Esikoinen oli syntynyt kiireellisellä sektiolla raskausviikolla 35 vuotavan istukan takia, joten en kerennyt kokemaan supistuksia silloin.
Muutama kova supistus tuli. Kätilö neuvoi menemään lämpöiseen suihkuun jumppapallon kanssa. Se auttoi.
Mieheni saapui onneksi sairaalalle, mutta hänen selkänsä oli niin kipeä, että hän joutui makaamaan patjalla lattialla.
Yhdeltä yöllä minulta puhkaistiin kalvot, koska mitään ei tapahtunut. Kalvojen puhkaisun jälkeen ei edelleenkään tapahtunut mitään, joten laitettiin oksitosiinitippa. Sitten alkoi tulla todella kivuliaita supistuksia. Sain ilokaasua.
Neljältä aamuyöllä minut siirrettiin synnytyssaliin, jolloin kivut alkoivat olla jo sen verran kovat, että halusin saada spinaali- ja epiduraalipuudutuksen yhdistelmän. Jouduin odottamaan kyseistä lääkettä yli kaksi tuntia.
Vihdoin sain kivunlievityksen, ja aamulla kello 10:30 kohdunsuu oli täysin auki. Ponnistusvaihe alkoi 14:15.
Mieheni ei pystynyt olemaan vierelläni, koska hänen selkänsä oli niin kipeä, että seisominen oli mahdotonta. Niinpä hän makoili viereisellä sängyllä, kun minä synnytin.
Kovan tuskan ja uupumuksen jälkeen kello 15:07 poikamme syntyi. Poika syntyi niin vauhdilla, että hän oli aivan mustelmainen sekä naamasta että vartalolta.
Liian raskas kokemus
Synnytys oli minulle äärimmäisen traumaattinen ja raskas kokemus. En enää halua lapsia, koska en halua kokea samaa uudelleen.
Syntymän jälkeen poika joutui neljän tunnin iässä teho-osastolle muututtuaan siniseksi. Pojan bilirubiiniarvo oli todella korkea, joten hän joutui sinivalohoitoon kahdeksi vuorokaudeksi. Nämä kokemukset olivat todella raskaita minulle, enkä saanut tarpeeksi keskusteluapua.
Tänä päivänä kaikki on onneksi hyvin ja poika voi todella hienosti. Olen pikkuhiljaa päässyt eteenpäin kokemuksesta. Kätilöt olivat aivan ihania ja tukivat minua koko ajan, heille annan täydet kympit.
Kokemukseni ei ollut positiivinen, mutta kiitollinen olen Naistenklinikan henkilökunnalle siitä, että he hoitivat kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja poikani selvisi tuosta pelottavasta kokemuksesta.
-J
Jaa oma kokemuksesi