1,5v - 2v. uhma

Onko teillä muilla lapsilla jonkin sortin uhma käyttäytymistä? Meillä poika nyt himpun päälle 1,5v. ja voi tsiisus jotta ottaa välillä koville. Joidenkin asioiden suhteen oma pinna voisi ehkä olla pidempi, mutta..

Meillä siis pojan toimesta lentelee tavarat, kiukun yhteydessä hakataan päätä lattiaan, seinään yms (tätä olen kyllä yrittänyt estää pitämällä lapsesta esim. kiinni ja sylissä)
Raivo saattaa tulla ihan mistä vaan asiasta, joskus jos edes katson lastani niin alkaa huuto. Ruokapöydässä raivoaa myös, tällöin olen poistanut pöydästä ja antanut ruoan odottaa seuraavalle aterialle, ei se lapsi nälkään kuole. Ja meillä ei ole tapana tyrkyttää lapselle "no otatko sitten vaikka tätä", meiningillä pääasia että syö.
Kauppaan mentäessä huutaa kuin syötävä ja hakkaa sitä päätänsä rattaiden selkänojaan, ei sinänsä haittaa mutta muita tuntuu haittaavan.

Välillä sitä miettii, onko itse epäonnistunut jo tässä vaiheessa jossakin kohtaa kasvatusta? Onko sitten parempi, jotta kun lapselle tulee tämä kiukku niin olen kuin en olisikaan, eli en huomioi koko kiukkua? ja sitten kun tekee/sanoo jotain normaalilla äänellä, niin huomio olisi sitten valtava?

Siis oon ihan ulapalla, ja toinenkin tulossa tässä kuussa.

 

Kuulostaa niin tutulta

Meillä on uhmailtu jo muutama kuukausi. Pahimmat itku potku raivarit on ohi mutta nyt on päiviä jolloin ihan joka asiasta alka kitisemään ja kiukuttelemaan. Tyttö ei osaa pukea itse, mutta siinä ei saa auttaa, ruokaan ei saa koskea kuin hän itse omalla lusikalla yms. Ikää meillä on 1vee 9kk. 1,5vee neuvolassa täti sanoi, että aikasin kehittyneillä lapsilla saattaatulla uhma aiemmin kuin toisilla, jolloin uskoin että uhmasta on kyse.

Kannattaa vähän tutkia lasta että miten siihen kiukkuun kannattaa reagoida. Meillä kukaan ei saanut koskea, kun pahin kiukku oli päällä se vain pahensi tilannetta. Hetki kiukuteltuaan sai mennä silittämään ja selittämään miksi kiellettiin tms mikä nyt sitten aiheuttikin harmistumisen. Nyt pahamieli menee nopeasti ohi kun ottaa syliin ja tytö siihen mielellään tuleekin. Tosin jos suuttuu jostain mitä ei saisi tehdä ja kielletään niin sitten saa hetken itkeä itsekseen ja ns. miettiä asiaa.

Noita kaupassa kiukutteluja meillekin on tullut. Käytiipä korkeasaaressakin 3 tunnin reissu pelkästään kiukuttelemassa Ei saanut pitää kädestä kiinni, ei halunnut istua rattaissa, ei halua pitää hattua päässä yms. Eikä auta vaikka kuinka toistaa ja selittää miksi pitäisi tehdä niin kuin isi ja äiti sanoo. Kaupassa tyttö haluaisi työntää pikku kärryjä ja lastaa sinne kaiken mahdollisen hyllyiltä. On vielä niin pieni ettei ihan voi auttamishalua suunnata tavaroiden keruuseen kun ei tiedä mitä mikäkin on

 

Kylläpä kuulostaa tutulta ja lohduttavaa kuulla et muillaki uhmaillaan yhtä hurjasti tuolla pään hakkaamisella. Se on tosi kurja juttu ja itse olen ihmeissäni ja neuvoton kuinka saan sen loppumaan. Meillä poika nyt kohta 1v9kk ja uhmailee kyllä välillä niin rankasti ja pienestä asiasta et meinaa itellä huumori loppua. On tuota pään hakkaamista ja sit rääkyy ja heittäytyy maahan makaamaan (ihan missä vain..) sekä paiskoo tavaroita. Mua kovasti mietityttää, kun aloittaa päiväkodin elokuussa et kuinka siel menee ja kuinka teloo itseänsä, kun saattaa ulkonakin alkaa hakkaamaan päätään asfalttiin.

 

Jooh...tuttua meillekkin...tyttö nyt 1v8kk...(taidettiin muuten olla molemmat marraskuisissa -09 )
Itsestä tuntuu kans välillä, että mitä mä teen väärin, kun neiti voi kiukkuilla välillä vaikka koko päivän...Itse tekee kaikkensa tytön eteen, ja toinen vaan kaikuttelee Mutta kai se vaan on kestettävä...! Itse olen kokenut parhaaksi antaa toisen raivota, ja rauhottuu sitten kun rauhottuu...jos rauhottuu...
Meillä myös hermo voi neidillä palaa ihan mistä vaan? Välillä tuntuu, ettei mitään syytä edes ole? Suurimmat raivot saa aikaan se, kun pikkusiskoa joka on 8kk ei saa töniä, lyödä, potkia, eikä ottaa lelua yms. Myös tappelut ruokapöydässä on hyvinkin tuttuja....pukeminen on välillä TODELLA haastavaa, vaippaa ei suostuta laittamaan, hattua ei pidetä jne. jne.
Onneks sentään välillä päivään mahtuu hyviäkin hetkiä

 

Tuttua. Tänään 1,5v raivostui kun ei päässyt pyörän kyytiin. Käveli ympyrää 10min ja kirkui suoraa huutoa. Suuttui kun ei saanut potkia veljeä (11v). Kun ei saanut heittää tietokonetta lattialle, ryntäsi hakkaamaan päätä lattiaan. Suuttui, kun se sattui. Kun kuulee mun käyttävän verbiä "keksiä", haluaa keksin ja juoksee sille kaapille, jossa niitä on. Suuttuu, kun ei saa. Harhauttaminen vaikeaa, ei kuitenkaan ihan aina mahdotonta. Suuttuu leluille kun ne eivät "toimi", kengille kun ei saa niitä vielä jalkaan, huutaa "auki" jollekin lelulle, jota ei voi avata, kun ei käsitä, ettei sitä kerta kaikkiaan voi saada sen kummemmin auki. Lyö usein itseään, kun kielletään.

Vaikeaa kun on niin kamalan pieni. Joskus raivo katoaa, kun pitelee sylissä yli pahimman kirkumisen. Sitten saattaa olla rauhassa tunnin, pari. Vaikea tehdä mitään kivaa yhdessä, koska mielialat heittelee niin paljon. Esim. kylpy ulkona on ollut kivaa, mutta nyt haluaa sinne vain vaatteet päällä, juoda veden altaasta ja kantaa sinne hiekkalaatikkohiekkaa.

 

Annsku oltiin joo marraskuisissa

Meillä otettu testailuun, että kun kiukku tulee ei välitetä ei tippaakaan. Ja muutaman kerran nyt mennyt ohi, ei ole päätä hakannu lattiaan kun ei kukaan ole vieressä katsomassa, eikä ole lelutkaan niin pahoin lentäneet kun kukaan ei katso vieressä.
Raivoaminenkin loppuu aikanaan, joskus kestää pidempään joskus ei. Mutta puuskien alkamisesta ei oikeastaan ikinä osaa katsoa ennakkoon koska tulee, saattaa esim. yht´äkkiä keksiä että haluaa "piiakkaa piiakkaa" eli piirakkaa, "tutinaa tutinaa, akkua akkua" rusinoita ja naksuja.

Ja kaikkein pahinta vielä odotellessa, tänään antoi ensimmäisiä kauhuraivon merkkejä ja mitä lie vielä tulossa; Meille saapui pikkusisko kotiin perjantaina, aluksi ei huomannut tai antanut huomiota koko vauvalle kunnes tänään koko "raivo" tulvi pihalle..

 

joo, täälläkin on tosi temperamenttinen lapsi. jossain määrin voi olla huomioimatta kiukkukohtausta, mut ehkä noin pienellä se ei vielä onnistu. joillekin passaa, joillekin ei. meille se ei toiminu.. huuto vain yltyi ja sit lapsi alko loukata itseään. paras kikka meillä on kun otan lapsen heti syliin kuin pystyy. siihen meni eka ehkä 15min. aluksi katsoin vain et lapsi ei loukkaa itseään, välillä otin syliiin, mut yleensä halus alas. lopulta se sit jäi syliin ja mentiin keinutuoliin keinumaan lempi rievun kans. sit loppujen lopuks ku tuli kiukku niin poika meni jo keinutuolin luo ja nykyisin rauhoittuu kohtuu helposti sylissä. mut kaikenlaisia kiukkukohtauksia kyl tulee, ei mitään järkeä. ja nykyisin yrittää lyödä, mut sen oon kitkeny kyl heti pois.
kaveri teki aina niin et sulki lapsen syliin väkisin ja vaikka kuinka rieui niin ei pästänyt irti. toimi kuulemma tosi hyvin ja lapsi oli kohtauksen jälkeen ku parasta kaveria. mut tämä ei oo meidän juttu.
mut temperamanttiset lapset pärjää hyvin elämässä. meillä poika siis nyt 2v. eikä uhmalle näy loppua varmaan pariin vuoteen x) aina kun voi niin koitan huomioida poikaa, turhat siivoukset ym pois vain. =) mut et oo tehny mitään väärin, muista vaan pysyä rauhallisena niin kauan kuin mahdollista! =) tsemiä ja onnea uudesta vauvasta!