1,5v todelliset uniongelmat (kaikki neuvot tarpeen)

Tyttö ei suostu käymään nukkumaan omaan sänkyyn. Nukahtaa vain viereen. Herää heti kun yritän siirtää tyttöä omaan sänkyyn -> kova itku ja huuto! Joten on pakko nukuttaa taas uudelleen vieressä.. Omaan sänkyyn jos saa siirrettyä niin herää yleensä hetken kuluttua itkemään ja huutamaan. Vieressä oleminen ja kädestä pitäminen ei auta, vaan itku jatkuu kunnes tytön nostaa aikuisten sänkyyn. Nykyään nukkuminen aikuistensängyssäkin on levotonta, ja lapsi heräilee keskellä yötä itkuun, mutta nukahtaa heti uudelleen kun lapsi huomaan että vierellä on joku (isä tai äiti).
Käytännössä enään aikoihin ei ole ollut mahdollisuutta itse mennä alakertaa katsomaan esim telkkaria lapsen nukutuksen jälkeen vaan on jäätävä viereen.
Korvat on tutkittu eikä muutakaan terveydellistä ongelmaa ole todettu. Päivisin ei ole uniongelmia! Ja muutenkin lapsi on reipas ja iloinen.
Neuvolasta yms on kysytty, eikä ole neuvot auttaneet. Jotka olivat se lapsen pinnasängyn vierellä nököttäminen joka siis johti siihen että itku ja huuto jatkuu kunnes lapsen nostaa syliin ja vie aikuisten sänkyyn.

 

Tästä vastauksesta ei ehkä ole niin paljon apua, koska meillä uniongelmat alkoivat pari päivää sitten. Meillä tyttö on 1v10kk ja tuo mitä kirjoitit kuulostaa monella tapaa aivan kuin meidän elämästä. Tyttö nukahtaa omaan sänkyyn, vaatii että äiti istuu vieressä. Herää joskus 5.30-6.00 huutamaan suoraa huutoa eikä hiljene ennen kuin äiti menee lohduttamaan. Jos lähden pois alkaa huuto, mutta kun jätän käytävän valon päälle tyttö rauhoittuu.

Oletteko kokeilleet/lukeneet niitä unikoulukirjoja? Monet on saaneet niistä avun pienempien lasten kanssa. Itse en ole niitä tutkinut kun ei ongelmia ole ollut aikaisemmin, mutta eiköhän minkä ikäiselle vain voi pitää unikoulua. Ja päivisin meilläkään ei ole ongelmia unien kanssa. Meillä joskus on auttanut raaka huudattaminen, tosin itkusta riippuen reagoidaan kyllä. Tyttö nukahtaa joskus kun huomaa ettei saa itkullaan sitä huomiota mitä haluaa. Nykyään iltaisin on aina asiana maitoa tai pissahätä. sitten kun niistä kieltäydytään alkaa kiukku. Vielä viikonloppuna kävi nukkumaan maitohuikan jälkeen ihan kiltisti.

 

Mä uskon, et eiköhän kyse ole ihan siitä, että lapsen eroahdistus huipentuu tässä 1.5-2v iässä. Olen ymmärtänyt että aika suurella osaa tässä iässä on tuo vaihe, niin meilläkin. Yöllä tarkastellaan ollaanko lähellä jne. Samoin kuin tuo ns. pissahädän/juomisen pyytelyt ja raivot jos ei saa tahtoa läpi.
Toimitte vaan kuten ennenki, rutiinit ja systeemit samoina. Ei mitään miljoonia palveluksia ainakaan yöllä. Mä uskon et tää menee ohi kuten muutkin vaiheet
:hug:
Meillä myös levottomampia on ne yöt jos lapsi on nukkunut "liikaa" päivällä tai sitten on yliväsynyt. Tuntuu unentarve olevan taas muutoksessa. Sopivasti unta ja aktiviteettia niin yötkin on rauhallisimmat kaikesta huolimatta.

 

Meillä löytyi apu yövalosta. Tytöllä alkoi siis 2-vuotiaalle tyypilliset pelot ja tämä on nyt sitä pimeän pelkoa. Nyt jäi toista iltaa hienosti yksi katselemaan valoa, ilman äitiä tai isiä tai edes maito/pissahätä pyytelyjä. Tänään sain herättää hyvin unisen pikkuneidin sängystä aamupuuhille Vähän jännitti yöllä kun kello tuli puoli kuusi alkaako huoneesta kuulumaan huutoa vai ei.

 

Meillä esikoisella (pian 1,5v) - joka on aina ollut todella hyvä nukkuja - uniongelmat tuossa heinäkuussa. Kuopus syntyi kesäkuun lopulla. Heräili öisin itkien, eikä nukahtanut itsestään uudestaan. Joskus sängyn vieressä käynti rauhoitti, joskus ei. Joskus saattoi huutaa jopa tunnin putkeen keskellä yötä, ehkä kerran viikossa nukkui yön heräämättä. Joskus auttoi että raahasi itsensä lasten huoneeseen nukkumaan, joskus sekään ei rauhoittanut esikoista. Kun esikoinen oli mummilla yöhoidossa nukkui heräämättä yön läpeensä.

Me jaksettiin katsoa tätä touhua n.5 viikkoa kunnes aloin itse olla melkoisen loppu (kuopustakin oli öisin syötettävä ja esikoinen siihen nupiksi valvotti ihan urakalla) ja soitin Kymenlaakson Ensi- ja Turvakotiyhdistyksen unikoulunumeroon.

Kertomani perusteella arvioivat, että kyseessä on juurikin ns. palvelun tilaaminen myös öisin.
Ohjeeksi saatiin seuraavaa: Ilta 1, "itkua 1min"
Ensimmäisenä iltana normaalit iltarutiinit, lapsi viedään omaan sänkyyn, toivotellaan hyvät yöt ja kävellään pois huoneesta (huom! olennaista on että lapsi nukkuu omassa huoneessa). Vaikka huuto alkaisi heti kun käännät selkäsi ei lapsen luokse palata, vaan kuunnellaan minuutti yhtäjaksoista itkua. Kun itkua/huutoa on kestänyt yhtäjaksoisesti minuutin, palataan lapsen luokse, lasketaan käsi esim. selän päälle ja rauhallisella äänellä toivotetaan uudestaan hyvät yöt, ja taas poistutaan huoneesta. Ja tätä toistetaan niin kauan kunnes lapsi nukahtaa.
Jos lapsen itku muuttuu hysteeriseksi, voi lapsen nostaa syliin mutta kun rauhoittuu, niin lasketaan takaisin sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt ja poistutaan huoneesta.

Meillä kävi niin, että jouduin ensimmäisenä iltana käymään kolme kertaa toivottamassa hyvät yöt. Tämän jälkeen huutamiseen tuli aina taukoja (ikäänkuin lapsi kuuntelisi, tuleeko joku käymään). Lapsi nukahti 20 minuutissa ja nukkui KOKO YÖN heräämättä kertaakaan.

Ilta 2, "itkua 2min".
Toisena iltana sama toiminta, mutta yhtäjaksoista itkua/huutoa kuunnellaan 2min ja vasta sitten palataan lapsen luokse.

En joutunut käymään kertaakaan lapsen luona, koska yhtäjaksoinen huuto ei kestänyt minuuttiakaan. Lapsi nukahti alle 5 minuutissa.

Minuutteja lisätään joka ilta aina yksi lisää, pisin aika on maksimissaan 5 min.

Kolmantena iltana lapsi nukahti samantien kun sänkyyn laitettiin.
Tämän jälkeen lapsi on nukkunut yönsä kuin aina ennenkin. Poikkeuksena se, että jos yöllä herää ja itkee, niin nukahtaa max. 20 sek päästä itsestään uudestaan.

Tämä tapahan ei välttämättä toimi kaikille, mutta meille se oli erittäin toimiva tapa. Koko perhe jaksaa nyt paremmin, kun saa yöt nukkua

 

^niin, toi toimii kun toimiakseen. Näitäkään kun ei voi yleistää. Tässä iässä lapsi aika nopeasti pitää kiinni "saavutetuista eduista" ja mitä voimakastahtoisempi lapsi, sitä rankempi juttu. On todella paljon kiinni lapsesta miten homma menee.
Meidän yöt on yleensä hyviä ja lapsi nukkuu ihan putkeen jopa 12h, vaikka lapsi nukutetaan viereen. Ei siis herää "vaatimaan" tätä palvelua vaan yleensä itkuilla on ollut muu syy.
Sama pätee myös esim. omaan sänkyyn totuttamiseen. Toisella lapsi nielee kivutta tilanteen illassa ja toisilla vasta isompana lapsena.
Mulla itellä ei kantti kestänyt tehdä tuota edellä kuvattua. Muutaman illan yritettiin. Noin 10 kertaa yhdessä illassa jätin ja palasin itkevän lapsen luo, kunnes lapsi huusi niin että repi lähes paidan mun päätltäni tarrautuessaan kiinni. Huusi sinipunaisena ja melkein oksensi sänkyyn. Koko nukahtaminen meni aina vain pidemmäksi ja hankalammaksi ja yö oli todella itkuinen ja rikkinäinen ja lapsi takertui yölläkin lähelle. Samaa yritettiin pari muutakin iltaa kunnes totesin ettei homma todellakaan ole vaivan väärti. Lapsi meni täysin paniikkiin ja huusi takertuen rinnuksiin. Mikään taputtelu tai silittely ei todellakaan auttanut, eikä huuto vähentynyt/lyhentynyt lainkaan yhtenäkään iltana. Päätettiin,että lapsi nukutetaan niin kauan ku tilanne muuttuu. Tuskin mun tarvii 18v lastani nukutella.
Tää vaan yhtenä kokemuksena heille, ketkä ei koe yhtä onnistunutta "unikoulua" kuin Pöntinen. Et aina se ei oo vanhemmasta kiinni.. Tai no, joku varmaan sanoo, et lapsi olis vaan pitäny jättää huutamaan vielä pidempään, mut mun kantti ei kestäny sitä.

muoks. Ja lisään vielä, että en missään nimessä kiellä, etteikö elämä olisi "helpompaa" nukuttamatta ja etteikö lapsi ehkä omasta mielestään tilaisi "palveluita" öisin itkullaan. Olen täysin samaa mieltä siitä että lähes jokainen lapsi voidaan opettaa nukahtamaan yksin ja nukkumaan yksin ja omassa huoneessa/sängyssä. Mutta tempperamentti huomioon ottaen hommasta voi tulla kohtuuttoman rankkaa ja tappaa kivat ja leppoisat iltapuuhat ja rutiinit siihen pitkäksi aikaa.

 

Perhe-elämää: Taaperoikäisen (1-2v) nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet"
Tuolta löytyy jotain vinkkejä jos haluat kokeilla. Voimia!

 

Meillä lapsi nukkui meidän sängyssä 2, 5 vuotiaaksi asti. Unikoulua yritettiin useaan
otteeseen ja aina 7 pv kerrallaan ja ikään ei toiminut. Lapsi heräsi meidän sängyssä
jos käänsin kylkeä. Siirsimme ensin hänet sänkyyn, joka oli meidän sängyssä kiinni ja sitten siirsimme sänkyä kauemmaksi. Lopulta siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, kun vauva itki
yöllä ja alkoi heräämään siihen. Meillä ei auttanut kenenkään perusohjeet. Lopulta
neurologi totesi, että tytöllä erittyy liian vähän melatoniinia ja ei sen vuoksi osaa
nukahtaa itse ja yöuni on todella kevyttä. Kun saimme melatoniiniä, niin saimme hänet
omaan sänkyyn nukkumaan ja huoneeseen nukkumaan ja lopulta nukkumaan aika
rauhallisia öitä. Vuosi meni hyvin, mutta nyt taas taistellaan. Meillä pitää olla
todella rauhalliset ja säännölliset illat ja usein auttaa joku palkitsemissysteemi. Esim.
nyt saa tarran, jos nukahtaa hyvin ja toisen, jos nukkuu koko yön.

Totesin, että kaverit/vanhemmat yritti auttaa neuvomalla unijutuissa, mutta ei kyllä
kenelläkään ollut mitään hajua miten tämän luokan uniongelmat hoidetaan.

 

Meidän nyt reilun kahden vuoden ikäisten kaksosten unea on rauhoittanut kovasti yömaidon juominen illalla ennen nukkumaanmenoa tavallisen maidon sijaan. Annetaan yömaitoa yleensä jo iltaruuan yhteydessä ja vielä uudestaan juuri ennen nukkumaanmenoa noin 1,5 desiä. Yöt olivat suht rauhattomia ja herättivät useamman kerran yössä vielä keväällä, mutta nyt nukkuvat melkein aina läpi yön ilman heräilyjä. Lisäksi tässä välissä meille syntyi vielä uusi vauvakin ja siitä huolimatta yöt ovat säilyneet heillä rauhallisina. Tuota Ingmanin yömaitoa myydään täällä pk-seudulla ainakin Prismoissa ja isoimmissa S-marketeissa. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

 

Meillä tuo ipana nukkui samassa sängyssä n. 8kk asti kun oli vielä tississä kiinni. Päätimme yrittää nukuttamista omaan sänkyyn tässä vaiheessa, siirsimme patjat lapsen huoneen lattialle että näkisi meidät kun herää eikä tule paniikkia. Ei onnistunut, ja päätimme ensin vieroittaa tissistä, ja sitten vasta nukuttelemaan omaan sänkyyn. Avovaimo sitten kuitenkin jumiutui patjalle asumaan, siirsi patjat tosin makuuhuoneeseen koska itse siirryin takaisin sänkyyn (muksu on todella kova potkimaan selkään unissaan)

Nyt kun lapsi on liki 1,5 vuotta, siirsimme pinnasängyn oman sängyn päähän irroittaen toisen puolen "kaltereista" jotta ei välttämättä tarvitsisi aamulla herätä siihen kun lapsi haluaa pois sängystä, nyt siis pääsee itse kapuamaan pois. Ja nyt siis siihen raskaimpaan vaiheeseen:
Ensimmäinen omassa sängyssä nukuttu yö oli helvettiä sekä meille vanhemmille, sekä lapselle. Tämän tosin tiesimme jo etukäteen. Ipana heräili vähän väliä mutta rauhoittui melkein joka kerta kun laittoi tuttipullon suuhun. Sillon kuin paksu sijauspatja oli lattialla, pääsi lapsi itse kipuamaan meidän sänkyyn, nyt tulee tietty kiukku kun ei enää onnistukkaan.

Toinen yö meni jo sinänsä paremmin, koska heräilyt vähentyivät. Alkoi tietty heti aamusta ärsyttämään kun huomasin että vaimo oli nostanut lapsen väliimme, siinä meni sen yön tulos hukkaan kun lasta taas "muistutellaan" että huutamalla saa tahtonsa läpi.

Eilen illalla lapsi päätti nukahtaa jo harvinaisen aikaisin, kello 8 maissa illalla. (Yleensä siis valvoo about ilta-kymmeneen joka on musta ainakin outo unirytmi) Tiesimme että tulee taas sitten aikainen ylösnousu, kun nukahti näin aikaisin. Nukahti siis meidän sänkyymme johon nostimme hänet rattaista, yöllä kun siirsimme omaan sänkyyn, tyttö heräsi, katsoi ympärilleen ja kävi kiltisti nukkumaan kun huomasi että siinä lähellä me ollaan. No, ensimmäinen pikkukitinä alkoi puolelta yöltä, rauhoittui kun sai pullon. Kolmen aikaan alkoi taas kaamea huutoshow, kun lasta ei ilmeisesti väsyttänyt enää, ja alkoi rääkyä kun ei päässytkään meidän viereen. Tarkkaan en muista miten saimme neidin takaisin nukkumaan. Tasan 2 tuntia myöhemmin alkoi tämä huuto taas uudestaan. Nyt ei auttanut maito, eikä paijaukset. Tiesin etten itse saa kuitenkaan enää nukuttua, joten menin lapsen kanssa olohuoneeseen, ja laitoin teletapit pyörimään ajatellen että lapsi oli nukkunut normaalin tuntimääränsä, ja siksi varmaan haluaa nyt puuhailla jotain.

Parikymmentä minuuttia neiti katsoi tarkkaan Tiivi-Taavin seikkailuja, kunnes alkoi taas pillitys. Rauhoittelin häntä, ja tein selväksi että isukki istuu tässä näin, että et ole yksin. Ei kelvannut, muksu ryntäsi makuuhuoneeseen kiljumaan jälleen niin kauan että vaimo nosti samaan sänkyyn. Ajattelin että antaa nyt olla siellä, kyllä se takaisin tulee kun huomaa että äiti nukkuu. PASKAT!! Sinne se jäi nukkumaan äidin viereen, ja posottaa vieläkin untenmailla kolmatta tuntia putkeen, joka on harvinaisen pitkä aika yöunissakin.

Itseä alkaa nyt ärsyttää kunnolla, kun ipana saa jatkuvasti tahtonsa läpi huutamalla ja tietää sen jo itsekkin. Seuraavaksi itse laitan korvatulpat päähän, ja annan sitten lapsen huutaa. Kuulostaa, ja onkin karua, mutta mulle ei vaan yksinkertaisesti tule mieleen muuta. Tyttö on muutenkin äitinsä ansiosta piloille hemmoteltu prinsessa, joka on tottunut saamaan aina tahtonsa läpi. Duunitkaan enää suju kun on todella huonosti nukuttu yö takana, ja tietää, että samanlaista paskaa on tiedossa myös seuraavana yönä. Tämä johtaa pian siihen, että olen mielummin töissä kuin kotona, mutta en halua tehdä sitä.

Anteeksi tämä tunnepurkaus. Väsyttää vaan niin saakelisti ja toivoisin että täältä saisi jotain hyviä vastauksia, ennenkuin isukilla hajoaa pää.

 

Aloitin noin 1½ viikkoa sitten unikoulun 6 kk ikäiselleni pojalleni. Nyt, jo tässä vaiheessa voin sanoa, että HISTORIAA ovat jatkuvat yösyötöt ja heräilyt (n 5-8 krtaa yössä), vauvan itkuiset/huudon täyteiset yöt ja äidin tolkuttomasta univajeesta johtuva piinaava ns. "kestokrapula". Unikoulu tuotti niin mahtavia tuloksia heti alkuun kuopuksellamme, että olin kerta kaikkisen haltioissani ja aloitin heti perään esikoisemme 2½ vuotta unikoulun. Toimii kuin häkä - kummallekin - ja nyt puhutaan toden totta lasten +10 tuntisista yöunista.

Vaikka sainkin vauvan kanssa apua mieheltäni (hänellä oli tapana ajaa noin kerran viikossa mökillemme vauvan kanssa jotta minä sain nukkua yhden kokonaisen yön kotona...) - niin halusimme kummatkin kestävämmän, pitkälle kantavan ratkaisun pikku hiljaa muodostuneeseen vauvan (sekä vanhempien) uniongelmaan....

Jos tuntuu siltä, että olet tiesi päässä, olet kokeillu kaikkea, mistään ei ole ollut apua ja pää on hajoamassa ainaisesta valvomisesta ja siitä johtuvasta "elämän hullun myllystä", SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI: "Nyt Nukutaan" -kirja, Anna Wahlgren tai www.annawahlgren.com


Siteeraan kirjasta lukemaani ... joka on niin totta ... "Elämä ei ole tehty kestämistä varten - Elämä on tehty nauttimista varten". Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa "kestäminen" on vaihtunut nauttimiseksi!!!!!

 

Meillä on auttanut päätös unikoulusta ja siinä pitäytyminen, vaikka tuntui joskus hetkittäin, ettei kantti kestä. Meillä metodi oli "pistäytyminen", eli käydään huoneessa, peitellään ja mennään pois.

 

Nuori-Isukki; pikaisesti kirjoituksesi lukeneena sanoisin, että parannusta teidän öihin ei ole tulossa jos molemmat vanhemmat haluavat toimia eri tavoin. Kun itse kyselin apuja nukkumisongelmiin, sain ohjeeksi että kummankin vanhemman tulee noudattaa samaa mallia. Lisäksi tällainen 1,5 vuotias osaa jo vaatia niin paljon - kuten olet itsekin huomannut - joten jos saa tahtonsa aina läpi, on lopputulos selvä.

Lisäksi hieman ihmettelen tuota öistä tuttipulloa. Tyttärennehän on jo 1,5 vuotias? Miksi tarjoatte yöllä maitoa? Onko lapsella oikeasti nälkä, vai onko tämä vain "tainnutuskeino" nukkumiseen?

Toivottavasti löytäisitte puolisonne kanssa yhteisen sävelen lapsenne nukkumisen osalta mahdollisimman pian, ennenkuin molemmat ovat aivan loppu.

 

Meillä tytär on nyt 1v5kk, kuulostaa tutulta, meillä ei kans meinannu millään käydä nukkumaan omaan sänkyyn (pelkkää huutoa) ja on nukkunu aina todella vaihtelevasti, toisinaan heräillyt jatkuvasti koko yön. Myös nukahtaminen kesti usein yli tunnin sekä päikkäreille että yöunille.

Yöunet parani huomattavasti yöimetyksen lopetuksen jälkeen (huusi kolme yötä vielä tissiä lopetuksen jälkeen mutta sitten luovutti). Kaikki uniongelmat loppuivat siihen kun vajaa 2kk sitten siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan, meni noin kaksi iltaa kiukutellen nukkumaan (en nostanut kertaakaan sängystä enkä hakenut lisää maitoa pulloon) ja itku alkoin usein viimeistään silloin kun lähdin pois huoneesta joka oli aina ollutkin ongelma istuin vieressä tuolilla ja silittelin hiuksia, kunnes keksin: apua oli tosiaanki himmeästä yövalosta sekä satu-cd joka kestää noin 15 min (miina ja manu)ja itku ei tullutkaan poistuessa huoneesta kun laittoi sadun päälle ja siitä lähtien joka kerta on nukahtanut samaan kellon aikaan ja ennenkuin satu on edes loppunut! alussa jätin myös lapsen huoneen oven raolleen jotta kuulee äänemme eikä olisi niin yksinäinen olo.sitten otimme tutin kokonaan pois myös viime viikolla, sitä pyyteli muistaakseni yhden tai kaksi päivää ennen unia mutta tyytyi tuttipullon. jos olisin tiennyt miten helpompaa tää on nyt niin olisin siirtänyt aikasemmin omaan huoneeseen ja lopettanut yöimetyksenkin aikasemmin kuin vasta vuoden ikäisenä. sanoisin että tärkeintä olisi olla johdon mukainen, yritin tuossa keväällä myös tuota omaan sänkyyn nukuttamista jolloin sänky oli vielä meidän makuuhuoneessa, silloin en jaksanut yövalvomisten takia taistella nukkumaan menosta ja usein huomasin antavani lopuksi periksi lapselle(nostin pois omasta sängystään, annoin lisää maitoa, luin uudelleen satua, tulin heti takas huoneeseen jos inahduskin kuului jne. ) ja luulempa että ongelmat johtuivat nimenomaan siitä etten ollut tarpeeksi johdonmukainen ja lapsi jo oppi tämän.