1,5veen raivarit

Meillä on tyttö mikä on nyt 1v5kk. Ilmeisesti erittäin kovan tempperamentin omaava ja itsepäinen. Tyttö suuttuu milloin mistäkin jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa. Varsinaisia raivareita on ollut nyt n. kuukauden ajan. Heittäytyy lattialle pitkälleen ja huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee joskus hakkaa päätäänkin lattiaan. Suutumisen aiheet yleensä sellaisia ettei saa jotain haluamaansa tai tekee jotain mistä kielletään.

Ei reagoida raivareihin mitenkään, eikä varsinkaan anneta periksi (ts. anneta tytölle sitä mistä suuttui). Yleensä rauhoittuu kun on saanut huutaa rauhassa jonkun aikaa (10-30min). Jos ottaa syliin niin huuto yltyy, joskus silittely ja vieressä olo auttaa mutta ei aina. Esikoisesta kun on kyse niin tämä tuntuu todella rankalta, ehkä siksi kun on niin avuton olo toisen vain raivotessa. Muuten tytöllä on kaikki hyvin, nukkuu hyvin ja syö todella hyvin. Vauva-aikanakaan ei ole ollut mikään vaativa tapaus vaan ennemminkin sieltä helpoimmasta päästä.

Haen tällä ehkä ennemmin henkistä tukea, mutta myös varmistusta että toimitaan oikein tai jos on jokin toinen tapa toimia niin voisin yrittää sitäkin. Jäähyä en vielä harkitsekaan kun lapsen verbaalinen puoli ei ole kovin kehittynyt, enkä usko tytön ymmärtävän jäähyn tarkoitusta.

 

olipa kun mun näppikseltä.
Mein tyttö, 1v4kk on tehny tota joitain kuukausia, välillä pahemmin ja välillä lievemmin. Syli tms juurikin vain pahentaa kiukkua. Ei jäähystä vielä oo mitään hyötyä silleen,niiku isommilla.
Tottakai esim vääristä teoista pitää "rankaista" ja antaa raivota jos sille tuntuu. Meillä suurimmat kiukut liittyy just lähinnä siihe, ettei saa mitä haluaa, ei saa mennä minne haluaa, joku kielletty juttu otetaan pois TAI jos joku tavara ei toim neidin mieleen tai ei saa vaikka tehtyä jotain kuvaa mielestää hyvin , tai vanhempi ei just sillä sekunnilla tuu leikkimään jne jne. SYitä on satoja. Yleensä sit koetan kiinnittää huomion jonnekin, kuten "KATOS TUOLLA ON REKKA" tai "MENNNÄÄS kattoo missä baba-kirjat.." plaaplaa.. Mut ainahan ne ei tosiaan toimi. SIllon vaan antaa raivota raivonsa ja ajoittain käyn kysyy et "tuletko syliin". Yleensä heittäytyy poispäin ja jatkaa raivoa. Sit taas jossain vaiheessa käyn kysyy
Ei jäähy tosiaan vielä merkkaa silleen mitään,ainakaan sellasena kuin se isommille on tarkotettu. Nää pienet purkaa omaa eniten turhautumista, sitä et huomaa ettei oo kaikkivoipainen, pettymystä jne.
RAivokohtaukset on joskus jopa pelottavia, itkee niin että lähes oksettaa tai lyö "hellävaroen" päätään lattiaan ku heittäytyy huutamaan ,sätkii ja potkii jne. Ihan ku mitä oon tyyliin 3v nähny tekevän
:hug: et oo yksin.

 

joo, tuttua tuttua. erityisesti tarhapäivän jälkeen pitää purkaa kaikki väsy ja kiukku (tietenki äidille). katson aina et lapsi ei loukkaa itseään, en jätä yksin riehumaan, vaan seurailen perässä. yks kaveri teki niin et piti lasta aina tiukasti kiinni sylissä niin kauan et rauhoittui. mut meillä tää ei oikein minusta ollut hyvä. teen kuitenkin niin et otan aina vähän väliä syliin ja katson et rauhoittuisko jo. meillä toimii parhaiten se et annan oman rakkaan unirievun pojalle ja otan keinutuoliin syliin kiikkumaan. sit lauleskelen. nykyisin jos meinaa tulla kiukku niin poika menee valmiiksi keinutuolin luo. :heart:
pitäähän sitä temperamenttia vähä ollakki, niin pärjää elämässä paremmin kiukuttelusta en sinänsä rankaise, koska lapsen on saatava kiukutella. meillä on kuitenkin semmoinen sääntö et mitään ei saa rikkoa ja ketään ei saa vahingoittaa. ja kiukuttelemalla ei tahtoa läpi saa. mulla on onneksi aika hyvät hermot tässä suhteessa. jäähypenkin otan käyttöön sit ku poika on vähä isompi et tajuaa idean.
yhteen aikaan poika koitti raapia kasvoja. kerran hän sit raapaisi minua silmään ja se oli yhden päivän niin kipeä et lyyhistyin aina välillä lattialle. siihen kyl sit loppu raapiminen... reppana tajus miten pahasti voi käydä. :/ aiemmin ei tahtonut uskoa vaikka sanoi sata kertaa, et "ei saa, tulee pipi" ym.