Meillä on 1 v 1kk ikäinen poika, joka on hyvin pienestä opetettu nukahtamaan yöunille itsekseen. Tiettyjen rutiinien jälkeen jätetty yksin unta hakemaan. Pitkään piti käydä pari - kolme kertaa rauhoittamassa, ja sitten jäi nukkumaan. 11 kk:n ikäisestä alkaen poika jäi heti rauhassa itsekseen unta hakemaan, ja nukkui yön yleensä melko hyvin. Tätä kesti kuukauden verran. Sitten eräänä iltana tämä ei onnistunutkaan, vaan noin 10 min kuluttua yksin jättämisestä alkoi huuto. Sinä iltana nukkumaanmeno kesti melko kauan, ja vaikka aina ennen jäi suht. rauhassa yksin, niin nyt huuto oli aivan eri luokkaa heti, kun on poistumassa vierestä. Tilanne on mennyt oikeastaan vain huonompaan suuntaan, ja poika saattaa aloittaa protestinsa jo sänkyyn vietäessä. Ja huutaa kuin syötävä, kun huoneesta lähtee.
Vieressä nukuttaminen ei ole meille sopiva vaihtoehto, sillä poika ei malta ruveta nukkumaan jo ei ole yksin. Ja suurempana syynä se, että jos on vieressä, kun nukahtaa, niin enemmän huutelee öisin, että vieläkö ollaan paikalla. Olen siis yrittänyt pysyä samoissa vanhoissa kuvioissa, koska selkeät systeemit ovat meidän tyyille avainsana kaikessa. Koska huuto on sitä luokkaa, olen jättänyt ehkä minuutiksi yksin, käynyt sitten hieman silitämässä, että rauhoittuu ja poistunut taas huoneesta. Eilen tätä rumbaa kesti tunnin.
Olen nyt epävarma siitä, miten tätä tilannetta kannattaisi pyrkiä parantamaan. Vanhat konstit sopivat ehkä paremmin vauvoille, ei ehkä enää tämän ikäiselle. Onko nyt siis enemmän vahinkoa siitä, että joutuu kestämään tällaista kurjuutta? Onko parempi vain ruveta nukuttamaan aktiivisesti? Jos jollakulla olisi vinkata esim. jostakin kirjasta, jossa olisi hyviä neuvoja tämän ikäisen nukkumisasioihin, niin olisin myös siitä iloinen...
Vieressä nukuttaminen ei ole meille sopiva vaihtoehto, sillä poika ei malta ruveta nukkumaan jo ei ole yksin. Ja suurempana syynä se, että jos on vieressä, kun nukahtaa, niin enemmän huutelee öisin, että vieläkö ollaan paikalla. Olen siis yrittänyt pysyä samoissa vanhoissa kuvioissa, koska selkeät systeemit ovat meidän tyyille avainsana kaikessa. Koska huuto on sitä luokkaa, olen jättänyt ehkä minuutiksi yksin, käynyt sitten hieman silitämässä, että rauhoittuu ja poistunut taas huoneesta. Eilen tätä rumbaa kesti tunnin.
Olen nyt epävarma siitä, miten tätä tilannetta kannattaisi pyrkiä parantamaan. Vanhat konstit sopivat ehkä paremmin vauvoille, ei ehkä enää tämän ikäiselle. Onko nyt siis enemmän vahinkoa siitä, että joutuu kestämään tällaista kurjuutta? Onko parempi vain ruveta nukuttamaan aktiivisesti? Jos jollakulla olisi vinkata esim. jostakin kirjasta, jossa olisi hyviä neuvoja tämän ikäisen nukkumisasioihin, niin olisin myös siitä iloinen...