10kk oma tahto

onko muita joiden vauvat kokevat jo jonkin sortin uhmaa/omaa tahtoa??
meillä kokeillaan rajoja ja kiljutaan kun hommat ei mene pikku miehen mukaan. Vaipan vaihto ja vaatteiden pukeminen tuottaa hikeä vanhempien otsalle ja hermojen kiristymistä. "Ei" sanaa on hoettu kuin mantraa. Mutta tulos on aina sama. Voiko vauvat jo saada jonkin sortin uhman tässä iässä? miten tulevaisuudessa..??? lisää vaativia uhmakausia??? :heart:

 

Itellä tän esikoispojan kanssa on tuossa jo 7kk loppupuolella (täytti 8kk torstaina) ilmaantunu oma tahto. Jos siirtää kielletystyä paikasta pois, ottaa kädestä kielletyn esineen niin kyllä ensin komennetaan äitiä ja sen jälkeen raivotaan. Ei tätä varsinaiseksi uhmaiäksi lueta, vaan se on nimenomaan oman tahdon kehittämistä, rajojen koettelua, tähän kohtaanhan kun eroahdistuskin osuu yleensä.. Näin mä tän tulkitsen, en osaa mitään virallista "näin se menee " vastausta antaa. Myös meillä on jo pitkään ollut pukeminen vaikeaa ja ei ei ei -tä hoetaan kovin

 

Meidän pian 11kk ikäisellä tytöllä oli todella vahvoja omantahdoinilmaisuja jo puoli vuotiaana ja koko ajan omaa tahtoa tulee vaan enemmän ja enemmän. Toisilla lapsilla oma tahto taitaa vaan tulla aikaisemmin kuin keskimäärin. Eikä tässä vaiheessa voi vielä okein sanoa, mitä tulevat uhmaiät ym. tuovat tullessaan. Ei tähän auta kuin tottua, kyllä vauvan hoitaminen vaatii vanhemmilta paljon enemmän, kun oman tahdon ilmaisut tulevat kuvioihin aikaisin, mutta meillä tyttö on ensimmäinen lapsi, niin en muusta tiedäkään.

 

Jonkinlainen esiuhmahan voi tulla jo tossa vuoden iässä eli siten myös alle vuotiaana.. Rajojahan siinä kokeillaan, musta kuuluu ihan normiin kehiykseen vauvasta taaperoksi. Sitten ainakin meillä tuli tossa 1½ vuotiaana sellainen tosi kiva tönimisvaihe. Ja sit pari-kolmevuotiaana se "oikea" uhma, jossa selvästi tiedetään mikä on oikeaa ja mikä väärää mutta kuitenkin on pakko kokeilla. Kuulemma joskus viisivuotiaana tulee sit vielä hurjempi uhma..
Yksilöllisiähän nämäkin ovat. Musta mun kolmevuotias on helppo vaikka kuria pitääkin pitää. Johdonmukaisuushan taitaa olla avainsana..

 

Juu siis tässä yli puolen vuoden ja alle vuoden ikäisenähän lapselle tulee eroahdistusvaihe, eli huomaa olevansa erillinen äidistä(kuuluu myös vierastaminen ja lahkeessa roikkuminen). Tätä seuraa oman minäkuvan rakentamisprosessi, joka kestää vuosia, tosin sekin syntyy vaiheittain. Uhmaiät(myös murrosikä) on ns. huippuja turvallisuuden ja perusluottamuksen rakennuskohtia mutta koko lapsuusajan lapset kokeilevat rajoja ja niiden pitävyyttä ts. testaavat äidin luotettavuutta ja huolenpitoa. Lapsen turhautuminen, eli hermostuminen pukemistilanteessa, suuttuminen karkkihyllyn edessä kun äiti ei ostakaan karkkia tai muuten häntä kiellettäessä kuuluu myös oleellisesti tähän "oppimisprosessiin".

Mutta samalla lapset on yksilöllisiä, joidenkin kanssa tuntuu että heillä on ikuinen uhma kun taas toiset ovat todella "helppoja".

Olipas teksti, het ku kirjasta kopioitu.