Mä tiesin jo 9 vuotiaana haluavani lapsia. Odottelin silti parikymppiseksi ennenkuin aloin asiaa toteuttamaan.
Kannattaa nyt oikeesti odottaa ainaki pari vuotta. Vaikka mies tuntus kuinka oikeelta niin puoli vuotta on tosi lyhyt aika ja sen oikeankaan kans ei asiat aina välttämättä suju.
Jos kuitenkin vauvan yritykseen päädytte niin mieti nyt kuitenkin että pärjäätkö jos se mies kuitenkin lähtee ja vanhempasi eivät halua osallistua vauvan hoitoon. Siinä tilanteessa saattaa myös olla että sut ja vauva laitetaan johonkin ensikotiin tms. asumaan. Itseasiassa se tilanne saattaa tulla vaikka mies pysyiskin teidän kanssa mutta jos vanhempasi eivät tue ja auta teitä.
Odota pari-kolme vuotta : mies kerkee saada töitä (toivottavasti), sä kerkeet käydä koulua (helpompaa ilman vauvaa), suhde on vakaammalla pohjalla, vanhempasi hyväksyvät asian paremmin (vauvan kanssa heidän apu saattaa olla korvaamaton), sua ei yritetä laittaa mihinkään laitokseen. Näin vauvallekin olis vakaampi tilanne tulla.
Onko sulla käsitystä kuinka sitovaa elämä vauvan kanssa on? Ota vuorokaudeksi nukke vauvaksi. Pidät sen mukana joka paikas, syötät parin tunnin välein (myös yöllä!), vaippaakin pitää vaihtaa, muutaman tunnin käveleskelet päivällä vauvaa heijaten ja myöskin puolet yöstä.
Eikä toi anna kuin aavistuksen siitä kuinka sitovaa ja väsyttävää vauvan kanssa voi olla. Mutta kokeile ja mieti sit uudelleen onko se oikeesti asia jonka haluat juuri nyt? Vai haluatko mennä kavereitten kans sillon ku sattuu huvittamaan, haluatko nukkua yösi, haluatko olla poikaystävän kainalossa rauhassa?
Joka tapauksessa mieti hyvin tarkkaan. Kysymys ei ole vain sinun elämästäsi.
Onnea teille!