1lk.ei kavereita,on niin arka

Mitenköhän saisin meidän tyttöön rohkeutta.
Ei ole koulussa kavereita ja tuntuu hänestä pahalle.
Olen sanonut että käy kysymässä joltain voiko olla sun kans,sanoo että ei hän tunne niitä.
Ei hae kotonakaan enää kavereita ulos,sanoo et jos ne ei haluakkaan leikkiä mun kans,en mä voi mennä noin vaan kysyy.
Kun meni ekalle oli yksi tyttö kaverina ja tuo tyttö kävi myös paljon meillä,nyt sit ei halua enää olla meidän tytön kans kun tuo meidän likka on semmonen että ei halua loukata ketään.
Siis ei osaa olla kovis.
Ajattelin nyt laittaa hänet johki kerhoon,mutta mihkäköhän tässä vaiheessa vuotta voisi mennä?

 

Oisko jotain juttua mista tytto olisi kiinnostunut? Voimistelusta, luistelusta, ratsastuksesta, musiikista, taiteesta tms? Mina itse aikoinaan vedin mm. SPR:n lasten kerhoja, ja vuoden ympari olivat uudet jasenet tervetulleita. Jonkun mieluisen harrastuksen loytaminen varmasti voisi auttaa asiaa, on helpompi jutella muiden lapsien kanssa kun on yhteinen kiinnostuksen kohde (sama kuin aikuisillakin siis). Ja harrastuksestahan voisi loytya vaikka kavereita jotka kavisivat samaa kouluakin. Toivottavasti tyttaresi loytaa uusia kavereita, ja saa pikku hiljaa lisaa rohkeutta, ekaluokka voi olla aika pelottava aluksi kun kaikki on niin uutta.

 

seurakunnilla on koululaisille, eri-ikäisille erillaisia kerhoja en tiedä ilmoitetaanko niistä lehdessä mutta seurakuntatalolta voisi kysyä.

 

Voisit ottaa myös tytön opettajaan yhteyttä ja varata ns. vanhemman vartin, jossa sitten keskustelisit tästä asiasta opettajan kanssa. Ehkä hän voisi jotenkin tukea tyttöäsi ystävystymään luokan muiden tyttöjen kanssa. Tunnetko muiden oppilaiden vanhempia? Voisitko jutella heidän kanssaan. Olisiko mahdollista, että menisit itse mukaan luokkatoimikuntaan ja näin tutustuisit vanhempiin ja ehkä tätä kautta tyttösi ystävystyisi heidän lastensa kanssa.

 

Kiitos kaikille vastanneille :flower:

Olen nyt ajatellut ottaa yhteyttä esim.seurakuntaan tai ms.esim.just tuohon spr:ään,jos joku kiva harrastus keksittäisiin.Täytyy tytön kanssa keskustella mikä olis kiva juttu.

Huomenna menen vanhempain varttiin,täytyy ottaa asia puheeksi,uskon että opettajakin huomannut lapsen arkuuden.
Kyllähän tänään äidillekkin tuli hyvä mieli kun oli kaveri ollut koulussa tytöllä.
=)
Otan varmaan asian vakavempana kun se edes on,mutta kiva nyt heti tarttua siihen ettei paisu liian isoksi,vasta koulutie alussa,niin jos saatas tuo asia kuntoon.

 

Joissakin kouluissa on ekaluokkalaisilla tukihenkilöitä ylemmiltä luokilta.Nämä isommat oppilaat huolehtivat pienistä ekaluokkalaisista ja samalla perehdyttävät koulun sääntöihin....sekä auttavat pienimpiä jopa koulutehtävissä.Isommat ovat muutenkin tukena ja turvana pienimmille ja toimivat kavereina.

 

Yllättävän monet on vielä ekalla tosi arkoja, sosiaalisuus monilla herää vasta vähän myöhemmin. Meidän poika oli koko eka vuoden ihan lukossa, mutta nyt tokalla ottaa jo paljon rennommin ja sittenhän niitä kavereitakin alkaa löytyä.

Nyt olisi tosiaan varmaan harrastuksista apua. Ja hyvä olisi varmaan perhetuttujen kanssa harrastaa vierailuja, että lapsi kuitenkin saa erilaisia sosiaalisia kokemuksia itse, tai voi ainakin tarkkailla muita. Siitäkin voi olla hyötyä. Me tehtiin meidän pojan kanssa myös ihan sitä, että mietittiin ikään kuin valmiiksi mitä hän voisi jutella toisten kanssa. Ei tiettykään annettu hänelle sanoja valmiiksi, vaan ikään kuin "heräteltiin" hänen mielikuvitustaan.

 

Sepäs se onkin ihmeellistä,kun olen lapsia kuljettanut mukana vaikka missä ja yleensä aina kylä reissuilla pitkin Suomea.
Itse olen todella sosiaalinen ja muutkin lapset,mutta tämä on hänen luonteensa ja eilen sitten juteltiin opettajan kanssa että pitäs löytää se rohkeampi puoli tuosta tytöstä.
Perjantaina yksi koulu kaveri on tulossa kyläilee,että eiköhän se tästä pikkuhiljaa.Täytyy noihin kerhoihin soitella vielä.

Niin se voi muuten olla että jos on vähänkin arempi,niin tuo eka luokka voi olla tuommosta hiljaiseloa.
Tytön opettaja sanoi että hän on itse ollut todella arka nuorena.
Nyt sitten pikkuhiljaa tehdään töitä sen eteen että se rohkeus sieltä pikkuhiljaa löytyisi
=)

 

\

Mitenköhän saisin meidän tyttöön rohkeutta.
Ei ole koulussa kavereita ja tuntuu hänestä pahalle.
Olen sanonut että käy kysymässä joltain voiko olla sun kans,sanoo että ei hän tunne niitä.
Ei hae kotonakaan enää kavereita ulos,sanoo et jos ne ei haluakkaan leikkiä mun kans,en mä voi mennä noin vaan kysyy.
Kun meni ekalle oli yksi tyttö kaverina ja tuo tyttö kävi myös paljon meillä,nyt sit ei halua enää olla meidän tytön kans kun tuo meidän likka on semmonen että ei halua loukata ketään.
Siis ei osaa olla kovis.
Ajattelin nyt laittaa hänet johki kerhoon,mutta mihkäköhän tässä vaiheessa vuotta voisi mennä?

Meilläkin on tuollainen arka tyttö ekalla. :hug:

 

Moi vielä,

Tuli sellainenkin vielä mieleen, että meille teki hyvää sellainen fyysinen irrottelu. Kiipeiltiin huimissa paikoissa ja pelattiin jalkkista yms. jossa joutuu vähän irrottelemaan, vaikka mistään extreme-lajeista ei tosiaankaan ole meidän kohdalla ollut kyse. Fyysisen rohkeuden kasvattaminen lisää itseluottamusta ja kasvattaa luonnetta, uskon! Mutta huom. siis kyse voi olla ihan pienistäkin asioista, pääasia on etää lpuksi voi sanoa, että "uskalsinpas"!

 

\

Moi vielä,

Tuli sellainenkin vielä mieleen, että meille teki hyvää sellainen fyysinen irrottelu. Kiipeiltiin huimissa paikoissa ja pelattiin jalkkista yms. jossa joutuu vähän irrottelemaan, vaikka mistään extreme-lajeista ei tosiaankaan ole meidän kohdalla ollut kyse. Fyysisen rohkeuden kasvattaminen lisää itseluottamusta ja kasvattaa luonnetta, uskon! Mutta huom. siis kyse voi olla ihan pienistäkin asioista, pääasia on etää lpuksi voi sanoa, että "uskalsinpas"!

Kiitos ideasta :flower: Tuota täytyy kokeilla.