1v ja raivoaminen

Meidän poika on nyt 1v 1kk ja kysyisin yhtä asiaa.
Poika tottelee hyvin kieltoa, mutta välillä sitten osoittaa mieltään itkulla tai menee lattialle raivoamaan.
Mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä, että ottaako lapsen syliin vaiko jättää yksin vai mitä?
 
Tämä meidän poika ei ole ainakaan vielä itseään satuttanut raivoamisella. (makaa tai istuu vaan lattialla ja huutaa)
Eli pitäisikö siis antaa kiukun mennä ohi ja sitten ottaa syliin vai heti mennä lohduttamaan ja tukemaan lasta?
 
meillä kanssa heittäytdytään mahalleen latialle huutamaan,olen antanu aikani huutaa,ja ei olla kiinnitetty mitään huomiota toisen raivoamiseen,aikasa raivottuaan lopettaa,niin sitten olen ottanu syliin.

meillä kyllä on niin temperamenttinen tyttö että olen miettinyt että mitä se sitten on kun tulee esim.2v uhma :whistle: nyt tyttö 1v2kk
 
Täälläkin 1v raivokas joka kokoajan kilahtaa ja heittäytyy, huitoo, karjuu jne...Itseään ei satuta eikä tule syliin, joten raivoaa loppuun ja haluaa sitten syliin. Joskus auttaa huomion kiinnitys muualle, aina ei sekään. Kohtauksen tultua totean ettei saa haluamaansa ja odotan että tyyntyy. Nyt ikää 1v 1kk ja 2v uhmaa ootellessa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitimamma:
Tämä meidän poika ei ole ainakaan vielä itseään satuttanut raivoamisella. (makaa tai istuu vaan lattialla ja huutaa)
Eli pitäisikö siis antaa kiukun mennä ohi ja sitten ottaa syliin vai heti mennä lohduttamaan ja tukemaan lasta?
Sekin on hyvä että on siinä lähellä ja ottaa sitten syliin kun kiukku laantuu. Kaikki eivät suostu syliin ja jos ei lapsi itteään satuta niin antaa raivota.
 
Meillä kans tyttö (1,3 v)heittäytyi maahan ja löi päätään lattiaan, kun joku juttu ei mennyt niin kuin hän haluaa. Jätin kokonaan huomioimatta käytöksen ja se pään hakkaaminen loppuikin lyhyeen. Tais hoksatakkin, että se vähän sattuu.
 
jep, meilla tytto 1v ja 1kk.. kuulostaa kovin tutulta. Iloinen ja reipas likka, mutta kun ei asiat mene niinkuin itse haluais niin ultra-aani peliin ja kaarelle jne.. Sellaista lapsimista ja puremista on myos alkanut oleen. Tuntee kiellot kans, mutta sitten ilkikurinen hymy naamalla pudistaa paataan ja tekee just mita ei pitais. Ohhoijaa..
 
Ihan samalla lailla kuin lapsen iloon tulee myös kiukkuun kiinnittää huomiota. Itse olen lapsen lähellä ,kun kiukku yllättää. Lapselle voi myös kertoa kiukusta, varsinkin pienille jotka ei vielä kunnolla puhu, ja osoittaa myötätuntoa hänen pahaa mieltä kohtaan. Sylissä lohduttelua sitten ,kun antaa sylii ottaa.

Meillä oli juuri tuossa 1v-1v3kk välissä kunnon kiukku kausi ,joka mukavasti laantui ennen "varsinaisen" uhman alkamista parin vuoden iässä.

 

Yhteistyössä