1v3kk onko tää jotain hankalaa ikää?

  • Viestiketjun aloittaja Hei Gloria
  • Ensimmäinen viesti
Hei Gloria
En ymmärrä mikä piru tuota neitiä vaivaa. Ihme kiukuttelua jatkuvasti, ruoka ei kelpaa, ennen maistunut hyvin. Tahtoo syliin, sit vääntää heti pois ja alkaa parkumaan kun laskee. Mikään ei oo kivaa, paitsi kaiken repiminen lattialle ja ruoalla sotkeminen. Juomat kaadetaan lattialle mukista, ennen jokainen tippa maitoa meni suuhun asti. Puuro on pahaa, peruna on pahaa, kaikki ruoka on pahaa. Huutaa ja kirkuu, kun kieltää niin alkaa kahta kauheempi mökä. Öisin heräilee jatkuvasti, varmaan 10 kertaa yössä kitisemään ja aamuyöllä 4-6 aikaan ei rauhoitu kun maidon kanssa. Mikä p.erkele tuohon kukkuamiseen auttaa ja noihin öihin. Meillä on pikkusisko 3 kk ja miljoonasti helpompi tapaus. :ashamed:
 
teija
moi!mulla smanikäinen tytttö ja samat "viat".tosin öisin ei herää, mutta itkeskelee...kai se on sitä uhmaa.kans maitolasi saa kyytii ja ruokalautanen.vinkuu syliin ja sit heti pois ja alkaa itkeen lattial sen jälkeen.. :snotty: raskasta
 
Meillä 1v4kk poika ja ihan sama juttu! Mikään ei kelpaa, joka asiasta huudetaan ja sit kun se ei uskalla kävellä ilman tukea niin KOKO AJAN täytyisi taluttaa!!! Hetkeksikään ei saa jättää huomiotta ja heti jos selkänsä kääntää on tekemässä ilkeyttä! \|O Onneksi yöt on vielä (toistaiseksi) nukuttu ihan hyvin!
 
DIRT
näinhän se menee.... yöt onneksi nukutaan hyvin kuten aina, mutta voi noita kohtauksia kun yhtäkkiä menee pojalla hermot :eek: ja jaksaa kyllä huutaa ja hyppiä, kaikki vastaantuleva heitetään pois tieltä :D ollaan annettu vain riehua ja meuhkata, kun osoittaa rauhottumisen merkkejä niin menen vähän halimaan. aina en vaan onnistu oikeaan aikaan ja sitten vasta villiinnytään :whistle: jos ruokapöydässä hermostuu niin nostetaan kyllä hyvin äkkiä pois eikä takaisin pääse ennen kuin on rauhottunut.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.09.2006 klo 17:46 Hei Gloria kirjoitti:
En ymmärrä mikä piru tuota neitiä vaivaa. Ihme kiukuttelua jatkuvasti, ruoka ei kelpaa, ennen maistunut hyvin. Tahtoo syliin, sit vääntää heti pois ja alkaa parkumaan kun laskee. Mikään ei oo kivaa, paitsi kaiken repiminen lattialle ja ruoalla sotkeminen. Juomat kaadetaan lattialle mukista, ennen jokainen tippa maitoa meni suuhun asti. Puuro on pahaa, peruna on pahaa, kaikki ruoka on pahaa. Huutaa ja kirkuu, kun kieltää niin alkaa kahta kauheempi mökä. Öisin heräilee jatkuvasti, varmaan 10 kertaa yössä kitisemään ja aamuyöllä 4-6 aikaan ei rauhoitu kun maidon kanssa. Mikä p.erkele tuohon kukkuamiseen auttaa ja noihin öihin. Meillä on pikkusisko 3 kk ja miljoonasti helpompi tapaus. :ashamed:
Minä veikkaisin että tyttö on mustasukkanen nuoremmasta ja kaipais äitin huomioita. Kokemuksesta tiedän että kun toinen syntyy niin vanhemmalle ei enää tahdo millään jäädä aikaan. Ja se kyllä säälittää.
 
Voi olla että tosiaan johtuu sisarruksesta, mutta ei välttämättä. Musta on toisaalta hassua että aina kun kuullaan että on pienempi sisarus, niin syy on ilmiselvästi siinä vaikka takkuaminen voi olla ihan normaalia ikään liittyvää juttua. Lapsi haluaa olla isompi mitä onkaan ja taistelee kun ei onnistu niin hyvin kuin tahtoo. Ota omaa aikaa isomman kanssa, ota vaikka tavaksi käydä hänen kanssaan kahden kaupassa, kun vauva jää isin kanssa kotiin.
 
neea
meillä 1v 2kk ja selkeää uhmaa- huh- oman pään mukaan tai ei mitenkään tuntuu olevan tytön motto! Muuten tulee kiukku ja lattialle heittäydytään ja huudetaan niin ja koko ajan kokeilee kaikkea mikä kiellettyä ja vaarallista esim. kiipeää keittiöjakkaran päälle tai tunkee käsiä videoihin tms.
 
Meillä tyttö on kohta 1v 1kk ja ihan samanlaista meininkiä kokoajan! Pienempää sisarusta ei ole tulossa, joten ei sekään aina ole selitys. Ruoka ei maistu, kaikki lentää lattialle. Jalassa roikkuu kokoajan ja kun ottaa syliin, ei siinäkään viihdy. Tosi vähän tai ei ollenkaan leikkii iteksensä. Menee äitillä kohta hermot :headwall:
Yötkin on nyt alkaneet oleen tosi levottomia, viime yönä heräs n. kymmenen kertaa ja kerran annoin maitoo.
En tiä mikä vaihe tää oikein on. Kotona ei viihdy ollenkaan, vaan täytyis kokoajan olla ulkona leikkimässä tai sitten vaunujen kanssa lenkillä \|O
Meneeköhän tää kohta ohi???
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2006 klo 12:51 Nellukka kirjoitti:
Meillä tyttö on kohta 1v 1kk ja ihan samanlaista meininkiä kokoajan! Pienempää sisarusta ei ole tulossa, joten ei sekään aina ole selitys. Ruoka ei maistu, kaikki lentää lattialle. Jalassa roikkuu kokoajan ja kun ottaa syliin, ei siinäkään viihdy. Tosi vähän tai ei ollenkaan leikkii iteksensä. Menee äitillä kohta hermot :headwall:
Yötkin on nyt alkaneet oleen tosi levottomia, viime yönä heräs n. kymmenen kertaa ja kerran annoin maitoo.
En tiä mikä vaihe tää oikein on. Kotona ei viihdy ollenkaan, vaan täytyis kokoajan olla ulkona leikkimässä tai sitten vaunujen kanssa lenkillä \|O
Meneeköhän tää kohta ohi???
just niinkuin mun suusta, tytön ikäkin täsmää :eek:
voiko näin pienellä olla jo uhmaa?!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2006 klo 14:33 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2006 klo 12:51 Nellukka kirjoitti:
Meillä tyttö on kohta 1v 1kk ja ihan samanlaista meininkiä kokoajan! Pienempää sisarusta ei ole tulossa, joten ei sekään aina ole selitys. Ruoka ei maistu, kaikki lentää lattialle. Jalassa roikkuu kokoajan ja kun ottaa syliin, ei siinäkään viihdy. Tosi vähän tai ei ollenkaan leikkii iteksensä. Menee äitillä kohta hermot :headwall:
Yötkin on nyt alkaneet oleen tosi levottomia, viime yönä heräs n. kymmenen kertaa ja kerran annoin maitoo.
En tiä mikä vaihe tää oikein on. Kotona ei viihdy ollenkaan, vaan täytyis kokoajan olla ulkona leikkimässä tai sitten vaunujen kanssa lenkillä \|O
Meneeköhän tää kohta ohi???
just niinkuin mun suusta, tytön ikäkin täsmää :eek:
voiko näin pienellä olla jo uhmaa?!
Hyvä, että löytyi kohtalotoveri :D
Oon ajatellu, että jotain ihmeen uhmaa tän kyllä täytyy olla. Kokeileekin oikein kaikkee mitä on aikaisemmin kielletty :headwall:
Ihmettelen vaan, kun luulin että uhma tulee vasta joskus piiiiiitkän ajan päästä!
 
Meillä on samanikäinen poika ja kirjoituksesi oli kuin suoraan meiltä, erotuksella että meillä on 3v isoveli. Joka tapauksessa raivokohtaukset on ihan kauheita, pienestakin asiasta suuttuu ja alkaa hakata omaa päätään lattiaan, kun kiltää, alkaa karjua leijonan lailla. Yöllä alkaa kans ajoittain karjua ja kun yrittää ottaa syliin niin vastustelee kauheesti ja huutaa. en tiä enää mitä tekisin.
 
meillä kuopus on myös samanlainen 1v3kk ja ollu jo kuukauden. Osittain kiukkua aiheutti varmasti puhkeavat poskihampaat, sillä nyt kun ne on jo melkein kokonaan puhjennut on ruokailu rauhottunut reilusti.
Minä lopetin ruokailun jos tenava yltyi riehumaan ja kun rauhottui niin yritettiin uudelleen ja uudelleen...
Lisäksi itsenäistyminen ja oman tahdon vahvistuminen aiheuttaa raivareita ja nukkumaan käydessä vastustelua, yöllä kyllä nukkuu.

Tavallaan se uhma alkaa n vuoden ikäisestä ja kestää sinne murrosikään ;) (kirjaviisaat sanoo eritavalla, mutta käytännössä uskon et se vaan jatkuu ja muuttuu)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.09.2006 klo 11:07 äitä80 kirjoitti:
meillä kuopus on myös samanlainen 1v3kk ja ollu jo kuukauden. Osittain kiukkua aiheutti varmasti puhkeavat poskihampaat, sillä nyt kun ne on jo melkein kokonaan puhjennut on ruokailu rauhottunut reilusti.
Meilläkin! Huomasin tänään yllätyksekseni, että pojalle (1 v 2,5 kk) oli juuri puhjennut pari poskihammasta! Yleensä ei kiinteät maistuneet ennen hampaan puhkeamista, mutta näiden parin hampaan kohdalla ei ollut samanlaisia oireita. Siksi ne pääsivätkin puhkeamaan ihan yllättäen!!! Öiset kitinät pistin tutista vierottamisen piikkiin, mutta ne taisivatkin olla hammassärkyä? Viimeiset pari yötä kun on nukuttu suht rauhallisesti :( Voi reppanaa!

Muuten meininki on ollut kuten ap kirjoitti. Tahtoa löytyy ja tavarat lentää! Ja hermot menee välillä äidillä! Mutta sen olen huomannut, että poika ei raivoa ulkona, joten meillä ulkoillaankin mahdollisimman paljon ja usein... :whistle:
 
mevain
Aivan kuten meillä, paitsi syöminen sujuu (vielä) ongelmitta, täysinäisen olon ja harvoin muulloinkin ilmaisee pruuttaamalla ruuan pois suusta. Mutta raivareita on ja yöt tosi levottomia, vaikkakin jo rauhoittumaan päin.
 
Lohduttavaa kuulla että muillakin on "ongelmia" reilujen vuosikkaiden kanssa. Mulla meinaa kans mennä hermot meidän ennen niin aurinkoisen pojan 1 v 2 kk kanssa, joka kitisee lähes koko ajan! Ei viihdy ollenkaan itsekseen leikkien vaan koko ajan pitäisi olla leikkimässä ja viihdyttämässä poikaa. Äiti ei saa syödä, tehdä mitään kotihommia saati katsoa telkkaria rauhassa, kun poika roikkuu lahkeessa ja kitisee. Ei sitten kyllä viihdy sylissäkään.
Yöt nukkuu onneksi vielä melko hyvin ja syö reippaasti. Tuppaa vaan tuntumaan raskaalta kuunnella ainaista kitinää. Huomionkipeyttä se varmaan vaan on. Kyseessä ainoa lapsi niin varmaan sitten saanut liikaakin huomiota eikä osaa olla ilman. :/
 
Meillä oli samantyyppistä kiukuttelua pari viikkoa 1,3 v iässä . Muutaman päivän kiukuttelun jälkeen tajusin, että poskihampaita on tulossa, ja rupesin antamaan särkylääkkeen aamulla ja illalla. Raivarit väheni ihan älyttömästi, pientä kitinää vain jäi, ja se tosiaan loppui kuin seinään kun kaksi poskihammasta puhkesi :)
 
tirikana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2006 klo 12:51 Nellukka kirjoitti:
Meillä tyttö on kohta 1v 1kk ja ihan samanlaista meininkiä kokoajan! Pienempää sisarusta ei ole tulossa, joten ei sekään aina ole selitys. Ruoka ei maistu, kaikki lentää lattialle. Jalassa roikkuu kokoajan ja kun ottaa syliin, ei siinäkään viihdy. Tosi vähän tai ei ollenkaan leikkii iteksensä. Menee äitillä kohta hermot :headwall:
Yötkin on nyt alkaneet oleen tosi levottomia, viime yönä heräs n. kymmenen kertaa ja kerran annoin maitoo.
En tiä mikä vaihe tää oikein on. Kotona ei viihdy ollenkaan, vaan täytyis kokoajan olla ulkona leikkimässä tai sitten vaunujen kanssa lenkillä \|O
Meneeköhän tää kohta ohi???
Ihan niinkuin meilläkin; tyttö 1 v 2 kk kohta. Ruoka tosin maistuu, mutta kokeilee, saisko sitä heitelä lattiallekin...Yölläkin heräilee, mutta toistaiseksi on rauhoittunut tutilla ja sit aamulla otan vielä tunni,ksi viereen nukkumaan. Tuntuu se pahalta, kun aikaisemmin on ollut ihan äitin kulta ja sylivauva ja nyt kaikki tuntuu olevan huonosti; äitikin on ihan tylsä ja sitä voi kiskoa hiuksista, läpsästä naamalle jne. Silti mä yritän jaksaa pitää hyvänä ja sylissä (jos siinä viihtyy) ja myös pitää kiinni säännöistä ja kielloista. Jospa se tästä vielä tasoittuisi.
 

Yhteistyössä