Apua ! Olisiko kenellakaan hyvia vinkkeja yllaolevaan tilanteeseen. Perheen kohta kaksivuotias poika on todella mustasukkainen ja yrittaa vahingoittaa vauvaa aina tilaisuuden tullen raapimalla ja puremalla yms. Olemme kokeilleet hyvalla ja pahalla ja minkaanlaista muutosta tilanteeseen ei ole tullut. Poika on muutenkin vaikea ja han on alkanut myos nakemaan pahoja unia vauvan syntyman jalkeen, huutaen aitia keskella yota. Lasten kanssa ei tahdo parjata kotona yksin, koska heita ei uskalla pikku hetkeksikaan jattaa valvomatta, eli vessassa kaynninkin voi nykyaan unohtaa... Onko muuta keinoa kuin purra hammasta ja odottaa ajan kulumista ??
1v8kk ja uusi vauva
- Viestiketjun aloittaja Jassu
- Ensimmäinen viesti
meiläkin
Meillä ikäeroa lapsilla vaan 1v3kk,mutta kun vauva oli n.4kk ikäinen alkoi isommalla kova mustasukkaisuus. Olin välillä tosi väsynyt jo kun tosiaan kun vessan tahtoi päästä niin oli toinen aina mukana... meillä auttoi vain aika ja tiukka kieltäminen, mutta myös positiivisista asoista kehuminen ja vauvan hoitoon mukaan ottaminen. Välillä kyllä tuntui että aina joku on kimpussa,kun pieni nukkui leikin isomman kanssa isompien leikkejä, ja vauva nukkui aamupäillä ulkona jolloin me aina ulkoilimme ja siitä ajasta tuli isoveikalle tosi tärkeä hetki..Vain hän saa huomiota ja häntä kuunnellaan.. mutta nyt kun isoveli on jo reilusti yli 2v niin tilanne on asettunut ja voi vähän rauhallisemmin olla jo kotona. Meillä mies tekee reissutöitä ja olen paljon lasten kanssa keskenään ja meilläkin oli paljon levottomia öitä vauvan syntymän jälkeen, välillä itki äitikin kun tuntui että olisi pitännyt olla monessa paikassa samaan aikaan ja itsekkin oli todella väsynyt... Voimia, en oikein muuten osaa auttaa...
Mummy
Meillä ikäeroa 1 v 9 kk. Aluksi meni kivasti, sit alkoi mustasukkaisuus. Olin ite aikoinani huippumustis esikoinen ja siksi sympatiat ja ymmärrys omaa esikoistani ja kohtauksia ym kohtaan ei ole loppunut. Kohtelen poikaa kuin pikkuvauvaa välillä ja sitä hänen kanssaan sit yhdessä nauramme kuinka hassua se on. Mitä se haittaa, vaik poika vähän "taantuu" esim. haluaa nokkamukin tai on syötettävänä, vaikka osaa vallanmainiosti juoda oikeasta lasista ja syödä haarukalla ja veitsellä. Kun meillä nuorempi on nyt pian 1 v, ei oikeastaan mitään pahoja näkyviä mustasukkaisuuksia ole ollenkaan, mutta tiedän että siellä se pinnan alla kytee... 
Tsemppistä vaan!
Tsemppistä vaan!Meillä ikäeroa lapsukaisilla 1v. 8kk ja kova vahtiminen isoveljessä on.
Pussailee ja paijailee kovasti, mutta muutaman kerran on pitänyt hampaita vauvan otsassa, ei purrut mut aikeissa ilmeisesti. Viereen tulee sänkyyn sätkii jalkoja kun luulee et niin pitää tehdä ja leikkiä ku vaavikin niitä sätkii. Ja hivuttautuu koko aika lähemmäksi vauvaa. Kiljuu myös kovasti ja pyrkii sen tekemään mahdollisimman lähellä vauvaa aina.
Uhmaikä alkoi aika välittömästi kuopuksen tultua taloon. Pienihän on esikoinenkin vielä ja tarvitsee paljon huomiota ja välillä ihan kahdenkeskeistä aikaa äidin tai isän kanssa. Paljon ulkoilua ja kivoja uusia juttuja, mutta ennen kaikkea se turvallisuus meillä tulee siitä että rutiinit säilyy ennallaan. Kun alan syöttämään vauvaa niin otan joko viereen lukee kirjaa tai leikkii lähelle. Imetystilanteissa meillä ne pahimmat " raivarit" on tulleet. Silloin joutuu suojaa vauvan tosi hyvin, varsinkin korvat. Mut viime aikoina olen välttänyt ne konfliktit sillä että selitän useaan otteeseen että äiti syöttää vauvan ja sen jälkeen lähdetään ulos tai leikitään. ikinä en ole imetystä jättänyt tekemättä esikoisen riehaantumisen takia, vaan aina yleensä on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel. Ja sit tietenkin kun ennakoinut sen imettämisen niin et esikoisella on ollut paljon hyviä hetkiä ennen sitä et voi musta helpommin "luopua" hetkeksi. Meillä esikoinen ei vielä kovin hyvin puhu, mutta ymmärtää kyllä suurimman osan kun jaksaa aina kerta toisensa jälkeen selittää hyvin. Vauva on aina läsnä hereillä ollessaan, katselee kun muut leikkii ja seuraa mukana. Usein illat vierähtää lasten huoneessa vauva makoilee isoveljen sängyllä ja ihmettelee meidän palikkatorneja.
Tämä on aika lyhyt aika lasten lapsuudesta, mikään ei kestä ikuisesti vaikka siltä saattaa välillä tuntua. Tiedän jo kymmenen vuoden päästä itkeväni et minne ne vuodet vieri. Pieni ikäero on tosi hyvä meistä, vaikka alkuvuodet on aika rankkoja. Parisuhdettakin täytyy hoitaa ja ottaa omaa aikaa, hermot lepäilee ja jaksaa paremmin.
Jaksamista kaikille ja hyvää kevättä!
Pussailee ja paijailee kovasti, mutta muutaman kerran on pitänyt hampaita vauvan otsassa, ei purrut mut aikeissa ilmeisesti. Viereen tulee sänkyyn sätkii jalkoja kun luulee et niin pitää tehdä ja leikkiä ku vaavikin niitä sätkii. Ja hivuttautuu koko aika lähemmäksi vauvaa. Kiljuu myös kovasti ja pyrkii sen tekemään mahdollisimman lähellä vauvaa aina.
Uhmaikä alkoi aika välittömästi kuopuksen tultua taloon. Pienihän on esikoinenkin vielä ja tarvitsee paljon huomiota ja välillä ihan kahdenkeskeistä aikaa äidin tai isän kanssa. Paljon ulkoilua ja kivoja uusia juttuja, mutta ennen kaikkea se turvallisuus meillä tulee siitä että rutiinit säilyy ennallaan. Kun alan syöttämään vauvaa niin otan joko viereen lukee kirjaa tai leikkii lähelle. Imetystilanteissa meillä ne pahimmat " raivarit" on tulleet. Silloin joutuu suojaa vauvan tosi hyvin, varsinkin korvat. Mut viime aikoina olen välttänyt ne konfliktit sillä että selitän useaan otteeseen että äiti syöttää vauvan ja sen jälkeen lähdetään ulos tai leikitään. ikinä en ole imetystä jättänyt tekemättä esikoisen riehaantumisen takia, vaan aina yleensä on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel. Ja sit tietenkin kun ennakoinut sen imettämisen niin et esikoisella on ollut paljon hyviä hetkiä ennen sitä et voi musta helpommin "luopua" hetkeksi. Meillä esikoinen ei vielä kovin hyvin puhu, mutta ymmärtää kyllä suurimman osan kun jaksaa aina kerta toisensa jälkeen selittää hyvin. Vauva on aina läsnä hereillä ollessaan, katselee kun muut leikkii ja seuraa mukana. Usein illat vierähtää lasten huoneessa vauva makoilee isoveljen sängyllä ja ihmettelee meidän palikkatorneja.
Tämä on aika lyhyt aika lasten lapsuudesta, mikään ei kestä ikuisesti vaikka siltä saattaa välillä tuntua. Tiedän jo kymmenen vuoden päästä itkeväni et minne ne vuodet vieri. Pieni ikäero on tosi hyvä meistä, vaikka alkuvuodet on aika rankkoja. Parisuhdettakin täytyy hoitaa ja ottaa omaa aikaa, hermot lepäilee ja jaksaa paremmin.
Jaksamista kaikille ja hyvää kevättä!
Meidän "muruilla" ikäeroa 1v4kk.
Kirppu nyt 3kk+ ja tähän mennessä kaikki mennyt hyvin.
Esikoinen tietää että vauvaa pitää silittää vieläkin hellemmin kuin esim:äitiä ja isiä,vauvaa pitää varoa eikä sitä saa hakata,nipistää,purra tms..
Olen jättänyt myös muksut keskenään ja katsonut salaa mitä esikko tekee..--> ei satuta vauvaa,silittelee ja jos itkee antaa tutin jne..(ei siis edes piilopaha.....vielä)
Ainut mitä on esikoinen ruvennut nyt tekemään on se,että olevinaan vauva raapii häntä kädestä ja sitten pitää äitin tai isin puhaltaa kun koskee...
Kun luin ed. juttuja,hiipii pelko,milloin meillä noin?Milloin alkaa silmien kaivelu avaimilla ja satuttaminen..huih..
Toivon että kun näin hyvin on mennyt,niin näin hyvänä jatkuukin....kuka tietää....
Kirppu nyt 3kk+ ja tähän mennessä kaikki mennyt hyvin.
Esikoinen tietää että vauvaa pitää silittää vieläkin hellemmin kuin esim:äitiä ja isiä,vauvaa pitää varoa eikä sitä saa hakata,nipistää,purra tms..
Olen jättänyt myös muksut keskenään ja katsonut salaa mitä esikko tekee..--> ei satuta vauvaa,silittelee ja jos itkee antaa tutin jne..(ei siis edes piilopaha.....vielä)
Ainut mitä on esikoinen ruvennut nyt tekemään on se,että olevinaan vauva raapii häntä kädestä ja sitten pitää äitin tai isin puhaltaa kun koskee...
Kun luin ed. juttuja,hiipii pelko,milloin meillä noin?Milloin alkaa silmien kaivelu avaimilla ja satuttaminen..huih..
Toivon että kun näin hyvin on mennyt,niin näin hyvänä jatkuukin....kuka tietää....
joulumamma
meillä ikäeroa 1v ja 10 kk (esikoinen nyt reilut 2v). Kannattaa tosiaan ottaa esikoinen mukaan "hoitamaan" vauvaa (esim. antaa vaipan, tuo vaatteita, silittää päätä jne) ja kehua kovasti kun tekee oikein. Tärkeää on joku oma juttu myös äidin kanssa (esim. kaupassa käynti, kirjojen lukeminen jne) johon pikkusisarus ei osallistu. Nuo kaikki kirjoittamasi jutut ovat ihan normaalia elämää. Meillä on välillä ihan ok päiviä, mutta yllättäen sattuu sitten taas hankalia. Eilen veli puraisi siskoa ekaa kertaa! Välillä myös läppäisee ja tukistaa kun ei aina ehdi estää. Eli täytyy kieltää ankarasti heti ja koittaa sitten keksiä esikoiselle jotain mukavaa tekemistä eli huomio pois pahanteosta ja koittaa ennakoida näitä "ikäviä" tilanteita (erityisesti jos esikoinen on väsynyt tai ylienerginen). Esikoiset tarvitsevat paljon haleja, pusuja ja mahdollisuuksien mukaan syliä. Voimia ja jaksamista! Sekä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, pieni ihminen vaan on huomionkipeä - mikä on ymmärrettävää ja rasittavaakin!
joulumamma
Niin, piti vielä lisätä ettei kannata edes yrittää jättää kaksin lapsia. Esikoiset ovat tosi nopeita eikä kannata ottaa mitään riskiä ettei satu vahinkoja. Vauva vaan mukaan vessaan esim. sitteriin, koppaan, rintareppuun tms. tai sitten jättää hetkeksi kokonaan eri huoneeseen. Se on todella rasittavaa, mutta lohduttaudu sillä että se on vain "väliaikaista" ja meitä kohtalontovereita löytyy... Kuten joskus miehelle vitsailen, päivä on ollut hyvä jos on päässyt rauhassa edes vessaan/suihkuun tai saanut syödä rauhassa. Voimia! Kyllä se siitä pikkuhiljaa...