2,5-vuotias ei puhu

Olisiko mitään kotikonsteja opettaa 2,5-vuotias puhumaan? Lapsi sanoo vain yksittäisiä tavuja, mutta ymmärtää kyllä hyvin puhetta. Onko tällainen yleistä? Eikö tämän ikäisen pitäisi jo puhua jopa lauseita? Neuvola ei vieläkään päästä tarkempiin tutkimuksiin.

 

melläkään ei tyttö tuon ikäsenä puhunu kun sanoja.n.3v. oppi vasta puhumaan lauseita.kehitys oli aika nopeaa puolessa vuodessa oppi puhumaan hyvin ymmärrettävästi. kyllä ne varmasti oppii,ennemmin tai myöhemmin.

 

Meillä oli kans vähän sanoja tuossa iässä. Lauseita ei puhunut ollenkaan.
Meilläkin tilannetta seurattiin 3-vuotiaaksi asti. Silloin neuvolasta laitettiin puheterapeutin arvioon. Poika oli noin 3.3 vuotta kun pääsimme terapeutin arvioon. Hän oli tuolloin sitä mieltä ,että vielä voidaan odottaa kesän yli. Oli siis kevättalvi kun olimme hänen luona. Ymmärrys meilläkin oli hyvää ja jopa r tuli sanassa tra-tra = traktori. Kesän aikana kuten myös kokoajan eristystä tapahtui ,mutta hyvin hitaasti. Otin yhteyttä terapeuttiin ja hän päätti,että puheterapia oli syytä aloittaa. Terapeutti suositteli myös foniatrilla käyntiä, koska jos on foniatrin lausunto maksusitoumus yms. asiat hoituvat paremmin. Foniatrin diagnoosi oli viivästynyt puheenkehitys. Hän suositteli myös tukiviittomia, mitä olimmekin jo terapeutin opastuksella opetelleet. Foniatrilla olimme vasta lokakuussa , kun ensimmäinen puheterapiakäynti oli ollut jo elokuussa. Yhtäkkiä marras-joulukuussa puhetta alkoi tulla enemmän ja enemmän. Sen oikein huomas. Viittomatkin oli käytössä. Poika oppi hienosti näyttämään aina kaikki vaikeat sanat mitä hän ei vielä osannu sanoa. Poika oli vähän alle 4-vuotias , kun puhetta alkoi enemmän tulla.
Ja kun vuosi vaihtui tahti vain tuntui kiihtyvän. Kesäkuun loppuun (2006)
kävimme terapiassa ,koska meillä oli maksusitoumuksessa varaa. En tiedä kuinka välttämätöntä viimeiset kuukaudet enää olivat.Nyt puheterapia siis on lopetettu ja pojan puhe on ainakin ikäisensä tasolla. Eli tosi äkkiä otti ikätoverit kiinni. Eli vaikka monet 2.5-vuotiaat puhuvat jo lauseita ja sanavarasto voi olla isokin, niin aika paljon on samanikäisiä joilla on vain muutama sana.
Kyllä se sielä aikanaan loksastaa! :wave:

 

\

Olisiko mitään kotikonsteja opettaa 2,5-vuotias puhumaan? Lapsi sanoo vain yksittäisiä tavuja, mutta ymmärtää kyllä hyvin puhetta. Onko tällainen yleistä? Eikö tämän ikäisen pitäisi jo puhua jopa lauseita? Neuvola ei vieläkään päästä tarkempiin tutkimuksiin.

Olen todella kiitollinen että me pääsimme puheterapeutille kun lapsi oli vähän yli 2 v ja puhetta tosi niukasti, muutama "huonosti sanottu" sana. Ymmärrystä myös kyllä oli.
En odottanut neuvolan kantaa, otin suoraan yhteyttä puheterapeuttiin.

Hyvin nopeasti puhe lähti liikkeelle eikä meillä tarvittu tukiviittomia, vaikka niistäkin puhuttiin välillä.

Nyt kun puhe on ikätasoisella tasolla, myös leikki on muuttunut, se on monipuolisempaa ja enemmän "oikeaa" leikkiä.

Puheterapeutti sanoikin suunnilleen näin, että leikki vaatii ajattelua, ja ajattelu taas vaatii kielen.
Siksi puheterapiassa leikitään ja leikitetään ja "opetetaan " lasta leikkimään, tämä on minun oma ilmaisu, ei puhet:n. :attn:

Ihan alussa kylläkin aloin kiinnittää huomita omaan puheeseeni. Puhun paljon, nopeasti, liian pitkiä lauseita.

Niinpä aloin artikuloida selkeämmin. Lyhensin lauseet, puhuin "helppoa" kieltä. Painotin joitakin sanoja. Kohdistin puheen selkeästi lapselle. VAikka siihenkään asti en puhunut "lapsen yli", otin sitten kuitenkin paremman kontaktin lapseen, jotta lapsikin huomasi että se puhe oli nimenomaan hänelle. Katsekontakti ei joka tilanteessa ole välttämätön, eikä mahdollinekaan.

Meillä oli myös kankeaan kielen liikkumiseen liityen kielijumppaa.

Tuntui kyllä hassulta, kun vähän yli 2 v ei osaa puhua, mutta tunnisti kaikki aakkoset: osasi siis nimetä ne. ? !
Nyt tunnistaajo numerot, muistaakseni 13:een asti, ja osaa laskea kolmeen tai neljään: jos jotakin on 3 tai max 4, tietää siis montako niitä on.
Näitä ei ole opetettu, on oppinut itse.

 

Jos olet turkulainen, niin vaadi vaan puheterapeutin jonoon pääsyä, siellä joutuu jonottamaan vuoden päivät. Senhän voi sitten perua, jos lapsi oppii ilmankin puhumaan.

Luette, loruilette ja laulelette, siinä on se lähtökohta.

 

.. vastaa ja kommentoi noihin iänikuisiin : loruttele, laula, lue.,

En itse henk.koht. usko niiden tehoon. TArkoitan: varmaan ihan hyvä, eivät pahasta ole, taatusti edesauttavat puheen ymmärryksessä, tuotossa, sanavarastossa, loruttelussa ja laulussa on se rytmi.. Mutta en usko, että ne olisivat se avaisana, yksistään nuo. Tukena joo, mutta minusta niiden merkitystä painotetaan liikaa.

Meillä nuo eivät nimittäin auttaneet yhtään mitään ! Homma aukesi eli puhe alkoi tulla just niillä keinoin mitä edellä kerroin.

Meillä ei suostunut kuuntelemaan sen enempää loruja kuin kunnon satujakaan, kuvista katseltiin ja kerroin jotain hätäsesti, lapsella oli kiire kääntää sivua.. Ei vaan kuunnellut edes lyhyttä satua! Vasta sitten, kun puhe alkoi sujua; vasta sitten jaksoi ja halusi kuunnella satujakin, lorutkin alkoi kiinnostaa.

 

Sinulle vieras joka sanoit, ettei loruttelu sun muu vaikuta mielstäsi lapsen puheen oppimiseen. Sanoit itse, että ajattelu vaatii kielen, niin silloinhan lapselle on hyötyä lukemisesta, loruttamisesta vaikka ihan kuvien katselusta, että oppii uusia sanoja ja saa näin leikkejään monipuolisemmiksi ajattelussaan : )

Meillä olen huomannut oman 2v4kk:n pojan kanssa, että kun enemmän katsellaan kirjoja ja etsitään samoja esineitä, konaita, ihmisiä... omasta ympäristöstä ja leluista, niin enemmän lapsi huomaa niitä ympäristössään ja puhuu niistä. Ne ovat mukana leikeissäkin ja leikki on monipuolisempaa.

Saduista lapsi saa malleja omiin leikkeihin ja käyttäytymiseen kuten myös oman ympäristön ihmisten käyttäytymisestä. Sadut antavat lapsille eriaisia ratkaisun mahdollisuuksia eri ongelmiin. Esim kummipojalleni on tulossa pikkusisko tai -veli joten ostin hänelle kirjan mikä kertoo taloon tulevasta vallattomasta vauvasta. Kummipoikanikin on hoitanut vauvaa, mutta kirjassa on hoitamisen lisäksi lapsen oma suhtautuminen vauvaan ja ihmetys, kun ei vauva tee mitään. Kirjan kautta kummipoika miettii mahdollisesti samoja asioita ja saa kirjasta yhden vastauksen mietteisiinsä.

En täysin vanno kirjojen, lorujen... nimeen, mutta kyllä ne auttavat lasta oppimaan kieltä. Kuten myös vanhempien juttelu, kaikki mitä lapsi ympäristössään näkee ja kokee monipuolistaa kielivarastoa.

Meillä on tullut hirmuisesti uusia sanoja kesän aikana ja poika malttaa itse lukea ja kuunnella kirjaakin jo. On kyllä minusta sekin vielä, että ainakin meidän pojalle oli keväällä vielä turha yrittää lukea kirjaa 2 minuuttia kauempaa, koska ei malttanut kuunnella. Mummoni on monesti sanonut, että lapsilla kieli jää jalkojen alle, jos oppii ensin kävelemään. Meillä ei poika ole kerennyt keskittymään kirjojen lukuun, koska vauhti on ollut niin kova ensimmäisen vuoden, kun oppi kävelemään : )

En osaa vastata sinulle joka aloitit kysymyksen puheterapiaan menosta, koska minulla ei ole käynyt mielessä viedä poikaa puheterapiaan. Meidän pojan siskot ovat käyneet puheterapeutilla 5-7 vuotiaina änkyttämisen ja ärrävian takia. Änkyttäminen on psykologista, joten siihen auttaa paremmin muu kuin puheterapeutti. Ärrävika saattin "kuntoon".

Iloista syksyä kaikille

 

Meillä samanlaista ongelmaa, 2,5 vuotiaana laitettiin puheterapeutin jonoon, mutta täällä ei ole toivoakaan päästä kun ainakin 50 on jo edellä jonossa. Kesän aikana huomasin pojan kielellisessä kehityksessä tapahtuvan suuren harppauksen, alkoi tulla uusia sanoja ja paljon toistoja ja lopulta lauseita, no toiki joitakin sanoja ei ymmärrä kuin äiti ja isä mutta kuitenkin. Nyt lapsi käyt muskarissa ja kerhossa, ja miestäni ne on tehnyt hyvää puheelle. Yrittää jo sanoa pitkiä ja vaikeita sanoja kuten huoltoasema olenkin aina toistanut selvästi sanoja mitä lapsi haluaa sanoa. Tällähetkellä poika on 3v ja muskarin ope kehuin että poika oli laulanut ensimmäistä kertaa. Tuntui tosi hyvältä.

 

Meillä 2 vuotiaana poika sanoi kaksi sanaa. 2,5 vuotiaana ei yhtään enemmän. siis ne ei ja anna. Nyt 3 vuotiaana sai lähetteen puheterapeutille, ei olla vielä käyty. Täällä ei onneksi ole jonoja. Huomasin selvästi kun lähemmäs kolme vuotiaana alkoi tulla uusia sanoja, ihi, äiti, ym. Ja nyt 3v1kk on uusia sanoja tullut useita. Käyttää kyllä omia sanojaan, mm. nau nau, tuu tuu, prum prum, shiii. (siis kissa, juna, auto, pissi). Uskon kyllä että oppii puhumaan ajallaan, ymmärtää kaiken.
Eikä mun mielestä siitä tarvi vielä olla huolissaan jos 2,5 vuotias ei puhu, jos hän kerran hyvin ymmärtää kaiken. katsovat varmaan neuvolassakin miten on tilanne 3 v. Toiset oppivat myöhemmin, toiset aikaisemmin. Siskoni poika ei puhunut 3 v. yhtään, kävi puheterapeutilla pari kerta, totesi että kaikki ok, nyt 3v10kk ja puhuu ihan hyvin. Onhan se tietysti hyvä tarkastaa ettei ole mitään vikaa, mutta jos vikaa ei löydy, turhaa kai varsinaisesti opetella puhumista. Jos 4 vuotiaana ei puhe ole normaalia, sitten kai jo siihen paneudutaan enemmän.

 

Meilläkään ei lapsi puhunut 3 ikävuoteen mennessä YHTÄKÄÄN sanaa.. omaa höpinää vaan, mutta ei mitään oikeaa sanaa.. alettiin käymään puheterapiassakin, näiden "tutustumiskäyntien" jälkeen lapsi alkoi yhtäkkiä puhumaan!! siis ihan monia sanoja peräkkäin, kuukauden päästä oli saanut jo ikätoverinsa kiinni, puhua pälpätti kokonaisin lausein, sai kehuja laajasta sanavarastostaan ja siitä että puhui niin selkeästi..
hieman ennen 4v synttäreitään oppi R ja D kirjaimet..
Ei aina tarvitse hätääntyä jos ei heti puhu kun "pitäisi" (kuka senkin määrittelee?) mutta tietenkin on hyvä että tutkitaan ja puututaan asiaan ihan siltä varalta JOS jotain olisikin.. mutta tuo puheterapia on kyllä ihan mukava paikka, ja sieltä saa äitikin paljon apuja ja neuvoja

 

Kertokaa ihmeessä, miten on mahdollista, että juuri 2,5 vuotta täyttänyt sukulaiseni poika ei puhu yhtään mitään. En viitsi tietenkään tätä ääneen ihmetellä, mutta hämmästyin suuresti tavatessamme pitkästä aikaa. Onko tämä yeleisempää pojilla kuin tytöillä? Olen lukenut tältä palstalta jutut, mutta sittenkin olen todella hänmmästynyt. Poika tuntuu kyllä hyvin ymmärtävän puhetta.


Miten vanhemmilta voisi hienotunteisesti kysyä, mitä he ehkä aikovat tehdä puheen opettamiseksi, vai on järkevää edes keskustella asiasta.
Itse he eivät mitenkään kommentoineet puhumattomuutta, mutta kai ovat itsekin huolissaan eivätkä halua puhua siitä ainakaan pojan kuullen. Muistan, kuinka äiti ihmetteli pojan ollessa vauva, miksi tämä ei jokeltele eikä ääntele muutenkaan. Voisiko tällä olla merkitystä puheen kehityksen kannalta?

 

\

Kertokaa ihmeessä, miten on mahdollista, että juuri 2,5 vuotta täyttänyt sukulaiseni poika ei puhu yhtään mitään. En viitsi tietenkään tätä ääneen ihmetellä, mutta hämmästyin suuresti tavatessamme pitkästä aikaa. Onko tämä yeleisempää pojilla kuin tytöillä? Olen lukenut tältä palstalta jutut, mutta sittenkin olen todella hänmmästynyt. Poika tuntuu kyllä hyvin ymmärtävän puhetta.


Miten vanhemmilta voisi hienotunteisesti kysyä, mitä he ehkä aikovat tehdä puheen opettamiseksi, vai on järkevää edes keskustella asiasta.
Itse he eivät mitenkään kommentoineet puhumattomuutta, mutta kai ovat itsekin huolissaan eivätkä halua puhua siitä ainakaan pojan kuullen. Muistan, kuinka äiti ihmetteli pojan ollessa vauva, miksi tämä ei jokeltele eikä ääntele muutenkaan. Voisiko tällä olla merkitystä puheen kehityksen kannalta?

Älä ota asiaa puheeksi , jos vanhemmat eivät itse tee aloitetta. Kokomuksesta tiedän, että huoli on kova ja ulkopuoliset utelut eivät helpota tilannetta yhtään. Mutta asia on tietenkin toinen jos vanhemmat itse ottavat asian puheeksi.
:wave: :wave: <br><br>

 

Mikä avuksi, kun 2,5-vuotias poika ei puhu vielä mitään, ei siis yhtään sanaa? Ymmärtää kyllä puheen ja toimii ohjeiden mukaan. Lapsi ei äännellyt eikä jokellellut myöskään vauvana. Neuvolassa vain odotellaan ja lykätään puheterapeutille pääsyä. Kannattaisiko tämän ikäinen viedä yksityiselle puheterapeutille, vai vieläkö tosiaan uskaltaa odottaa?

Odottavan aika on pitkä. Lapsi käy sääliksi, kun hoitopaikassa kaikki muut lapset, myös nuoremmat, puhuvat. Leikkeihin on vaikea osallistua.

 

Jos lapsi ei jokeltele vauvana, ennustaako se myöhäistä puhumaan oppimista? Onko jokeltelulla mitään tekemistä puhumaan oppimisen kanssa? Voisiko puhumattomuuteen olla syynä kireä kielijänne?

 

sinulle, joka et pitänyt loruttelua ja laulelua tärkeänä. ehkä jos lasta ei kiinnosta
meillä nuorempi oppi kuitenkin laulun kautta kokonaisia sanoja, kun muuten tuli vain tavulauseita. ihan muutaman viikon laulu-loru ym. kielikylpy auttoi huomattavasti. ennen tätä 2,5 v. neuvolassa laitettiin puheterapialle aika, mutta sitten 3v. tarkastuksessa todettiin, että puhuu ihan ikäisensä tasolla, ja puheterapeutin aika peruttiin. (siis pitkät jonot, eikä niihin noin vain pääse)

 

Joskus ihanassa aamussa oli puhetta puhumattomuudesta ja siinä oli joku isä jonka lapsella oli dysfasia.Siinä sanottiin että jos lapsi ei esim jokeltele pienenä niin kyse saattaa olla puheen viivästymisesta tai jopa dysfasiasta.Kannattaisi varmaan kysäistä puheterapiaa.Meillä lapsi täytti 2v helmikuussa eikä puhetta oikein tullut,joku yksittäinen sana vain.Sääliksi kävi myös kun ei pystynyt leikkimään kunnolla isomman sisaren kanssa.Nyt kesän aikana on oppinut paljon uusia sanoja.Me emme ole olleet puheterapiassa ja jokelleltiin pienenä.Olen soitellut neuvolaan puheenkehityksestä ja meille sanottiin että katsotaan miltä puhe näyttää 3v neuvolassa.Ei vielä "kiirehditä" puheterapiaan vaan katsotaan kuinka puhe kehittyy itsestään.Vai kehittyykö..

 

Minä olen saanut paljon kommentteja, kun erehdyin sanomaan, etten pidä loruttelua yms. kovinkaan tärkeänä.

Siis tarkennan: minusta loruttelun, lauluttelun yms. merkitystä ylikorostetaan. Se kaikki on ihan ok, auttaa ihan taatusti kielen kehityksessä, mutta yksin loruttelun voimasta ei lapsi opi tai ole oppimatta puhumaan

Olen itse oppinut puhumaan ihan ajallaan, eikä minulle ole ensimmäistäkään lorua lallatettu. Olen ihan varma siitä.

Kaikesta lukemisesta yms. huolimatta tämä nuorimmainen puhui 2-vuotiaana vain muutaman yksittäisen sanan tai tavun.

Joku kysyi jokeltelusta. Meidän muksu kyllä jokelteli vauvana, mutta oli "vähäpuheinen" vauva. Lisäksi kaikki tavujen hokeminen ja pöriseminen ja pörrääminen puuttui, ei ollut mitään kuolavanaa bodyn edustassa vauvaiässä,. Varauduin siihen, kun vahempien lasten kanssa niin oli ollut, mutta ei tämän kanssa.
Syöminen oli hidasta, ruoka viipyi kauan suussa ennenkuin nielasi. Syöminen vaatii myös kielen työskentelyä. Nimenomaan se kieli oli hidas ja jäykkä.
Kielijänne oli / on ns. normaali, eli liian tiukka.

No, meillä siis puhe avautui kun lapsi pääsi puheterapeutille vähän yli 2-vuotiaana. Neuvolassa 2-v tarkastuksessa ei oltu huolissaan vaan sanottiin että odotellaan tilannetta kunnes on 3 v. Onneksi en jäänyt odottamaan vaan oli mahdollisuus päästä vuotta aiemmin. Nyt reilu 3 v puhuu pitkiä lauseita.
Sen verran että tietyt vaiheet myös puheen tuottoon liittyen on, että hän haluaa itse "tavutella", joka sanoja, jotka eivät tarkoita mitään: "lilla, päkkä" jne tai sitten ihan vaan "pdäks" tai sen tyyppistä ja minun kuuluu toistaa perässä,
Eli tämmöstä, mitä "normaalisti" tehdän alle vuoden ikäisenä ja mitä hän ei tehnyt.

Puheen tuoton suhteen suuri harppaus oli viime kesänä meidän kesäloman aikana.

 

Mikähän on syynä, että 2,5-vuotias ei opi puhumaan.

Olen lukenut tätä palstaa ja huomannut, että muitakin tällaisia on, mutta sittenkin olen huolissani, koska neuvolan kautta pääsee puheterapiaan vasta 3-vuotiaana ja jonoja kuulemma on.

Miten lasta voisi opettaa itse puhumaan? Tuleekohan myöhemmin koulussa vaikeuksia viivästyneen puheenkehityksen vuoksi?

Lapsi kyllä ymmärtää hyvin puhetta ja myös kuulee.

 

Miksihän 2,5-vuotias ei opi puhumaan? Hän ei myöskään jokellellut vauvana. Voisikohan tämä johtua kielen puutteellisesta toiminnasta? Uskaltaako odottaa 3-vuotiaaksi neuvolan ohjeen mukaan?

 

Meillä tyttö puhui vasta 3-v ikäisenä. Se näytti aina käsillä mitä se halus ja lopuksi sanoin etten ymmärrä mitä tarkoitat ellet puhu ja kerro. Ei mennyt kauan niin puhetta rupesi tulemaan. Käytiin kylläkin sen jälkeen parikertaa puheterapiassa ja nyt on todettu että hänen on hyvin hankala käsittää asioita kun puhe liitetään siihen mukaan.

 

Suurin osa lapsista puhuu kun "ehtii"... Minun poikaani oltiin lähettämässä puheterapeutille melkein kolme vuotiaana. Minun mielestä siihen ei ollut tarvetta kun hän osasi kyllä kirjaimia sanoa jne mut neuvola täti ei uskonut minua. Sitten meille tuli muutto, vanhassa päiväkodissa poika oli pienten ryhmässä ja suurin osa ei osannut puhua. Uudessa päiväkodissa poikani sijoitettiin isojen ryhmään ja parissa kuukaudessa puhetta rupesi tuleen niin että hiljaista hetkeä ei ole ollut... Uudessa päiväkodissa luultiin että vitsailen kun rupesin kyseleen ennen neuvolaan menoa että mitä mieltä he ovat puheen kehityksestä kun meinattiin jo saada lähete puheterapiaan.

 

Osasiko sinun n. 3-vuotias lapsesi sanoa sanoja vai vainko pelkästään kirjaimia?

 

Meillä päivähoito patisti vuosi sitten psykologille silloin 2,5 vuotiaan pojan puheenkehityksen vuoksi. Päätettiin että odotetaan 3 v. neuvolaan. Ihan sinne en sit malttanut odottaa vain soitin neuvolalääkärille, joka kirjoitti lähetteen keskussairaalan puheterapiaan. Sitten helmikuussa aloitettiin käynnit, noin kerran viikossa. Poika on vauhdikas muutenkin. Lastenlääkäri totesi tutkimuksissa että viivästynyt puheenkehitys. Nyt kun poika on 3,5 on enemmän sanoja alkanut tulla. Puheterapeutin ja päivähoidon johtajan kanssa on yritetty hänelle tuon vauhdinkin vuoksi saada avustajaa ryhmään parikin kertaa, mutta tuloksetta. Tänään sitten posti toi lastenlääkärin lausunnon keskussairaalalta että pitäs saada avustaja. Katotaan miten sen kanssa käy. Mutta selvästi nyt on uusia sanoja ja paljon ja ne ymmärtää kun malttaa kuunnella. Kyllä se sieltä tulee ajan mittaan, jos ei sitten todella ole joku vaikeampi diagnoosi kyseessä.

 

Meil on 2v7kk:n ikäinen neiti, joka ei viel lauseita puhu, mutta kaiken ymmärtää ja kyl hänelt sanojaki jo tulee, muttei silleen, ku haluttaisiin.. Eli, että pystyisimme kommunikoimaan tytön kans paremmin ja miusta ois mukavampaa, ku neiti osais asiansa ilmoittaa, et mitä haluaa.

Ollaan jonossa puheterapeutille mutta nla-täti ei ollut huolissaan, kun neidiltä jo tulee aika paljon sanoja. Ja sanoikin, et neiti saattaa oppia puhuu siihen mennes, ku itse aika tulee terapeutille. Kahtoo miten käy.

 

\

Osasiko sinun n. 3-vuotias lapsesi sanoa sanoja vai vainko pelkästään kirjaimia?

Poikani osasi äännellä ja viittoa niin taitavasti että kaikki ymmärsivät (vaikka yritin leikkiä tyhmää että hän hermostuisi) Sanoja tuli noin 20 kpl. Tällä hetkellä sanavarasto on päiväkodin tätien mukaan laajempi kuin yleensä kolme ja puoli vuotiailla...