2.5v väkivaltainen ja kateellinen vauvalle

Olisiko vinkkejä tähän ongelmaan:

2.5v poika lyö, potkii ja heittää tavaroilla(isot sekä pienet) 8kk vauvaa. Jäähyt ei auta: Aloitetiin ottamaan lelut pois yksi kerrallaan jokaisesta satuttamisesta, sekään ei hirveen hyvin tepsi, mutta jonkin verran. Ongelmaa ei ole kun isä yksin poikien kanssa, se liittyy minuun, eli äitiin.

Kertokaa teidän kokemuksistsa, jookos?

Itkut jos toisetkin olen päästänyt kun on niin raivostuttava tilanne.
 
utas
Alkuperäinen kirjoittaja muumimamma77:
Olisiko vinkkejä tähän ongelmaan:

2.5v poika lyö, potkii ja heittää tavaroilla(isot sekä pienet) 8kk vauvaa. Jäähyt ei auta: Aloitetiin ottamaan lelut pois yksi kerrallaan jokaisesta satuttamisesta, sekään ei hirveen hyvin tepsi, mutta jonkin verran. Ongelmaa ei ole kun isä yksin poikien kanssa, se liittyy minuun, eli äitiin.

Kertokaa teidän kokemuksistsa, jookos?

Itkut sun toiset olen päästänyt kun on niin raivostuttava tilanne.
mulla auttoi positiivinen lapsen huomioiminen, eli kun ei tehnyt pahojaan, huomioin ja "rakastin" todella paljon ja aina, kun vauva oli unilla, huomioin ja luin kirjoja yms. rakkautta se toinen vain kaipaa!!!ja ota mukaan vauvan hoitoon isompaa, anna tuoda vaippoja yms. se helpottaa kohta, kun ikää tulee molemmille lisää kunhan et päästä pahaksi!!
 
Hyvä, olen samaa mieltä. Kiitos muistutuksesta. Yritän kehua paljon ja kaikesta mutta aika ei aina riitä pojalle. Vauva nukkuu tosi vähän, saman verran kuin taapero itse. Uniaikaa ei voi siksi paljoa hyväksi käyttää.

Tänään aamu alkoi kirjojen heitolla vauvaa kohti ja äidin puremisella kun vauva oli sylissä. Aluksi suutuin mutta tein kaikkeni ollakseni oikein rauhallinen/rauhoittava ja rakastava taaperoa kohtaan. Onneksi vauva nukkui hyvin aamulla niin saatiin aikaa kahden kesken.

Huomenna taas yritän kovasti huomioida:)
 
sasse
Meillä oli aikanaan aivan samanlaista. Tilanne oli kauhea, raivostuttava. Kuinka paljon tahansa annoin isommalle huomiota ja kehuin ku teki oikein jne.. Tunsin ajoittain järkyttävää raivoa isompaa kohtaan ja tuuminkin, et ei tule mitään, joku lähtee kohta huostaan! Mustasukkaisuus vauvaa kohtaan oli kova ensimmäiset 9kk. Tilanne tulee helpottamaan 100% varmasti ajan kanssa. Aikaa se ottaa. Kova linja on vain pakko ottaa vauvan satuttamiseen, se tuottaa joskus vielä tulosta.

Nyt kun vauva konttaa ja kulkee veljen perässä, tilanne rauhoittunut. Veljes rakkaus on ilmiselvää ja ovat ku paita ja peppu, hyvässä ku pahassa. POjat nyt 3v ja 1v. Voimia!!

 
Vinkkejä en valitettavasti osaa antaa, mutta samanlaista kokemusta löytyy. Meillä pojat 2vee ja 9kk, ja esikoinen on alusta saakka ollut enemmän tai vähemmän vauvan kimpussa. Repinyt tukasta, heittänyt leluilla, läpsinyt... MUTTA itseasiassa pari viikkoa sitten tilanne muuttui. Nyt kun vauva ryömii ja touhuaa, on esikoinen tajunnut että sehän voi olla mukava leikkikaveri ja mustasukkaisuus on todella laantunut (ainahan sitä varmaan jonkin verran on). :) :) Nyt on ihana seurailla niiden leikkejä - ja kyllähän ne osaa kähistäkin keskenään, mutta nyt sitä tekee jo pienempikin. :LOL:

Toivottavasti teilläkin helpottaa!!! Tiedän kyllä, kuinka r-a-i-v-o-s-t-t-a-v-a-a se kiusanteko on. :kieh:
 
Kiitos neuvoista, meilä tosin mikään ei auta. Silloin menee hyvin kun vauva nukkuu. Kun vauvaa joutuu hoitamaan tai pitäämään sylissä niin mustasukkaisuus tulee. Meillä kävi niin että kun vauva alkoi syömään kunnolla ja nyt osaa kontata ja seistä, niin siitä se mustasukkaisuus vasta yltyy. Minun pitäisi alkaa syöttämään poikaa niin kuin vauvaakin... Joskus teen ja me leikitään vauvaa:)

2v kyllä innostuu kun sanon että kohta sinulla on juoksu- ja leikkikaveri mutta ei se kauan kestä se positiivisuus.

Noh, koitetaan kestää... Tänään tuli niin monet kipuitkut vauvalta että kyllä pisti vihaksi (työnnetään nurin, pikkuautoilla hakataan päähän, ym). Pidin itseni tyynenä vaikka sisällä kiehui!
 
Taalla mina taas... tilanne on pahentunut tammikuussa. Kiusanteko ei ole niin rajua ja vaarallista enaa, mutta sitakin tiheampaa. Poika jo ilmoittaa satuttavansa vauvaa. Kiusanteko on siis tallaista etta aina ohi kavellessa tonaistaan toinen nurin tai lappaistaan naamalle. Lelut viedaan kadesta ja painitaan liian rajusti. Vauva jopa peraantyy leluista kun taapero tulee paikalle, siis pelkaa. Tata voi siis tapahtua joka minuutti. Joskus tunnen ihan vihaa taaperoa kohtaan, mutta ymmarran etta han ei viela tieda tekojensa pahuutta. Tanaan tonaisi rappusissa istuvan vauvan selkaan niin etta vauva putosi alas, onneksi olin itse vieressa ottamassa kiinni.

Poika on kuin enkeli kun vauva nukkuu, mutta pieni herhilainen kun vauva on paikalla.

Olemme yrittaneet jaahya, olla akaisia, valinpitamattomyytta, ja tietenkin poika saa erittain paljon rakkautta ja huomiota ja positiivista huomiota ainan kun on kiltti. Joskus han halailee ja pussailee vauvaa, mutta silmanrapayksessa teko saattaa muuttua ilkeaksi.

ongelmat senkun jatkuu. Vauva on sentaan oppinut nukkumaan hyvin, eli taapero on usein paivat aidin kanssa kaksin kun usein nukkumiset menee limittain.
ONKOS TEILLA LISAA VINKKEJA??? Vauva on jo 10kk j
 
Mitään varmasti toimivaa vinkkiä en osaa antaa, mutta jotain ehdottelen:
- Pienemmälle joku hoitaja siksi aikaa, jotta voit tehdä esikoisen kanssa jotain yhteistä ja lapsen mielestä kivaa, mielellään ainakin kerran viikossa...esim. mennä uimaan tms. Se olisi teidän yhteinen juttu.
- Kirjastosta löytyy varmasti lastenkirjoja, joissa kerrotaan siitä, kun perheeseen tulee vauva, sisarkateudesta (niin että lapsi ymmärtää ) , tai muita tarinoita joissa perheessä on useampi lapsi.
- Syliä mahdollisimman paljon!

Tuossa linkki, jossa paljon tietoa ja myös vinkkejä...ellet ole jo ehtinyt tuota lukea :). http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/perheeseen_syntyy_vauva.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

Jaksamisia ja toivottavasti tilanne alkaa pian helpottaa!!! :hug:
 
Kuulostaa todella ikävältä tilanteelta.

Itsekkin ehdottaisin, että pyydät vaikka isää olemaan kahden kuopuksen kanssa, kun te esikoisen kanssa menette ihan kahden päiväksi tekemään jotain.

Meillä on lapsilla ikä-eroa 1v7kk. Poika täyttää kuun lopussa 2v ja tyttö on kuun lopussa 5kk. Alun mustasukkaisuus on laantunut ja olen varma, että tässä on auttanut se, että rutiinit eivät ole muuttuneet juuri lainkaan ja mies on ollut nyt kotona, joten syli on tarjolla oikeastaan aina kun on tarvis.
Silloin tällöin kuitenkin tulee hetkiä, kun poika härnää siskoaan kiljumalla, sillä tietää siskon pelästyvän tästä ja alkavan itkemään.
Tähän on selkeästi laitettu rangaistus, joka toistuu samalla tavalla AINA, oltiin sitten kylässä tai kotona. Pyydän lopettamaan kaksi kertaa ja varoitan, että jäähypaikkaan on meno, jos pelottelu ei lopu.

Tässä viikko sitten tuli muutos tähänkin, ei tarvitse enään välttämättä viedäkkään poikaa jäähylle vaan kun olen sanonut toisen kerran, että kiljunta seis tai jäähylle rauhoittumaan, on kiljunta loppunut kuin seinään ja poika ylpeänä itsestään taputtaa itseään päähän, että osasinpas lopettaa ja kiitän häntä ja halataankin, jos näin hienosti mennyt.

Ja anteeksi pyytämistä opetetaan myös ja kiitetään tästäkin, jos antaa halauksen, joka meillä on anteeksi pyynnön ele.

Ja tosiaan, mitä rauhallisempana pysyy, sitä nopeammin YLEENSÄ tilanteet rauhoittuu.

Näistä seuraumuksista kannattaa tiiviisti pitää yhdestä kiinni. Jos joka viikko rangaistuksen muoto vaihtuu, niin lapsi ei oikein ymmärrä mikä idea on, edes isompi. Varsinkin pieniä lapsia voi jopa ihan pelottaa, kun eivät tiedä mikä rangaistus on edessä milloinkin.
Eli jäähypaikkakin kyllä toimii, kun jaksaa sitä tiiviisti käyttää luovuttamatta ja jos jäähyajan jälkeenkin sama jatkuu, takaisin vain ja kertoo miksi taas joutuu sinne nököttämään.

Sisukkuus kyllä palkitaan lopulta ja takappakkejakin tulee varmasti, mutta silloin lapsi vain testaa sääntöjen pitävyyttä.

Pahoittelen, jos tämä teksti tuli nyt jotenkin sekavasti...ajatus juoksee hiukan nopeammin kuin ehdin kirjoittaa, mutta toivottavasti asian ydin tästä jotenkin hahmottui =)
 
JOssain aikaisemmassa kaksplussassa oli juttu tällaisesta tilanteesta. Esikoisessa ei ole mitään "vikaa" vaikka näin käyttäytyy. Hän ei osaa ilmaista tunteitaan muulla tavalla. Kaksplussan esimerkkiperheessä oli luettu juuri jotain kirjaa, jossa perheeseen oli syntynyt toinen vauva ja sitten oli opeteltu ilmeisemaan niitä harmistuksen tunteita jollain muulla tavalla kuin heittelemällä tavaroita. Lapselle kannattaa aina tällaisen purkauksen jälkeen jutella ja nimetä tunne, joka tämän aiheuttaa. Esim. äiti ymmärtää että sinua harmittaa jne. Lopulta lapsi oppii itsekin ymmärtämään miki tuntuu pahalta ja hakemaan lohtua pahaan oloon ennenmin kuin käyttäytymällä vaarallisesti.

Meillä pikkukakkonen tulossa huhtikuussa ja esikoinen silloin 2 v 3 kk, että katsotaan kuinka äitillä hermo kestää nimetä tunteita esikoisen riehumisen jälkeen.... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kimallus:
Vinkkejä en valitettavasti osaa antaa, mutta samanlaista kokemusta löytyy. Meillä pojat 2vee ja 9kk, ja esikoinen on alusta saakka ollut enemmän tai vähemmän vauvan kimpussa. Repinyt tukasta, heittänyt leluilla, läpsinyt... MUTTA itseasiassa pari viikkoa sitten tilanne muuttui. Nyt kun vauva ryömii ja touhuaa, on esikoinen tajunnut että sehän voi olla mukava leikkikaveri ja mustasukkaisuus on todella laantunut (ainahan sitä varmaan jonkin verran on). :) :) Nyt on ihana seurailla niiden leikkejä - ja kyllähän ne osaa kähistäkin keskenään, mutta nyt sitä tekee jo pienempikin. :LOL:

Toivottavasti teilläkin helpottaa!!! Tiedän kyllä, kuinka r-a-i-v-o-s-t-t-a-v-a-a se kiusanteko on. :kieh:
Siis olenko mä todella kirjoittanut tämän?! Lähinnä tuon, että tilanne muuttui parempaan!! :eek: Jos muuttui silloin, niin nyt on muuttunut kahta kauheemmaksi.

Esikoinen, nyt 2v2kk häärää ihan koko ajan tuon 1-vuotiaan veljensä kimpussa. Kiehnää sen ympärillä ja siinä samassa esmes "vahingossa" pukkaa päällä vähän turhan kovaa. Vähissä on ne hetket kun antaa pienemmän olla rauhassa. Saattaa tuuppaasta kumoon tuosta vaan kun toinen seisoo tai istuu. Eikä ole mitään lieventäviä asian haaroja kuten se, että pienempi olisi sotkenut hänen leikkejään. Välillä pussaa ja halailee, mutta sekin sekunnissa kääntyy turhan kovakouraiseksi.

Tää on todella väsyttävää kaikille osapuolille. Todella kurjaa olla koko ajan esikoiselle sanomassa "älä", "ei saa", "anna olla"...ja/tai kantamassa jäähylle tai uhkaamassa sillä.

Vinkkejä otetaan täälläkin vastaan! Meillä ei esikoisen kanssa ole oikein ollut omaa aikaa päiväsaikaan, kun pikkuveli on nukkunut lähes aina päikkärit esikoisen kanssa samaan aikaan. Keskinäistä laatuaikaa joskus vietetään esmes menemällä kaksin uimaan. Täytyy varmaan enemmän yrittää järjestää sellaisia hetkiä.

Mitens ap:lla menee?
 
täällä painitaan kanssa saman ongelman kanssa. meillä ikäeroa 1.5vuotta ja esikoinen on nyt 2.5 vuotias.
musta tuntuu että mustasukkaisuuskohtaukset pahenee koko ajan ,mitä isommaksi pikkuveli tulee (on nyt 1v ja kävelee).
pureminen,potkiminen,töniminen,tavaroiden heittely on tuttua,nyt isompion myös alkanut sylkemään :ashamed:
jäähyt tai lelujen pois ottaminen eivät ole tuottaneet meillä mitään tulosta.olen kehunut niinä hetkenä kun veli on kiltisti,ihanan onnellisen hymyn sieltä saa irtoomaan, mutta kiusaamista en ole sen huomannut vähentävän.
laatu aikaa vietä pari kertaa vkossa isomman kanssa,käydään kaksistaan uimassa tai ihan vain kävelemässä/puistossa, mutta en ole senkään huomaanut helpottavan mustasukkaisuuteen.myös isä ja pappa viettää pojan kanssa aikaa kaksin.
neuvolasta en ole saanut mitään neuvoa, muuta kuin että aika auttaa.sitä aikaa odotellen.
 
mutta aika enallaan ollaan! Tanaan oli yksi RAIVOpaiva kun olen aloittanut nollatoleranssin. Esikoinen lahtee jaahylle jo ihan pienesta. NYT tama tati aloittaa tiukan linjan.

KIMALLUS: meilla on niin samaa kuin kirjoitit tuohon viimeiseen.
Isompi ei jata pienempaa rauhaan. Kaikkeen leikkiin on vaan tungettava mukaan ja kiusattava. Haluaa omia jokaikisen lelun ja huuto tulee kun lempileluihin kosketaan. HUH, parempia aikoja odotellessa. Pienempi nyt 1v ja edelleen itkee ja lahtee pakoon kun isomman askeleet lahestyy. Jattaa leikin sikseen ja hyppaa aidin syliin!
 
Meidän lapsilla on ikäeroa peräti 3v3kk (poika nyt 4,5v ja tyttö 1v6kk) Pikkusiskon syntymästä asti ollut kovaa mustasukkaisuutta, eikä edelleenkään ole helpottanut. Päinvastoin, tuntuu, että mustasukkaisuus kovenee ja "väkivaltaistuu".

Molemmille lapsille on annettu huomiota ja rakkautta yhdessä ja erikseen. Kiusaamisen suhteen on kova linja, ensin varoitetaan, sitten jäähylle. Käytössä on myös tarrataulu palkintoineen. Tuntuu, että pikkusisko ottaa oppia veljeltä ja on myös alkanut läpsiä ja viedä tavaroita kädestä ym..

Tuntuu, että on epäonnistunut kasvattajana. Kotiäitinä olo on välillä todella rankkaa :eek:
 
Juu, täälläkin jatkuu sama meno. :/ Pari viikkoa oli vähän rauhallisempaa, jopa lasten mummikin sitä kommentoi, mutta nyt on ollut taas ihan friikkiä. Ehkäpä lyöminen ja tuuppiminen on vähän vähentynyt (paitsi niissä tilanteissa kun pienempi sotkee toisen leikit), mutta esikoinen kiehnää jatkuvasti pienemmän kimpussa. Siis tuo kun ei vielä kävele, niin esikoinen koko ajan kiipee pienemmän päälle ja vähän niinku painii. Pienempi kyllä nauraa röhöttää mutta siitä on hyvin lyhyt matka siihen että sattuu. Jäähyä ollaan käytetty, enempi nykyään pelkkä uhkailu riittää.

Meillä tuo pienempi on kyllä osoittanut ärhäkkyyensä ja pelkäänpä että kohta saa esikoinen takas!! Kuopus, nyt 1v2kk, on alkanut tahalleen ärsyttämään isoveikkaa. Esim. eilen rattaissa (vierekkäiset tuplat) alkoi vaan ihan huvikseen huitomaan isoveikkaa, vähän niin kuin haastamaan riitaa. :kieh: Toisaalta ihan hyvä, että osaa myös pitää hyvin puolensa, mutta saas nähdä millaisia pirttipaineja meillä kohta käydään.... :whistle: On tää aikamoista!
 

Yhteistyössä