2 KM, uskaltaako enää yrittää?

mä toivon isoa perhettä (lapsia n. 4).

esikoinen syntyi 4/06, raskaus meni täydellisesti ja lapsi terve.

4/07 sain KM rv 7+2. kaavinta tehtiin ja toivuin nopeasti.

8/07 sain toisen KM. rv 11+2. kaavintaan ja toivuin suht nopeasti.

nyt mietityttää että uskaltaako enää yrittäää... pitäisikö jo luopua toiveesta toisesta / useammasta lapsesta?!

kolmatta KM en enää jaksa

ikää 23v.

onko joku muu (ollut) samassa tilanteessa?!

 

Moi maya ja pahoittelut keskenmenoistasi...

Itse olen 25v ja lapseton. Ensimmäisen km sain 4/07 ja toisen 7/07 , kaavittiin elokuun alussa -07. Nyt on yhdet kuukautiset menneet ja uusi yritys on käynnissä. Mieli on maassa ja itsetutkiskelu ja pelko on aivan järjetön. Kaikki "poppakonstit" on käytössä nyt tässä raskauden yrityksessä ja kolmannen km:n jälkeen pääsee meillä vasta tutkimuksiin. Tarkoitukseni oli sanoa, että pelko on varmaankin aivan normaali tunne tässä vaiheessa ja se väsymys, suru, viha, kateus ja turhautuminen heti keskenmenon jälkeen on todella tuttuja tunteita myös minulle. Vielä välissä nytkin lilluttelen näissä tunteissa.

Teillä kuitenkin on takana yksi onnistunut raskaus, joten keskenmenot ovat voineet olla teidän kohdallanne vain huonoa tuuria. Tiedän ettei nämä sanat lohduta yhtään, mutta ennuste teillä on kuitenkin parempi. Uutta raskautta kannattaa alkaa yrittämään heti kun teistä kumpikin on valmiita siihen. Itsellä ainakin uusi raskaus nopeutti toipumista ensimmäisestä keskenmenosta. Niin ja se klisee, mitä kaikki nyt hokevat: ehkäpäs se kolmas kerta toden sanoisikin...

Me päätimme selvittää tämän km-asian ja mahdollisen lapsettomuuden nyt kerralla. Jos ja kun kolmas km tulee, aloitamme tutkimukset ja jos syy löytyy, niin toivottavasti myös hoidot alkaa. Kuitenkin päätimme ettei tätä rumbaa jatketa loputtomiin, mielenterveys ja parisuhde ei kestä loputtomasti tällaisia pettymyksiä, joten me katsomme parivuotta nyt tätä ja jos sen jälkeen vielä kestämme toisiamme niin olemme sitten kahdestaan.... Pakko on tällaisiakin asioita ollut miettiä, kyllä nämä keskenmenot sen verran koville ottaa!

En voi toivottaa sinulle muuta kuin jaksamista, voimia, uskoa huomiseen... Jossakin vaiheessa suru helpottaa ainakin hetkeksi...
Jos tahdot jutella asiasta voit laittaa viestiä myös sähköpostiin. Hyvää syksyä teidän koko perheelle.

 

Mulla myös kaksi keskenmenoa eikä onnistuneita raskauksia. Nyt on yritys taas päällä. Törkeä on pelko siitä että käy taas huonosti. Pakko vaan on yrittää olla optimistinen kaiken tän surun keskellä. Nyt on meilläkin se tilanne että seuraavan keskenmenon jälkeen päästään tutkimuksiin.

Voimia!

 

Samaa mieltä minäki olin ku Maya,eli et en uskalla ees yrittää.Ukko oli toista mieltä...Meillä on 10/05 syntyny poika,keskenmenot marraskuun lopussa 06 ja tammikuussa 07,molemmat spontaaneja alkuraskauden km.Uusi raskaus todettiin maaliskuussa,yhdet kuukautiset välissä,nyt viikkoja 31+3.Pelko oli alussa kokoajan mukana...mut yrittää kannattaa!
Jaksamisia :hug:

 

Muakin pelotti kahden km jälkeen hirveesti alkaa ees yrittämään ja pelkäsin sitä kolmatta km ja olin varma etten selviäisi siitä. Tulinkin raskaaksi joka myös meni kesken ja kyllä siitä vaan selviää. Meillä ei siis lapsia ennestään. Kyllä sitä jo mietti ettei enää jaksa edes yrittää, mutta kun lasta halusi niin kovasti, niin pakko se vaan oli yrittää uudestaan. Ja se yrittäminen kannatti, koska nyt viikkoja 23+4.
Jaksamisia sinne :hug:

 

Hei ja voimia sinulle. haluan kertoa oman tarinani. Ennen esikoista sain keskenmenon rv9+2 joka todettiin rutiinikäynnillä. Kaavinta tehtiin ja kaikki taas ok. Esikonen sytyi siitä 12kk kuluttua. Seuraava keskenmeno oli 8/04 joka vuosi pois, seuraava oli 10/04 joka myös vuosi pois. seuraavaksi syntyi poika 10/05. tämän jälkeen olen saanut kaksi keskenmenoa joista toinen on vielä masussani, kun odotan ultraa keskiviikoksi. Tämä on viikolla 8+3 joka ei ultrassa vstannut laisinkaan sitä mitä olisi pitänyt. Kaikkinensa keskenmenot satuttaa ja repii syvältä, mutta onneksi on jo lapsia, sillä silloin se olisi mulle ainaki vielä rankempaa. Toivon sydämenipohjasta että saat ison perheen vielä jonakin päivänä.

 

mä aattelin et jos tämä nyt onnistus ku kaksi aikasempaa meni kesken,mutta ei.taas sama juttu.kaikki synnytykset ja kaavinnat piti taas käydä läpi.mulla ei näköjään raskaus mene pidemmälle ku rv.18.en tiiä uskaltaako enää yrittääkään.aina saa pelätä hurjana että jotain on vialla,ja se on aina kauhee isku ku ultrassa näkyy jotain poikkeavaa.se pelko alkaa niskapoimuultrasta.
sitten on vielä syyllisyyden tunne,vaikka tiedän että tähän ei oo kukaan syyllinen.minun vanhemmilla ei oo vielä yhtään lastenlasta ja ne on jo yli 60v.meitä sisaruksia on kaksi.minun nuorempi sisar ei oo vielä yrittänytkään lasta,eli minä olisin vanhempien ainoa toivo.
pahamieli tulee joka keskenmenon jälkeen ku näkee miten vanhemmatkin pettyy kauheesti ku itekkin vielä on pettyny ja mies ja kaikki sukulaiset.
ja kyllähän tämä vaikuttaa parisuhteeseenki kauheesti.aina saa pelätä.
mutta minä KUITENKIN haluan vielä yrittää ja kyl mieskin haluaa.

 

minulla todettiin reilu vuosi sitten osittainen rypäleraskaus.. (kattokaa netistä mikä se on,en jaksa selittää).Sen jälkeen on ollut 2 km.Onko joku toinen ihminen jolla on ollut rypäleraskaus?Kuinka nopeasti tulit uudestaan raskaaksi?Vai tärppääkö millään?Meillä ainakin niin takkusesti että huh huh!Kova vauvakuume on ollut jo kauan mutta usko loppuu ns valmiiseen pakettiin (siis vauvaan) ku ei millään tuu raskaaksi.
Ois kiva "kuulla" muittenkin kokemuksia rypäleraskaudesta ja sen jälkeisestä elämästä ja uusista raskauksista jos niitä on ollut.

Jospa me joskus saadaan ihana tuhisija paijattavaksi ja ihailtavaksi! :hug:

 

eikö oo ketään muita jolla on ollut rypäleraskaus?! tiedän että niitä on harvassa mutta täälä minun paikkakunnallakin on 2 ja asukkaita yhteensä 3000! :x

 

Hei Maya! Kokemusta on ikävä kyllä näistä keskenmenoista.
Niitä jo joka sorttia.. Eli mun historiaa. Vauvaa aloimme toivoa/ja yrittää
7/99 heti naimisiin mentyämme. 9kk jälkeen tulinkin jo iloksemme raskaaksi, mutta raskaus todettiin tuulimunaksi rv 11 ja tehtiin kaavinta. Sitten tärppäsikin heti perään ja toinen keskenmeno
todettiin rv8 (keskeytynyt km, sikiö vastas vkoa 6+4). Tämä tapahtui
8/00, sitten ei tärpännytkään ja aloitettiin hoidot, joista kolmannesta
IUI:sta alkoi raskaus, joka päättyi taas kesken rv 8, ja kyseessä oli taas keskeytynyt keskenmeno, tehtiin vielä IVF, josta negaa. Ja lukuisia
Pas-yrityksiä.. ei päästy siirtoon kun limakalvo oli niin surkean ohut johtuen 3 kaavinnasta, luultavasti. No sitten oli jo rukkaset lähes nurkassa, luovuttanut en ollut vielä... kun tulinkin raskaaksi ihan spontaanisti 7/04 ja sain lugesteronia jättiannoksen raskauden tueksi heti muistaakseni 5+ viikolla ja laitoin niitä rv 9 asti. Raskaus jatkui aina
viikolle 32+4 asti, jolloin rakas pieni tyttäremme (1,6kg) syntyi maailmaan lähes 2kk etuajassa (mutta terveenä) helmikuun lopulla 2005.

Kuitenkin annoimme ehkäisyn olla kun tyttö oli lähes 2vuotias ja aattelimme että pikkukakkonen tulee jos on tullakseen. No hämmästykseni oi suuri ja pelko valtas mielen ku tulinkin heti raskaaksi (olen jo 41v)
, no raskaus menikin heti alussa rv 6+ kesken (4s km) ja vuoti itekseen pois. Mutta sitten tulinkin heti 2kk päästä uudelleen raskaaksi, yritin jo siinä vaiheessa saada heti lugesteroneja, vaan lääkärit eivät suostuneet kirjoittamaan niitä, en vieläkään ymmärrä miksi.
:ashamed: No joka tapauksessa, raskaus meni taas kesken (5s km), ja sitä sitten yritettiinkin 'poistaa' kohdusta kaikin mahollisin keinoin
(siitä olen kirjoitellut jo tuossa epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys-ketjussa). Nyt en taida enää uskaltaa tällä taustalla uutta raskautta, kun mulla on ikää näin paljon. Olemme niin onnellisia että meillä on tuo
pikkuinen tyttö, meidän päivänsäteemme.

Sinä olet Maya vielä niin nuori, että sinuna uskaltaisin vielä koittaa saada toista lasta. Uskon että se onnistuu vielä. Keskenmenot on niinku tiedät äärimmäisen raskaita, vaan eteenpäin tässä on mentävä.

Hyvää syksyn jatkoa!

 

takana kaksi keskenmenoa ja yksi kohdunulkoinen, ei lapsia, terveiksi todettu, mulla lievää endoa eikä pitäs vaikuttaa, nyt löyty kysta vasemmasta tuubasta.
Raskaudun jostain syystä vain kerran vuodessa.
Jäkitarkastus kuuden viikon kuluttua ja harjoitukset todellakin jatkuvat vaikka pohjalla käydään joka kerta.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti. B)

 

kiitos kaikille vastauksista. ei mene päivää etten ajattelisi asiaa. kunpa uskaltaisimme vielä yrittää... kolmas kerta... :heart:

 

Tänään todettiin keskenmeno :'( Se on nyt mun toinen. Edellisen sain toukokuussa. Yhtään onnistunutta raskautta ei vielä ole. Viikko pitää odotella, että raskausmateriaali tulis itsestää ulos.

Tänään oli siis kontrolli ultra, rv 8+3. Reilu viikko sitten sydämen sykettä ei meinaan ultrassa näkyny. Nyt mulla kuitenkin on vuotanu kolme päivää, joten tiesin "tuomion", mikä ultrassa odottaa.

Miten tästä eteenpäin? Kaksi perättäistä km ja ei lapsia. Mulla alkaa pelko hiipimään kylään ja iso sellainen. Mitäs jos mahdollinen seuraava raskaus menee TAAS kesken. JOS sellasta yleensäkään uskaltaa käydä yrittämään. Onneks on raskastava ja ymmärtävä mies tukena. Voidaan yhdessä puhua ja surra. Onhan meiltä viety jo 2 pienokaista aivan alkutaipaleella!

Onko kellään tietoa, miten suuri "riski" on saada 3:s peräkkäinen km? (voikohan sitä edes mitata millään?)

Ja :hug: teille kaikille, jotka tässä samassa tuskassa olette!

 

Hei Aarre ja iso :hug: menetyksiesi johdosta!

Minulla on tilanne ihan vastaavanlainen, ts. 2 km:a, molemmat menneet kesken aivan alkuviikoilla ja ilmeisimmin tuulimunia (jotka siis myös "oikeita" raskauksia, mutta kasvu pysähtynyt niin aikaisessa vaiheessa, ettei mitään ole edes ehtinyt kasvaa). Koska olen jo reilusti yli 30-v. ja ilmeisen "toivoton" tapaus, pääsimme julkisen puolen tutkimuksiin jo näiden kahden jälkeen nyt syksyllä. Mitään erityistä syytä ei löytynyt, ensi kerralle tarjotaan vaan jättiannosta keltarauhashormonia ja säännöllistä seurantaa, vaikkei hormoneissa mitään varsinaista häikkää näyttänyt olevankaan.
Muistelen lukeneeni, että riski kahden peräkkäisen keskenmenon jälkeen kasvaa (saada uudestaan km), mutta prosentteja en tarkkaan muista. Perhesuunnittelun kotisivuilla taisi ainakin olla jotain siitä. Silti mahdollisuudet tulla raskaaksi (ja pysyä siinä tilassa 9kk ) ovat edelleen kohtuulliset. Tällä lohdutan itseäni ja toivon, että seuraavalla kerralla onnistuisi.
Toivotan myös sinulle kaikkea hyvää ja uskoa siihen, että asiat vielä selviytyvät. Kysele (=vaadi) ihmeessä tarkempia tutkimuksia, jos tuntuu, että siitä on apua noin psyykkisessäkin mielessä. Ainakin meillä jäi se olo, ettei tässä vielä ihan toivottomia tapauksia olla.
Tsemppiä!