2 pientä lasta ja opiskelu - mahdotontako?

Onko kokemusta kahden lapsen äitinä koulun penkille lähtemisestä? Miten tulee toimeen, jos miehen tulot eivät ole suuret?
Jännittää kovasti, kun mahdolliset opinnot (en siis ole vielä edes saanut opiskelupaikkaa) kestäisivät jopa 3,5 vuotta... Mutta kuitenkin opiskelu ja se tietty ala kiinnostaa hirveästi. Olen 26-vuotias ylioppilas, viime vuodet vakkarityösuhteessa ilman "ammattia" työskennellyt.

Olenko hullu, jos lähden opiskelemaan? Mies suhtautuu asiaan nuivasti, onhan tiukat ajat (opintotuki..) mahdollisesti edessäpäin.. =/

 

kolmen pienen lapsen kans opiskelun alottanu ja hyvin pyyhkii... :xmas:

 

Suoriutuu ihan mainiosti! Meidän kaksi vanhinta ovat syntyneet opiskellessani ja valmistuin nuoremman ollessa vajaan vuoden ikäinen. Talous oli kieltämättä tiukilla, mutta se oli järjestely- ja asennoitumiskysymys.

Myönnettäköön, että nyt jos pitäisi ruveta hommaan uudelleen, pitäisi miettiä tarkemmin. Nyt on asuntolaina ja olemme myös tottuneet toisenlaiseen tulotasoon. Tiukentaminen on aina vaikeaa...

Mutta kyllä minusta kannattaa, eihän siinä loppujenlopuksi mahdottoman pitkästä ajasta ole kyse. Tsemppiä opintielle!

 

Mulla ainakin tuntuu mahdottomalta yhdistää työ,perhe ja kotityöt!! Tuntuu että jokainen repii musta kaiken irti mut mä en saa mitään keltään. Olisin onnellinen jos voisin lähteä opiskelemaan. Mutta taloudellisesti ei juuri nyt varaa.. ehkä joskus.. toivottavasti nopeasti!!!

Mun mies ei ole mikään kotihaltiatar, ei juurikaan kotitöitä tee.. ja lapsikin on mun hoidettavana vapaapäivinä.. Opiskelu olis ihanaa koulua 8-16 ja viikonloput vapaat!!!!!!!!!!!

 

Lähde vain. Meillä opiskelee sekä minä että mies ammattikorkeassa. Lapsia kolme. Rahallisesti tiukkaa eli säästöillä eletään ja nostan myös opintolainaa, koska emme halua, että kaikki säästöt hupenevat. Lukion jälkeen jäi tiukat opintovuodet väliin, joten selvää oli, että edessä ne on. Ilman ammattia kun on vaikea pärjätä.

 

no meillä tuo tilanne nyt.. meillä 2 pientä lasta, minä opiskelen ja mies töissä tavallisella palkalla.. Ihan hyvin ollaan tähän saakka pärjätty, ylimäärästä ei juuri mihinkään ole, ja itsellä aika kurjaa kun vain opintotuki ja lapsilisät käytössä.. Paljon paremmin varmaan pärjättäisi jos mies maksaisi koko vuokran ja muutenkin pitäisi rahankäyttönsä aisoissa...
Kannattaa ennen opintojen alkua puhua miehen kanssa kunnolla läpi nuo rahajutut, ettei ala hiertämään sitten keskenkaiken..
Lasten sairastelut tietysti hankaloittaa opiskeluja, poissaoloja tulee herkästi paljon jos ovat esim. peräkkäin sairaana tms.
Onhan tämä omalla tavallaan rankkaa ja hankalaa, mutta kyllä se onnistuu kun vaan pistää asiat järjestymään
Mutta tärkeää on että mies tukee ja ymmärtää.

 

En nyt täytä ihan sun kriteereita mut vastaan silti. Mä aloitin opinnot kun miehelläkin oli vielä opinnot kesken ja tuloina oli vaan mun opintotuki ja mies teki tuntiopettajan hommia osa-aikaisena eli ei hurraamista. Sit otettiin vielä iltatyötä joka tehtiin yhdessä (vuoroiltoina) ja joten kuten selvittiin aina vaikka lomien ajalta aina työsuhteet katkes. En tiedä mihin menet opiskelemaan mut ainakin yliopistossa on mahdollista hyvin itse vaikuttaa omiin aikatauluihin ja päivät ei tosiaankaan ole 8-16 koululla. Tällä hetkellä meillä mies töissä ja mä opiskelen täyspäiväisesti. Mulla toki se hyvä puoli et mies tukee täysin eikä ikinä napise mun pienistä tuloista vaikka elättää mun tyttöäkin käytännössä (olemme uusperhe).

Plussaa opinnoissa on ehdottomasti venyvä aikataulu, on myöhäisiä aamuja ja paljon vapaapäiviä joita ei 8-16 työssä olisi. Omat opinnot on myös mahdollista organisoida muuttuvan elämäntilanteen mukaan uusiksi heti kun siltä tuntuu. Suosittelen kuuntelemaan omaa ääntä, eikä miehen tai sukulaisten toiveita. Se on sun elämä ja tulevaisuus.

 

Kiva kuulla positiivisia kokemuksia Ehkä se sitten on niin, että nyt tai ei koskaan! Työvuosia kuitenkin edessä vielä _paljon_ joten ehkä sitä tekee sitten mieluistaan työtä.

äiti83, en minäkään ihan tiedä miten tultais taloudellisesti pärjäämään, mutta opintolainan varaan kai se on laskettava vaan...

 

Mulla on kaksi lasta, vajaa 2 vuotias ja 3 vuotias. Aloitin opiskelun syksyllä (jatkuu pari vuotta) ja ihan hyvin pyyhkii. Välillä väsyttää ja suoraan sanottuna varsinkin joinain aamuina vituttaa, mutta koska opiskelemani ala kiinnostaa, niin kyllä sitä vaan kummasti jaksaa.

 

Mulla ainakin tuntuu mahdottomalta yhdistää työ,perhe ja kotityöt!! Tuntuu että jokainen repii musta kaiken irti mut mä en saa mitään keltään. Olisin onnellinen jos voisin lähteä opiskelemaan. Mutta taloudellisesti ei juuri nyt varaa.. ehkä joskus.. toivottavasti nopeasti!!!

Mun mies ei ole mikään kotihaltiatar, ei juurikaan kotitöitä tee.. ja lapsikin on mun hoidettavana vapaapäivinä.. Opiskelu olis ihanaa koulua 8-16 ja viikonloput vapaat!!!!!!!!!!!

Heh. Miten niin viikonloput vapaat Sillon käydään töissä, kun tuo opintotuki ei niin suuren suuri kuitenkaan ole.

 

Mä oon ollu ny äitiyslonmalla opintojen välillä ja kohta jään kotihoidontuelle ja palaan samalla kouluun.äyn iltakoulua.Mä hoidan lapsia ppäivät,mies illat.Saan kotihoidontuen ja opintotuen plus sitte miehen tulot.Me ollaan aina tultu toimeen vähällä eli tää on vaan tulojen kasvua meille=)eli kyllä sitä pärjää.meillä omakotitalo ja autostaki lainaa.Ja ruokaa on sekä vaatetta!!

 

Mä opiskelin 2 lapsen ollessa pieniä. Ihan hyvin opinnot sujuivat, mutta onneksi valmistuin reilun vuoden kuluttua, koska talous ei olisi kestänyt pidempää. Tietty olisi auttanut, jos olisin täydet opintolainat ottanut, mutta olisi niissäkin ollut maksaminen takaisin päivähoitomaksujen ohella sitten opintojen jälkeen.

 

Kiitos kommenteista ihanat! Mukava kuulla, että pärjää. Tekis mieli jo heti lähteä kouluun, mutta tosiaan pitäis kai ensin synnyttää tämä pikku2 ja sitten vielä hakea sitä opiskelupaikkaakin, heh

 

Kyllä jaksaa jos vaan on motivaatio huipussaan. Tiedän yhden 8 lapsen äidin jolla oli useampi alle kouluikäinen ja vauva ja silti jaksoi opiskella Tietty taloudellisesti voi olla tiukkaa mutta ei välttämättä jos miehellä hyvät tulot.

 

mä en jaksa. Olen kyllä edelleen kirjoilla yliopistolla, mutta tämä 7kk kestänyt tunnin-parin välein heräily joka ikinen yö, on tehnyt päähän sellasen vajauksen, etten vois kuvitellakaan istuvani jollain luennolla. Jos vaikka pysyisinkin hereillä, en ikinä pystyis sisäistään sitä tietoa tai lukeen tenttikirjoja. :/
kattellaan sitten joskus kun tämä toinen oppiii nukkumaan Tilanne vois olla ihan toinen, jos hän nukkuisi edes vähän paremmin, esikoisen aikaan jaksoinkin opiskella.