2-vuotiaan uhma, eroahdistus ja tuttivieroitus?

Kohta 2v täyttävällä pojalla on alkanut jonkinmoinen eroahdistus. Aloitti päiväkodissa jo viime elokuussa ja kaikki on mennyt tähän asti hienosti, mutta nyt päiväkotiin jääminen on sydäntä riipivää itkua ja kuulemma hokee koko päivän äitiä ja on ikävissään. Päiväkodista lähtiessä saattaa sit vetää ihan hillittömät raivarit (ilmeisesti mielenosoituksena) ja iltakin saattaa sit mennä raivotessa milloin mistäkin ja koko ajan pitäis äidin olla saatavilla. Isi ei kelpaa mihinkään eikä suostui lähtemään edes ulos ilman äitiä. Äidin pitää kylvettää, laittaa nukkumaan, antaa ruokaa yms. Onks tää vaan joku ihan normaali kehitysvaihe vai onkohan päiväkodissa tai jossain muualla sattunut jotain?

Pidätte mua varmaan ihan avuttomana kun kyselen tällasta, mutta pojalla ei siis ole missään vaiheessa aiemmin ollu oikeastaan minkäänlaista eroahdistusta, vierastamista yms. Ja pääsääntöisesti todella hyväntuulisesta pojasta (jolla on kyllä aina ollut vahva tahto, mutta asioista on päästä yhteisymmärrykseen aiemmin) on muovautunut melkein jatkuvasti tappeleva, potkiva, huutava ja uhmaileva lapsi. Kotona ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan kaikki on pysynyt ihan ennallaan.

Haen tässä vaan muiden äitien ja isien kommentteja siitä, että tää kaikki on ihan normaalia :whistle: eikä ole mitään syytä huoleen..

Aiemmin tutti oli vain unikäytössä ja antoi sen herättyään kiltisti pois, mutta nyt lupsuttais tuttia kokoa ajan ja vetää siitäkin aivan hillittömiä raivareita. Mietinkin, että pitäsiköhän tutti ottaa vaan kerralla kokonaan pois ja kestää raivo ja huutaminen.. kai se tutti sit jossain vaiheessa unohtuu? Pelottaa vaan millasiks illat ja nukkumaan meno muuttuu, jos otan tutin kokonaan pois. Vai edetäänkö lempeästi asian kanssa.. onhan 1v 11kk vielä aika pieni? Miten teillä muilla on menetelty tuttivieroituksessa uhmaikäisen kanssa?
 
Moikka vaan Nappi (ollaan oltu tuolla odotuspuolella samaanaikaan..).
Mä en oikeestaan osaa sanoa mihinkään mitään :D mutta..
Meillä on alkanut kanssa kunnon uhma.Ja meilläkin poika on aina ollut tosi hyväntuulinen yms. niin on tullut aika järkytyksenä nää raivarit,pureminen,lyöminen..you name it.Ja välillä mietin että onko tää ihan normaalia ja mitä jos jää tollaseks?:D
Ja ton tutin kanssa sama juttu kuin teillä.Eli ollut käytössä vaan nukkuessa mutta nyt alkanut mankumaan sitä vähän joka välissä..Paitsi nyt ei muutamana päivänä enää eli josko ois ollu vaan joku vaihe.Vaikka kai sen tutin vois kohta pois ottaakin ja mä ainakin meinasin että ihan kerralla vaan sitten.
 
Tettu
Meillä ei syöty tuttua alunperinkääb joten siitä sanoisin vaan että tee siten kuin parhaaksi näet. Oot varmaan oikeessa siinä ettei kannata samaan syssyyn kaikkia uusia juttuja ottaa.

Tuo uhmisvaihe on ihan normaali. Meillä tyttö (1 v 4 kk nyt) on ollut niinpaljon mummulassa ja tädillään ennen pk-aikaakin, että eroahdistusta ei ainakaan vielä ole esiintynyt, mutta toi kaikkia muu on oikein tuttua. Äiti on tyymä ja isi vaan kelpaisi silloin kun ollaan molemmat kotona, tosin meillä ei useimpina iltoina voi valita. Raivareita tulee pieniä ja isoja, ja joskus kestää kauankon päästä niistä yli. En edes muista sitä raivoamatonta 1,5-vuotiasta enää, mutta luotan siihen ettei tämä iän kaiken jatku.
 
ihana kuulla, että muillakin painitaan samojen ongelmien kanssa samanikäisten kanssa.. Tänään taas päiväkodissa oli kuulemma huutanut nukkumaan mennessä äitiä 45min : /

Poika on sen verran temperamenttinen tapaus, että ei suostuis pitämään kun tiettyjä vaatteita ja huutaa sit niidenkin perään. Ja sisälle tullessa tuli taas aivan hillittömän raivarit. Oltiin oltu lumitöissä ulkona päiväkodin jälkeenkin vielä melkein tunti ja silti huusi, potki ja raivos aivan hullunkiilto silmissä.

Miten te handlaatte noi kohtaukset? Ootteko huomaamatta? Pidätte väkisin kiinni ja rauhoitatte? oon itse yrittäny antaa raivota hetken ja yritän aina välillä ottaa syliin jos rauhottuis. Jos ei rauhotu ja potkii ja rimpuilee vaan niin laitan takas lattialle raivoamaan ja yritän taas parin minuutin päästä uudelleen. Joku keinohan tähän on keksittävä, ettei lapsi ala aivan täysin terrorisoida koko perheen elämää raivoamisellaan.. hermot menee muuten koko porukalla. Pitäis kai vaan yrittää olla vajoamma kaksi vuotiaan kanssa samalle tasolle ja pysyä aikuisena.. välillä se on kyllä vaikeaa :ashamed:
 
Meillä alkoi ihan yhtäkkiä äitieroahdistus tai päiväkotiahdistus nyt 1v11kk iässä. Vajaan viikon verran päiväkotiin meno on ollut yhtä itkua ja sielläkin itkee äitiä. Ollaan ihan ihmeissään, mistä tämä nyt tuli ja että onko siellä sattunut jotain. Mutta ehkä onkin vaan joku voimakas kehitysvaihe pienellä. Muutenkin ujoselee enemmän uusia tilanteita, ennen oli tosi reipas.
 
"Vierailija"
Täytyy sanoa, että meilläkin se uhma alkoi kun salama kirkkaalta taivaalta. Onneks se pahin vaihe meni myös sitten ohi yhtä yllättäen. Sitä itse oli ihan itku kurkussa muutaman kerran kun oli niin poikki siitä mölinästä. Älä jätä huutavaa yksin kokonaan mutta jos ei syli auta niin ole jossain lähistöllä, juttele ja tee vaikka kotitöitä. Huomasin ainakin itse, että toi auttoi pitämään oman pään kasassa. Samalla tavalla kun hakiessa ei millään meinattu haluta lähteä ja koko kotimatka saatettiin huutaa niin siinäkin sitten juttelin ilmasta ja mitä näkyi ym. Ne menee ihan oikeasti ohi ennemmin tai myöhemmin. Me ei kyllä ruvettu maanittelemaan ja suostuttelemaan ihan kauheen kauan, jos alkoi kiukuttelu vaan sitten äiti päätti mitä laitetaan päälle tai puki kokonaan. Ulkoa ollaan lähdetty useampaan otteeseen sitten kainalossa huutaen.

Kannattaa tosin varmistaa, ettei hoidossa ole oikeasti tapahtunut jotain esim. ryhmädynamiiikassa. Paras leikkikaveri onkin löytänyt jonkun toisen tai hoidossa aloittanut joku pienempi, joka vaatii lempihoitajan huomiota enemmän.
 

Yhteistyössä