Vanhempi poikamme täytti juuri 2 v., eikä vielä sano yhtään oikeaa sanaa. (Muutaman kerran voi olla tarkoittanut "anna" sanoessaan "nanna".) Monenlaisia tavuja tulee ja omaa juttua siis aika paljon,hänen "kielensä" ei kuitenkaan ole minusta juuri kehittynyt esim. siitä kun hän oli puolitoista vuotta. Huolestuttaa, ettei niitä oikeita sanoja ole tähän ikään mennessä tullut ja myös se, ettei hän kutsu ihmisiä tai asioita millään edes oman vauvakielensä nimellä. Tarkoitan sitä, ettei hän käytä vaikka "ää"-tavua halutessaan minut luokseen, siis hän ei nimeä aktiivisesti ihmisiä tai asioita mitenkään. Kovasti hän kyllä osoittelee esineitä ja asioita ja esim. kuvia kirjoista päivittäin haluten kuulla niiden nimet. Hän myös muistaa ne ja osoittaa, kun kysyn missä jokin on.
Muuten hän on kehittynyt iänmukaisesti (neuvolankin mukaan) ja hän ymmärtää puhetta valtavasti, esim. noudattaa monimutkaisiakin ohjeita. Ymmärryksessä ei meidän vanhempien mielestä ole mitään vikaa, eikä missään älyllisessä kehityksessä. Hän on nopea oppimaan asioita, esim. kuinka jokin palapeli kootaan tai jokin rakenelma rakennetaan tai ihan vaikka, miten jokin kotiaskare suoritetaan. Hänen kävelynsä on hyvin varmaa, hän juoksee sujuvasti, kiipeilee, piirtää, osaa jo pukea melkein itse.. Meitä ei huolestuta hänen kehityksessään mikään muu kuin tämä puheasia.
Neuvolan terveydenhoitaja lupasi lähetteen puheterapeutille, muuten hän ei ole oikein suostunut ottamaan kantaa siihen, mistä tämä viivästys voisi johtua tai mitä me vanhemmat voisimme tehdä.
Me puhumme pojalle paljon, nimeämme asioita, luemme hänelle päivittäin, loruilemme, lauleskelemme.. Yritämme välillä innostaa häntä tyyliin "sanopa kuka tuli" kun vaikka isi tulee kotiin.. (kuitenkaan mitenkään painostamatta) Huomioimme hänen omankielisensä juttelun ja vastaamme siihen parhaamme mukaan.
Emme oikein keksi mitä muuta voisimme enää tehdä.
Tällä hetkellä poika ilmaisee kaikki tarpeensa samanlaisella kitinällä ja me joudumme arvailemaan mistä on kyse. Välillä hän turhautuu, kun emme arvaa oikein. Jotkut asiat hän näyttää selkeästi, esim. menee keittiön lavuaarin luokse ja kurkottelee sitä kohti, kun haluaa juoda vettä ja menee syöttötuolinsa luokse ja yrittää kiivetä siihen, kun hänellä on nälkä. Mutta monissa asioissa joudumme arvailemaan.
Nimenomaan pojan itsensä kannalta toivoisimme, että hän edes yrittäisi ilmaista itseään sanallisesti. Välillä tuntuu, niin kuin hänellä ei jostain syystä olisi motivaatiota siihen, emmekä ymmärrä miksi..
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.. Onko täällä muita, joiden lapsi on yli 2 v., eikä vielä puhu ollenkaan? Tai sellaisia, joiden lapsi puhuu nyt, mutta on aloittanut vasta 2-vuotiaana tai vanhempana? Milloin ja miten sanoja on alkanut tulla ja mikä siihen on auttanut?
Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita!
Muuten hän on kehittynyt iänmukaisesti (neuvolankin mukaan) ja hän ymmärtää puhetta valtavasti, esim. noudattaa monimutkaisiakin ohjeita. Ymmärryksessä ei meidän vanhempien mielestä ole mitään vikaa, eikä missään älyllisessä kehityksessä. Hän on nopea oppimaan asioita, esim. kuinka jokin palapeli kootaan tai jokin rakenelma rakennetaan tai ihan vaikka, miten jokin kotiaskare suoritetaan. Hänen kävelynsä on hyvin varmaa, hän juoksee sujuvasti, kiipeilee, piirtää, osaa jo pukea melkein itse.. Meitä ei huolestuta hänen kehityksessään mikään muu kuin tämä puheasia.
Neuvolan terveydenhoitaja lupasi lähetteen puheterapeutille, muuten hän ei ole oikein suostunut ottamaan kantaa siihen, mistä tämä viivästys voisi johtua tai mitä me vanhemmat voisimme tehdä.
Me puhumme pojalle paljon, nimeämme asioita, luemme hänelle päivittäin, loruilemme, lauleskelemme.. Yritämme välillä innostaa häntä tyyliin "sanopa kuka tuli" kun vaikka isi tulee kotiin.. (kuitenkaan mitenkään painostamatta) Huomioimme hänen omankielisensä juttelun ja vastaamme siihen parhaamme mukaan.
Emme oikein keksi mitä muuta voisimme enää tehdä.
Tällä hetkellä poika ilmaisee kaikki tarpeensa samanlaisella kitinällä ja me joudumme arvailemaan mistä on kyse. Välillä hän turhautuu, kun emme arvaa oikein. Jotkut asiat hän näyttää selkeästi, esim. menee keittiön lavuaarin luokse ja kurkottelee sitä kohti, kun haluaa juoda vettä ja menee syöttötuolinsa luokse ja yrittää kiivetä siihen, kun hänellä on nälkä. Mutta monissa asioissa joudumme arvailemaan.
Nimenomaan pojan itsensä kannalta toivoisimme, että hän edes yrittäisi ilmaista itseään sanallisesti. Välillä tuntuu, niin kuin hänellä ei jostain syystä olisi motivaatiota siihen, emmekä ymmärrä miksi..
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.. Onko täällä muita, joiden lapsi on yli 2 v., eikä vielä puhu ollenkaan? Tai sellaisia, joiden lapsi puhuu nyt, mutta on aloittanut vasta 2-vuotiaana tai vanhempana? Milloin ja miten sanoja on alkanut tulla ja mikä siihen on auttanut?
Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita!