Pitkästä aikaa pääsin taas lueskelemaan tänne, voi mikä määrä vauvoja tullut, onnittelut kaikille!!!:heart:
Tässä kertomusta meidän tirpusten syntymästä:
Tiistaina 17.1. NKL-tsekistä sain passituksen suoraan käynnistykseen, koska sairaalassa oli hyvin tilaa. Menimme osastolle, jossa käynnistys aloitettiin ballonkilla klo 14, jotta saataisiin kohdunkaulaa avautumaan ja lyhenemään. Heti sen asennuksen jälkeen alkoivatkin säännölliset, 5min välein tulevat voimakkaat supistukset. N.klo 20 käytävällä kävellessäni ballonki putosi ulos, ja se oli siis sen merkki, että olin jo n. 3,5 cm auki ja voisin siirtyä synnytyshuoneeseen. Sinne sitten, klo 21 aloitettiin oksitosiinitipalla ja supistukset voimistuivat ja tihenivät lisää. Aamuun asti mentiin näillä, mutta ei MITÄÄN muutoksia kohdussa/merkkejä, että homma etenisi. Lääkäri päätti, että annetaan kohdun levätä 6 tuntia ja jatketaan sitten taas. Klo 13 keskiviikkona jatkettiin taas; oksitosiinia tippumaan ja taas alkoi kovat supistukset. Tunnin välein tsekkasivat, että tapahtuuko mitään edistystä ja kun klo 19 mennessä ei mitään muutosta ollut tullut, niin kysyin, että kuinka kauan ne meinaa pitää mua syömättä ja antamalla pelkkää vettä juomiseksi, että olin ollut jo 24 tuntia täysin ilman ravintoa ja että jos tuosta nyt sitten pitäisi vielä lähteä ponnistelemaan tms. niin ei tuu onnistumaan, mulla oli ihan nollat taulussa. Kätilö kävi sitten hakemassa vastaavan lääkärin paikalle, joka sanoi, että hänen mielestään vihelletään nyt tämä peli poikki, että yli 30 tuntia käynnistystä ja ei juuri mitään edistystä tarkoittaa sitä, että kohtu on ilmeisesti niin venynyt ja väsynyt, (normaalia kaksosraskaudessa) että ei jaksa lähteä toimimaan kaikistä toimenpiteistä huolimatta. Eli epäonnistunut synnytyksen käynnistys. Lääkäri sanoi, että klo 20;15 leikkaussalissa on tilaa, tehdään tämä kiirellisenä sektiona. Ja voi että se tieto helpotti ihmistä
Sektio oli mun mielestä ihan mahtava kokemus! Onneksi joku täällä jo aiemmin siitä kirjoittelikin, niin tiesin vähäsen, että mitä on edessä, mutta 21:15 mut kärrättiin saliin ja 21:36 ja 21:38 syntyi pikkuiset. Puoli tuntia ompelivat mua kiinni ja siitä heräämöön pariksi tunniksi ja voi sitä tunnetta, kun mies ja pikkuiset tulivat mua tervehtimään heräämöön :heart::heart::heart:
Sairaalassa oltiin 3 yötä ja viikko sitten kotiuduttiin, melkoista vaipparallia tämä elämä nyt on, mutta aivan ihanaa sellaista. Pikkuiset on kilttejä ja rauhallisia (
engeli; eikös ole hassua kaiken sen myllerryksen jälkeen maailmaan saapuu ihanan rauhalliset yksilöt!!), syövät paljon ja täällä myös 3 tunnin syklissä eletään.
Tsemppiä kovasti vielä kaikille odottajille jaksaa malttaa odotella kääröjä kainaloon, jäädään jännittämään keneltä tulee seuraavat uutiset
Robbie + tyttö ja poika 12 vrk
