2v ei puhu hoidossa mitään :/

Kuopus 2v5kk aloitti päiväkodissa marraskuussa ja ei vieläkään puhu siellä hoitajille tai muille lapsille oikeastaan mitään, kotona höpöttää koko ajan.
Muuten tuntuu viihtyvän hoidossa ihan ok, menee mielellään, ei itkeskele päivän aikana jne.
Eiks toi puhumattomuus oo outoa? Että pystyykin olemaan hiljaa. Hoitajat ei tunnu olevan asiasta sen enempää huolissan, naureskelevat vaan aina kun minä tai mies mennään hakemaan ja poika alkaa heti meille puhua höpöttää.
Ens kuussa mennään 2,5v-neuvolaan ja ajattelin siellä ottaa asian puheeksi.

 

Vastatkaa nyt joku jotain?!

 

Ei ole outoa. Meidän ensimmäinen on hyvin hitaasti lämpeävä ja samaksi tytöksi ei uskoisi kotona ja vieraassa paikassa. Kotona höpöttää taukoamatta ja vieraassa paikassa istuu mykkänä. Tosin nyt on alkanut pikku hiljaa avautumaan muuallakin. Aloitti pph:lla kun oli 2v3kk ja alku meni niin, että ei juurikaan puhunut mitään. Mutta kun aikaa kului, alkoi rentoutumaan siellä ja nyt tulee laulut ja lorut myös siellä. Eihän kaikki aikuisetkaan työpaikalla pukahda mittee =)

 

Meidän neiti oli ihan samanlainen, meni hoitoon n.1,5vuotiaana, ja siirtyessään vähän vajaa 3-vuotiaana isojen ryhmään,nii yks ilta kun oli pienten ryhmän hoitajan kanssa kaksin niin puhu ekaa kertaa.. Toki oli siis pyytänyt yksittäisillä sanoilla ennenkin,mutta tuolloin oli kertonut jotain mitä oli tapahnut..

 

Minun tyttö oli 3 vuoden kun meni päiväkotiin. Ei mitään puhetta siellä mutta kun päästiin päiväkodin pihasta ulos niin alkoi puhetta tulla. Nyt kun käynyt lähes puolitoista vuotta paäiväkodissa,on puhetta pikkuisen alkanut tulemaa. Lääkäri olevan valikoivan puhumattomuuden.

 

Selektiivinen mutismi- laitahan googleen.

 

No hyvä ettei oo ainoa puhumaton lapsi, tuntuu vaan niin oudolle =)
Mä jään heinäkuussa äitiyslomalle ja poika jää kanssa kotihoitoon sillon, saa nähdä jaksaako siihen asti olla hiljaa.

 

Selektiivinen mutismi- laitahan googleen.

Tai sitten vaan arka ja hitaasti lämpiävä. Meidän poika meni päiväkotiin 3.5v ja hänellä tottumiseen meni reilusti yli 6kk melkein 1v. Aluksi vain nyökkäili.

 

Meilläkin esikoinen meni kerhoon täyttäessään kolme, eikä puhunut ensimmäisenä vuonna ohjaajille mitään. Toisille lapsille innostuessaan vähän jotain. Nelivuotiaana tapahtui yhtäkkinen reipastuminen, ja alkoi puhua sekä kerhossa että esim. kavereiden vanhemmille jos olimme kylässä. Pyysin kyllä päästä puheterapeutille, kun 3v-neuvolassa tyttö ei suostunut sanomaan sanaakaan myöskään terveydenhoitajalle. Kävimme pt:llä muutaman kerran, ja joka kerralla tyttö reipastui ja vastaili hiukan rohkeammin, ensimmäisellä kerralla kyllä lähinnä nyökkäämällä.

Nyt tyttö on 5v, ja puhuu vieraillekin jo aika hyvin, tosin yllättävissä tilanteissa ei kyllä saa sanottua asiaansa/vastattua jos jotain kysytään. Ja puhuu muutenkin aika hiljaa, mutta puhuu kuitenkin Meillä siis ikä teki tehtävänsä. Ja voi olla täysin sattumaa, mutta aloin hieman aiemmin antaa kalaöljyä päivittäin, meillä ei kotona nimittäin syödä ollenkaan kalaa. Kalan rasvahapothan ovat tärkeitä aivoille, enkä ihmettele yhtään vaikka hänellä olisi ollut niistä aiemmin puutostakin. Oli sillä vaikutusta puheeseen tai ei, niin haittaa ei ainakaan ole.

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t727330

tuossa mutismista. Meillä eskarilaisella vähän näitä oireita eli on hiljainen hoidossa. Kysyttäessä vastaa yksisanaisesti ja hiljaa.

 

Nyt tyttö on 5v, ja puhuu vieraillekin jo aika hyvin, tosin yllättävissä tilanteissa ei kyllä saa sanottua asiaansa/vastattua jos jotain kysytään. Ja puhuu muutenkin aika hiljaa, mutta puhuu kuitenkin Meillä siis ikä teki tehtävänsä. Ja voi olla täysin sattumaa, mutta aloin hieman aiemmin antaa kalaöljyä päivittäin, meillä ei kotona nimittäin syödä ollenkaan kalaa. Kalan rasvahapothan ovat tärkeitä aivoille, enkä ihmettele yhtään vaikka hänellä olisi ollut niistä aiemmin puutostakin. Oli sillä vaikutusta puheeseen tai ei, niin haittaa ei ainakaan ole.

mitä kalaöljyä? tablettina? sekoitatko ruokaan?

 

Ei tarvii olla huolissaan. Mun serkku oli vissiin 5v asti semmonen et kun sinne meni kyläänkin ni se oli ihan hiljaa. Tuli kyllä syliin istuu(meillä siis ikäeroo jotai 15v tai enemmän), mut ei puhunu. Sit ku vieraat lähti ni oli tehny oikein kunnon meriselvityksen kuka sano mitäkin jne... Sit ku rupes puhuu vieraille ni juttua on riittänyt Ja sama oli tietysti hoidossa, kylässä jne...

 

Kuopus ollut 1½ vuotta päiväkodissa, ja vieläkin hoitajat mainitsee jos on jutellut vaikka kaverinsa kanssa enemmän.

 

vieläköhän ap seuraa ketjua? no meidän tyttö (ollaan kaksikielisiä), aloitti hoidossa vähän ennen 2-v päivää. Kotona alkoi puhumaan jonkun verran iässä 2v4kk (muistan että 2v2kk iässä aktiivisia sanoja oli vain n 30). tarhassa alkoi puhumaan vasta iässä 2v9kk. Ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut mitään muuta kuin innostunut tarhaan menosta, eli tykkäsi olla eikä turhautunut vaikkei itse puhunut. oli siis jo aiemmin pieni papupata kotina, vaikkei tarhassa puhunut. en kylläkään ollut edes huolissani, kun näin että tyttö oli tyytyväinen jne.

 

Nyt tyttö on 5v, ja puhuu vieraillekin jo aika hyvin, tosin yllättävissä tilanteissa ei kyllä saa sanottua asiaansa/vastattua jos jotain kysytään. Ja puhuu muutenkin aika hiljaa, mutta puhuu kuitenkin Meillä siis ikä teki tehtävänsä. Ja voi olla täysin sattumaa, mutta aloin hieman aiemmin antaa kalaöljyä päivittäin, meillä ei kotona nimittäin syödä ollenkaan kalaa. Kalan rasvahapothan ovat tärkeitä aivoille, enkä ihmettele yhtään vaikka hänellä olisi ollut niistä aiemmin puutostakin. Oli sillä vaikutusta puheeseen tai ei, niin haittaa ei ainakaan ole.

mitä kalaöljyä? tablettina? sekoitatko ruokaan?

Minä anna Lysi Lemonia, nestemäistä siis. Ja annan suoraan lusikalla suuhun, otan itsekin Tuo Lysi on edullinen ja vahvempi kuin useimmat kapselit.

 

vielä tuosta kalaöljystä... saako sen apteekista vai ihan kaupasta? pitääkin ostaa. Meillä on kapseleita, mutta lapset ei niitä suostu syömään.

 

selektiivinen mutismi =osittain valikoiva puhe,voi mennä ohi todellakin ihan muutamassa kuukaudessa,voi alkaa esim.juuri hoitoon/kouluun menon yhteydessä,siihen on monenlaisia eerilaisia syitä esim sosiaalinen perimä,etninen kielivähemistö ja niin paljon muitakin kuin ne perhe/kotiolot mistä aina ensimmäisenä mainitaan...se voi olla että menee ohi todella ennenkuin siihen enempi kiinnitetään edes huomiota,mutta sitten kun tilanne on pahempi ei voi vaan todeta ja neuvoa,että nooo...se menee ajan kanssa ohi..ei katsi olla huolissaan...sillä niin se ei nyt vaan mene...siihen liittyy monella sosiaalisen kanssakäymisen vaikeus,johtuen esim siitä että jännittää tilanteita joissa voisi joutua puhumaan,kaupassa käynti jne...ja mutismista on
niin erilaisia muotoja kuin on mutisteja,toki yhteisiä piirteitäkin löytyy...
tietsyti tilannetta kannattaa seurata,mutta ei kannata kestää kovin kauan ennekuin alkaa hakemaan neuvoa/apua ja sitä paisti suomenkielistä tietoa on vähän ja ammattihenkilökunnasssakin yllättävän paljon tietämättömyyttä,voisiko sanoa vääräää tietoa jne...kokemusta tästä asiaasta on vuosia,joten tiedän mistä puhun