3 1/2 vuotias uhmakas,arka ja takertuva lapsi

Lapsella on siis 2 vanhempaa sisarusta ja yksi nuorempi.Hän on kovin uhmakas.2v uhma oli ihan mahdoton ja 3v uhma oli samanlainen ja tuntuu vaan kestävän.Hän koittaa pompotella minua,tyyliin,haluaa,ei halua,haluaa,ei halua jne.liki joka asiassa.Annan aina ensin valinnan mahdollisuuden ja pitäydyn siinä,minka lapsi ensin valikoi.Huutohan siitä tulee,kun tämä haluisi vielä muuttaa mieltään miljoona kertaa,eikä loppupeleissä mikään olisi hyvä.

Uhmakkuuden lisäksi hän on nykyään hyvin arka ja sairaalloisen takertuva,sanan varsinaisessa merkityksessä.Tutut ihmiset on ihan ok.Juttelee mielellään,vaikka puheessa on vielä paljon äännevirheitä.Tykkää leikkiä lapsien kanssa,jos vain minä olen lähettyvillä.Vieraiden ihmisten tullessa lähelle,hän takertuu jalkaani kiinni,oudoissa tilanteissa sama juttu.Olen yrittänyt saada häntä jäämään kerhoon,mutta huonoilla tuloksilla.Hän takertuu minuun hyvissä ajoin ennen kerhon ovea ja alkaa toistella,että en halua kerhoon....Otettaan minusta ei irrota millään ja olenkin pari kertaa jättänyt hänet väkisin sinne,kerhotädin syliin huutamaan.Huutoa ei kuitenkaan ole kuulemma kauaa kestänyt ja hyvin on viihtynyt,vaikkei ole halunnutkaan kokoontua toisten lasten kanssa esmes pöydän ääreen,tms.

Pahalta tuntuu jättää hänet huudon kanssa sinne ja olenkin miettinyt ottavani aikalisän,mutta on mietityttänyt,että kannattaako se.

Miten voisin rohkaista lastani ja mikä olisi oikea suhtautumistapa tähän takertuvaisuuteen?Voisiko aikalisä auttaa?Vai pitäisikö vain sinnikkäästi käyttää häntä kerhossa?En oikein enää tiedä,että mitä tekisin.Pelottaa,että väkisin viemällä vain vahvistaisin lapsen turvattomuutta.

Onko kokemuksia?neuvoja?

Muuten hän on hyvin iloinen,touhukas ja tutussa porukassa sosiaalinen.On ollut hoidossa tutulla hoitajalla muutamia kertoja ja ne on menneet oikein hienosti.Tosin hoitaja on tullut meille,mutta kuitenkin,en ole ollut paikalla.

On tullut kyllä mieleen,että olenko tehnyt jossain kohtaa jonkun virheen.Kestän siis kritiikkiäkin ja kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Olen aika lailla pulassa tämän asian kanssa.Kerhotäti sanoo,että jätä vaan,kyllä se siitä,mutta neuvola oli eri mieltä ja itestäkin tuntuu pahalle jättää huutava lapsi.

Joten,kommentteja,ideoita,neuvoja kaivataan.Kiitoksia!

 

Entäpä jos kävisitte perhekerhossa, jossa äiti on mukana, mutta lapset jonkin aikaa ohjaajan kanssa leikkimässä?

 

Meillä ei ole perhekerhoa.nk.avoin kerho on,jonne voi mennä yhdessä lasten kanssa ja niinkun olenkin sanonut,ei siinä ole ongelmaa,kun äiti on mukana.

Olen myös tehnyt niin,että olen ollut jonkin aikaa,15 minuutista tuntiin hänen kanssaan kerhossa ja sitten koittanut lähteä vaikka ulkona käymään ja sanonut tulevani kohta,mutta ei onnistu.Hän takertuu samantien jalkaan kiinni ja vaatii päästä mukaan.Viimeksi sitten lähdettiin ja kun olimme kenkiä laittamassa,niin hän alkoi kiukkuamaan,että haluaa kerhoon ja ovella taas,että ei halua.Jotain uhmaahan siihen myös sekoittuu.Olenkin miettinyt,että olisiko siinä jotain valtataistelua lisänä.

Tuota samaa kiukkuamista hän tekee kotonakin,esmes dvd-levyjen kanssa.Haluaa levyn ja kun olen,että annahan,niin äiti laittaa sen soittimeen,niin puristaa levyä,eikä suostu antamaan ja kun olen,että ei sitten,niin joo,joo,haluan,eikä kuitenkaan suostu antamaan levyä.Se tilanne meillä on nyt tällä hetkelläkin päällä.

En tiedä,että mitä tässä oikein tekisi.Tekee mieli ottaa aikalisä ja saada ensin tämä kotielämä rullaamaan jotenkin,koska järkyt valtataistelut on täällä joka päivä.Toisaaltaan sitä miettii,että auttaisiko se kotielämään,jos hänet vain veisi kerhoon.Olisipa minulla kristallipallo....

Kiitos kuitenkin vastauksesta.

 

Meillä neiti nyt 5v oli pienenpänä kanssa hyvin arka ja takertuva.. eka kuukausi päiväkodissa oli tosi raskas huusi vaan eikä juonut eikä syönyt mitään koko päivänä.. ja vieraat ihmiset oli aina kauhun paikka hänelle jopa vierasti omaa mummoa ja pappaa..
Ja todella hitaasti lämpenevä uusille tilanteille reakoi huutamalla ja itkemällä..
Sanoisin että ehkä ajan kanssa menee ohi.. nyt ei ole enää niin arka ja pelokas uusille tilanteille..

 

meillä poika 3,5 v kans saanut nyt jonkun taantumisvaiheen päälle. Ei jäisi hoitoon, sanoo ettei halua, siellä on tylsää, kotona etsii mua kovan huudon kans välillä jos ei näy missään.. No; hoitoon jääminen on nyt alkanut helpottaa kun en ole hoitotädin kans kiinnittänyt vastaanpanemiseen sen kummempaa huomiota. Vaikka miten huutaisi, itkisi, en jää lohduttelemaan ja surkuttelemaan. Hyvästelen tavalliseen tapaan, hoitaja vie peremmälle lapsen vaikka kantaen ja meitsi häipyy... Ihan kamalata tuntui aluksi, mutta hoitajan mukaan alkaa heti leikkimään muiden kanssa eikä ikävöi mitenkään. Hakiessa poika on ihan ok.. Autossa taas alkaa sama inttäminen ettei mene huomenna hoitoon, mutta käännän aiheen sinnikkäästi muualle enkä jää selittelemään hoidon tarvetta. Meidän poika on ollut vauvasta asti kovin jääräpäinen ja puhumaan opittuaan oikea mestari-inttäjä; millainen lie sit joku murkkuikä; hoh-hoijaa..