Kiitoksia kaikille vauva-onnitteluista :heart:
Jos pikaisesti synnytyksestä kertoisin...
Elikkäs tuolloin 18.3 keskiviikkona ei päivällä mikään kielinyt tulevasta. Oli ihan samanlailla puuduttava ja kipeä päivä kuin edellisetkin
Illalla klo 22 sanoin ukolle lähteväni nukkumaan ja sänkyyn päästyäni tuli supistus ja hetken päästä toinen. Ajattelin että nousen vielä ylös ja laitan aamuksi lapsille tarha vaatteet valmiiksi, jos ja jos vaikka supparit jotain enteilisi. Ukkoa kehoitin menemään nukkumaan pitkän päivän päätteeksi, jos lähtö yöllä tulee. Sain vaattet valmiiksi ja sanoin meneväni takas maate. Tällä välin ei supistellut. Kömmin takaisin sänkyyn ja peiton päälle saatuani tuli jälleen ensimmäinen mojova supistus. Siitä toivuttuani totesin ettei tässä nukkua tarvi jos näin jatkuu ja nousin ylös aikeissa käydä vessassa. Matkalla vessaan napsahti kalvot rikki ja lapsivedet lorisi pitkin kinttuja. Sitten tulikin kiirus, vauvahan
ei ollut laskeutunut ja kiinnittynyt. Sanoin ukolle että nyt soittaa lastenhoitajan paikalle joka tulikin hetimiten. Itse kasailin vielä pyyhkeitä kasan matkaan auton suojaksi. Auton penkki laitettiin makuu asentoon ja kohti laitosta (30km). Matkalla soitin synnärille ja kellottelin suppareita 5min välein.
Synnärillä kätilö tutki kohdunsuun-tilanteen, joka oli täysin epäkypsä. käyrällä loikoiltiin seuraava puoli tuntia. Supistuksia tuli kokoajan 5 min välein. Seuraavaksi lähdettiin saliin. Sain kipupiikin helpottamaan supistuskipua. Lääke teki olon ja olemuksen turraksi supistukset jatkuivat edelleen napakoina. Kätilö jätti meidät lepäämään. Käski soittaa kelloa jos olo alkaa olla tuskallinen niin katsotaan tilannetta. Muuten saisimme levätä aamuun, jolloin synnytystä alettaisiin vauhdittaa. Kello oli n. puolen yön paikkeilla.
Tuskissani ja turtana makoilin sängyllä ja yritin torkkua supistusten sadellessa kipeinä kokoajan. N. reilun tunnin verran jaksoin olla jolloin olin tosi kipeänä. Komensin nukahtaneen ukon soittamaan kätilön tilannetta tarkastamaan ja jotain lääkitystä antamaan. Kätilö tuli ja tutki, kohdun suu oli lähes täysin auki vain hiukan reunaa jäljellä ja vauvan pää tuntui jo tulevan. Siihen jäi toiveet kivunlievityksestä. Lupauduin ottamaan ilokaasumaskin vaikka aiemmin olin sen käytöstä kieltäytynyt. Kätilö soitti toisen kätilön paikalle auttamaan. Ja eikun ponnistelemaan, 2 min ponnistelun ja kiroamisen jälkeen ( joka muuten tuntui paljon pidemmältä). Ilokaasun harhauttamana koin ponnistavani vauvan ulos 3 kertaan :ashamed: Tyttö syntyi ja kiireissään päätti päästää ensi rääkäisynsä ennenkuin oli kerennyt päätä kunnolla ulos saada. 10 pisteen tyttö pääsi heti rinnalle. Itse selvisin ilman epparia tai repeämiä.
Tämmöinen "pikanen" kertomus täältä. Kuulumisia paremmalla ajalla, tissitakiainen jälleen huutelee... :heart: