<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Täällä on tosiaan hiljaista..
Tirlittan, miten nyt voit?! Onneks nyt kuitenkin pääsit sairaalasta pois, ja saat olla tuttujen ihmisten kanssa, vaikka voin uskoa, miten on ikävä miestä tuossa tilanteessa. Toivotaan, että vauva vielä jonkin aikaa pysyis kohdun lämmössä! Milläs viikoilla sun esikoinen syntyikään? Eikös nyt kuitenkin olla jo sitä pidemmällä vai muistanko oikein?

Ja vadelmaunelma, ihana, että noinkin päin voi käydä, että tilanne tässä vaiheessa "rauhottuu" Tai siis rauhottuu siinä mielessä, että ei oo akuuttia pelkoa synnytyksen käynnistymisestä, mutta muuten kieltämättä sun olo kuulostaa aika tukalalta.. Tsemppiä!!

Sanasa, niin se vaan aika hurahtaa, mulla alkaa kahden viikon päästä äippäloma ja kyllä, sitä on ootettu. Tosin nyt on sen verran vielä opiskelujuttuja jälellä, että aika menee varmasti vinhaa vauhtia siihen asti.
Meilläkin alkaa vauvan tavaraa kertyä Hiljalleen oon niitä pyykäillyt, mutta kyllä ihan mukavasti tekemistä riittää vielä äippälomallekin. Me on hoitopöytä ostettu uutena, kun pieni tila vaati just kompaktin kokoisen ikea-pöydän ja turvakaukalo ostetaan uutena, mutta meilläkin aika lailla muut saadaan tai ostetaan vanhana, mutta toki hyväkuntoisena. Melkein mua jo meinas harmittaa, kun on niin paljon vaatteitakin saatu, ettei kauheesti tarvii ite enää mennä niitä shoppailemaan, mutta on mua lohdutettu, että kyllä sitä vuosien mittaan ehtii vaikka sun mitä lapselleen vielä ostaa ..ja kaiken uhallakin aion kyllä vielä mennä ihan ite kattelee, jos vaikka jotain supersuloista löytyis kirpparilta ja kaupasta, jota ihan ite sais omalle lapselleen ostaa
Omaa vointiani en kehtaa täällä kyllä kauheesti valittaa. Kyllähän sitä tosiaankin tietää olevansa raskaana. Aamusta lähtien jalkoja ja käsiä turvottaa, kävellessä liitoskipuilee, kolottaa ja välillä supistaa ja muutenkin tuntee olonsa kyllä varsin kömpelöks. Yöt menee vähän katkonaisesti, kun asennon vaihtaminen on vaikeeta ja lonkkia alkaa kolottaa. Että sellasia raskausajan perusvaivoja ..niin ja sit mä oon muuten alkanu kuorsaamaan niin kovaa, että itekin siihen välillä herään.. onneks mies on aivan poikkeuksellisen hyväuninen. On kyllä kommentoinu nukkuvansa katujyrän vieressä, mut silti ei tunnu kauheesti häiriintyvän, onneks.
Vauvan kannalta myös kaikki vaikuttais olevan hyvin, on asettunu jo niin tiukasti raivotarjontaan, että todennäköisesti pysyy asennossaan loppuun asti. Ollaan myös synnytysvalmennuksessa jo käyty ja asiasta neuvolassa puhuttu, joten alkaa olla hiljalleen sellanen olo, että itekin on jo valmis siihen haasteeseen. Tai toki toivotaan, että vähintään sen kuukauden vielä sais ootella

..ja kuten sanasa kirjotit, ei todellakaan enää montaa viikkoa!! Me on miehen kaa alettu miettiä, et oisko vielä jotain, jota haluis joko kahestaan tai ihan yksin tehä ennen vauvan syntymää. Mitään reissuja tms ei tietysti enää tässä vaiheessa voi alkaa suunnittelemaan, mut lähinnä sellasta jotain pienempää. Todettiin, että kyllä me ehkä kumpikin mielellään vielä otettais vastaan parin päivän totaalinen yksinoleminen, jolloin ei tarvii aatella hetkeen ketään muuta ku itteä. Sellanen oma laskeutuminen siihen, että pian oon 24/7 äiti/isä. Huihui, mutta niin ihanaa

kielovanamo 32+4

 

Heippa!

Hitsit Tirlittan, oikein hirveästi tsemppiä lepäilyyn! Toivotaan oikein montaa viikkoa vielä yhtenä kappaleena!

Ja miten hienoa kuulla Vadelmaunelman kuulumisia, niin ne vaan säikyttelee mutta lopulta kaikki hyvin! Mulla supistaa ihan jatkuvasti, teen mitä vaan tai vaan makaan...Tekevät inhottavaa, mutta kipeäksi ei voi sanoa. Silti torstaina kohdunkaulaa oli 4 cm ja paikat yhä visusti suljettuna, eli ei pitäisi olla syntymisen vaaraa. Minkä kokoisiksi sulla on arvioitu pienet? Mulla rv 32+3 oli 1500 ja 1800 g. Aika isolta vaikuttaa tuo kokoero ja lääkäri oli ihan sekaisin kun ilmeisesti ovat vaihtaneet paikkaa eli viimeksi A:na mitattu olisi nyt B ja toisinpäin ja tietty kasvukäyrätkin sitten ihan kummalliset... 2 viikon päästä tsekataan pienemmän kasvua, kun nyt olisi kaikki hyvin.

Täällä koko alkaa olemaan melko muhkea, varmaan on 20 kg tullut painoakin...yyh. Tosi olen kyllä mässäillyt makeaa ja supistusten takia ei ole tullut liikuttua joten voi vaan itseään syyttää. Pikku kävelylenkkien jälkeen liitoskivut on niin kamalat illalla että on ihan tuskaa päästä sohvalta sänklyyn. Nooh, surraan näitä kiloja sitten kun muksut on maailmassa.

Mulla on alkanut hirvittämään, kun jotenkin on alkanut mietimään KUN vauvat on täällä eikä että JOS ne on... On melkein syyllinen olo kun on onnensa kukkuloilla ja laittelee valmiiksi vaatteita ja ostaa tavaroita kun mitä jos sittenkin vielä menee jotain pieleen. Voitaisko me nyt oikeasti muka lopulta onnistua? Mitä jos matto vetäistään taas jalkojen alta niinkuin niin monta kertaa aiemminkin? Ei se lapsettomuuden varjo taida väistyä kokonaan koskaan, vaan pettymykset väijyy aina muistuttamassa nurkan takana.

Höh, tulipa synkkiä ajatuksia lopuksi. Oikein kivoja kevöt-odotuspäiviä kaikille, koitetaanhan aktivoitua taas kirjoittelemaan!

Lumi 32+5

 

Lyhyet kuulumiset, kun en saisi juuri istua ja pitkällään on melkein mahdoton kirjoittaa.
Seuraavana päivänä edellisestä viestistäni minulla oli kontrolli äitiyspolilla. Tilanne katsottiin jälleen sen verran hälyttäväksi, että kotiloma vanhempien luona loppui ja minut siirrettiin Ouluun.
Täällä nyt olen sitten maannut jo toista viikkoa sairaalassa. Täyslevossa. Huoneessa olevassa vessassa saan käydä ja suikussa kerran tai kaksi viikossa ja syödessä saan istua sängyn reunalla, mutta muuten pitää maata.
Tilanne on ollut rauhallinen. Huomenna tutkitaan taas tarkemmin onko tilanne edennyt tai rauhoittunut tai pysynyt ennallaan.
Mieliala on ollut ihan hyvä. Olen päässyt jotenkin sinuiksi tämän asian kanssa, eikä makaaminen siten enää ahdista, vaikka toki raskasta fyysisesti onkin.

Tekisi mieli kommentoida tekstejänne, mutta täytyy taas heittäytyä sängyn pohjalle.
Voikaa hyvin!!

(Luen kyllä jatkossa useammin kuulumisianne ja koitan jotain kirjoitellakin, kun sain tänään kannettavani ja nettiyhteyden huoneeseen.)

Tirlittan ja Viiperöinen 31+0

 

Hei vaan taas kaikille!

Ensinnäkin Lumipuulle vauvojen koosta seuraavaa: mulla vauvojen koko on viimeksi arvioitu menneellä viikolla rv 32+5, jolloin A oli 2060g ja B 1990g; mulla A on koko ajan ollut 40-100g suurempi kuin B. Tuo sun pienokaisten painoero kuulostaa kyllä hurjalta - siis mittausvirheet on yleensä 5-15% suuntaansa. Eikö lääkäri mitannut vauvoja uudelleen ja tarkasti tai pyytänyt jotain kollegaa tulemaan arvioimaan myös kokoa? Käsittääkseni myös vauvan asento vaikuttaa siihen, millaisia mittoja saadaan. Mulle on sanottu, että vauvojen kokoja kannattaa arvioida siten, että välissä on vähintään 10 päivää. Tuo kaksi viikkoa kuulostaa hirveän pitkältä ajalta, vaikkakin on ilmeisesti ihan normaalia kun tarkastellaan sikiöiden keskinäisiä kokoeroja. Toivotaan nyt kovasti, että mitään ongelmaa ei ole! Onneksi sullakin alkaa olla viikkoja jo ihan kivasti. Myös mulla on ollut tosi kovat nuo liitoskivut. Ja vaikka olen ollut vuodelevossa tammikuun puolivälistä lähtien niin painoa on tullut vain joku 11-12kg :O

Omasta tilanteesta sen verran, että minäkin olen Tirlittanin tavoin taas sairaalassa. Tsemppiä sulle sinne sängyn pohjalle! Mulla syynä sairaalassa olemiseen on se, että A:n etinen istukka alkoi taas äkillisesti vuotamaan. Nyt on tilanne se, että en enää pääse kotiin ennen kuin vauvat syntyvät. Sain perjantaina vielä yhden kortisonipiikin vahvistamaan vauvojen keuhkoja. Alkuviikosta suunnitellaan, milloin vauvat syntyvät!!! Lääkärien mukaan on turvallisempaa, että vauvat syntyvät vaikka näin ennenaikaisesti kuin että jäädään odottelemaan, irtoaako istukka tai aiheuttaa massiivisen verenvuodon, mitkä on molemmat vaarallisia meille kaikille. Mullahan tulee ensiviikolla jo tasan 34+0 eikä ennenaikaisuus enää näillä viikoilla aiheuta pysyviä pulmia vauvoille. Mutta nyt kyllä jännittää ja samalla pelottaa!

Vadelmaunelma & pienokaiset 33+2

 

Tirlittan ja vadelmaunelma, tsemppiä sinne sängyn pohjalle!! Ja lumipuu sulle myös! Ollanhan tässä tekemisissä niin isojen asioitten kanssa, että varmaan ite kukin käy läpi monenlaisia tunteita. Ja huh, kyllä nyt tosiaan pian varmaan jo h-hetket koittaa nopeimmille.. Onneksi kuitenkin ollaan jo näin pitkällä, että pikkuiset alkaa jo olla aika lailla valmiita!

 

Harmittaa, kun on ollut niin kova kiire viime aikoina, että palstailu on jäänyt vähemmälle. Ehdin jo iloita Tirlittanin ja Vadelmaunelman puolesta, kun molempien tilanne näytti hieman tasoittuneen, mutta nyt olettekin taas sitten sairaalassa Tirlittan, kovasti jaksamisia sinulle! Toivottavasti saat jotekin ajan kulumaan siellä sängyn pohjassa - vaikka jaksaisit lukea tai jotakin... Vadelmaunelma, hurja tilanne, mutta kuitenkin helpottavaa ajatella, että vauvat ovat pian maailmassa. Toivottavasti sinun ei tarvitse kärvistellä kauaa siellä sairaalassa.

Lumipuu, kuulostaa hurjalle tuo jatkuva supistelu. Itselläni ei ole ollut ainuttakaan supparia (tai sitten en ole vain huomannut niitä!), mutta muunlaista pikkukremppaa on ollut, kuten Kielovanamokin tuossa kuvaili. Olo alkaa olla jo todella raskas (painoa on tullut 12kg - saa nähdä paljonko se tuosta vielä nousee!), nukkuminen on huonoa, ja H-hetken lähestyessä jännityskin kasvaa...

Minulle suurinta pähkäilyn aihetta aiheuttaa nyt synnytystapa. Kärsin niin pahasta vulvodyniasta (pienieä repeämiä syntyy melkein tyhjästä ja ne paranevat todella hitaasti), että minulla on tällä hetkellä lähete sektioon n. kk kuluttua. Mutta voisin halutessani kokeilla alatiesynnytystäkin (sen seuraukset voivat tosin olla arvaamattomat). Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä houkuttelevammalta alatiesynnytys tuntuu, mutta luultavasti kallistun kuintenkin varmuuden vuoksi sektion puolelle. Sektioon liittyvät riskit ja pitkä toipumisaika vain hirvittää - ja sekin, ettei täällä Englannissa anneta automaattisesti antibioottikuuria, vaan katsotaan vain kaikessa rauhassa seuraako sektiota jokin tulehdus. Muutenkaan en oikein luota tähän paikalliseen terveydenhoitosysteemiin, joka on vielä melko kaukana pohjoismaisesta systeemistä... Toisaalta tuntuu mahtavalta ajatella, että reilun kuukauden kuluttua tilanne on tavalla tai toisella ohi, ja vauva on toivottavasti turvallisesti maailmassa

Kovasti jaksamisia kaikille!!

wabisabi 34+5

 

Heippa taas kaikille!

Enpä ole aikoihin kirjoitellut mutta olen teidän kuulumisia kuukausittain silti seurannut =). Nyt on enemmän aikaa osallistua itsekkin enemmän, jäin viime perjantaina kesälomalle ja siitä suoraan jatkuukin äippäloma

Tsemppiä kaikille viimeisiin hetkiin ja kipuihin, itseäkin jännittää jo kovasti vaikka kaikki on mennyt tähän asti jopa omituisen hienosti :O, ainoa vaiva on liitoskivut joiden vuoksi en kauheasti pysty kävelemään tai seisomaan yhteen menoon.

Painoa on tullut tähän mennessä 8kg, ja pikkuinen vaavi tällä hetkellä siis tulossa. Tänään neuvolassa edelleen perätilassa joten jos 3 viikon päästä ei ole kääntynyt niin tulee lähete TAY:siin ja koittavat päältäpäin kääntää...

Meillä on jo miltei kaikkea hankittuna, nyt lomilla kun vaan saisi kaiken omalle paikalleen, vaatteet pestyä ja pinnasänkyyn lakanat valmiiksi niin voisi olla itseensä tyytyväinen

Aurinkoisia päiviä kaikille! :heart:

Marjainen 32+1

 

Pitkästä aikaa kirjoittelua! Oon kyllä käynyt lueskelemassa mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitettua. Jatkossa pitää ryhdistäytyä

Ensimmäisenä Tirlittanille, paljon jaksuja :hug: voin vaan kuvitella miten raskasta on noilla viikoilla joutua sairaalaan ja huoli pikkuisesta kuitenkin painaa ikävän lisäksi. Toivottavasti vauva kuitenkin vielä pysyy sisällä ja saat ajan kulumaan makuuasennossakin jotenkin!

Vadelmaunelma, tsempit sinne myös! Onneksi kuitenkin olet jo päässyt noinkin pitkälle vauvat masussa että kunhan vaan keuhkot vielä kehittyvät niin hyvä jos ennenaikaisuus ei enää ole iso riski. Huimaa ajatella että nyt on oikeasti lähellä se aika että saat pikkuiset syliin

Sanasa, katsoimme ihan samoja vaunuja mitä te päädyitte tilaamaan! Ne tuntuivat tosi käteviltä kääntymään ja muutenkin olivat kivan tuntuiset ja helpot kasata. Saitteko paljon halvemmalla ne Saksasta? Me katsoimme niitä Babystylestä ja hinta oli muistaakseni 759 euroa 2010 kuosilla. Me päädyimme ostamaan kavereilta käytettynä Teutonian yhdistelmät ja sitten ostettiin uutena matkarattaat.

Kielovanamo, me ostettiin myös Ikeasta hoitopöytä,sellainen minkä saa taitettua tarvittaessa kasaan. Ja turvakaukalo saatiin viimein ostettua, nyt alkaa jo helpottaa kun alkaa olla nämä kaikkein tärkeimmät ostettuna. Vielä pitäisi hankkia imetystyyny ja rintapumppu mutta ne ostan vasta sitten kun näkee miten imetys lähtee käyntiin. Mulla oli välillä ihan sama fiilis kun oli vaatteita jo liiaksikin että haluaisin ostaa itsekin vaikka mitä mutta koitan nyt pidättäytyä ja ostaa sitten niitä isompia kokoja jotka menevät kauemmin. Jostain naisen pitää shoppailunautintoa saada kun ei itselle tule ostettua vaatteita niin edes mini-ihmiselle

Wabisabi, on vamaan vaikeata pohdiskella sektion ja alatiesynnytyksen välillä ja varsinkin kun molemmissa on puolensa mutta kun ei voi ennustaa etukäteen että miten alatiesynnytys sujuu. Mutta tosiaan, tuo ajatus on kiva että kuukauden kuluttua vauva on maailmassa, tavalla tai toisella. Onko teillä Englannissa mitään perhevalmennuksia tms? Mua niin vieläkin harmittaa kun täällä kustannussyistä evättiin pääsy sinne sairaalan osastolle tutustumaan!:kieh: Olisi ollut tervetullut visiitti että tietäisi mihin päätänsä on pistämässä...

Henkisesti täällä ei tunnu olevan valmista vielä vauvan tuloon... Jotenkin ehkä olen aistinut itsessäni jotain loppusuoran paniikkia. Emme ole vielä käyneet perhevalmennuksissa ja tuntuu että jotenkin sitä ei vielä tiedä tarpeeksi siitä mikä pian odottaa. Varsinkin miehen tietämyksestä olen huolissani koska kaikki tieto mitä hän saa on minulta, hän ei itse juurikaan lueskele tai selaile vauvajuttuja netistä eli pelkään että sitten tositoimissa kun joudumme miettimään että mitä tehdä että mikä on oikein tai väärin vauvanhoidossa niin minä olen se aina joka joutuu asioita päättämään kun hänellä ei ole sitäkään vähää tietoa kun mulla on. Että jotenkin olisi kiva että molemmat olisi jollain tavalla valmistautuneita eikä vaan niin että hän alitajuisesti varmaan jotenkin luottaa että mä kyllä tiedän...

Kielon ajatuksia vähän sivuten, muutenkin on tullut välillä sellaisia nopeita välähdyksiä että apua, ihan pian kaikki muuttuu ja ei ikinä tule enää olemaan ennallaan ja että pian sitä joutuu luopumaan kaikista omista hetkistä ja yhteisestä ajasta parisuhteessa. Onneksi noi on vaan niitä nopeita välähdyksiä ja varmaan aika normaaleja ajatuksia kun on tottunut elämään kahdestaan. Ja kuitenkin, päällimmäisenä on edelleen se huikea onnentunne siitä mitä meille pian annetaan :heart: Ja kärsimättömänä luonteena, en malttaisi odottaa että se nyytti tulisi jo!

Lumipuu, mä olen myös käynyt edelleen läpi noita pelon tunteita mihin välillä havahdun että mitä jos jotain tapahtuu. Ja että ei tämä voi mennä näin "helposti" loppuun asti että ensin kärsitään hoidoista ja sitten vaan tullaan raskaaksi ja vauva tulee. Kai se niin on että se hinta mitä lapsettomuudesta joutuu maksamaan seuraa sua läpi elämän eikä häivu koskaan pois kokonaan Ja voin kuvitella että jos tämän yhden vauvan onnistuu saamaan elävänä käsivarsille ja jos joskus haluaisi hänelle sisarusta niin samat fiilikset sitä tulee olemaan hoidoissa silloinkin... Mutta vielä ei murehdita sellaisia aikoja vaan keskitytään saamaan nämä meidän kultakimpaleet ehjinä maailmaan

Oma vointi on edelleen tosi hyvä että ei voi valittaa juurikaan mistään koska vaivani ovat ihan olemattomia verraten muihin. Hemoglobiini on aika alhainen (115) ja samoin verenpaine (92/56) että jonkin verran huimausta joskus on mutta sen kyllä kestää. Nukun edelleen täysiä öitä heräämättä ja selälläni nukun vaikka jostain luinkin että ei suositella. Neuvolasta kuitenkin sanottiin että ei haittaa jos on hyvä olo itsellä. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut oikein kunnon vauvamahan Siihen asti tuntui että maha ei kunnolla tullut esille mutta nyt se on todellakin esillä ja jotenkin on ylpeä olo siitä. Olen kerännyt 10 kiloa painoa mutta olo ei kuitenkaan tunnu raskaalta vaikka luulisi lyhyessä varressa (160cm) tuntuvan jo parikin kiloa. Että toivotaan tämän hyvän olon jatkuvan mahdollisimman pitkälle...

Vauvan liikkeet ovat todella voimakkaita nykyään ja huvittaa katsoa kun koko maha heiluu kun pikkuinen vetää omaa showtaan...
Nelli ja Kultahippu 31+3

 

Hei vaan pitkästä aikaa! Kuulumisianne olen käynyt kyllä lukemassa, mutta kerta kaikkiaan on ollut sellainen väsymys jo monta viikkoa päällä, että en ole vaan jaksanut kirjoittaa ja kommentoida.

Oikein paljon nyt tsemppiä ja jaksamista etenkin Tirlittanille ja Vadelmaunelmalle. On se kurjaa, että vielä näinkin koetellaan tässä lopputaipaleella, mutta onneksi viikkoja alkaa olla jo mukavasti takana.

Oma odotukseni on edelleen sujunut aika vaivattomasti, välillä jotain pieniä liitoskipuja ja selkäsärkyjä, mutta ne on aika pientä loppujen lopuksi. Hieman on alkanut turvotusta tulla, öisin ainakin kädet on ihan puutuneena, kun ilmeisesti turvotus ajaa jotain hermoja pinteeseen. Sitten on tämä kauhea väsymys, johtunee osittain aika katkonaisesti nukutuista öistä (vessassa ramppaaminen), ja usein aamuyöstä en oikein enää saa unta, kun on nälkä tai kun poika potkii kovasti ja olo on olevinaan kovin virkeä silloin. Kiusallinen vaiva on myös ollut rintojen tajuton kutiaminen, mutta kai se on ihan vaaratonta.. Yhtään supistusta en ole vielä kokenut, sekin vähän "stressaa", kun tulee sellainen olo, että varmaan niitä on voinut olla, mutta en vaan ole huomannut/tajunnut. Mutta kuten sanottu, tää kaikki on niin pientä, että en niitä kyllä miksikään vaivoiksi koe.

Töitä on jäljellä enää 14 päivää, mikä on kyllä ihanaa. Ja odotusta vajaa 2 kuukautta. Samantyyppisiä tunteita ja ajatuksia mullakin on ollut liittyen siihen, että omalla tavallaan haikeeta, kun yksi elämänvaiha alkaa olla takana. Mutta sitten tosi odottava ja hieman jännittynyt, kun uusi, kauan odotettu vaihe on edessä. Pieni paniikkikin alkaa iskeä, että ehdinkö saada kaiken täällä kotona kuntoon. Ollaan tyhjennetty meidän "romuhuonetta" ja tarkoitus olisi vähän maalata siellä ja sitten sisustaa se vauvalle kuntoon hyvissä ajoin. Tänään käytiin tilaamassa sellainen lipasto/hoitotasosysteemi ja ostettiin pinnasänky patjoineen ym. Kaikki tärkeimmät varusteet on kyllä siis hankittuna jo, vaunut, turvakaukalo, hirveästi vaatteita. Lisäksi sitteri, mobile, sängynreunuspehmuste, imetystyyny ja parit imetysliivitkin. Eilen tuli KELAsta äitiysavustuspäätöskin, paketti tulee kai sitten parin viikon sisällä postiin. On varmasti vielä 2010 mallia, mutta väliäkö sillä.

Hieman myös on alkanut jännittää
a) syntyykö meille terve lapsi ja meneekö kaikki hyvin synnytyksessä, osaanko lähteä sinne oikeaan aikaan, mitä jos jotain meneekin pieleen. Tajuanko hälyttäviä merkkejä, jotka edellyttäisivät reagointia/tsekkausta (esim. liikkeiden väheneminen)
b) mitenköhän se imetys sujuu, tekeeköhän kipeetä, onko vaikeeta, entä jos tulee joku kivulias rintatulehdus
c) miten selviän väsymyksestä vauvan kanssa, minkähänlainen tapaus hän mahtaa olla, helppo ja rauhallinen vai vaativa?
d) osaanko hoitaa vauvaa, pärjäänkö maalaisjärjellä.

Oikeastaan nämä ajatukset on jotenkin voimistuneet viime aikoina, kun olen lukenut Vauva-lehteä yms., joissa on välillä aika riipaisevia tositarinoita kohtukuolemista, synnytyksessä kuolleista vauvoista jne. No, enimmäkseen on kyllä onneksi aika luottavainen olo, että kaikki sujuu omalla painollaan, vauva syntyy jollain tavalla maailmaan ja on toivottavasti terve ja että maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Ihanaa on, kun vauvan liikkeet tosiaan tuntuu hirveän selvästi ja välillä voi huomata mahan pomppivankin ihan näkyvästi Tällä viikolla oli neuvolakin, ja poitsu oli peppu ylöspäin ja pää alaspäin. Liekö jo kiinnittynyt siihen asentoon..

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Scrap + vaavi 31 + 3

 

Pakko vaahdota taas vähän tänne. Viikonloppuna aloin miettiä tuota hirmuista rintojen kutinaa ja kelata, että jos se sittenkin on esim. raskaushepatoosia. Eilen sitten soitin neuvolaan, tai siis johonkin keskitettyyn ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen, jonne pääsin läpi 20 minsan odottelun jälkeen. Ystävällinen terkkari siellä lupasi laittaa samantien lähetteen labraan, maksa- ja sappikokeisiin. No hyvä juttu. Ei muuta kuin 12 tunnin paasto ja aamulla puoli kasilta labraan jonottamaan. Vain todetakseni, että koneella ei sittenkään ollut mitään lähetettä. Voin kertoa, että kihisin raivosta. Jäin sitten odottelemaan sinne vielä vajaaksi tunniksi sen keskitetyn palvelupuhelinnumeron aukeamista puoli ysiltä. Onneksi pääsin sinne samantien läpi ja sain sitten sen lähetteen ja verikokeetkin tuli nopsasti otettua. Ja tulokset saa "ehkä" huomenna, ei osannut labratäti siiehenkään oikein vastata. Huomenna siis tiedossa lisää puhelinjonotusta. Voi kiesus näitä systeemeitä.. Olin kyllä niin hajota, kun kuulin ettei lähetteitä ollut. Siinä kun yhdisti väsymyksen, nälän ja janon (pinna kireellä muutenkin aina jos verensokerit alhaalla), raskaushormonit ja raivon, niin sillä koktaililla olis voinut tulla pahaa jälkeä.. No, nyt toivotaan sitten vaan, ettei mitään raskaushepatoosia olisi kyseessä, vaan ihan normaalia ihon venymisestä johtuvaa kutinaa.

Mites, onko muilla ollut ihon kutinaoireita? En olisi osannut mitään hepatoosia miettiäkään, ellei parilla tutulla olisi sitä ollut viime syksynä. Äidillehän se on vaaratonta, mutta lapselle ei, kun kohtukuoleman riski kasvaa

 

Moikka!

Tirlittanille ja Vadelmaunelmalle tsempit sairaalaan, onneksi viikot jo tosiaan on näin pitkällä.
Nelli79, ne vaunut taisi maksaa 660 + 40 rahtia. Olivat kuitenkin sitä 2011 mallia, jossa on se kova koppa. Suomessa vaunuaitassa siinä oli joku supertarjous alk. 860 €, joten ihan kivasti säästi. Palvelu oli vielä supernopeaa (toimitus taisi olla viikon etujassa, 4 viikossa) ja tilaaminen helppoa, joten sinänsä voi kyllä suositella noita Saksalaisia nettifirmoja. Tilasin vielä ylimääräiset istuinpehmikkeet, jotka ei sitten sopineetkaan värien puolesta vaunuihin ja sain heiltä tunnin sisään vastauksen, että kuinka palautus on ok ja miten toimia.
Wabisabi, kuulostaa hurjalta tuo mietintä, minkä joudut tekemään. Kuitenkin tosi hieno juttu, että olet saanut sektioon lähetteen ilman isompia ongelmia. Kuitenkin synnytys on sen verta arvaamaton tapahtuma jo ilman mitään ylimääräistäkin, että sinänsä ihana, että voi itse kuitenkin päättää kuinka synnytys hoituu parhaiten sinun kannaltasi.
Scrap, itselläni on vähän ollut jalkojen kutinaa, mutta olen vielä vähän kuulostelevalla linjalla, että yltyykö se. Vielä ainakin rasvaaminen on auttanut, niin olen luottanut että kyse ei mistään vakavammasta, mutta katsotaan nyt miten muuttuu.. Toivottavasti sullakin kyse vain ihon kuivumisesta, tulosten odottaminen on varmasti pelottavaa.
Omaa napaa sen verran, että äitiysloma alkoi perjantaina. Allekirjoitan kaikkien muiden pelot, mitä vieläkin välillä puskee läpi: Jätin läppärin formatoitavaksi, palautin kulkukortit yms. ja toimistolta pois kävellessäni löin kuvitteellisesti päätäni seinään: kuvittelenko, että kaikki voi mennä niin hyvin, että voin jättää kaikki noi kamat töihin, mitä jos kaikki menee pieleen jne. Ehkä tämä pelon ja riemun tasapaino jatkuu vielä pitkään lapsen syntymänkin jälkeen, kuuleman mukaan huoli ei ikinä häviä.
Mutta sain ihanasti muita ajatuksia, kun tarkoituksena oli illalla mennä kavereiden luokse syömään, mutta siellä odottikin koko joukko naisia yllätysjuhlien kera. Aivan mahtava ilta, jossa sai nauraa, syödä hyvin ja kuulla kokeneiden hyviä vinkkejä vauva-arjen alkuun. Olen ihan leijaillut pari päivää tuon jälkeen, niin mahtavalta tuollainen huomio ystäviltä tuntui.
Jeps, pitääkin keksiä tässä jotain lounasta.. jotenkin tuntuu, että tämän kotimoodin lounaat jää koko ajan myöhäisemmäksi ja myöhäisemmäksi.

 

Heippis!

Huhuu Tirlittan ja Vadelmaunelma , vieläkös ootte yhdessä koossa?

Scrap mulla on lähinnä maha kutissut, ilmeisesti sen takia kun nahka joutuu venymään niin nopeaan. Neuvolassa on puhuttu aina käsien ja jalkojen kutinasta ja miten ne voivat liittyä hepatoosiin, mutta en ole rintojen kutinan yhteyteen törmännyt. Toivottavasti on vaan kasvusta johtuvaa kutkaa!

Sanasa, ihania kavereita sinulla, varmasti tuli tarpeeseen tuollainen "viimeinen" tyttöjen ilta vähään aikaan.

ON: Äippäpolilla tänään painoarvioiksi mitattiin A:lla 2270g ja B:llä 2330g Eli viimeksi lääkäri oli siis sössinyt mittaukset jotenkin ja ihan turhaan 2 viikkoa saanut kantaa huolta toisen kasvamisesta. Nyt vaan hymyilyttää koko ajan ja ihan kuin ulkona aurinko paistaisi vaikka on harmaata ja vettä sataa . Kohdunkaulaa on enää 1 cm jäljellä ja lääkäri oli sitä mieltä että voi yllättävänkin pian olla tositoimet edessä. Viikon kuluttua kontrolliin jos eivät ole jo maailmassa...vähän alkoi hirvittää, nyt on siis vihdoin pakattava se sairaalakassi valmiiksi!

Lumipuu ja pienet 34+2

 

Moi, näin ne viikot ja kuukaudet on vieriny, että nyt saa tosissaan alkaa odotella vauvauutisia Mitenkähän tosiaan Tirlittan ja Vadelmaunelma? Tulkaa kertomaan, jos pääsette ja ehditte!
Lumipuu, hyvä että painot kohillaan, ja eikun kassia pakkaamaan vaan. Mun pitäis kans nyt ihan tosissaan alkaa kirjottamaan lomaketta, joka saatiin synnytystä varten.. Oon kyllä paljonkin miettiny toiveita synnytystä ajatellen, mutta vielä en oo paperille mitään saanu kirjotettua. Onhan tässä todennäköisesti vielä aikaa hyvinkin, mutta tilannehan voi muuttua äkistikin Alkuviikosta mulla oli kohdunkaulaa jäljellä vielä 2cm ja kohdunsuu kiinni. Kivuttomia supisteluja on paljon, en sitten tiedä, vaikuttaako ne kuinka paljon tässä vaiheessa.. No, ainakaan niitä ei enää tässä vaiheessa tarvii varoa, kun ollaan jo ihan hyvillä viikoilla. Kotona olis vielä kyllä aika paljon järjestelyä, joten toivon, että jos tuonne huhtikuun loppupuolelle vielä sais ootella.

Wabisabi, on tosiaan aika lailla erilainen sun valmistautua synnytykseen, kun pitää ottaa vulvodynia huomioon. Toivottavasti hyvä ratkaisu löytyy! Ja tosiaan tavalla tai toisella vauva on maailmassa jo pian

ootteko te muut kuinka paljon miettiny omia synnytystoiveita? Siis esim suhtautumista kivun lievitykseen lääkkeiden avulla, episiotomiaan jne. Mä haluaisin yrittää pysyä avoimella mielellä.. Jollain tavoin luotan aika vahvasti siihen, että synnytys vois edetä luonnollisesti, mutta en halua kyllä myöskään jyrkästi kieltäytyä puudutuksista tms. jos kätilö selvästi näkee, että tarvitsisin sitä. Välilihaa mä oon nyt kolmatta viikkoa öljynnyt ja "venytellyt", ja toivon, että sillä keinoin vois estää repeämiä ja sen, ettei tartteis sitä leikata. Noh, aika näyttää..
Toivottavasti kuitenkin kaikille meistä synnytys olis hieno kokemus ja toivuttais siitä hyvin, jotta voi täysillä keskittyä sitten äitiyteen! Ajatella.. äitejä meistä tulee.. ja kyse on enää viikoista, osalla ehkä päivistä..

kielovanamo 34+4

 

Ihan lyhyesti ilmoitan: mun pitkä piina ja pelot on nyt ohi, sillä mulla on sylissä maailman ihanimmat tyttö ja poika =)

Palaan tarkempiin yksityiskohtiin myöhemmin...

Ikionnellinen Vattu & Söpöliinit 3vrk

 

Voi ihanaa Vattu!! Onnea aivan valtavasti ..aivan kyynel on silmässä liikutuksesta.. :heart:

 

Voi ONNEA tuhannesti Vadelmaunelma!!!!! :heart:

(T. Miimii-75)

 

Vadelmaunelma, onnea aivan valtavasti :heart::heart:
Olipa ihana lukea vauvauutisia!!

Täällä edelleen yhtenä kappaleena täyslevossa sairaalassa Oulussa.
En saisi juuri istua, joten en pidempään kirjoittele. Tilanne jokseenkin ennallaan. Viimeksi sunnuntaina on supistellut niin kovasti, että supistuksia on estetty lääkkeillä. Nyt on taas rauhallisempaa. Vauva on painanut päänsä jo tosi alas.

Tirlittan ja Viiperöinen rv 32+4

(Kunhan 34 viikkoa on täynnä, niin käsittääkseni pääsen pois täyslevosta. Ainakaan sen jälkeen ei synnytystä enää estellä lääkkeillä.)

 

Onnea Vadelmaunelmalle aivan sydämen pohjasta tosi paljon! :flower: Olipa niin ihana lukea, että olet saanut vauvat jo tähän maailmaan turvallisesti!!! :heart: Kerrassaan päivän parhaat uutiset! =)

Tirlittanille ja Viiperöiselle toivottelen myös jaksamisia sinne sairaalasängyn perukoille! Ei enää kovin paljoa jäljellä pinnisteltävää!

Tässähän alkaa yhdellä jos toisellakin olla sairaalakassin pakkaaminen ajankohtaista, tosi jännittävää odotella nyt sitten teidän uutisia. Itse odottelen lähinnä äitiysloman alkamista, enää 10 työpäivää jäljellä.

Aivan ihanalta kuullosti Sanasan kavereiden järjestämä yllätys!

Mukava myös kuulla, että Lumipuun kullanmurut kasvavat hyvin ja painot ovat niin kuin pitääkin.

Olettekos jo muuten saaneet äitiyspakkauksen? Sain viime viikolla päätöksen, mutta en vielä pakkausta postiin. Tänään soitin ne labratuloksetkin ja mielenrauha palautui, eli arvot olivat ihan viitearvojen puitteissa, ei tarvitse murehtia enää raskaushepatoosia (toki se voi myöhemminkin tulla). Näin vähän arvelinkin, enkä onneksi hirveästi ehtinyt stressata asiaa. Mutta tosiaan netistä (ah kuinka "luotettava" lähde) luin, että se kutina voi olla muuallakin kehossa kuin jaloissa, käsissä ja mahassa ja kaverillakin sitä oli vähän koko kropassa, joten oli taas parempi varmistua asiasta kuin murehtia yksinään sitä.

Scrap 33 + 1

 

Voi äiti-vattu, isosti onnea! Kirjoittele sit kuulumisia kun jaksat/ehdit, täällä kieli pitkällä odotellaan (kaikki)!

 

Vadelmaunelma Onnea tuhannesti:heart:

Shenda ja rakas 12+0

 

Onnea Vadelmaunelma Pikkunyyteistä! :heart: Ihana kun oli heti hyviä uutisia kun tuli lueskelemaan
Tosiaan, ei tästä enää kauaa mene niin alkaa olla jo Syksyn Hoitolaisten pikkuisia enemmänkin maailmassa... Uskomaton ajatus edelleen, olemme olleet kuitenkin niin paljon onnekkaampia kuin monet muut. Mä edelleen ainakin lueskelen kaikkia lapsettomuuspalstoja mitä "ennenkin" luin ja tulee joskus vaan niin järkyttävän paha mieli ihmisten kohtaloista ja ehkä joku tietynlainen syyllisyys vielä itselle kun on pääsemässä kohti sitä suurta unelmaa ja joillekin sitä ei suoda.

Sanasa, kuulostaa tosi ihanalta tollanen yllätysjuhla

Scrap, kiva että labratulokset olivat hyvät eikä hepatoosia ole. Mulla on myös välillä kovaa kutinaa vatsassa ja rinnoissa mutta olen liittänyt sen tuohon ihon venymiseen. Noi sun pelot mistä aikaisemmin kirjoitit, oli täysin kuin mun päästäni kirjoitettuja! Olen pyöritellyt noita ihan samoja asioita jo viikkokausia mielessäni ja ei vaan tunnu pääsevän niistä eroon. Kai ne sit viimeistään häviää kun se todellisuus iskee silmille. Sitten tietää "osaanko hoitaa vauvaa"... Kuulostaa hassulta mutta tuollaisia sitä miettii kun ei ole ikinä ihan pieniä vauvoja hoidellut. No kai me pärjätään kun ne kaikki muutkin

Kielovanamo, tuosta välilihan venyttelystä niin mitä öljyä käytät ja kauanko "venyttelet"? Itse ostin myös jotain Ceridalin öljyä mutta en oikein tiedä mitenkä sitä annostelisi... Olen myös miettinyt noita synnytystoiveita ja eilen viimein sain täytettyä sen esitietolomakkeen, laitoin siihen vaan ympäripyöreästi että ei epparia jos ei ole pakko ja mahdollisimman pitkään jalkeilla ja ilman kivunlievitystä. Mutta noi nyt on sen luokan lauseita että eihän niissä pakosta mitään todellisuuspohjaa ole kun ei ole ikinä synnyttänyt että voi tulla heti sellainen olo että kaikki piikit tänne heti ja nyt ja vaakatasoon

Eilen meillä piti olla perhevalmennusta niin eiköhän siinä käynyt niin että neuvolassa oli jotenkin laitettu väärin mun lappuihin ne ajat, olimme menossa jonnekin parisuhde-osuuteen klo 16 niin siellä olikin alkanut klo 15 synnytys-osuus. Toivon nyt vaan että se synnytysluento menee uusintana koska se oli niistä luennoista ainoa minkä ajattelin että "on pakko kuulla"
Nelli ja Kultahippu 33+2

 

Nelli, käytän sitä Ceridalin suihkupullossa olevaa öljyä. En mä sen kummemmin osaa annostuksesta sanoa, suihkuttelen sinne itteensä muutamia kertoja ja sit sormiin. Luin netistä, että kannattais venyttää 2min alaspäin ja 2min molemmille sivuille. En oo kyllä niin paljon ite aikaa käyttäny, vähän "näppituntumalla" (sopiva sana tähän kohtaan ) että sitten kun ei kauheesti venytys enää tunnu, lopetan.
Mä laitoin aika samanlaisia synnytystoiveita (ei epparia jos ei välttämätön, ei lääkkeellistä kivunlievitystä jos ei välttämätöntä, kipuun liikkumista, hierontaa, suihkua, lämpöpussia jne. ja että jos mahdollista, haluaisin yrittää ponnistaa jakkaralla, ja sit laitoin toiveen, että tota välilihaa myös siellä öljyäisivtä ja lämmittäisivät, kun se kuulemma voi siinäkin vaiheessa auttaa), ja ihan sama fiilis mulla, että varmaan kaikista "luonnollisen synnytyksen" ideaaleista ja toiveista huolimatta oon sitten heti vaatimassa jämerää lääkitystä.. Juu, lisäsin toivelistaan viimisenä, että ennen kaikkea haluan suhtautua avoimella mielellä, että jätin ikäänku itelleni sen portin auki, kun mistä sitä ekakertalainen tietää mistään mitään..

Scrap, onneksi ei ollut raskaushepatoosia!!

Nyt sitten jännäillään, että keneltä saadaan seuraavaks ihania uutisia ..ja vadelmaunelman ja maailman suloisimpien tapausten tarkempia kuulumisia tietysti odotellaan =)

 

Voi vitsi mitä ihania uutisia täällä! Suuret onnittelut Vadelmaunelmalle! Täällä innolla synnytystarinaa odotellaan.
Ja tosi hienoa,että Scrapilla oli "testit puhtaat".

Omaa napaa sen verran,että tänään oli lääkärineuvola ja poika oli kiinnittynyt ja kaikki näytti olevan mainiosti. Eli varmaan voisi aloittaa sairaalakassin pakkaamisen..

Sanasa ja Toukotiuku 36+2

 

Voi, ihanaa! Mahtavat onnittelut Vadelmaunelmalle kahden söpöläisen johdosta :flower: Niin helpottavaa, kun pitkä hoitorupeama ja kivikkoinen raskaus päättyi noin onnellisesti! Tulethan kertomaan synnytyksestä ja tunnelmista sitten kun jaksat (ymmärretään hyvin, että siihen saattaa mennä aikaa!).

Kaksoraskauksissa on kyllä oma jännityksensä, mutta hyvinän ne yleensä menevät. Onneksi Lumipuunkin pikkuiset voivat hyvin =)

Tirlittan, toivottavasti pääset pian pois sairaalasta... On varmasti ollut rankkaa viettää siellä noin pitkiä jaksoja täyslevossa, mutta nyt alat olla jo aika turvallisilla vesillä!

Scrap, helpotus kun sait puhtaan paperit! Raskaus tuntuu tosiaan olevan pullollaan kummallisia oireita. Vaikka olenkin enemmän kuin kiitollinen raskaudesta, niin odotan kovasti paluuta normaalitilaan, jossa kroppa käyttäytyy edes suht ennustettavalla tavalla. Itseäni on vaivannut viime viikkoina alkuaikojen etova olo. Kuulemma sekin on normaalia, vaikkei olekaan ihan yleisin loppuajan oire...

Kielovanamo, uskon, että öljyämisestä on apua! Mielenkiintoista siiten kuulla, tuliko sinulle repeämiä ollenkaan. Kaikean kaikkiaan toivon mahdollisimman kivutonta synnytystä - joko ilman kivunlievitysarsenaalia taikka sen kanssa =)

Omasta tilanteesta sen verran, että kallistuin lopulta (useamman lääkärikäynnin jälkeen) sektion puolelle. Toisaalta operaatio (ja etenkin siitä toipuminen) pelottaa hirmuisesti - toisaalta taas on helpottavaa, kun ei tarvitse huolehtia perussairautta. Mutta kaikenkaikkiaan on kummallista ajatella, että vauva tulee syntymään tiettynä päivänä suunnitelmien mukaan. Kun ajattelee, että pikkuinen sai alkunsa ICSI:llä ja nyt syntyy sektiolla, niin kovin paljon luomua ei tähän raskauteen mahdu

Sektioon on enää vaivaiset 10 päivää, joten aika käy melkoisen vähiin! Vauvan tavarat ovat jo melkein koossa. Nyt pitäisi vielä siivota koti (tai houkutella mies luudan varteen!) ja tehdä viimeiset työjutut kotoa käsin valmiiksi...

Aika monella muullakin alkaa olla jo viimeiset viikot käsillä. Paljon voimia kaikille!

wabisabi 37+4

 

Hei kaikille!

Vihdoinkin on aikaa hieman päivittää kuulumisia: eli 4.4.2011 syntyivät meidän suloisuudet Naistenklinikalla ja siis sektiolla. Olo leikkurissa oli jotenkin epätodellinen monessakin mielessä: en meinannut millään käsittää, että meille oli todellakin syntymässä 2 suloista vauvaa ja vielä pöljempi olo tuli, kun salin henkilökunta onnitteli uutta äitiä - siis minua?!? Mun ja miehen lisäksi salissa oli 12 henkeä - ei siis mikään intiimi pieni tapahtuma Uskomattomin hetki oli kuitenkin se, kun kuulin molempien vauvojen itkevän ja tuli heti helpotuksen tunne, että ainakin ne ovat elossa!

Vauvojen strategisia mittoja en täällä julkisesti kertoile, mutta todettakoon, että olivat oikein kauniisti keskikäyrien mukaan kasvaneita. Molemmat olivat tosi hyvävointisia, joskin tyttö tarvitsi aluksi hieman lisähappea, kun oli vaisumpi ja samoin sai hieman glukoosia matalan sokerin vuoksi. Lisäksi molemmilla oli nenämahaletkut, koska syöminen oli vähän hakusessa ja väsyivät siitä helposti, joten osa ruuasta aina letkutettiin. Mutta siis mitään "keskoskaappia" tai vastaavaa vauvat eivät tarvinneet, vaan riitti, että seurattiin sykettä ja happisaturaatiota. Pojalla oli myös ns. uniapneakohtauksia eli pidätti välillä hengitystä, kun ei raukkaparka muistanut, ettei enää ole kohdussa mutta tämäkin korjaantui lääkityksellä.

Menin itse sektion jälkeen lapsivuodeosastolle ja vauvat vastasyntyneiden valvontaosastolle, mutta koska olin niin karmeassa kunnossa sektion jälkeen, pääsin näkemään vauvat ekan kerran vasta seuraavana päivänä. Mies toi toki valokuvia, mutta en meinannut käsittää, että niissä olevat vauvat ovat mun - meidän! Naistenklinikalta vauvat siirrettiin jo samalla viikolla Kätilöopistoon kasvamaan ja voimistumaan ja mä kotiin. Sektiosta jäi sekä hyvät että huonot kokemukset ja kävin aika tiukan keskustelun sektion jälkeisestä lääkepolitiikasta kivulievityksen suhteen Naikkarilla..Lääkärikälyni oli ihan kauhuissaan siitä, miten surkeasti lääkitys sektion jälkeen oli hoidettu, mutta se on jo toinen juttu....Suoraan sanottuna vointi koheni heti, kun pääsin kotiapteekin pariin!

Mutta nyt ollaan jo kotona vauvojen kanssa, sillä he pääsivät kotiin jo viime viikonloppuna. Mitään pidempiä jatkokontrolleja kasvun ja kehityksen suhteen ei näin lievästä ennenaikaisuudesta seuraa, neuvola riittää. Tosin vielä käymme kerran Kättärillä kontrollikäynnillä ja lisäksi vauvat saavat lisärautaa ja ns. keskostippoja eli lisävitamiineja, koska nuo rauta- ja vitamiinivarastot käsittääkseni kertyvät vasta viimeisinä raskausviikkoina. Arki on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin ja mieskin on isyyslomalla. Jos jotain hyvää pitää vauvojen sairaalassaolemisesta keksiä, niin ainakin se, että sairaalassa vauvat laitettiin armeijamaisesti samaan tiettyyn rytmiin ja toimivat ainakin toistaiseksi sen mukaan eli tiedämme täsmälleen, milloin heräävät ja nukkuvat

Olen niin huojentunut ja helpottunut, kun kotona ovat terveet vauvelit. Sairaala-aika meni melkoisessa usvassa ja vasta kun lähdin kotiin tajusin, miten ainutlaatuista ollaan päästy miehen kanssa kokemaan. Kun aiemmin itkin hoitoja, lapsettomuutta ja keskenmenoja, niin nyt olen ulvonut miltei päivittäin sitä, miten saimme sittenkin niin ihanat vauvat ja miten se kaikki kärsimys ja odotus on nyt meidän kohdalla ohi. Siis jälkensä ne toki jättävät ja sävyttävät kaikkea sitä tunnetta ja ajatuksia, joita mulla nytkin on. Itkin myös sairaalasta päästyäni sitä, mitä meinasimme menettää tammikuussa, jolloin tilanne näytti huolestuttavalta. Siis sitä tunnetta, kun saa oman elävän lapsen syliin, ei voi kuvata ja miten lähellä se olikaan, että menetimme heidätkin!

Tällaisin tunnelmin...Palailen lukemaan teidänkin kuulumisia ja jännittämään muiden "poksahtelua"....


Vadelmaunelma & Söpöliinit reilut 2vk