<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Ikävä kyllä meidän tilanne on edelleen tosi kamala. Emme kohta enää kumpikaan jaksa. Harkitsen jo toisen vauvan poisantamista väliaikaisesti. Kuulostaa varmaan kauheelta, mutta niin lopussa ollaan. Tyttö on oireeton ja kunnossa (ollut jo joku reilu 3kk ok), mutta poika on tosi kipeä. Julkinen terveydenhuolto ei välitä ja piittaa tilanteestamme, koska kyse ei ole "kuolemaan johtavasta" sairaudesta. Sillä siis ei ole mitään väliä, miten hankalaa ja tuskaisaa vauvalla on ja mitä vauvan oireilu arjessa tarkoittaa, jos perheessä on 2 vauvaa. Vanhemmat saa ihan rauhassa palaa loppuun. Tää sujuisi vielä jotenkin, jos nämä olisi eri ikäisiä, mutta 2 vauvaa! Meillä ei oikein mitkään lääkkeet ja ruokavaliot auta tuohon refluksiin. Jatkuvasti pitäisi olla kantamassa ja pitämässä pystyasennossa eikä vauva pysty nukkumaan kuin pätkiä päivisin - 15min-30min ja loput ajat kiukkuaa yliväsyneenä ja yrittää nukahtaa, nukahtaa ja nukahtaa. En saa päivisin aina edes syötyä, kun poika herää pahimmillaan noilta vartin torkuiltaan saman tien kun tyttö nukahtaa omille 2-3h päivunille. Ja sitten on pakko kantaa, viihdyttää, hauskuuttaa, hyssyttää ja heijata, jotta ei huuda yliväsyneenä. Tai sitten syön kylmää ruokaa seisaltaan tai vauva sylissä hytkyttäen. Ei minuutinkaan omaa hetkeä! Pystyy nukkumaan kunnolla vain istuma-asennossa liikkuvissa vaunuissa. Että sieppaa, kun ei koskaan saa olla kotona vaan aina pitää väsyneenä ja nälkäisenä pahtaa pitkin katuja säästä riippumatta 2-3 kertaa päivässä 2-3h kerrallaan, jotta vauva saa nukuttua. Ja lääkärit vähättelee - väittää, että jotkut vaan nukkuu 15min! No, ehkä joo, mut tää on sit tosi kiukkuinen ja yliväsynyt koko ajan ja huutaa, huutaa ja huutaa. En todellakaan nauti tästä. Ei paljon lohduta, että menee ohi, kun ikää lapsella noin vuosi tai kaksi. Just joo...Kotiapalvelusta ei ole mitään apua, näin sen koen. Vain siitä olisi apua, että jatkuva huuto loppuisi ja vauva pystyisi nukkumaan. Lisäksi poika ruvennut oksentamaan kiinteät ruuat jopa 2h aterian jälkeen eli nyt seilaa sekä maidot että soseet, minkä seurauksena alkanut pelätä ruokailua. Kohta on varmaan pakko tähystää, että mikä hitto siellä on vikana, kun ei kiinteet pysy sisällä vaan seilaa ylös tauotta. Mutta joo, en kyllä ymmärrä, miksi meillä pitää olla näin hiton huono tuuri kaiken suhteen. Sen sijaan tyttö on kuin unelma ja salaa joskus haaveilen ja katkerana mietin, että miksi en voi olla äiti vain hänelle. Kauhea olen joo näiden ajatusten kanssa, mutta niin loppu olen, kun olen kohta 6kk kantanut, kantanut, kantanut ja kuunnellut itkua, huutoa ja kirkumista aamusta alkuyöhön. Ei paljon naurata. Meidän sukulaisetkin on uupuneita eikä osa enää jaksa tulla auttamaan vaan päivittelevät vaan miten kauheeta meillä on. Odotan vain, että pääsen töihin. On niin epäonnistunut olo kaiken suhteen. Että kaiken tän paskan jälkeen (lapsettomuus, hoidot, keskenemenot) en jaksanut tämän enempää ja mietin jo toisen vauvan poisantamista, kun en hänelle pysty tarjoamaan sitä, mitä hän tarvitsee.

 

Hei kaikki!

Ihan alkuun täytyy kyllä pahoitella Vadelmaunelman kohtaloa, sinulle jos jollekin olisi todella suonut helpot vauvat. Toivottavasti teillä menisi jo hiukan paremmin pojan kanssa. Käsittämätöntä kyllä tuo lääkäreidenkin asenne tuohon asiaan. Kukas lapsia sitten hoitaa kun vanhemmat ovat loppuunpalaneita tai masentuneita. Oikein paljon nyt voimia ja jaksamista sinulle ja ennen kaikkea toivon, että pojan refluksi saataisiin parannettua. :hug:

Kuten täällä joku edellä kirjoitti, mammaloman alettua kiireet alkoivat eikä tullut enää tänne juuri kirjoiteltua, vaikka vauvauutisia kävinkin lukemassa. Meille syntyi 8.6. pieni poika. Synnytys kesti aika pitkään, mutta meni tosi hyvin mielestäni, ei jäänyt mitään traumoja laisinkaan. Pojan kanssa aika on kulunut kuin siivillä, hän on ollut melko helppo tapaus. Alkuun oli kyllä vähän vatsavaivoja, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa. Olen nauttinut äitiydestä ja pojasta täysin rinnoin.

Poika täyttää kohta 5 kk, ja vielä mennään pelkällä maidolla. Laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi aloittaa soseita, eikä ole kasvun takia ollut tarviskaan. Juuri nyt poitsu nukkuu omassa huoneessaan pinnasängyssä ekaa kertaa. On tähän asti nukkunut vaavisängyssä meidän huoneessa, mutta se on auttamattomasti liian pieni hänelle. Saas nähdä miten tämä nyt sujuu. Jotenkin huomaan, että en millään haluisi siirtyä näihin seuraaviin vaiheisiin (täysimetyksestä soseisiin, omaan huoneeseen nukkumaan, uuteen turvaistuimeen matkustamaan autossa), kun vanhalla rutiinilla on niin kiva ja ennen kaikkea helppo mennä. Ja onhan se tavallaan haikeaakin kun vauva kasvaa eikä ole enää mikään pieni sylivauva. Tosiaan poitsu on sen verran iso jo, että turvakaukalo on alkanut käydä ahtaaksi, etenkin paksummissa vaatteissa.

Arki on ihanan leppoisaa kotona. Ainoastaan nukuttaminen on välillä hermoja raastavaa, mutta muuten on varsin mukavaa. Käydään vauvamuskarissa, vaunulenkeillä, kyläilemässä jne. Kotona leikitään puuhamatolla ja lauleskellaan Vauvan vaaka-levyn lauluja. On ihanaa seurata poitsun kehittymistä ja vaiheita. Milloin päristellään, milloin kiljutaan. Nyt on löydetty oma kieli ja sen kanssa on kiva leikkiä. Että sellaista tänne. Nyt täytynee kuitenkin hipsiä kohta nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aikaisin herätä.

Oikein hyviä jatkoja kaikille tämän ketjun äideille! Oletteko muuten siirtyneet joihinkin muihin ketjuihin kirjoittelemaan? En ole lainkaan käynyt lukemassa koko tätä Kaksplus palstaa pojan syntymän jälkeen.