3-v. uhma?!?

Onkos kellään 3v. uhmakasta? ei tottele yhtään mitään, sanoo kaikessa vastaan, kiukuttelemalla ja natisemalla pyytää mitä tahtoo? todella rasittavaa. Vaikka ollaan aika tiukkoja, laitetaan arestiin jos ei yhtään tottele...monesti lähtenyt ulkona juoksemaan karkuun ym...ei tiedä mitä tehdä...hermot menee!
 
Juu ja pahenee vaan. Meillä nyt 5v ja vajaa 3v. Välillä vanhempi pahempi, välillä nuorempi ja toisinaan saamme nauttia päivistä, jolloin molemmat sekoavat yhtä aikaa..

voi luoja, on varmasti rankkaa kun kaksi lasta uhmalla samaanaikaan :whistle:
 
Aika uskomatonta kyllä... en ole koskaan oikein vielä ymmärtänyt näitä uhmahöpinöitä- meillä on poika ollut aina kun mikäkin enkeli, vauvanakaan koskaan itkenyt ja aina ollut niin kiltti ettei tosi.
...mutta, nyt kolme vuotiaana se näköjään alkoi... phuh, jotain viikon verran ollut niin vaikeaa joka asia ja kaikki ettei tosi... mutta kaippa se menee ohi *huoh*
 
täällä kanssa yksi äiti joka on jo ihan masis tämän kaiken marinan ja tottelemattomuuden keskellä.tiedän että uhma on normaalia kehitykseen kuuluvaa asiaa mutta silti.mitä tehdä kun ei vaan jaksa joka päivä tapella kaikista asioista ja ikävintä on se kuin omat hermot ei enää pidä.tai pitäähän ne ekat 30 min mutta kun tinkaaminen vaan jatkuu ja jatkuu ja lopputulos on vaan kamalaa itkua ja raivoa niin miten tätä jaksaa????
tuntuu että kiittämättömyys on maailman palkka eli tyttö ei ole mihinkään tyytyväinen....
suoraan sanottuna tämä kolmivuotias on käytöksellään masentanut mut ihan totaalisesti ja rajoista kiinni pitäminen on todella rankkaa.periksi ei voi antaa.....
 
Hei!
Lohduttavaa, ettei ole ainut. Meillä myös samaa menoa. Mitään ei pyydetä valittamatta, hirmu raivo iskee pojalle vähän väliä, tottele ei MITÄÄN, ja se jankutus... puuh. Välillä mietin, et ollaan menty kasvatuksessa kovasti pieleen, vai onko tämä kaikki tosiaan uhmaa ja joskus ohi menevää. Jatkuvasti taistellaan kaikesta. Usein illalla mietin, tuliko sitä aamuhalauksen ja iltapusun välissä osoittettua ollenkaan hellyyttä, kun tuntuu että koko ajan on "taistelu" vaan päällä. Ei kauheasti tee mieli suukottaa ja halia, kun pojan käytös ärsyttää. Välillä tosin yritän antaa pojalle "halaus, kutitus ja suukottelu" -hoitoa kiukkuun.

Rankaisusta seuraa hirmu huuto, sitten keskustellaan ja sovitaan asia ja poika lupaa että "en äiti tee enää noin". Menee muutama minuutti ja taas on pahan teossa ilkeä ilme silmissään.
Mitä rangaistuskeinoja teillä on? Yritin jäähyä, mutta se ei toiminut. Poika karkasi vaan koko ajan ja siinä meni vaan itellä hermot palasiksi. Lelu pois, ohjelmakielto tms. on meillä käytetty. Olisko mitään tehokkaampaa, en ole keksinyt.

Voimia meille kaikille!
 
meillä joutuu koko ajan uhkailemaan että menettää jonkun kivan lelun tai kyläilyreissun jos käyttäytyy huonosti.jäähypenkin kanssa menee vaan hermot kun tilanne tuntuu vaan pahenevan jos sinne vie...tuntuu pahalta että pitää koko ajan "uhkailla" että saa lapsen tottelemaan eikä sekään aina tunnu auttavan
 
Hei! Täälläkin yksi äiti jolla kolme vuotias poika ja uhmaa on todellakin.. :( Ei sitä aina tiedäkkään et miten pitäisi suhtautua tai mitä tehdä et saisi edes jotain tottelemaan. Meillä kans ulkoilu välillä vaikeaa. poika saattaa tehdä stopin kun ei vaan huvita kävellä tai meinaa ja on lähtenykkin vaan juoksemaan karkuun.. Kyllä siinä jo väkisinki hermot menee..
Kyllähän sitä omaa lastaan rakastaan yli kaiken mut että voi vaan olla vaikeaa välillä jotkut päivät enemmän ku toiset. :D Sit illalla tulee itselle paha mieli kun lukee vaik jotain lehteä ja poika jo nukkuu.. niin alkaa miettimään melekin itku kurkussa et pitikö mun taas huutaa sille niin paljon jne. :( Mut tällästä täällä. VOIMIA kaikille. :)
 
Kuinka ihanaa lukea että muillakin. Meidän jo reilu 3v. poika tuntuu (ainakin äidin mielestä) omaavan varsin paljon omaa tahtoa. Varsinkin tällä viikolla lähes kaikki asiat on olleet enemmän tai vähemmän pojan mielestä väärin päin. Ja vaikka kuinka yrität hillitä itsesi, hermot tahtoo väkisinkin mennä. Jäähy vaan lisää huutoa. Montakohan kertaa olen ystäville ja sukulaisille sanonut, että uhkaus, kiristys lahjonta: siinä vasta oivat lastenkasvatus konstit! Tuo oranssin kirjoittama halaus, kutitus ja suukottelu-konsti tuntuu toimivan meillä suhteellisen hyvin.
 
ja uhmaa myös. Käytössä jäähy tai muu vapauksien rajoittaminen. Jos käyttäytyy sopimattomasti sanon ensin ei 2 kertaa jos homma jatkuu joutuu jäähylle. Huutaa tietty jäähyllä ja miksei huutaisi, niin minäkin tekisin. Aluksi yritti tulla pois mutta raijasin aina takaisin, nyt ei enää tule pois kun tietää, että joutuu kuitenkin takaisin. Jos ulkona ei tottele niin sitten mennään omaan pihaan ja istutaan rappusilla. Aika nopsaan tajunnut, että ulkoilu on mukavampaa puistossa kuin rappusilla ja alkanut tottelemaan. Jos ei kerää leluja illalla ja äiti/isä joutuu keräämään niin vanhempi kerää lelut takavarikkoon. Ruokapöydässä istuu niin kauan, että jonkin verran (aikuisen ajattelema määrä) on syöty. Jos lähtee pois ennen sitä nostan takaisin tuoliin. Mankumalla esitettyihin pyyntöihin vastataan "miten pyydät nätisti" ja sitten vasta toimitaan kun osaa pyytää mankumatta. Tässä muutamia tapoja miten meillä toimitaan. Tärkeää, että vanhempi ei hermostu (mikä toisinaan helpommin sanottu kuin tehty!) ja jaksaa jauhaa samoja asiota kerta toisensa jälkeen.
 
Ei ole ollut mitään pahoja "kohtauksia". Jotain pientä tottakai, mutta... Jotkut sanoo, että uhma pahenee, kun 3v täyttää, meillä täytti kuukausi sitten. Joten taidan jättää pientä pelivaraa kommentteihini... :D
 

Yhteistyössä