3 vuotiaan omapäisyys?

Mutta siis jos nyt vaikka noi hankaluudet johtuisi siitä niin miten aspergerlapsen kanssa toimitaan noissa asioissa ? Syötetään/ollaan syöttämättä, vaipat vai ei, kerhoon vai ei?

 

Mutta siis jos nyt vaikka noi hankaluudet johtuisi siitä niin miten aspergerlapsen kanssa toimitaan noissa asioissa ? Syötetään/ollaan syöttämättä, vaipat vai ei, kerhoon vai ei?

Annetaan periksi kaikessa lapselle. Se on juuri se syy miksi niin monet haluavat lapselleen jonkun "A"-diagnoosin. Että voi antaa periksi hyvällä omallatunnolla.

 

Mutta siis jos nyt vaikka noi hankaluudet johtuisi siitä niin miten aspergerlapsen kanssa toimitaan noissa asioissa ? Syötetään/ollaan syöttämättä, vaipat vai ei, kerhoon vai ei?

Asperger onki siitä jännä että mikä sopii yhelle, voi olla kauhu toiselle. Kerhoon en pakottaisi, sillä koska sosiaalisuus on rajallista niin aspergerlapsi voi jopa pelätä ihan oikeasti. Äänet, ryhmän koko, ihmiset ylipäätään voi olla kauhu aspergerlapselle. Ruokailussa tulee muistaa aistiherkkyys. Ruoan koostumus voi olla lapsen suussa "väärä", ja saattaa jopa oksentaa ruokansa. Apua voi olla siitä että ruoat ovat erillään, selvästi esillä mitä ruoka sisältää. Saa syldä omassa järjestyksessä, vaikka söisi ensin vain kastikkeen. Aspergerlasta on mahdotonta ja turhaa pakottaa syömään. Hän ei myöskään ymmärrä syyseuraussuhdetta, joten ensin pääruoka sitten jälkiruoka on ihan se ja sama. Aslapselle on yks hailee saako jälkkärin jos pääruoan koostumus on suussa väärä.

 

Annetaan periksi kaikessa lapselle. Se on juuri se syy miksi niin monet haluavat lapselleen jonkun "A"-diagnoosin. Että voi antaa periksi hyvällä omallatunnolla.

Sulla ei selvästikkään ole erityislasta. Onneksi! Sääliksi sitä lasta kävisi.

 

Kertooko aspergerlapset sitten jonkun syyn esim. miksei suostu syömään? Meillä kun tyttö sanoo vaan kaikkeen ettei halua.

 

Kertooko aspergerlapset sitten jonkun syyn esim. miksei suostu syömään? Meillä kun tyttö sanoo vaan kaikkeen ettei halua.

Ei välttämättä osaa eritellä syytä. Riippuu iästä osaako kertoa konkreettisesti miksi. Mutta aistiherkkyydestä johtuu paljolti. Ja jos on tietämättömänä "pakottanu" syömään, niin lapsella on jo koko ruokailuun negatiivinen fiilis ja olettaa että kaikessa on väärä suutuntuma. Jotkut kauhistuu palasia, toinen voi järkyttyä puuromaisesta ruoasta. Aslapsella moni adia" jää päälle" vaikka itse aihe on jo kauan sitten poistunut. Esim. meillä sipulit liian suurina palasina. Edelleen hän olettaa jokaisen palan olevan sipuli ja hänelle se on täysin totta vaikka mitä sanoisin. Kun se on sipuli niin ei se voi olla porkkana vaikka äiti kuinka vannois. Ja kun se on sipuli ni en syö ollenkaa. Meidän assi on jo koululainen ja selittänyt jälkeenpäin että edelleenkään ei saa sipulia alas vaikka se ei välttämättä ole edes sipuli! Mutta kuulemma hänen päänsä ei usko ja siksi ei voi syödä. Hitaasti harjotellaan, ja nyt hän on positiivisessa mielessä hyväksynyt sipulun tutkimisen siten, että se pääkin pysyy mukana ja haluaa voida syödä sipulia(ja niitä muita palasia jotka eivät ole kuitenkaan sipulia).

 

Kertooko aspergerlapset sitten jonkun syyn esim. miksei suostu syömään? Meillä kun tyttö sanoo vaan kaikkeen ettei halua.

Aistiherkkyydet ovat useimmiten syynä aslapsen syömättömyyteen. Kuten tuossa joku mainitsi, niin asiat jää ikäänkuin päälle ja olettaa että ruoka on taas samaa koostumusta kuin viimeksi. Ja se aistiherkkyys voi olla todella voimakasta. Haju ja maku, sekä lisäksi suutuntuma. Lisäksi yks erittäin tärkeä seikka aslapsen syömisessä. Kaikki erillään lautasella niin saa itse makustella missä järjestyksessä tahtoo. Kun ruokailut pidetään positiivisena kokemuksena eikä säikähdetä vaikka se oksennuskin tulisi väärästä mausta, niin pikkuhiljaa saat aslapsen joka jopa mielellään maistaa uusiakin ruokia. Meillä aspergernuori. Tyttö myös. Hän maistaa mielellään uusia makuja. Ottaa viereensä vesilasin, menee lavuaarin eteen, haistelee ja katselee ja laittaa suuhun. Joko syö tai tulee ylös, tai vedellä äkkiä alas. Mutta pääasia että haluaa maistaa ja kokeilla.

 

Aslapsi saattaa kokea suunnatonta kipua kun häntä istutetaan pakolla potalle. Saattaa hyvinkin kokea että häntä revitään, vaikka vain istuttaisi normisti potalle. Hiuksia kammatessa meillä kiljui ku syötävä! Saattaa tuntea pikkuriikkisen tikun sietämättömänä kipuna ja on täysin toimintakyvytön. Samalla lapsella voisi olla käsi murtunut eikä edes itke.

 

Asperger onki siitä jännä että mikä sopii yhelle, voi olla kauhu toiselle. Kerhoon en pakottaisi, sillä koska sosiaalisuus on rajallista niin aspergerlapsi voi jopa pelätä ihan oikeasti. Äänet, ryhmän koko, ihmiset ylipäätään voi olla kauhu aspergerlapselle. Ruokailussa tulee muistaa aistiherkkyys. Ruoan koostumus voi olla lapsen suussa "väärä", ja saattaa jopa oksentaa ruokansa. Apua voi olla siitä että ruoat ovat erillään, selvästi esillä mitä ruoka sisältää. Saa syldä omassa järjestyksessä, vaikka söisi ensin vain kastikkeen. Aspergerlasta on mahdotonta ja turhaa pakottaa syömään. Hän ei myöskään ymmärrä syyseuraussuhdetta, joten ensin pääruoka sitten jälkiruoka on ihan se ja sama. Aslapselle on yks hailee saako jälkkärin jos pääruoan koostumus on suussa väärä.

Aslapsi saattaa kokea suunnatonta kipua kun häntä istutetaan pakolla potalle. Saattaa hyvinkin kokea että häntä revitään, vaikka vain istuttaisi normisti potalle. Hiuksia kammatessa meillä kiljui ku syötävä! Saattaa tuntea pikkuriikkisen tikun sietämättömänä kipuna ja on täysin toimintakyvytön. Samalla lapsella voisi olla käsi murtunut eikä edes itke.

Eiköhän mammaraati ole nyt lyönyt lukkoon, että ap:n lapsella 99% todennäköisyydellä on asperger. Eli toisin sanoen kurinpito on lopetettava, jotta lapsi ei kokisi suunnatonta kipua ja ahdistusta ja saisi elinikäisiä traumoja.

 

Meillä on neljä lasta, joista yksi on temperamentiltaan oikein vuolaasti ylitse muiden. On iso-siskoa, pikku-veikkaa ja esimerkkiä toisen perään, mutta myös aivan VALTAVA oma tahto.. Ja siitä tahdosta pidetään kiinni, jos vähänkin tietyissä asioissa "annetaan liekaa".
Meidän "tahto" - tyttö on myös nyt 3,5v ja haasteena on tähän asti olleet pukeutuminen sään mukaan, pottailu/vessailu, ruokailu ja nukkumaanmeno. Tsempit siis sinulle!
Meillä on auttanut, kun lapselle on annettu lupa päättää mahdollisimman paljon omia asioita. Hän kulkee eripari-sukissa, mutta vaatteet on säänmukaiset. Hän päättää paljonko syö, mutta ruokapöydässä käyttäydytään kunnolla ja kaikkea maistetaan. Hän päättää mikä yöpuku laitetaan ja milloin hän nukahtaa, me päätämme mihin aikaan mennään sänkyyn ja tulee hiljaisuus. Hän päättää milloin on vessahätä ja käykö pöntöllä vai potalla, mutta vaippaa ei vaan laiteta. Kaupassa tai ulkona ei karata, tai kylmästi kannetaan pois.
Vaipattomuus on ollut isoin kompastuskivi, sillä hän inhoaa pottailua yli kaiken. Kun huomasimme hänen tunnistavsn hätänsä ja osaavan pidättääkin, otimme vain kylmästi vaipat pois ja paristi mentiin kaupassakin itkun kanssa vessaan.mä näkisin että teidän tilanteessa on valtataistelu ja tyttö kokee määräävänsä, sen tilanteen pitäisi muuttua. Se mikä ei toimi lempeästi ohjaten, mutta on välttämätöntä, se vain tehdään sanoisin minä.

 

Tuohon kerhoon en lasta väkisin veisi. Sitä voisi kokeilla myöhemmin uudestaan jos lapsi olisi silloin halukas jäämään.
Potallakaan en lasta väkisin pitäisi, tuskin sillä konstilla tuotosta aikaan saa. Mutta vaipat ottaisin pois käytöstä. Pyykkiä todennäköisesti tulee ja paljon. Pottailusta ei nyt kannata suurta numeroa tehdä, eikä lasta tarvitse kokoaikaa painostaa käymään potalla tai kysellä onko hätä. Toinen vaihtoehto on rauhoittaa hetkeksi myös tuo kuivaksi opettelu ja keskittyä yhteen "ongelmaan" kerraallaan.

 

Eiköhän mammaraati ole nyt lyönyt lukkoon, että ap:n lapsella 99% todennäköisyydellä on asperger. Eli toisin sanoen kurinpito on lopetettava, jotta lapsi ei kokisi suunnatonta kipua ja ahdistusta ja saisi elinikäisiä traumoja.

Eeei. Päinvastoin, asperger-lapselle pitää olla prikulleen samat säännöt kuin kaikille muille. Opittuaan noudattamaan niitä on asperger-lapsi ainoa jotai ei tarvitse epäillä sääntöjen rikkojaksi mikäli olet mös muiden sääntöjennoudattamista vahtinut ja jakanut (oikeudenmukaisia) rangaistuksia niiden rikkomisesta.

 

Mutta siis jos nyt vaikka noi hankaluudet johtuisi siitä niin miten aspergerlapsen kanssa toimitaan noissa asioissa ? Syötetään/ollaan syöttämättä, vaipat vai ei, kerhoon vai ei?

Kai vastaus riippuu siitä, haluatko syöttää vielä kymmenkesäistä ja vaihtaa kahdeksanvuotiaalta vaipat tai järjestää kotikoulun.

Pakko noi asiat hoitaa on vaikka se onkin vaikeampaa.

 

Kiitos kaikille! Tosiaan tytön vei tänään mummu kerhoon ja itkun kanssa jäi sinne, mutta kuulemma itku loppui kuitenkin nopeasti ja hyvällä mielellä tuli vastaan kun haettiin pois. Voihan se olla että vielä monta kertaa itkun kanssa jää, mutta ei hänellä mennyt yhtään niin huonosti mitä pelkäsin. Oli siis ensimmäinen kerta kun kunnon itkun kanssa jätettiin yksin johonkin.

En usko aspergeriin ruokailun kanssakaan, ainakin kuulosti nuo esimerkit ihan erilaiselta kuin meidän tytön ruokailu.

Varmaan voisi olla ihan hyvä ratkasu toi mitä joku ehdottikin ja itsekin mietittiin, että keskityttäisiin nyt yhteen asiaan kerralla ja kun se sujuu niin siirrytään toiseen.

Tuossa vessa-asiassa nään itse isoimpana ongelmana sen että tyttö pidättää koko päivän kun ei ole vaippaa jalassa. Ei luulisi tekevän hyvää olla joka päivä 10-12h pidättämättä sen takia ettei ole vaippaa niinkun nyt tähän asti. Muuten ehdottomasti olisin laittamatta vaippoja ollenkaan mutta kun tyttö itkee jo illalla sitä kipua mikä tulee siitä hädästä, mutta siltikään ei suostu vessaan millään.

 

Kiva kuulla, että tytöllä on mennyt kerhossa hyvin, ehkä seuraava kerhoon jääminen voi olla jo helpompi.
Voisikohan olla että lapsi aistii sen, että sinä stressaat noita tilanteita ja kokee siten myös itse stressiä syömisestä ja pottailusta.
Uskoisin, että pakottamalla vain pahentaa tilannetta, mutta lapsen ei saa antaa myöskään hallita vanhempia. Eli rauhoittaisin kyllä hetkeksi tilanteen, anna olla vaipoissa ja syötä jos koet että lapsi kärsii muuten, mutta älä tee siitä numeroa.
Päiväkodissa tuon ikäiset ovat pääsääntöisesti jo kuivia, pienten puolellakin (alle 3v) pottailua harjoitellaan useita kertoja päivässä, eihän sinne pottaan joka kerta pissoja tule, mutta potalla istuminen tulee jo pienille tutuksi. Tuntikausia tuskin kannattaa potalla istuttaa tai alkaa siellä lasta millään videoilla viihdyttämään. Menkää vaikka aamulla yhdessä pissalle lapsi potalle, sinä pöntölle samoin ulos lähtiessä yms.

 

Hei! Täältä lohtuhali äidille! Samassa veneessä uiskennellaan. Saman ikäinen esikoinen ja vauva, uhma paheni vauvan tultua. Käytös ei juurikaan liittynyt suoranaisesti vauvaan, mut on varmasti syy suurimmaksi osaksi järkyttävään taisteluun lähes joka asiasta. Me ollaan miehen kanssa eräätkin keskustelut käyty että miten edetä. Mä olen se tiukkis-mamma,isä hoitaa tilanteet enemmän lahjomalla mut sama linja, sovitusta pidetään kiinni. Meillä sama vessa-tappelu, vietiin väkisin huudon kanssa muutama viikko tai kuukaus, yks päivä hän ikään kuin luovutti, siihen jäi vaipat. Mä ajattelisin ett ois tärkeetä ett saat apua arjessa, on raskasta olla taistelemassa koko ajan. Auttaisko isä enemmän, olisiko tyttö hänen kanssaan erilainen? Meillä ainakin pahin käytös kohdistuu selvästi minuun. Meillä auttoi myös päiväkoti. Ryhmän paine pikku hiljaa sai kaverin tahtoa taltutettua(siis toiset lapset). Päiväkodissa on myös se hyvä puoli, ett muita aikuisia hoitamassa sitä raskasta vääntöä noista asioista. Yllättäen lapsi saattaa olla niin erilainen toisille aikuisille, ja vaikkei olisikaan, on tärkeetä ettet väsy liikaa. I feel you!! Vain tällaisen lapsen vanhempi voi ymmärtää mistä kyse, ei oo kurin puutteesta, on jatkuvaa väsytystaistelua.

 

Joo varmasti kyllä asitii, alkaahan se jatkuva vääntäminen aina aamusta asti jo kun pitäisi antaa yövaippa pois ja syödä aamupala. Ja tottakai hän saa aina tulla vessaan mukaan kun itse käyn (pienempänä oli lähes aina sielä kattelemassa, nykyään harvemmin)

Toi "Menkää vaikka aamulla yhdessä pissalle lapsi potalle, sinä pöntölle samoin ulos lähtiessä yms." ei nyt vaan yksinkertasesti onnistu koska hän ei istu sinne!!

Kuulostaa kyllä kamalalta jos tämmöstä älytöntä vessaraivoo jatkuu vielä kuukausi ja sehän voi meidän lapsella kestää monta kuukautta. Tyttö vaihtaa heti puheenaihetta kun sanallakaan vihjaa vessassa käymisestä. Vastaa myös aina ettei oo hätä kun kysyy, vaikka ihan varmasti on hätä siinä vaiheessa kun koko päivän pidätellyt ja sitten päästää housuun litrakaupalla.. Hankalaa on kun hän ei siihenkään asiaan vastaa muutakuin ettei halua, kun on yritetty kysyä syytä.
Mutta ei meillä siis joka asiaan toimi toi ei halua, tottakai elämässä on pakko tehdä asioita vaikka ei halua.

Ehkä meilläkin perusuhma paheni vauvan synnyttyä, mutta yhtä hankala hän ennen sitäkin oli noissa kolmessa asiassa jotka edelleenki tökkii.

Kyllä isä hänen kanssaan on, hän saa tytön ehkä vähän paremmin syömään kuin itse saan. Mutta ihan yhtä omapäinen tyttö on muidenkin kanssa. Lohduttavaa silti kuulla että muillakin on ollut haastavaa näissä asioissa.

 

Annetaan periksi kaikessa lapselle. Se on juuri se syy miksi niin monet haluavat lapselleen jonkun "A"-diagnoosin. Että voi antaa periksi hyvällä omallatunnolla.

Luuletko että minä halusin lapselleni diagnoosin? Halusin hänen olevan erityinen kaikkine kommervenkkeineen??? Jos jonkun lapsen kanssa täytyy pitää tiukat rajat niin hänen. Ei puhettakaan periksi antamisesta. Toisekseen diagnoosi ei tule haluamalla ja äkkiä. Se tarkoitti 3vuoden jaksoa kaikkea mahdollista tutkimusta ja selvittelyä kotioloista lähtien. Sulla ei taida olla hlökohtaista kokemusta siitä?

 

Ei näiden A-diagnoosi murmuttajien kanssa kannata provosoitua, elävät omaa hienoa elämäänsä, jossa osaavat kaiken eikä kenelläkään ole mitään ongelmia.. kyllä se elämä ehkä heitäkin vielä jossain vaiheessa opettaa. Niin ja mun lapsella on myös se A-diagnoosi, jota en ole haluamalla halunnut, asia vaan on näin. Ihana, rakas, välillä raivostuttava, ja väsyttävä lapseni. Niinkuin suurin osa lapsista taitaa olla.

 

Mitä jos kokeilisit vaihtaa vaipan tilalle harkkahousut? Pitää pissat kuten vaippa, mutta iho jää märäksi ja tuntuu inhottavammalta. Vai aiheuttaisiko sekin pidättelyä?

 

Meillä on kaksi lasta "normaali" ja autisti. Autistin kanssa hyvin samanlaisia ongelmia kuin teillä, tosin potenssiin kymmenen.
Pottailun kanssa auttoi juurikin nuo harkkahousut molempia. Syömisessä autistilla edelleen isoja ongelmia, mutta ensin piti aloittaa siitä että lapsi oppi yhdistämään nälän tunteen syömiseen. Alkuun syötiin vain ruokia joita voi syödä sormin ja joita oli ns helppo syödä eli rupka on aina saman näköistä, hajuista ja makuista. Esim paahtoleipä. Kun tuli oivallus siitä että lapsi tajisi yhdistää syömisen ja nälän tunteen niin ruvettiin opettelemaan makuja. Meillä tosin myös aistiylihekkä lapsi. Mutta jos koittaisi alottaa käsin syötävistä ruuista, joita ei voi samalla lailla syöttää niin voisi auttaa.siitä sitten pikkuhiljaa eteen päin.
Hienoa että kerhoon jääminen sujui noinkin hyvin, meillä meni 3kk että lapsi pystyi jäämään päiväkotiin ilman aitoa paniikkia.

 

Tulin vielä lukemaan uusia vastauksia. Harkkahousujen kanssa luulen että pidättää. Olen joskus laittanut pikkarit ja siihen päälle vaipan niin silloinkin pidätti. Tosiaan sellainen päivitys että vessassa ei vieläkään suostu käymään. Kotona ei olla nyt moniin päiviin syötetty enää ollenkaan, mikä on kyllä vaikuttanut siihen että ruokamäärät ovat vähentyneet...
Mummulassa hän edelleen vaatii syöttämisen koska hän sen periksi sielä helposti saa, toisaalta itseäni se nyt ei enää niin paljon haittaa, pääasia että kotona ei tarvi syöttää.
Kerhon kanssa on edistytty kaikista eniten, neljän kerran jälkeen hän jäi sinne itkemättä! Ja meillä tosiaan auttoi se että hänet vain jätettiin sinne vaikka kuinka huusi. Kerhotädin mukaan itku loppui nopeesti ja sen jälkeen kaikki sujui hyvin ja hyvin ollut leikeissä mukana.

Tosiaan en usko mihinkään erityiseen diagnoosiin tämän kanssa, muutakuin kovaan omapäisyyteen. Mutta ehkäpä nämä tästä helpottavat vielä, kiitos kaikille vastauksista!

 

Totteleeko lapsenne vierasta paremmin kuin teitä vanhempia? Esim. kerhossa, jossa itkukin loppui lyhyeen. Jos näin on tai ette ole vielä kokeilleet, niin kokeilkaa vaikka pyytää kerhosta apuja, jos he ehtisivät kokeilla potalla käytättämistä kerran tai kaksi. Sielä on tuttu ympäristö ja ohjaajilla varmat otteet hoitaa tilanne.
On aika yleistä, että pottailun opettamisen hoitaa suurimmalta osin päiväkoti eikä vanhemmat, joten älä jätä ainakaan kokeilematta.

Pienen vinkin sain aikoinaan neuvolasta, kun tyttö myös pinnasi pissaa potalla. Potan pohjalle lämmintä vettä ja lapsi istumaan. Lämpö rentouttaa ja eipä meillä tyttö kauaa istunut, kun lämpö teki tehtävänsä.

 

Pienen vinkin sain aikoinaan neuvolasta, kun tyttö myös pinnasi pissaa potalla. Potan pohjalle lämmintä vettä ja lapsi istumaan. Lämpö rentouttaa ja eipä meillä tyttö kauaa istunut, kun lämpö teki tehtävänsä.

"Pinnaaminen" on väärässä yhteydessä tuossa!
Koulusta pinnataan kun ei olla sairaana. Potalla ei kukaan "pinnaa".

Virtsakiviä voi olla tuollainen ja siihen voi vaikuttaa ruokavaliolla.

 

Voi että tuntuu tutulta! Meillä on vähän nuorempi lapsi, mutta samantyylisiä ongelmia. Asperger mahdollisesti. Innokkaasti myös odotan mitä neuvoja saat.
Mitä ohjeita konkreettisesti neuvola on antanut? Meidän neuvolassa mennään tyyliin "katsellaan"..

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html
Äkkiä kirjastoon ja laita tuo tilaukseen, jos ei vielä löydy sieltä!