3-vuotiaan uhmaa..

Halleluuja vaan tätäkin päivää...
Meillä on 3 vee pojalla ihan KAMALA uhmaikä! Mikään asia ei mene läpi, kieltoja ei usko ollenkaan.On todellakin saanut minulta voimat ihan loppuun.
Tänäänkin kerhosta kun lähdettiin niin; kerhossa juoksee karkuun ei suostu pukeutumaan itse vaikka kylläkin osaa, ulkona sitten heittäytyy hankeen eikä kävele kotiin päin vaikka kuinka houkuttelee ja maarittelee. Osan matkaa sitten kannettava ja toista työnnettävä rattaissa. Pihassa heittäytyy jälleen maahan, ei nouse portaita yläkertaan ovelle, joten ei muuta kuin kanna molemmat tenavat ylös hiki päässä.
Sisällä sitte hepulit eteisessä, riehuu vaatteet päällä ei suostu riisuuntumaan, jätin hänet siihen istumaan. Kehoitan vain riisumaan itse, mutta ei...
Mulla on itsellä keinot ihan loppu ja kaikki voimat myöskin. Tulee ihan tunne että nyt mä häivyn, mä en jaksa enää tätä! Tänäänkin sitten itku pääsi itseltä kun olin niin poikki kaikesta taistelusta.
Illalla sama riehunta jatkuu...tönii ja potkii pienintä, ei ollenkaan kuuntele kieltoja.Välillä tuntuu että tajuaako tuo poika edes mitä sille sanoo? Onkos muita äitejä täällä samassa jamassa? Ja älkää vaan sanoko että kyllä se siitä viimein helpottuu...tiedän sen, mutta en jaksa kuulla sitä virttä enää.

 

Meillä 4-vuotias pojan junttura.Ihan samaa meilläkin.Mitään ei usko ja pikkuveljeä moksii välillä.Itku on päästä monta kertaa päivässä.
Meillä vaan moksii kerhossakin muita lapsia välillä.Ahdistaa ihan älytön.
Mutta jospa joskus rauhottuis...
Voimia sinulle :hug:

 

\

Halleluuja vaan tätäkin päivää...
Meillä on 3 vee pojalla ihan KAMALA uhmaikä! Mikään asia ei mene läpi, kieltoja ei usko ollenkaan.On todellakin saanut minulta voimat ihan loppuun.
Tänäänkin kerhosta kun lähdettiin niin; kerhossa juoksee karkuun ei suostu pukeutumaan itse vaikka kylläkin osaa, ulkona sitten heittäytyy hankeen eikä kävele kotiin päin vaikka kuinka houkuttelee ja maarittelee. Osan matkaa sitten kannettava ja toista työnnettävä rattaissa. Pihassa heittäytyy jälleen maahan, ei nouse portaita yläkertaan ovelle, joten ei muuta kuin kanna molemmat tenavat ylös hiki päässä.
Sisällä sitte hepulit eteisessä, riehuu vaatteet päällä ei suostu riisuuntumaan, jätin hänet siihen istumaan. Kehoitan vain riisumaan itse, mutta ei...
Mulla on itsellä keinot ihan loppu ja kaikki voimat myöskin. Tulee ihan tunne että nyt mä häivyn, mä en jaksa enää tätä! Tänäänkin sitten itku pääsi itseltä kun olin niin poikki kaikesta taistelusta.
Illalla sama riehunta jatkuu...tönii ja potkii pienintä, ei ollenkaan kuuntele kieltoja.Välillä tuntuu että tajuaako tuo poika edes mitä sille sanoo? Onkos muita äitejä täällä samassa jamassa? Ja älkää vaan sanoko että kyllä se siitä viimein helpottuu...tiedän sen, mutta en jaksa kuulla sitä virttä enää.

Mulla tyttö 4v järkyttävä uhma! Ollut vuoden ja tuntuu että pahenee vaan.. ennen sitä oli kiltti kuin enkeli.. ja todellakin ahdistaa välillä ja tuntuu että ei tästä tuu mitään ja monesti oon just aatellut että häivyn pian johonki yksin vähäks aikaa!! Etenki kun oon raskaana ja ollut kaikki vaivat ja tarttis "lepoa", aikasia kipeitä supistuksia ym, ja miestä ei näy kun talon rakennus menossa, onneksi enää pari vkoa niin päästään muuttaan ja hänkin on enemmän kotona!!!!!! tällä vkolla kans yksi pvä sorruin kun tapeltiin metsässä ja mun olis pitänyt vain kantaahäntä ja koitin olla hymyssä suin että laskettele nyt pulkalla kun on hieno ilma jne, niin EI, KOKO sen ajan kuin ulkoiltiin niin huutoa ja kiukkua ja kitinää! Poru pääsi multakin ja happi meinas loppua....... :ashamed: (koiraltaki jäi viä häntä auton oven väliin..) upea pvä!! Ja tuntuu että tää on tätä lähinnä mulle, ihan ku mä olisin kaiken pahan alku ja juuri!! Iskällä toki helpompaa kun on tunnin pari pvässä kotona...No en silti valita, hänhän rakentaa meiän taloa että mielelläni yritän jaksaa mutta.....välis ei vaan meinaa jaksaa.

 

tuttuja juttuja. tyttö 3v ja ihan mahoton uhma. hoidosta kun haen alkaa heti vinkuminen ja kitiseminen, vaatteita ei saa pois päältä huutaa ja riehuu.monesti meinaa itku itelläkin päästä ja on tullukkin kun voimat on ihan loppu kun yksin lapsenkans oon.yleensä kun riehuu laitan tytön omaan sänkyyn ja sieltä tulee sitten pois kun on rauhottunut ja se on hyvin tepsiny. enään ei tarvi sanoa että menee sänkyyn vaan tyttö menee ite käskemättä. raskasta on olla äiti. voimia ja jaksamista kaikille =) kyllä se vielä helpottaa jossain vaiheessa :hug:

 

\

Halleluuja vaan tätäkin päivää...
Meillä on 3 vee pojalla ihan KAMALA uhmaikä! Mikään asia ei mene läpi, kieltoja ei usko ollenkaan.On todellakin saanut minulta voimat ihan loppuun.
Tänäänkin kerhosta kun lähdettiin niin; kerhossa juoksee karkuun ei suostu pukeutumaan itse vaikka kylläkin osaa, ulkona sitten heittäytyy hankeen eikä kävele kotiin päin vaikka kuinka houkuttelee ja maarittelee. Osan matkaa sitten kannettava ja toista työnnettävä rattaissa. Pihassa heittäytyy jälleen maahan, ei nouse portaita yläkertaan ovelle, joten ei muuta kuin kanna molemmat tenavat ylös hiki päässä.
Sisällä sitte hepulit eteisessä, riehuu vaatteet päällä ei suostu riisuuntumaan, jätin hänet siihen istumaan. Kehoitan vain riisumaan itse, mutta ei...
Mulla on itsellä keinot ihan loppu ja kaikki voimat myöskin. Tulee ihan tunne että nyt mä häivyn, mä en jaksa enää tätä! Tänäänkin sitten itku pääsi itseltä kun olin niin poikki kaikesta taistelusta.
Illalla sama riehunta jatkuu...tönii ja potkii pienintä, ei ollenkaan kuuntele kieltoja.Välillä tuntuu että tajuaako tuo poika edes mitä sille sanoo? Onkos muita äitejä täällä samassa jamassa? Ja älkää vaan sanoko että kyllä se siitä viimein helpottuu...tiedän sen, mutta en jaksa kuulla sitä virttä enää.

Mitä syytä pojallasi on rauhoittua kun saa tahtonsa läpi noin? Kannat ison pojan ja teet kuin haluaa ja annat riehumiselle periksi. Ei saa mitään rangaistuksia huonosta käytöksestä.

 

No,herranen aika tota vierasta: "EI saa mitään rangaistusta käytöksestä..."
Kiinnostaisi tietää omia kokemuksiasi 3 v uhmasta ja raskaana olosta yhdellä kertaa.Onko itselläsi lapsia???Uhmaikäistä??? Ja millaisia rangaistuksia käytät????? Ja eikö lapsellasi ole uhmaikää???

En tiedä,mutta joskus musta aina tuntuu,että tänne välillä kirjoittelee joku
"kasvatusopas"äiti jonka todellisuus on mielikuvitusamaailma. :saint:

 

Minä en elä mielikuvitusmaailmassa ja olen kasvattanut 2 lasta jo aikuisiksi ja teen sitä työkseni kaikenpäivää......ymmärrän kyllä väsymisesi mutta silti sinun pitää yrittää jaksaa muuttaa myös omaa käytöstäsi että kokonaistilanne korjautuisi......oletko kattonut näitä supernanny ohjelmia tvstä???
Kyllä se vaan väsymyksen keskelläkin on yritettävä jaksaa pitä kiinni niistä rajoista ja elämisen normaalimallista.
Koska niitä rajojahan uhmis itselleen ja käytökselleen hakee.Kun lapsesi ei suostu kävellä sano tiukasti että sinä menet nyt kotiin ja JÄTÄ HÄNET SINNE HANKEEN HUUTAMAAN kun hän ei saa sinua toimimaan haluamallaan tavalla sillä huudolla niin hänelle kyllä tulee hätä että sinä oikeesti jätät hänet ja hän juoksee perään.Voit myös palkita häntä kotona jollain kivalla kun on kävellyt reippaassti jne....
Uhmisten kanssa tulee niin helposti sellainen negatiivisen huomon annon kehä että huomiota saa nopeiten ja parhaiten temppuilemalla.Ja kaikkea hyvää mitä on joskus vähän aikaa pidetään itsetään selvänä, kun oikeesti juuri silloin pitäisi huomioida ja kehua.Katso lasta silmiin ja selitä millaista käytöstä häneltä odotat ja laita jäähylle rauhoittumaan. Pidä lempeästi kiinni ja käännä lapsen kasvot omiasi kohti ja pakota viesti perille asti.Kuten Jo Frost edm. ohjelmissa neuvoo.Jaksamisia

 

meillä on aivan sama tilanne kotona. tyttö 3 v ja jokaikinen päivä on yhtä taistelemista... mutta olipa ihanaa lukea ettei sittenkään ole "yksin".

voimia kaikille äideille! :hug:

(pelottaa jo ajatus siitä että 3 vuoden kuluttua kuopus, nyt 7kk, käyttäytyy samalla tavalla... huhu)

 

Mua on kovasti mietityttänyt nuo supernanny-ohjelmien neuvot...
Esimerkiksi lapsi viedään sata kertaa takaisin omaan sänkyyn lempeästi taluttaen.No joo,keinohan on loistava,mutta kuinka se toteutetaan käytännössä,kun vauva on syötössä ja isä töissä?Keskeytetään vauvan syöminen joka kerta?

 

Meillä kokeiltiin sitä, että vuoden verran nostettiin lapsi sänkyyn karkaamisen jälkeen nukutettaessa tuntitolkullla. Ei auttanut. Nyt nukutus tapahtuu vanhemman nukahtaessa lapsen viereen patjalle lattialle ja lapsi nukahtaa siitä tunnin-kolmen kuluttua. Mutta eipähän enää nouse sängystä pois.

Näihin telkusta tuleviin 'kasvatus' ohjelmiin aikuispedagogina suhtaudun kriittisesti sillä tarkkailu muuttaa tarkkailtavan käytöstä. Onhan nämä ohjelmat editoitu ja käsikirjoitettu joka tapauksessa. Eli absolutista totuutta niiden kautta ei välitetä.

3-vuotiaan uhmaan on meillä parhaiten auttanut lapsen kanssa 100% teholla oleminen muutamana jaksona päivässä ja säännönmukaisuuden noudattaminen. Joskus kyllä nälkäistä lasta pukiessa joudun blokkaamaan raapivat kädet ottamalla hihasta kiinni hampaillani kun käteni ovat kiinni saappaiden pukemisessa. Mutta se olikin niin kivaa, että päättyi yhteiseen kikatustuokioon kun lapsi huomasi vanhempansa olevan taas pikkasen ovelamman kuin mitä hän itse on.

 

\

\

Halleluuja vaan tätäkin päivää...
Meillä on 3 vee pojalla ihan KAMALA uhmaikä! Mikään asia ei mene läpi, kieltoja ei usko ollenkaan.On todellakin saanut minulta voimat ihan loppuun.
Tänäänkin kerhosta kun lähdettiin niin; kerhossa juoksee karkuun ei suostu pukeutumaan itse vaikka kylläkin osaa, ulkona sitten heittäytyy hankeen eikä kävele kotiin päin vaikka kuinka houkuttelee ja maarittelee. Osan matkaa sitten kannettava ja toista työnnettävä rattaissa. Pihassa heittäytyy jälleen maahan, ei nouse portaita yläkertaan ovelle, joten ei muuta kuin kanna molemmat tenavat ylös hiki päässä.
Sisällä sitte hepulit eteisessä, riehuu vaatteet päällä ei suostu riisuuntumaan, jätin hänet siihen istumaan. Kehoitan vain riisumaan itse, mutta ei...
Mulla on itsellä keinot ihan loppu ja kaikki voimat myöskin. Tulee ihan tunne että nyt mä häivyn, mä en jaksa enää tätä! Tänäänkin sitten itku pääsi itseltä kun olin niin poikki kaikesta taistelusta.
Illalla sama riehunta jatkuu...tönii ja potkii pienintä, ei ollenkaan kuuntele kieltoja.Välillä tuntuu että tajuaako tuo poika edes mitä sille sanoo? Onkos muita äitejä täällä samassa jamassa? Ja älkää vaan sanoko että kyllä se siitä viimein helpottuu...tiedän sen, mutta en jaksa kuulla sitä virttä enää.

Mitä syytä pojallasi on rauhoittua kun saa tahtonsa läpi noin? Kannat ison pojan ja teet kuin haluaa ja annat riehumiselle periksi. Ei saa mitään rangaistuksia huonosta käytöksestä.

Enhän minä voi jättää häntä sinne tiellekään istumaan kun vieressä on vilkasliikenteinen autotie!! Kotona meillä toimii arestipenkkinä keittiön pöydän penkki, mutta eipä sekään enää mihinkään tehoa.

 

meillä nyt 3,5v poika ja uhma alkaa olla takana.. meitä koitteli pahiten 2,5v-3v jolloin oli juuri tuota, toisten tönimistä jne.

ite koin parhaaksi silloin, että YRITIN pysyä rauhallisena ja otin lapsen syliin tai laitoin jäähypenkille ja kerroin, että niin ei saa tehdä. aina ei onnistunut, usein onnistui.. vähitellen sitten alkoi menemään oppi perille.

 

No juu täälläkin on poika täyttää 3v 22.3. ja nyt on ollut myös ihan mahottomia huuto ja kiukkukohtauksia,heittää tavaroita,välillä lentää ruokakin lattialle,polkee jalkaa huutaa naama punaisena,välillä tavaran heitettyään sanoo "Tommi ei saa heittää" mikä hassua,kun juuri itse sen heitti,joskus on vaan semmoista huutoa,ei heitä mitään vaan ainoastaan huutaa,olen koittanut syliin ottaa ja pitää siinä,mutta harvoin auttaa,sitten meillä on viellä toinen poika ikää 4v5kk niin hänkin sitten viellä kiusaa tätä pienempää ja jotain uhmaa varmaan myös menossa,niin kyllä täällä usein on äitillä "naama punaisena",kun koittaa saada näitä rauhoitettua. :ashamed: \|O

 

Tuota se on kun tahtoa on enemmän kuin tarpeeksi :/ Ja kun ei sitä omaa kiukkua ja turhautumista lapsi osaa käsitellä, eikä kuuntele puhetta eikä mitään. Meidän uhmis täyttää kohta 4v ja voin sanoa että tää vuosi on ollut tosi rankka!! Huh heijaa vaan! Täällä on kitarisat lepatellu välillä kilpaa lapsen kanssa että ihme ettei sossutantat ole jo ovikelloa rimputelleet.. :ashamed: Mutta tokenemaan päin onneksi ollaan.

Vieläkin kyllä tuo saattaa huutaa (lue:rääkyä) kun ei asiat mene oman pään mukaan, mutta aina sanon että huutamalla täällä ei mitään saa. Olen tiukasti pitänyt oman "linjani" jos näin saa sanoa ja se mikä on ei niin on ei, vaikka lapsi tekisi mitä. Mut eipä sun ap(sori en muista nickiäsi) auta muu kuin vain yrittää jaksaa!! Tiedän miltä susta tuntuu! Mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia ja täällä olen itkeä tihrustellut kun on tullut ihan finito olo..

Mut sen vaan sanon että älä anna periksi! Ole johdonmukainen, älä kuitenkaan kaikkea kiellä ja kaikesta sano negatiivisesti, lapsi kaipaa sitä positiivisuutta, kannustusta. Sitten kun lapsi huomaa että saa hyvästä käytöksestä huomiota alkaa ne huonot käyttäytymiset vähenemään. Näin on meilläkin käynyt, mutta piiiiiitkä polku se on ollu...

Jaksamista!! :hug:

 

Ompas helpottavaa kun muillakin on pinna piukalla uhmisten kanssa!!

Mulla on kaks-ja-risat ikäinen "Unelma Uhmatar" ja on kyllä pinna taas koetuksella. Erityisesti viime päivät on ollu aivan kamalia ja poliisi ja sossut on varmaa kohta ovella kyselemässä että onko kaikki kunnossa.....

Viime aikoina ei ole onnistunut mikään ja kaikesta tulee älyttömät huutoraivarit. Ei saisi pukea, ruopkaa ei tietenkään syödä vaan syljetään, ei rattaisiin, ei kävelemään.Kaupassa karkaillaanjos antaa kävellä ite kärryjen kanssa tai jos laittaa istumaan niin jo raikaa huuto. lista on loputon.

Ehkä tämä loppuu joskus mutta olis vaikka yksi päivä niinku ennen ja kaikki sujuisi suht.helposti. Ilkeästi tuli tänään mieleen, että kyllä pääsisi helpommalla jos laittasi lapsen päikkäriin ja olis päivät töissä.

 

Voi kun kuulostaa tutulta! Mä olin laittamassa tuota poikaa jo syksyllä "kasvatuslaitokseen", kun meni niiiiiin totaalisesti hermot. Sanoin mun miehelle (kun olin ensin netissä ottanut selvää), että kun tuo pentu täyttää kolme, se lähtee Mikkeliin Koivikkoon. B) Vielä se tuossa kotona on.

Eniten mua v*tuttaa se, että kun neuvolasta yrität saada jotain konkreettisia neuvoja ja vinkkejä, miten vanhemmat jaksais, vastaus on vaan "Se kuuluu ikään". \|O

 

kuullostaa aika tavalla meidän huushollilta noi aikaisemmat jutut no meillä on se erotus, että uhmiksia on kaksi: 2v ja 3.5v ja äidin äänen volyymit usein myös sen tasoiset:ashamed:


pukeminen ulos näillä keleillä on suunnaton painajainen.....

paras ja tehokkain keino meillä ton 3v:n taltuttamiseen on ollut tiukka ja johdonmukainen lelutakavarikko. Eli jos tekee jotain kiellettyä, niin lelu menee takavarikkoon. Kyllä on meno sit rauhoittunut kun puolet leluista on takavarikossa ja alkaa homman nimi valjeta viimeistään seuraavana aamuna kun leluja ei edelleenkään saa pois sieltä
pienemmällä on jäähyt tulleet kuvioihin, mutta ne eivät ihan vielä näytä purevan... ehkäpä kohta puoliin alkais tehota...

voimia ja jaksamista kaikkien uhmisten äideille!

 

Meillä on 2,5 v tyttö, jolla on aivan kamala uhma!! Eis uostu kävelemään vann huutaa tuolla lumihnagessa "äiti ota syliin!" Ei jaksais enää tuon ikäistä kantaa... Mutta pakkohan se on. Kun ei sitä tuonne pihallekaan voi jättää huutaan. Koko ajan kiusaa isoa veljeään. Heittelee tavaroita ja ottaa kädestä. Mitkään kiellot ja puhe ei mene perille. Kaupassa käynti on yhtä tuskaa...(tosi kiva kun karkit on siinä kassalla...) Meillä on avoimessa kerhossa asiantuntija puhumassa uhmasta, niin se sanoi et lapsen pitäisi antaa kiukuta katsoa ettei lapsi satuta itseään eikä muita ja kun se kiukku on ohi kertoa mitä tapahtui niin ei saa tehdä. Ja nämä lapsityrannien jäähypenkit joutaisi hiiteen. NIITÄ EI SAA KÄYTTÄÄ!! Näin meille siellä kerrottiin...

 

Miksei jäähypenkkiä saisi käyttää kummallista..Olen kyllä kuullut että aresti ei ole hyvä, mutta kun jäähy alkaa toimia, huomaa, että lapsi itsekin rauhoitttuu siinä ja olo on turvallinen. Tosin sen toimiminen ei aina ole takuuvarmaa...
Sitten sille, joka sanoo, että lasta ei pidä kantaa vaan jättää huutamaan, niin:voi olla myös lapsi joka ei liikahdakaan, ja kun olet kulkenut jo tovin, huomaat, että sun pitää kuitenki hakea se lapsi sieltä. Kantaminen tarkoittaa kuitenkin, että tehdään niin kuin äiti sanoo eli mennään kotiin.
Ja jos on lapsia enemmän kuin yksi, se todellakin on hankalaa olla johdonmukainen kun pitää pomppia paikasta toiseen. Mutta päämäärä se tietty on.
Itse olen kokenut noiden supernanny juttujen auttavan, mutta se ei onnistu aina, ja useimmiten se on ainakin helv.... vaikeaa. JOten ne äidit jotka siinä täydellisesti onnistuvat siinä järjestyksen pidossa, teitä on onni sitten suosinut! Olkaa iloisia.

 

pojalla ainakin meillä tehoo usein nää konstit... alan muuttua surulliseksi jolloin hänessä herää empatia tulee halaamaan ja alkaa totella. eteiseen oon jättäny kiukkuamaan vaatteet päälle ja rauhoituttuaan riisuu itsensä.... samoin olen toistanut toistamisen jälkeen että jos haluat äitin tai isisn kanssa olla tule sanomaan että haluat syliin älä ala kiukuta.... tämäkin on muutaman kerran toiminut..... vaatii vaan sen että vaikka olis kuinka piukka aikataulu niin löytyy se noin 5 min minkä poika haluaa sylissä olla.... poika siis nyt 3v 2kk

 

Olen todella helpolla päässyt tämän iltatähden kanssa. On meillä kiukkuamista ja uhmaa ja kyselyä uuvutukseen asti. Mutta silti, lapsi on ilmeisesti helppo, olemme ja olen pärjännyt kuitenkin hänen kanssaan.

Minulla on toki kokemus esikoisesta, joka oli ihan mahdoton ja imeisesti osaan suhteuttaa kaiken tähän aikaan ja tähän lapseen. Esikon vilkkaus, uhma ja itsepäisyys oli jotakin ihan järkytävää ja tilannetta haittasi sekin, ettei minulla ollut tukea mistään. Lapsen kuullen isä ja muut sukualaiset haukkuivat minua, että olen huono äiti ja toimin väärin koko ajan.

Se oli todella uuvuttavaa, kuluttavaa.

Nyt iltatähden kanssa ei tätä ole. Se on varmaan yksi älyttömän iso asia.

Tänä aamuna oli kiukkukohtaus, ei olisi halunnut lähteä päiväkotiin. Otin rimpuilevan jalkojeni väliin ja puin väkisin. Tilanne meni ohi taas tutulla: haluatko aamumaidon? sitten pitää antaa pukea vaatteet päälle, jos pukeminen on tappelua koko aika menee tässä etkä ennätä juoda maitoa.. tms.

Eteisessä toppahaalarissa oli jo hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen muksu.
Siis äärimmäisen helppo iltatähti. :saint: =) :wave:

Toivottavasti saatte tukea ja apua mieheltä ja muulta suvulta eikä kukaan vedä mattoa jalkojenne alta moittimalla teitä lapsen kuullen.