+30 äidit kiireisinä töihin?

miksi musta tuntuu et nää ensisynnyttäjät jotka ovat yli 30v kiirehtivät töihin heti kun äitiysloma päättyy?luulis et niillä just talous parempi kotiin jäämisen kannalta kun me just 20v täyttäneet...velkaset ihmiset,jotka kituutellaan lapsen tähden kotona.

 

Nämä vasta kolkyt ja plus ikäiset äidit on yleensä opiskelleita ja uraa luoneita - siksihän lapsetkin vasta nyt yli kolmekymppisinä tulee. Ja tästä johtuen arvostavat työn tekoa, haasteita työelämässä, kolleegoja (hiekkalaatikkokeskustelujen sijaan) ja kuinka mukavaa on tienata omaa rahaa. Ja tämä ei tarkoita että lasta rakastettais vähemmän tai elämää lapsen kanssa.
Itse tein esikoiseni melkein nelikymppisenä ja kyllä sinne toimistoon ja työelämään oli kaipuu! Olihan se ollut todella tärkeä osa elämääni niin kauan aikaa. Ja kodinhengetär-tyyppinen ihminen en ollut koskaan.
Onnksi nykyaikana on mahdollista saada molemmat, antoisa työelämä ja lapsia. Eihän meille nykyaikana syntyis lapsia muuten ollenkaan!

 

siksi, että on opiskellut 18 vuotiaasta 3kymppiseksi eikä ole töitä ehtinyt tekemään vielä! 12v opiskeluja takana...voit arvata mikä opintolainamäärä on. Ei puhettakaan omasta asunnosta (lainasta) ennen kuin töihin pääsee. Nyt vielä kituutellaan minimiäitiysrahalla.... kysy siis vain!!!

 

Niin meinaako ap, että kolmikymppiset ovat jo velattomia?? Ymmärsinkö nyt jotain väärin

 

Eipa oo kiiretta toihin! Olen ensimmaisen vauvan kaa, 2,5 kk ja +35. Talous antaa myoten ja toita on tullut tehtya koko ajan ja kiireella, joten mammaloma on todella hyvaa vaihtelua.

Ymmarran kylla, etta raha tai kunnianhimo ajaa nopeesti takaisin toihin. Jokaisen oma valinta.

Toissa kylla paasisin helpommalla. Pomo ei koskaan huuda punaisena taytta kurkkua ja antaa joskus sananvuoronkin, eika yovuorojakaan oo. Kahvitauko sallitaan, tuoretta pullaa... Sanallista positiivista palautetta ei saa, mies ihmettelee, kun en oo mitaan tehny koko paivana...

Alussa oli hankala sopeutua "uuteen elamaan", kun on tottunut paivansa ja viikkonsa suunnittelemaan etukateen, nyt kaikki menee tunti kerrallaan! Vaikea pysahtya ohjelmoidusta elamasta siihen, etta ei voi suunnitella kauheen tarkasti tekemisiaan, kahvikupin keittamisesta ja juomisesta alkaen...

Mutta siltikaan en vaihda pois mammalomaa! =)

 

\

Niin meinaako ap, että kolmikymppiset ovat jo velattomia?? Ymmärsinkö nyt jotain väärin

MÄ OLEN 4v PÄÄSTÄ VELATON JA SILLOIN IKÄÄ 33! eli opiskelin 4v ja välissä tein esikoisen 21v iässä-jatkaen heti äippäloman jlkeen opiskelua; raskasta aikaa ,mut kivaa kun sai olla lapsen kanssa ja opiskella...nekin voi yhdistää. otettiin miehen kaa asunolaina kun olin22v (siihen aikaan silloinen asuntomme maksoi 540 000mk -79neliötä hgissä. ) sitten mies opiskeli ja kävi vkonloput töissä.yhteen aikaa myin vielä lehtiä silloin tällöin iltasella.siinä meni muutamat vuodet ja kun valmistuiin oli hyvä aika ja sain valita työpaikan.samoin mieheni oli jo palkattu ennen kuin sai papreit ulos. sitten perheenlisäystä ja oli aika ostaa sompi asuntoho; asunon arvo oli muuttunut saimme asunnostamme 1,3miljoonaa markka jolla ostimme espoon puolelta isomman rivarin ja "voitolla" maksoimme lainaa.....elämä mennyt ihmemmin miettimättä ja nyt meillä kolme lasta, molemmilla vakkari työt ja olemme rakentaneet vuosi sitten Lohjalle.saimme espoon 124neliön rivarista sellaset voitot että pystyimme maksamaan lähes nykyisen rakentamamme talon!

 

Empä menis töihin, jos tuo hoitoraha olis suurempi,mut ku se on niin mitätön summa,niin pakko on mennä jos meinaa elättää perheensä. Miehen tulot ku ei riitä pelkästään, ku on tuota lainaa niin rutkasti.
Syksyllä pitäis palata töihin, ja nyt jo itken sitä ku ei raaskis pientä viedä hoitoon :'(

 

Minulla ei ainakaan ole mikään kiire töihin.. tietysti se hirvittää kun palaa pitkän tauon jälkeen takaisin että on pudonnut totaalisesti kärryiltä kaikesta ja joutuukin varmaan menemään kursseille päivittämään tietoja.
Mutta se on sitten..
olen kotihoidontuella 5 kk vanhempainloman päälle ja isi jää sitten hoitamaan taas muutamaksi kuukaudeksi ettei tarvitse päiväkotiin laittaa ja jos luoja suo, pikkukakkonen on jo hautumassa.. =)
Niin, tässä ollaan autoa isompaan vaihtamassa = lisää lainaa ja asuntolainaa maksetaan nytkin kivasti että ei tässä velattomia olla..
Ymmärrän niitäkin jotka eivät halua maksaa pelkkiä korkoja kun on kotihoidontuella vaan niinpä täytyy ainakin tässä taloudessa tehdä.

 

Sain esikoiseni 32 vuotiaana ja aion olla hänen kanssaan kotona seuraavat kolme vuotta. Taloudellisesti tämä menee melkein miinuksen puolelle, mutta eihän lapsi kauan pieni ole. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin!

 

olen jo 35v. ja poika on ihan just 11kk, töihin olen palaamassa 2008 syyskuussa. Olisin kotona kauemminkin, jos rahaa jostain saisi. Tässä iässä ei enään luonto anna periksi elellä miehen kukkarolla pelkästään, oman tulonlähteen arvostus on kai sitten hiukan eri kuin teillä nuoremmilla. Mutta töihin ei todellakaan ole kiire, olisin mieluusti ikuisesti kotosalla, jos tuon toimeentulon jostakin saisi ja lapseni pitäisin kotihoidossa enemmän kuin mielellään.

 

Mietin tossa joku aika sitten, että olisi voinut olla elämä ihan erilaista, jos olisi tehnyt/saanut lapsen kymmenen vuotta sitten, häthätää parikymppisenä. Silloin ei varmaan olisikaan vielä työelämä vetänyt niin paljon kuin nyt. Nyt olen jo ollut lähes kymmenen vuotta töissä, tottunut työelämään ja sen mukanaan tuomaan elintasoon. Kymmenen vuotta sitten sitä oli ihan tyytyväinen opintotukeen ja satunnaisiin työtuloihin. Nyt on asuntolainaa, oma piha ja oma auto. Ólisi tosi vaikeaa palata takaisin pieniin tuloihin ja miehen elätettäväksi, kun olen kuitenkin nähnyt paljon vaivaa, opinnot jne saavuttaakseni nykyisen elintason. Jos olisi ihan pakko, kai sitä voisi jostakin luopua lapsen tähden, mutta kyllä se tosi koville ottaisi. Onneksi Suomessa naisillakin on mahdollisuus valita, että voi mennä töihin, ettei ole pakko jäädä vuosikausiksi kotiin. Taloudellisten asioiden lisäksi äippälomalla on ollut tosi yksinäistä, ja kaipaan työpaikan sosiaalisia kontakteja. En ole kovin helposti toisiin tutustuva ja hiekkalaatikkojutustelut ei oikein innosta.

 

Minäkin olen jo tottunut tiettyyn elintasoon mutta silti ajattelen asian siten että 2 tai 3 vuotta on niin lyhyt aika ja ihanaa seurata lapsen kasvavan ja oppivan.. työelämää on jäljellä kuitenkin vielä yli 20 vuotta että siihenkin kyllä varmasti ehtii turtua monta kertaa kuten on jo tähänkin ikään mennessä tehnyt.. olen 36 ja tarkoitus palata töihin kun 40 mittarissa.. =)

Ja aion jollakin tasolla säilyttää kotihoidontuellakin elintason, lähdemme etelään ja vietämmä Suomen kamaralla hotellilomia vauvan kanssa vielä kun olemme kolmin.. sitä varten on luottokortit ja niitä ehtii maksaa sit pois kun palaa töihin..

 

En ymmärrä tällaisia yhden henkilön käsitykseen ja täydelliseen yleistykseen perustuvia aloituksia ollenkaan. Pitäisi olla jotakin ns. faktaa lyödä pöytään ennenkuin näin provosoivan ja syyllistävän aiheen aloittaa. Onko tehty tutkimus, että juuri yli 30v. naiset eivät käytä hoitovapaita? Vai onko tämä vain ap:n oma käsitys aiheesta kun sattumalta on nähnyt tällaisia tapauksia ympärillään?

Minusta äitejä on moneen lähtöön ihan iästä riippumatta. Osa tekee lapset nuorena ja aloittaa sitten työuran. Osa tekee toistepäin ja keskittyy yli 30 vuotiaana lapsiin pitäen hoitovapaat yms. Ja tämäkään ei vielä kerro yhtään mitään siitä minkälainen muutoin on äitinä :/ Kyllä se on niin, että jokainen ihminen ja jokainen pariskunta saavat itse asettaa oman arvojärjestyksensä ja päättää mikä ratkaisu on perheelle sopivin. Onko sitten pitkä kotona hoitaminen vai hoitovapaiden pitäminen. Ja tällä ei ole mitään tekemistä äidin iän kanssa (ja miksi ihmeessä edes puhutaan vain äidin iästä - eiköhän jokaisessa taloudessa myös se isä osallistu sen päätöksen tekoon, että onko taloudellisesti mahdollista ottaa hoitovapaata vai ei).

 

Itse olen 30+ äiti, joka palaa töihin pojan ollessa 7.5 kk. Tämä siitä syystä, että akateemisesti koulutettuna tieteellinen keskustelu houkuttelee, ja haluan aivoilleni pientä pähkäilyä. Samalla tarjoan pojan isälle myös mahdollisuuden jäädä kotiin kauan odotetun lapsen kanssa. Myös isillä on siihen oikeus!

 

"Pidemmän" kaavan mukaan opiskelleena ei ole ehtinyt tuloja/säästöjä kertyä. Olemme juuri muuttaneet isompaan asuntoon ja asuntovelkaa on nyt sitten ihan mukavasti maksettavana. Siinä suurin syy siihen, että töihin on mentävä vanhempainvapaan jälkeen. Tosin aloitan tekemään osittaista työaikaa, jolloin pystymme miehen kanssa olemaan vuorotellen kotona pojan kanssa, eikä tarvitse laittaa poikaa heti hoitoon.

 

Jaa-a... sain esikoiseni kesken koulun 20 vuotiaana, silloin olin kotona 2 vuotta ja palasin koulun penkille. Olin opiskelijana minimirahoilla. Olen nyt 33 v. ja toinen vauva 9 kk. Aion olla kotona niin kauan kun se hyvälle tuntuu, tipun juuri kotihoidontuelle eikä meillä saa kuntalisää. Tästä huolimatta rahojen vähetessä radikaalisti en kiirehdi töihin, en mitenkään voisi viedä noin pientä hoitoon ja meillä mies tienaa paremmin joten hänen ei kannata jäädä kotiin. Nautin myös siitä hengähdystauosta jonka saan nyt ikään kuin kaupan päälle töistä. Kyllä tuota duunia ehtii paiskia koko loppuelämän mutta lapsi kasvaa nopeasti. Tämä on minun mielipiteeni =)

 

Olen 33v ja kotona ollut 3v. Aion olla vielä ainakin 2v kotona. Työpaikka on ja se kyllä ei katoa minnekään. Tosin meillä on se ero moniin muihin verrattuna, että oltais kyllä haluttu lapsia jo aikasemmin, mut ei saatu kun vasta hoitojen tuloksena. Mä haluan hoitaa lapseni kotona ja sitten kun palaan töihin niin palaan lopullisesti.

 

Olen kotona kahden lapsen, leikki-ikäisen ja vauvan kanssa. Aikomus on olla niin kauan kuin lainan korot antavat.

Lapsilla on vain kerran lapsuus ja vain kerran he oppivat kävelemään, puhumaan yms. Minä haluan olla näkemässä, kokemassa ja opettamassa nämä uudet asiat.
Asuntolainaa on ja riittää, tingimme elintasosta. Olen myös tottunut elämään omillani mutta alistun nyt vaan siihen, että mies hetken meitä elättää.
Olen yrittänyt hieman säästää pahan päivän varalle.
Töitä ehdin tekemään koko loppuelämäni ja siksi nyt yritänkin nauttia kotona olosta. Eräskin lapsettomaksi tuomittu työkaverini haikaili eniten juuri lastenhoidon mukanaan tuomaa kaivattua taukoa työelämään. Meille näitä taukoja ei enää tule, lapsilukumme on tässä.

Hiekkalaatikkokeskustelut toki ovat mitä ovat, mutta saan myös virkistää aivojani muussa seurassa, en siihen onneksi tarvitse töitä. Olen lisäksi täysin tietoinen ja valinnut sen, että kotonaoloaikana minulla ei juurikaan itsenäisyyttä ole.
Tätähän tämä kotonaolo on. Jatkuvaa, intensiivistä ja raskasta, mutta niin ainutlaatuisen ihanaa ja palkitsevaa.

 

töihin siksi että en halua elintasoni tippuvan 2000e palkasta 290e.enkä halua velkaantua kotiäiti vuosina. toiseksi siksi että en ole mikään puisto-äiti tyyppi, vien mielummin lapset tarhaan je menen itse muiden aikuisten seuraan.olen vain tälläinen.vaikka lapsiani rakastankin ja halusin ne.olen kait sitten huono äiti,kun ajattelen vain itsekkäästi ja selittelen muille miksi vien lapset nuorina tarhaan.............

 

\

Itse olen 30+ äiti, joka palaa töihin pojan ollessa 7.5 kk. Tämä siitä syystä, että akateemisesti koulutettuna tieteellinen keskustelu houkuttelee, ja haluan aivoilleni pientä pähkäilyä. Samalla tarjoan pojan isälle myös mahdollisuuden jäädä kotiin kauan odotetun lapsen kanssa. Myös isillä on siihen oikeus!

Niin eiks sitä ehdi saada sitä akateemista pähkäilyä vaikka vasta muutaman kuukauden päästä. itsekkyyttä toi on, ja osoittaa täyttä epäkypsyyttä vanhempana.

 

Kaipaisin vähän perspektiiviä tähän eipäs-juupas keskusteluun. Olen saanut reilusti yli 30-vuotiaana esikoisen ja asun ulkomailla. Täällä äitiysloma on 3 kuukautta - hyvin yleinen tilanne muualla kuin Suomessa. Itselläni on kuitenkin hyvä tuuri, koska saan pitää suomalaisen äitiysloman. Täkäläiset ihmettelevät, että miten voin olla kotona niin kauan, siis koko 11 kuukautta! Pitävät sitä hienona, mutta samaan hengenvetoon ihmettelevät, että miten lapsi sitten enää sopeutuu hoitoon ja miten pääsen takaisin kiinni työelämään. En menisi väittämään, että muualla kuin Suomessa lapset ovat jotenkin tasapainottomampia tai huonompia kun nuorenmpina viedään hoitoon.

 

sin...........afrikassa äiti on lastensa rinnalla monta vuotta,jos lapsi vaan pysyy hengissä!

 

Oletteko todella sitä mieltä, että äidin pitää pysyä monta vuotta kotona lapsen syntymän jälkeen. Kyllä sitä lasta rakastaa ihan yhtä lailla vaikka töihin menisikin. ja onhan sillä lapsella myös isä, joka ihan yhtä lailla voi olla töistä pois. lapsen aikaansaamiseksihan tarvitaan kaksi...

 

Sain esikoisen reilusti yli 30 vuotiaana ja esikko täyttää nyt kolme, kotona olen halunnut olla ja nyt on vielä toinenkin vauva puoli vuotta. Aion olla kotona kunnes pienempi täyttää 2v.
Töissä olen ollut 15 vuotta ja nyt on ihanaa olla kotona lasten kanssa.
Muuten, mekin vasta nyt asuntolainaa nostellaan ja rakennetaan omaa taloa, miinukselle mennään tuloissa ja paljon mutta haluan olla lasten kanssa kotona, töihin kyllä kerkeää myöhemminkin ja lainoja makselemaan!!!!

 

Täällä yksi akateeminen kolmekymppinen, joka palaa vanhempainloman jälkeen töihin. Ehdin olla töissä pari vuotta ennen esikoisen syntymää ja toista lasta haaveillaan noin kahden vuoden ikäerolla. Olen eläinlääkäri ja teen praktiikkaa eli kädentaitoja tarvitaan. En yksinkertaisesti uskalla olla pois töistä montaa vuotta peräkkäin, pelkään etten enää osaa/uskalla tehdä mitään toimenpiteitä sen jälkeen. Olis varmaan eri asia, jos olisin valmistunut parikymppisenä ja ois 10 vuoden rautainen työkokemus takana, mutta tässä ammatissa mahdotonta valmistua sen ikäisenä. Ja lainaakin toki on ihan tarpeeksi.