35v+ odottajat, vol 2

Tervetuloa mukaan kaikki 35-vuotiaat ja sitä vanhemmat odottajat sekä kaikki jo tästä pinosta synnyttäneet :wave:

Linkki ensimmäiseen pinoomme;
http://kaksplus.fi/keskustelu/t866571




MARRASKUU 2008

minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS


JOULUKUU 2008

leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT

nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS

iinius....36v....ensimmäinen
....la 23.12.2008 KOS

akkamänty....40v....la 26 tai 27.12.2008 TAYS


TAMMIKUU 2009

janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009

Piiloblondi....42v....ensimmäinen....la 05.01.2009....tyttö tulossa NKL

tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009

sini-sissi....35v....toinen....poika tulossa....la 15.01.2009

nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009

lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009


HELMIKUU 2009

bonbon....36v....toinen (t-07)....la 06.02.2009

mantana....40v....toinen (t-04)....la 06.02.2009 KHKS

Riituli....40v....toinen (p-06)....la 18.02.2009

nimiko....36v....ensimmäinen....la 17.02.2009

Maami68....40v....toinen(p-94)....la 21.02.2009 LPKS

prilli....37v....kolmas (-01, -02)....la 25.02.2009 VAS
poika tulossa

Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)....la 27.02.2009 HYS

päivänkakkara67....41v


MAALISKUU 2009

Zantra....36v....toinen....la 05.03.2009 KOS

kiiltsi....35v....ensimmäinen....la 23.03.2009 KÄT
poika tulossa

Jepuliisa....41v....kolmas(p-01, p-04)....la 30.03.2009 PHKS


HUHTIKUU 2009

Lis69....39v....toinen (p-07)....la 10.04.2009

mimuli....neljäs....la 08.04.2009

Ninu....39v....la 08.04.2009

mamma67....41v....viides (19v, 17v, 15v, 11v)....la 19.04.2009KAKS


TOUKOKUU 2009

Aurora72....35v....neljäs(-94, -98, -00)....la n.20-05.2009 SeKs


HEINÄKUU 2009

Äiti-Kengu....35v....viides(p-96, t-98, t-05, p-07)....
la 07.07.2009 VAS






TOUKOKUU 2008

vappuvauvan äiti....toinen.... :heart: syntynyt tyttö 04.05.2008 :heart:


KESÄKUU 2008

Miina70....kolmas (p-94, p-96).... :heart: syntynyt tyttö 17.06.2008 :heart:

ansku71....kolmas (p-01, p-06).... :heart: syntynyt poika 18.06.2008 :heart:


HEINÄKUU 2008

anjamarita....ensimmäinen.... :heart: syntynyt tyttö 25.07.2008 :heart:


ELOKUU 2008

säihke ....kolmas(t-01, p-03).... :heart: syntynyt poika 12.08.2008 :heart:

Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)... :heart: syntynyt poika 20.08.2008 :heart:


MARRASKUU 2008

sarppa70....37v....ensimmäinen....:heart: syntynyt
poika 02.11.2008 :heart:

Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....:heart: syntynyt tyttö 14.11.2008 :heart:

Czarina....40v....ensimmäinen....:heart: syntynyt
poika 17.11.2008 :heart:

Neeanäiti....41 v....kolmas (p-03, t-06)....:heart: syntynyt tyttö 18.11.2008 :heart:




Menetyksen kokeneet;

:hug: diddlina :hug:

:hug: Lumi-Marja :hug:

:hug: maijamette :hug:

:hug: einiinvaan :hug:

:hug: 4-kerroksen väkeä :hug:

:hug: Rouva Pikkumyy :hug:

 

Hei!

Vasta tänään eksyin tänne KaksPlussan keskuteluihin, hyvä niin. Liityin jo yhteen "pinoon" , mutta kuulun näköjään myös tännekin. Oikein mukavaa. Olen siis tänä keväänä 40 täyttänyt ja olen elämäni ensimmäistä kertaa raskaana. Pelottaa ja jännittää ihan mielettömästi. Siksi en puhu ihmisten kanssa tulevista ajoista, en suostu edes oman mieheni kanssa keskustelemaan niistä. Elän siis menneissä viikoissa ja nykyhetkessä, ainoastaan tulevat neuvola- ja lääkäriajat ovat mielessä. Mutta reiluuden nimissä nyt on pakko laittaa la eli 26. tai 27. 12. ja rv 15+1.


Ketjunne on jo niin pitkä, etten ole ehtinyt kuin muutaman viestin lukea, mutta pikkuhiljaa lueskelen ja seurailen, ehkä joskus kommentoinkin juttuja, hengessä ainakin mukana


T:akkamänty

 

:wave: Tervetuloa akkamänty. Sinulla on sitten hieman samoja fiiliksiä kuin minulla, tulevaisuus pelottaa...

Hurraa, pääsin parin päivään päänsärystä eroon. Olihan sitä siinäkin

 

Tervetuloa mukaan akkamänty :wave:
Lisäsin sinut heti listaan mukaan =)
Ymmärrän oikein hyvin, että sinua sekä jännittää että pelottaa. Huomasit varmaan listasta, että teitä ensimmäistä odottavia on aika monta. Täällä pinossa on varmaan mukava jakaa niitäkin ajatuksia, joista on vaikeaa puhua muille ihmisille. Ja sitten on meitä 'konkareitakin', joista voi olla joissakin tilanteissa hyötyä Täytyy kyllä myöntää, että vaikka itselläni jo viides (kuudes? yksi keskenmeno) raskaus, on tämä aika aina yhtä jännittävää.



Nevi ja Vilttitossu rv 15+4

 

Kiitokset NEVILLE listan teosta!! =)

Mulla unohtui ilmoittaa oma ikäni eli 41 vee!!

 

äiti-66 ikä lisätty

 

Kiitos ihanista vastauksistanne, janttu672 ja nevi! :hug: Itku oikein pääsi, olivat sen verran lämpimiä sanoja ja kun tämä jännitys ja pelko ovat jotenkin koko ajan läsnä, ainakin alitajuisesti, sananne rohkaisivat kovasti. Vaikka pahimpina kuvotus- ja oksennushetkinä olenkin kironnut oloni alimpaan "koloon", se täytyy mainita, että olen tavannut monta todella sydämellistä ihmistä terveyden- ja sairaanhoitopuolella, minua on kohdeltu aivan ihanasti, että itku on kyllä meinannut sielläkin monesti päästä. Varmasti monet muutkin kuin ammatti-ihmiset olisivat ystävällisiä, mutta kun en raskaudestani juurikaan halua puhua....

Mukavaa, että olosi parani janttu672 ja voit viettää lauantai-iltaa rennommin.

Nyt lähden hiukan siivoilemaan, sillä olo on tällä hetkellä melko ok eli paha olo ei kauheasti vaivaa, kiitos primperan -lääkityksen. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

-akkamänty-

 

Sitähän onkin sieltä vanhimmasta päästä meikäläänen

AKKAMÄNTY:Voi kuules,mulla on oikeestaan niin jotta täs neljännes raskaudes pelkään kaikista eniten!!Jotenkin musta tuntuu siltä jotta mitä enemmän asioista on kokemusta niin sen enemmän tajuaa pelätä.
Mä pääsin vasta 19 raskausviikolla kunnolla täysin palkein nauttimaan raskaudesta koska silloin sain tietää lapsivesitutkimuksen tulokset!!
Oon kyllä kaikista raskauksista nauttinut ja nyt tää on jotenkin haikua kun oon tässä tilassa viimeisen kerran!!
Jos oikeen alkaa pelottamaan niin mun mielestä kyllä pääset neuvolan kautta juttelemaan ammatti-ihmisten kanssa.Ja kyllä mun mielestä pieni pelko on ihan normaalia. =)

Äiti-66 RV 33+2

 

Ihanan kaunista ja aurinkoista sunnuntai-aamua täältä Hämeestä :wave:

Todella hienoa akkamänty jos meistä on sinulle ja peloillesi apua Tänne meidän kaikkien on hyvä purkaa mieltä askarruttavia asioita.

äiti-66 haikeaa on, niinkuin kirjoitit. Meilläkin tämä pikkuinen viimeinen Ihan kyllä omasta päätöksestä. Tarkoitus olisi pyytää sterilisaatio sektion yhteydessä. 100% varma en vielä ole, haluan vielä selvittää muutamia asioita tuon toimenpiteen vaikutuksista.

Kuinkas anjamarita ja säihke voitte? Viikot vähenevät, h-hetki lähestyy. Millä mielellä olette?

ansku71 ja Miina70 kunhan kerkiätte, tulkaa kertomaan mitä kuuluu. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin Jaksamisia yövalvomisien kanssa!



Nevi ja Vilttitossu rv 15+5

 

Kiitoksia Nevi uudesta pinosta!

Meillä oli maanantaina toinen rakenneultra sekä lapsivesipunktio istukasta löytyneen 16-trisomian mosaiikin takia ja jännitti kyllä niin hirvittävästi, että ei mitään rajaa. Toimenpiteissä ei ollut mitään jännitettävää, mutta koska juniorin liikkeet eivät vielä tuntuneet (silloin rv 18+5) oli pelkokerroin pilvissä jo pelkästään siksi, oliko vauva elossa.

Sanoin tästä lääkärille joka oli niin kiva, että tarkasti asian ennen kuin laittoi meille näytön päälle ja sitten pääsikin jo isi-pappa herkistelemään kun näki esikoisensa ensimmäistä kertaa "livenä" köllöttelevän ja kääntelemässä päätään aina kun joku puhui ja huokaisin helpotuksesta. Mies sanoi toimenpiteen jälkeen että huomasi että olin alkanut vetistelemään mutta onko tuo mikään ihme - itse hän ei varmaan uskaltanut edes hengittää kun tuijotti näyttöä herkeämättä

Masuasukki oli kuulemma kehittynyt varsin mallikkaasti; reisiluu 25 mm, pää 45 ja vartalonympärys 140 eikä poikkeamia löytynyt tässä vaiheessa ainakaan raajoista, aivoista, pikkuaivoista, Thoraxista, sydämestä eikä suolistosta, mutta näillä viikoilla eivät kaikki asiat tietenkään vielä näy. Mutta toivoa on.

Lapsivesipunktio meni nätisti ja muistutti lähinnä rokotusta. Ei ollenkaan paha kokemus ja se onnistui hyvin ilman ylimääräisiä verenvuotoja, vaikka käytänkin hepariinia päivittäin.

Meidän piti saaada tällä viikolla FISH-pikatestin tulokset lapsivedestä trisomia 16 osalta, mutta taas kävi niin että sain koputella sairaalaa perjanai-iltapäivällä. Onneksi puhelimessa ollut hoitsu löysi paperini ja kertoi, että istukassa esiintynyttä trisomia 16:sta ei löytynyt lapsivedestä, mutta muut tutkimustulokset ovat vielä kesken, mistä syystä sairaalasta ei oltu soitettu.

Nyt sitten jatketaan jännittämistä 14.7. saakka jolloin menen taas perinnöllisyyslääkärin pakeille sekä rakenneultraan. Toki tuo FISH-testin tulos antaa toivoa, mutta mikään ei ole vieläkään kirkossa kuulutettua, joten nyt vaan yritetään pitää pää kasassa. Meillä nimittäin varaudutaan keskosvauvaan johtuen tuosta istukkamosaiikista, joten nyt olisi syytä saada pidettyä vauva sisällä ainakin n. 6 viikkoa jotta hänellä olisi paremmat eloonjäämismahdollisuudet mikäli istukka sanoo sopimuksensa irti.

Muuten olo on vallan mainio, ei jomota eikä kolota, mutta vatsa on pullahtanut mahtavasti esiin joten enää ei pysy salassa vaikka yrittäisi... eikä ole onneksi tarvettakaan salailla


Czarina + Lilliputti rv 19+4

 

Selkä on illalla tosi kipee vaikka ei mitään erikoista tekisikään. Niin ja närästää.
Vois Sara alkaa jo syntymään. Koko ajan on sellainen tunne että liikkuuko siellä enää kukaan, on kait tila aikas vähissä. Sitten onneksi aina välillä innostuu, potkut on kyllä aika vähäisiä kun niiden päällä istuu, kädellä sitten huitoo ja päätään heiluttelee.
Laskuri kertoo tänään että 16 päivää laskettuun aikaan. Vähän jännittää perätila juttu kun eivät kuulemma käynnistele, vaan odotellaan että itse alkaa syntyä. Toivottavasti ei kasva kauhean isoksi.
Vielä olisi 12 päivää äitiyspolin kontrolliinkin. Tietysti on sektiokin vaihtoehtona jos perätilasynnytys ei jostain syystä onnistu. Mutta vielä olen alakautta synnytyksen kannalla.

Nyt pitää lähteä kummitytön (17 v.) ja sen kaverin kanssa shoppailemaan ja lopuksi pizzalle.

anjamarita ja Sara 37+5 *viikot korjattuina *

 

Heipsan kaikille!


Avasin koneen äsken ja tännehän oli taas ilmaantunut vaikka kuinka paljon kirjoituksia, oikein mukavaa lukea niitä. Olen ollut aikas väsynyt tänään, primperan varmaankin väsyttää, vaikka otan sitä vain yhden supon aamuisin.

äiti-66: Ajatus- ja tunnemaailmani "en halua omalla kohdallani yhtään etukäteen hössöttää ja ajatella sellaista, mikä ei vielä konkreettisesti ole totta eli tulevat päivät ja tulevaisuus yleensä" johtuu juuri siitä, että tieto lisää tuskaa tai ainakin tekee minut hyvin, hyvin varovaiseksi sen suhteen, mitä haluan päästää mieleni sopukoihin. Tässä on vuosien varrella nähnyt ja kuullut erinäisiä odotustarinoita ja tällaisen noviisin teoria odotus-ja vauva-ajasta onkin, että lähes tulkoon kaikki on mahdollista, jos niikseen tulee, joten en etukäteen uskalla mielessäni ja tunteissani päästää valloilleen mitään, mikä ei todella ole varmaa, ettei sitten negatiivisessa tapauksessa tippuisi niin kauhean korkealta ja kovaa. Tiedän, että
ajatusmaailmani saattaa monien mielestä kuulostaa tylsääkin tylsemmältä ja negatiiviselta: kyllähän ihmiset tietävät, että jotakin voi sattua, ajatteli mitä ajatteli näistä asioista, raskausasiat kun eivät useinkaan ole oman toiminnan hallittavissa, mutta en osaa päästää todellista "aurinkoa" valloilleen, ennenkuin kaikki on varmaa. Tällainen on ollut elämänasenteeni yleensäkin elämän suurissa asioissa, en mielelläni puhu niinsanotuista keskeneräisistä jutuistani, en ainakaan itsestäänselvyyksinä ja 100 prosentin varmoina, jos lopputulosvaihtoehtoja on useita: tehdään ´työ´ ensin parhaalla mahdollisella tavalla, katsotaan sitten, millainen ´kakku´ sieltä tuli ja sen mukaan eletään.

Kun yhtenä päivänä kinastelimme mieheni kanssa eräästä asiasta, samassa yhteydessä tuli puhetta, koska kerromme hänen tyttärelleen ja siis minun tytärpuolelleni odotuksesta. Ilmoitin tomerasti, että ei todellakaan vielä moneen viikkoon, en halua kenellekään kertoa asiasta, jos ei ole ihan pakko. Mies oli eri mieltä, koska haluaa että hänen tyttärensä tottuu ajatukseen mahdollisimman ajoissa. No, tytärpuoleni äiti on kyllä pitänyt huolen siitä, että tällainen asia ei varmasti ole tämän tytön elämässä pahin sokki, joten siksikään en näe syytä, miksi tytölle vielä tarvitsisi kertoa tällaista asiaa (älkää please tuomitko minua, etten ajattele lapsen parasta...). Miestäni vähän ärsytti vastaukseni ja hän yrittikin sokeerata minua ja sanoi, että mitäs jos lähdettäisiin ostamaan pieniä sukkia ja vaunuja heti huomenna, että vapautuisit tuosta ajatusmaailmasta. Silloin purskahdin samantien epätoivoiseen itkuun: kun muutenkin tuntuu, ettei tätä raskautta mitenkään hallitse, haluaisin (itsekkäästi kaiketi) hallita edes omaa päätäni jotenkin ja siksi haluaisin välttyä ylimääräiseltä kyselyltä muiden ihmisten taholta, tunnen olevani liian herkkä ja haavottuvainen kaikenlaisiin kysymyksiin tässä vaiheessa muiden kuin ammatti-ihmisten taholta. Enkä kyllä ole ammatti-ihmistenkään antanut puhua kanssani tulevaisuudesta muutenkuin pakollisten asioiden osalta ja he ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä siinä asiassa, samoin kuin parhaimmat naisystäväni. Mutta, neuvolalääkärin kanssa sovimme, että yritän päästä kesälomien mentyä psykologin juttusille, lähinnä syynä on voimakas synnytyspelkoni. Ja jos en pääse neuvolapsykologin juttusille, jos hänellä ajat ovat niin täynnä, minulla on aika varattuna yksityiselle psykologille heinäkuun lopussa.


Että tässä on tältä erää tämä omanapainen selitykseni varovaisuudelleni. En mitenkään pidä pahana, että muut puhuvat etukäteishankinnoistaan, ihaile lastenvaatteita yms., mutta itse en kykene siihen. Sitäpaitsi pahoinvointini ja refluksitautini ovat olleet odotuksen aikana niin rankkoja, että tällä hetkellä en jaksa enkä kykene ajattelemaan mitenkään "vaaleanpunaisesti". Mutta kiitos äiti-66, oli huojentavaa lukea, että ns. jollakin muullakin tieto lisää tuskaa, tosin sinulla osittain eri syystä kuin itselläni, mutta kuitenkin.... Kun tuntuu edelleenkin, että on niin lukossa tämän asian kanssa, ja ´ainoa´ lajissaan. Nyt kun olen kesälomalla ja sitä ennen jouduin olemaan koko toukokuun sairaslomalla, ovat aikuiskontaktini olleet normaalia vähäisempiä ja toisaalta koska en koskaan aiemmin ole ollut raskaana, siksi tulee helposti tunne, että tässä ollaan ihan ´maailman ainoita´ .......

No, vaikka luulen tietäväni paljonkin odotuksesta (siihenhän pelot perustuvat, että luulee tietävänsä, eikä kumminkaan tiedä ), minulle oli täysin uutta Czarinan mainitsema 16 trisomia mosaiikki! Selailin vanhoja viestejänne ja sieltähän asia alkoi selvitä, samoin tietenkin googlasin termin. Jossakin vanhassa viestissä Czarina sanoi, ettei kykene tekemään aborttia, jos ei ole täyttä varmuutta, että lapsella on pahoja ongelmia ts. jos on mahdollisuus, että lapsi onkin täysin terve. Komppaan sinua, Czarina, ei sitä kykenisi ottamaan sellaista vastuuta omalletunnolleen. Minäkin toivon, että kaikki menee ok, tottakai ja hienoa, että vointisi on mainio.


Tsemppiä anjamarita!


Tänne luvattiin täksi päiväksi kylmää säätä ja sadekuuroja, mutta eipä ole vielä näkynyt, aurinkohan tuo on paistanut koko päivän eli lähden koirani kanssa kävelylle.

-akkamänty-

 

NEVI:Kyllä meille on jo sopiva tää neljän lapsen katras kun vanhinkin täyttää vasta 10 vee.
Kolmonen oli jo meidän viimeinen mutta vauvan kaipuu oli niin suuri jotta sovittiin miehen kans jotta tulla saa jos luomusti tärppää.Hormoonia en ala syömään.
Me jo oltiin kyllä toivosta luovuttu ja odottelin menkkojen alkua jotta saan tilata ajan kierukanlaittoon.Niinpä niin, menkkoja ei sit alkanu kuulumaan niin olikin pakko käväistä apteekin hyllyltä hakemas r-testi.Ja iloinen plussahan sinne pärähti.Ja raskaus lähti tuplana joista vaan toinen jaksoi jatkaa elämäänsä eteenpäin.

AKKAMÄNTY:Kiva jos edes pikkuusen pystÿn pelkoasi lievittämään. =)
Me ei kerrottu lapsille ennenkun mulla oli raskautta 19+1 takana.Silloin saatiin lapsivesipunktiontulokset ja sitten todellakin vasta saivat kuulla pikkuisesta.Me tiedämme kumpi meille on tulos mutta sitä ei kyllä lapset saa kuulla ennenkun vauva on syntyny.
Ekan neuvola-ajankin otin vasta sitten kun oli pakko.Ja sain pidettyä vatsan hyvin piilossa,kiitos talviajan...
Sairaalaankin on joka raskauden aikana pitäny täyttää lomake jossa kysellään jotta millaista synnytystä toivoo.En ole ikinä siihen kohtaa kirjoittanut mitään koska mun mielestä sen näkee vasta synnytyksen aikana mitä tuleman pitää.Toiset kuulemma kirjoittaa melekeen novellin synnytystoiveistaa... Kätilö aikoinaan niin kertoi.
Mutta Luojan kiitos mulla on ollut helpot ja nopeat synnytykset.Ilokaasulla olen pärjännyt.
Olenkin ajatellut jotta pitääsköhän nyt vaatia epiduraalia kun kaikki sitä niin kehuvat...
No,ei vaitiskaan.
Koiran kans lenkkeilyä harrastan mäkin.Nyt vaan on lenkit jäänyt pakon sanelemana lyhkäisiksi.Meillä on puol vuotias labbiksen pentu jolla kyll virtaa piisaa vaikka muille jakaa...


ANJAMARITA:Tsemppiä loppumetreille!!Toivotaan jotta toiveesi toteutuu ja saat synnyttää alateitse!!


CZARINA:Toivotaan jotta kaikki tulokset ok!!
Itse oon kans käynyt lapsivesipunktios ja ei sattunut yhtään.Mutta se tulosten odottelu oli kaikista karmeinta.Vajaa kolme viikkoa kesti odottelu kun oli pääsiäinen joka pitkitti tulosten tuloa.Kun sitten viimein soittivat sairaalasta niin itku tuli jo ennen vastauksen kuulemista.Ja voi sitä helpotuksen määrää...
Tsemppiä!! =)

Toivottavasti ens viikonlopulla viimeistään alkaa sää lämmetä kun meillä olis tarkoitus mennä keski-suomeen viikoksi mökille.

Nyt pitää mennä herättelemään juniori päikkäreiltä jotta sen saa taas illallakin nukkumaan...

äiti-66

 

Molskis pitkästä aikaa en jaksa niin usein avata nettiä näin kesäaikaan....
Eli mutkin saa lisätä listaan ja täällä ikää on 37v. ja lapset on tyttö 05/00, pojat 08/01 ja 09/07 ja LA on 20.11.08.....

Täällä ollaan kanssa siivottu urakalla ja masua on sen vuoksi vähän kipristellyt välillä. Meillä on juniorin kanssa ollut pari viikkoa raskasta, kun kerralla tullut 4 hammasta ja samalla itkuilla tuli silmätulehdus oikeaan silmään ja ensimmäinen korvatulehdus vasempaan korvaan...nyt rauhallisempaa, kun lääkekuuri päällä

Tultiin juuri kälyn pojan 2v. synttäreiltä ja anoppi tunki kaikkea mitä pöydästä löytyi meidän 10kk ikäisen pojan suuhun ja meinasi sitten tukehtua mansikkaan eli pikkasen on taas kypsynyt olotila....eli tunki suuhun isoja palasia lihapullia, mansikkaa sitten meinasi laittaa fetaa sanoin, että nyt sitten riittää KIITOS!!!!!

Tosi kiva jos saa vatsavaivoja näin yötä vasten ja sitten vanhemmat saa valvoa itkevän pikkumiehen kanssa ja anoppi nukkuu ahteri homeessa kotonaan ARGHHHHH!!!!!!!

Kisse ja Hipsu 20+3

 

Kisse lisäsin sinut listaan
Oltiinkin samaan aikaan linjoilla. Kävin sillä aikaa, kun löysit tämän pinon, kirjoittamassa sinulle viestin vanhaan pinoon.

Onnittelut Czarina pikkuisen hienosta kasvusta =) Hienoa, että kaikki tähänastiset tulokset ovat olleet lupaavia. Pienelle pojallenne lähettelen kaikenmaailman suojeluksia ja turvia, jotta masumatka jatkuu mahdollisimman pitkään :flower:

Kovin reippaalta kuulostat anjamarita =)
Nuo selkäsäryt ja närästykset ovat tosiaan aika inhottavia, etenkin ihan viimeisillä viikoilla. Oletko käyttänyt minkälaisia apukeinoja noihin vaivoihin? Onko helpotusta löytynyt jostain tietystä?


Kovin mietteliäänä luin kirjoitustasi ajatusmaailmastasi akkamänty Tylsä-sana ei ollut, ainakaan minun mielessäni, ensimmäisenä. En itsekään varmaan ole maailman optimistisimpia ihmisiä ja osaan sekä sulkea pois että karttaa ikäviä asioita. Silti olin vaistoavinani kirjoituksestasi enemmänkin surua ja pelkoa kuin pessimismiä. Sinun elämäsi ja kokemuksesi ovat sinun, enkä millään muodoin halua udella tai pahoittaa mieltäsi. Eli kirjoittele vaan mitä ja mistä haluat. On aina mielenkiintoista huomata yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia muiden kirjoittajien ajatusten välillä.
Täälläkin koiralenkit kuuluvat päivittäiseen elämään. Meillä huseeraa 3v englanninspringerspanieli. Taitaa ollakin hänen kuvansa vielä profiilissani.

Meilläkin äiti-66 kolmonen oli viimeinen, mutta... Muutama vuosi sitten ihmeteltiin miehen kanssa, mihin vuodet olivat hurahtaneet. Lapset olivat tuolloin 10-, 13- ja 16-vuotiaita. Yhden kesän aikana kypsyi ajatus vielä yhdestä pienokaisesta. 06 syntyi tuo meidän pikku Heinähattu :heart: Jo raskausaikana kävi selväksi, että jos vain onnistuisi, haluaisimme nuorimmaisellekin ikäisensä sisaruksen. Joten tässä sitä ollaan. Yhtäkkiä jo melkein suurperhe

Kisse sinulle voimia anopin kanssa. Asutteko kovin lähekkäin? Oletteko paljonkin tekemisissä?
Meillä on aina ollut ihan päinvastoin. Ei ole tarvinnut hätistellä liian innokkaita neuvojia, mutta toisaalta ei ole koskaan ollut apujakaan. Mutta hyvin on pärjätty itsekin.



Huomiseen

Nevi ja Vilttitossu rv 15+5

 

Olinkin jo poistanut kuvan, laitan uuden kuvan kunhan 'kiireiltä' joudan.

 

Selän jomotukseen, eipä taida paljoa apuja olla. Panadolia olen yhtenä päivänä tällä viikolla ottanut, mutta ei siitä suurempaa apua ole, hierominen vähän auttaa ja lämminsuihku/sauna kans vähäksi aikaa. Selkä on aamulla aina parempi ja illalla äityy kipeemmäksi. Tämä selkäsärky on vaivannut vasta viikon verran.

Närästykseen ostin apteekista Gavisconia ja se on auttanut siihen aika hyvin. Renniet eivät auta kuin pienen hetken. Vähän olen rajoittanut sellaisten ruokien syömistä mistä saattaa närästystä aiheutua ja toiseksi kun syö pieniä annoksia kerrallaan sekin auttaa hieman.

Mutta kun ajattelee että eipä ole enää pitkä aika kun nämäkin vaivat helpottavat Saran syntymän tapahduttua. Jaksaa sitä vaikka päällänsä seisoa muutaman viikon kun tietää että se se ei ole loppuiän vaivana.

Kummityttökin lähti kaverinsa kanssa vähän lenkkeilemään. Minä sulattelen mahaani kun shoppailun jälkeen käytiin ravintolassa tyttöjen kanssa syömässä. Ja tuli sitten syötyä vähän liikaa. (ahdoin itseeni Broileripihvin ja ranskalaiset sekä jäätelöannoksen kahvin kera jälkkäriksi)

tässäpä tärkeimmät tällä erää

 

Meillä on anopin kanssa "erinomainen" suhde eli olimme miehen kanssa yhdessä 12 vuotta ennen ensimmäisen lapsemme syntymää ja kas kummaa anoppi muuttui täysin eli hänestä tuli suoraan sanottuna hirviö anoppi eli meidän lapset eivät merkitse mitään tyttären lapsiin verrattuna ja ostaa heille kaiken, vie joka paikkaan ja antaa aikaansa/rakkautta, mutta meidän lapset eivät saa, kun pienen pieniä murusia....

Linnuntietä asumme noin 1km päässä toisistamme, mutta hyvin harvoin käy meillä ja kun käy niin on sellainen pakollinen käynti....

Meille suotiin tosiaan tämä iltatähti ja ajattelimme, että tämä syyskuussa syntynyt vauvamme on meidän viimeinen, mutta elämä yllättää ja söin tosiaan e-pillereitä, täysimetin varmaan 1.5 litraa/vrk:ssa äidinmaitoa ja tässä iässä on 10% mahdollisuus tulla raskaaksi.....sitten selvisi, että masussa on salamatkustaja ja itselläni meni muutama viikko sulatellessa asiaa ja miehelläni meni kyllä vieläkin kauemmin ja hän oli aluksi keskeytyksen kannalla, mutta itse en suostunut mistään hinnasta ja sanoinkin, että synnytän tämän vauvan ja sanoin, että tämä on ainoa vaihtoehto OTA TAI JÄTÄ

20 vuoden yhdessäolon jälkeen varmaan ajatteli, että parempi jäädä ja nyt odottaa innokkaasti vauvaa....onneksi tämä raskaus on ollut helppo etten aina edes muista, että olen raskaana

Poikaraskaudet ovat olleet vaikeita ja yksi tyttöraskaus helppo eli saapi nähdä kumpi on tulossa.....menen istukan tarkistukseen 25+5 viikolla ja sen tekee mukava lääkäri joka kertoo varmasti sukupuolen jos näkee siellä jotain paljastavaa, mutta molemmat ovat rakkaita vaikka tulisi poikakin :heart:

Itselläni on 5 veljeä ja 3 siskoa, mutta muuten sukumme on poikavoittoinen eli sisareni lapsista suurin osa on poikia eli ensimmäinen tyttö syntyi 1985 ja sen jälkeen meidän tyttö syntyi vasta 2000 eli kaikki tässä välissä on ollut poikia ja heitä on paljon

Itselläni oli kaikki maailman vaivat edellisessä raskaudessa eli eka yli kuukauden issias, että jouduin olemaan töistä pois kuukauden sairaslomalla, närästys, armoton väsymys, päänsärky ja kaiken kruunasi raskausdiabetes johon jouduin pistämään insuliinia viikosta 31 alkaen loppuun asti....vielä näyttää ainakin hyvältä, mutta vielä on puolet jäljellä eli mitä vain voi vielä tapahtua...päivä kerrallaan mennään =)
Kisse ja Hipsu 20+3

 

Hei!
Onpas mukavaa lukea tätä pinoa nykyään, tämähän on kummasti vilkastunut. Yhdessä välissä tuntui että sai melkein yksinään kirjoitella. Tervetuloa kaikille uusille!

Meillä tytteli kohta kolme viikkoa. Hyvin on mennyt, hieman vatsavaivoja itkeskelee mutta sekin johtuu siitä että tyttö syö itsensä niin ähkyyn että on huono olo. Kaksoisleukaa alkaa tulemaan ja reisiin makkaroita, paino on noussut tosi hyvin. Minulla onneksi riittää maitoa. Keskimmäistä en voinut imettää kuin kolme viikkoa ja jo sitten alkoi maidon tulo hiipumaan, olen niin iloinen jos voin tätä vauvaa imettää edes muutaman kuukauden. Öisin hän syö noin kolmen-neljän tunnin välein. Kummasti sitä itsekin jaksaa, en tunne itseäni ollenkaan väsyneeksi. Jos joku muu kuin vauva valvottaisi noin paljon niin hulluksihan sitä tulisi mutta kai tuo hormoonitoimintakin vielä vaikuttaa siihen ettei väsytä.

Vieraita on käynyt lähes päivittäin, parhaina päivinä on päivällä vieraita ja illalla toinen satsi. Välillä tuntuu että olis pari päivää käymättä vieraita niin pääsis vauvan kanssa ulkoilemaan. Mutta toisaalta ihanaahan se on kun on ystäviä/tuttuja niin paljon. Muistakaa leipoa pullaa pakastimeen!

Ristiäisiä suunnitellaan. Ne ovat viikon päästä. Halusimme ne mahdollisimman pian päiväjärjestyksestä pois. Nimestä ei ole vielä hajuakaan.

Meillä on kaksi koiraa, ne tuntuivat täysin sekoavan kun vauva tuli kotiin. Eivät millään tajunneet että se on pieni ihminen, kai he luulivat että heille on tullut uusi leikkikaveri. Alussa tuntui ettei meidän yhteiselosta tule enää mitään mutta kyllä ne muutamassa päivässä onneksi rauhoittuivat.

Enpä olisi uskonut sanovani tätä mutta kaipaan välillä sitä vauvamahaa!!!! Joskus laitan huomaamattani käden vatsani päälle ihan niin kuin silloin raskaana ollessani. On jotenkin haikea olo. Nauttikaa te vielä raskaana olevat siitä ihanasta, kauniista vatsasta. Vaikka olo on tukala ja sitä synnytystä odottaa niin siltikin raskausaikaa voi tulla ikävä. Itsestäni tuntuu nyt että ehkei tämä vauva olekaan viimeinen =)

miina70, vauva kohta 3 vkoa

 

Czarina, lupaavilta kuulosti sinun testitulokset, toivotaan että kaikki menee hyvin jatkossakin.

Kisse, tosi hienoa että miehen mieli muuttui ja hän on nyt täysillä mukana raskauden suhteen! Muistan kun kirjoittelit tuolla marraskuisissa alkuaikojen mietteistä, kun mies oli vielä vastahankaan. Kyllä se miehen tuki vaan on niin tärkeää

miina70, kiva kuulla että kaikki on mennyt hyvin vauvan kanssa. Minä ainakin aion nauttia täysin siemauksin vauvamasusta, kunhan se nyt ensin edes kunnolla pullahtaa esille Masu ei siis vieläkään ole paljon kasvanut eli töissäkin luultavasti ajattelevat, että olen vain vähän lihonut kesän grilliherkkujen takia En ole töissä kertonut raskaudesta muille kuin pomolle. Asia ei ole mikään salaisuus, mutta olen halunnut pitää matalaa profiilia ja nauttia kaikessa hiljaisuudessa tästä raskaudesta ilman työkavereiden hössötystä ym.

Just tänä aamuna tajusin, että perjantaina tulee raskauden puoliväli täyteen. Aika on mennyt tosi nopeasti ja tuntuu että en ole vielä ehtinyt yhtään nauttia tästä raskaudesta. Etukäteen ajattelin että 9 kk on NIIN pitkä aika, mutta nyt melkein toivoisi että sitä aikaa olisi vähän enemmän.

Käytiin viikonloppuna katsastamassa lastenvauvutarjontaa. Huh, tarjolla on ihan liikaa vaihtoehtoja joista valita. Me ollaan nyt kallistumassa sellaisiin kolmipyöräisiin vaunuihin, tuntuvat hyvin näppäriltä käsitellä. Täytyy vielä tänään käydä töiden jälkeen katsastamassa muutama malli ja sitten tehdä tilaus netin kautta. Hankitaan siis Teutonia tai Hartan -merkkiset vaunut, jotka saa jopa pari sataa halvemmalla Saksasta kuin täältä Suomesta ja tulevat ihan kotiovelle asti!

Meillä on nimikin jo valittuna Viikonloppuna otettiin kalenteri esille ja ruksattiin kummankin suosikkinimet. Meidän suosikit meni tosi hyvin yhteen ja lopullinen valinta oli yllättävän helppo Katsotaan nyt sitten, joudutaanko tekemään uusi valintakierros 4D-ultran jälkeen, jos vauvan sukupuoli vaikka vaihtuukin kun kätilö oli vähän epävarma siitä prinsessasta rakenneultrassa

Jokos olette muuten aloittaneet kesäloman? Mulla on vielä kuukausi loman alkuun, onneksi töissä on näin kesällä hiljaisempaa ja pystyy tekemään kaikki rästihommat ja tarvittavat ohjeet sijaista varten.

Aurinkoista viikon alkua kaikille!
minnihiiri68 + vaavi rv 19+3

 

Tänään on rv9+5 ja armoton väsymys jatkuu... Kokopäiväinen kuvotus jäi jonnekin viikko sitten, joten nyt on yltiöpäinen napostelukin jäänyt pois. Ei muita oireita, paitsi iltaisin mahaa venyttelee ja tuntuu oudolta. Mulla alkaa kahden viikon loma vasta 21.7. mutta olis tarkoitus ottaa palkatonta 1-2 päivää sitä ennen, kun olis vähän menosuunnitelmia. Ellen sitten hae nukkumislomaa työterveydestä... koska tässä koneen ääressä istuessa tekisi mieli vain halata monitoria ja nukahtaa... Kotona en aina saa nukuttua päiväunia ja viimeisen viikon vaivannut yskä on verottanut yöuniakin jonkin verran. Hohhoijaa.

Eka ultrakin on varattu viikoille 12+1. Asuinkunta ei tarjoa niskapussiultraa, mutta sentään ultran ja seerumikokeen - minä päätin jättää ne väliin ja menen yksityiselle niskapussiultraan, Tuntuu varmemmalta ja saa enemmän tutkimuksia rahansa eteen.

Kiva, kun on uusia kasvoja listalla :flower:

 

Voi että jaksaa väsyttää... Tänään voisi vain nukkua ja nukkua! Millähän sitä torstaina muistaa pysyä hereillä kun pitäisi yhdeksältä mennä neuvolaan? Mahaankin kiertää; miehen nuoremmalla tytöllä oli melkein viikon kestävä outo vatsatauti. Se kun pukkaa päälle niin tällä tätillä menee hermot.

 

Oikeassa olet anjamarita kaikenlaiset vaivat jaksaa tosiaan paremmin kun tietää, että ne eivät ole tulleet jäädäkseen. Laittelen kuitenkin sinulle muutamia virtuaalisia selkäsärkykarkoituksia ja närästyslievityksiä

Meidän miehen suvussa Kisse on tyttöbuumi. Miehellä on kolme veljeä ja yksi sisko. Serkuksia on 10 ja meidän 16v ainoa poika. Olinkin aikoinaan synnytyksessä ihan ihmeissäni kun totesivat; 'poika tuli' Lääketokkurassa luulin, että puhuivat jollekulle toiselle synnyttäjälle
Meillä tuli yhdessäolovuosia kesäkuun alussa 22v ja elokuussa on 21v hääpäivä :heart: Mihin ihmeeseen ovat nämä vuodet hurahtaneet?

Voi Miina70 hienoa, että teillä menee hyvin. Miten olette malttaneet olla valitsematta nimeä? Minä olen melkein aina lähtenyt liikkeelle nimestä ja sitten vasta hedelmöityksestä
Kuinkas nuoret miehet suhtautuvat pieneen siskoonsa?
Minusta on niin hellyttävän näköistö kun tuo meidän 16v, reilut 180cm, puuhailee pikkusiskonsa kanssa. Halaukset ja pusut ottaa poika miehekkäästi siskoltaan vastaan, vaikka yrittääkin esittää ettei tee suurta vaikutusta.
Onnea teille nimen valintaan.

Minnihiiri68 me taidetaankin sitten olla tässä mahakoko-asiassa ihan eri ääripäissä. Sinä ensimmäistä odottavana olet vielä melko tavallisen kokoinen (miten muistelenkaan ensimmäistä vauvamahaani nyt haikeudella) ja minä, viides venytys meneillään. Huh, siis jo valaskokoa. Liekö ensimmäistä viimeisilläni odottaessani ollut näin valtava. Julkisilla paikoilla yritän kulkea kumarassa, ettei maha vaikuta niin isolta. Siis ylpeä olen raskaudestani, mutta en enää kestää ihmisten ilmeitä kun he kuulevat, ettei raskaus ole edes puolessa välissä.


diddlina ja janttu672 teille toivotan jaksamisia alkuraskauden väsymyksen kanssa :flower: Se voi todella olla välillä ihan ylipääsemätöntä :/

Vielä diddlinalle onnea ultraan ja sitten menoksi pihapuuhiin :wave:



Nevi ja Vilttitossu rv 15+6

 

Heipsan tytsyt!

Olen ihan iloisella tuulella, koska olin tänään gastroskopiassa eikä merkkiä ruokatorven limakalvojen tulehduksesta ollut. Itseasiassa iloisella tuulella olen lähinnä siksi, että gastroskopia on ohi, koska pidän sitä epämiellyttävänä kokeena, vaikka monet ihmiset ovatkin asiasta eri mieltä. Mutta yksi yllättävä löydös kokeessa paljastui ja mikä erikoisinta, kehoni on kertonut jo useamman viikon ajan saman asian omalla tavallaan eli pahoinvoinnin määrän lisääntymisenä, kun olen syönyt tiettyjä ruoka-aineita: ruokatorvestani löytyi hiivakasvustoja. Kasvustot näkyivät monitorissa isoina valkoisina laikkuina ja syy moiseen lääkärin mukaan olisivat astmalääkkeet. Itse kyllä epäilen myös entisen ruokavalioni osuutta, sillä olen ollut mm. melkoinen suklaan suurkuluttaja ja valkoista pastaakin on aika lailla kulunut ym. hiivalle altistavaa ruoka-ainetta. Eli gluteiiniton ja sokeriton ruokavalioni jatkuu. Olen jo vähän yli kuukauden syönytkin aika tiukasti hiivadietin ruokia, ihan kehoni tuntemusten pohjalta ja olen jälleen kerran äimistynyt, miten viisas keho voi olla, kun sitä vaan kuuntelee. Ihmeissäni olen.

Eli täällä tänään tällaista.

-akkamänty-

 

Hienoja kuulumisia akkamänty Harmi vaan tuo hiiva-juttu.
Hatunnosto sinulle kun olet päässyt eroon suklaan kulutuksesta (minä olen ihan kunniajäsenenä siinä kerhossa :ashamed: )

Tuossa katselin juuri 3. päivä nauhoittamaani juttua norjalaisista kätilöistä ja erilaisista synnytyksistä. Ihan tuli tippa silmään kun nuori isä sai esikoispoikansa ensi kertaa syliin. Minua tuon tyyppiset dokumentit kiinnostavat, mutta tuota sarjaa en suosittelisi ihan kaikille. Ihan harmittaa, kun meillä on kaapeli, eikä siis saada noita mtv3:n maksukanavia. Siellä pyörii kuulemma joku synnytyssarja.

Nyt pitää laittaa tuo pikkuinen untenmaille ja sitten taidankin oikaista tuohon sohvalle. Selkä mokoma jo hieman kiukuttelee iltaisin.



Mukavaa illan jatkoa :wave:



Nevi ja Vilttitossu rv 15+6