3v pulisee taukoamatta..

..eikä se ole ollenkaan paha asia, mutta äidin imetyksestä ja väsymyksestä sekainen pää menee puolessa tunnissa ihan täyteen ajattelukyvyttömyyteen, kun vajaa kolmevee tytsä pölöttää ihan jatkuvalla syötöllä. Äsken käytiin kävelemässä, niin keskustelut oli tyyliin:

Tyttö: -mikä tuo on? (kuuluu linnun ääntä)
äiti:- se on lintu
-onko se harakka?
-mitä?
- onko se harakka?
- ei
- missä?
- mitä? MIKÄ?

Plus lukuisia muita samanlaisia keskusteluja, koko kävelyn ajan. Ei siinä mitään, jos riittäisi, että kuuntelee, mutta kun pitää vastata joka kysymykseen jotain.
Ei ihme, että kun sitten juttelee jonkun aikuisen kanssa, puolet jutuista menee ihan ohi, kun on tottunut laskemaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

 

Onhan se varmaan rasittavaa, mutta ajattele positiivisesti, sinun lapsesi osaa puhua. Meidän 3v. poika ei osaa kauhean hyvin puhua ja hän ei osaa edes muodostaa kysymyslausetta, esim. mikä tuo on. Muuten hän on kylläkin aivan normaalisti kehittynyt kaikkine uhmaikineen jne.

 

Meillä kyllä lapset ovat kokoajan äänessä, mutta ei se minua haittaa ollenkaan B)

 

...eikä "kyselykausi" näytä mitään hiipumisen merkkejä vielä puolentoista vuoden jälkeenkään. Monesti on saanut nappula äidin iloiseksi ihmettelyillään ja ihan oikeasti saa miettiä, mitähän tuohonkin vastaisi. Joskus hiljaisuus talossa olisi mukavaa, mutta parempi kai se on, että osoittavat kiinnostusta asioita kohtaan kuin että tyytyisivät kaikkeen mutisematta.

 

kuulostaa tutulta. Pitäisi opetella sulkemaan korvat sopivasti. Mulla myös pää pyörällä tuon pojan kanssa.2,5v oli puheterapeutilla kun ei juuri puhunut ja puoli vuotta myöhemmin eli nyt puhuu taukoamatta. Autolla ajo on välillä vaarallista kun päässä surisee Hyvä näin

 

\

..eikä se ole ollenkaan paha asia, mutta äidin imetyksestä ja väsymyksestä sekainen pää menee puolessa tunnissa ihan täyteen ajattelukyvyttömyyteen, kun vajaa kolmevee tytsä pölöttää ihan jatkuvalla syötöllä. Äsken käytiin kävelemässä, niin keskustelut oli tyyliin:

Tyttö: -mikä tuo on? (kuuluu linnun ääntä)
äiti:- se on lintu
-onko se harakka?
-mitä?
- onko se harakka?
- ei
- missä?
- mitä? MIKÄ?

Plus lukuisia muita samanlaisia keskusteluja, koko kävelyn ajan. Ei siinä mitään, jos riittäisi, että kuuntelee, mutta kun pitää vastata joka kysymykseen jotain.
Ei ihme, että kun sitten juttelee jonkun aikuisen kanssa, puolet jutuista menee ihan ohi, kun on tottunut laskemaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Nauran täällä pissat housussa, kuulostaa niin tutulta. Meidän kolme ja puoli vuotias puhuu kassa taukoamatta ja kuusi vuotias myös, ei taida toi puhuminen ikinä loppua.jaksamisia sulle

 

Varmaankaan väsyneenä ei jaksa aina ajatella, mutta tyttäresi tuntuu vallan vihmerältä, hänhän osasi esimerkiksi ehdottaa harakkaa (lintulajia) eikä pelkästään sanaa lintu... Meillä on 3-vuotias ulkomailta adoptoitu poika, joka on ollut kotona 3 viikkoa. Valtava sanojen opettelun halu ja meidän keskustelumme ovat tyyliä
-mama, auto?
-on auto
-auto!
-kyllä, auto se on
-auto!!
-on auto on...
-auto, autoo...!!!

Vielä on monta keskustelua edessä...

 

Meillä on kanssa todella puhelias ja kovaääninen nyt 5-vuotias tyttö. Lakkaamatta se puhuu tai jotain meteliä pitää itsestään hereillä ollessaan. On se usein ihan rasittavaakin ja joskus sanonkin, että puhu hiljempaa tai älä puhu mulle nyt kun pitää tehdä jotain muuta ym, mutta turhaan sanon, kun ei se pysty! Mutta... olen sitä mieltä, ettei kannata liikaa moittia kovasta äänestä tai puhumisesta, koska se on hyvä asia vanhempana varsinkin. Osaa sitten esittää reippaasti asiansa missä vain. Kannustaisin kanssa yrittämään olemaan kiinnostunut mistä lapsi puhuu, niin tietää tulevaisuudessakin missä mennään; jos se oppii pienenä ettei sen jutuista olla kiinnostuneita voi se oppia olemaan kertomatta isompanakaan ja mistä pieni oppii yhtään mitään, jos ei kukaan sen kanssa puhu ja opeta uusia asioita...

 

Meilläkin se on nyt alkanut, vajaa 2 1/2 vee puhuu niin paljon, ettei meinaa saadahampaita pestyä lapselta. Lisäksi isomman sisaruksen kyselyt päälle, niin tässä talossa ei paljon hiljaisiahetkiä ole. Eikös sitä niin sanota, että jos lapsi kyselee paljon, hänestä tulee älykäs Tai sitten se on vain lohduksi vanhemmille.

 

Meidän 3 v 2 kk puhuu puhuu puhuu kysyy kysyy kysyy. Nyt puolivuotias veikka opettelee samaa perässä, jokellusta huutoa, kirkunaa ja hihkumista! Hirveetä melskettä päivät pitkät. Kerran kysyin, osaavatko olla minuutin hiljaa. Eivät osanneet. Ihania ovat siltikin. :heart:

 

Meidän 3 v hokee samaa asiaa niin kauan että saa HÄNTÄ ITSEÄÄN tyydyttävän vastauksen; sellaisen, minkä hän ymmärtää. :attn:

 

Meidän tyttö 11/03 syntynyt oppi hiukka ennen 2,5v. ikää puhumaan pitempiä lauseita, ja nyt kesällä on alkanu kova kyselykausi,joka jatkuu edelleen. Lisäksi puhuu aika paljon,vaikka ei varsinaista asiaa oiskaan. Hyvä vaan, vaikka toisinaan ei aamulla jaksa kuunnella heti herättyään kovaa puhetulvaa...

 

Meillä tyttö 2,4 v, puhuu aivan samalla tavalla. Eikä riitä, että hän höpöttää minulle vaan hänen täytyy "kailottaa" kaikki asiat myös vastaan tuleville ihmisille. Tyyliin mulla on uudet saappaat, me mennään kirjastoon yms.
Joskus mua ihmetyttää esim. autossa kun hän juttelee takapenkillä ja isä ajaa. Niin isä ei kommentoi ollenkaan hänen puheisiinsa. Minä taas vastailen koko ajan.. En osaa sulkea korviani, vaan kommentoin ja selitän asioita hänelle koko ajan.

 

Minä puhuin kassa pienenä ihan taukoamatta ja koko ajan aivan koko ajan minua sanottiihn puhekoneeksi ja jne.. Jos tahdot joskus saaqda rauhaa niin osta kasetti ja soitin (jos ei ole) ja opeta lapselle äänittämään omaa puhettaan... Lapsi kehittyyy kielellisesti ja sinä saat juoda kahvit rauhassa ja niitä on kiva kuunnella nyt näin ailuisena mitä silloin pienenä on puhunut.. Kommentoikaa!!!