4,5 vuotiaan eroahdistus

Meillä tyttönen joka taitaa eroahdistuksesta kärsiä. On ollut kotihoidossa koko ikänsä ja syksyllä aloitettiin pientenkerho joka kerran viikossa, kolme tuntia kerrallansa. Alku alkoi hyvin mutta mitä pitemmälle kerho meni alkoi jääminen kerhoon olla yhtä tuskaa. Haluaa kerhoon mennä mutta se kynnyksen ylittäminen ja jääminen sinne on yhtä itkua. Olen yrittänyt puhua ja puhua... ja tuntuu että keinot vähissä.... Puhunko etukäteen ennenkuin kerho alkaa ja "valmistelen" lasta tulevaan ( päivää ennen ) vai vasta aamulla " nyt mennään kerhoon ja piste " tyyliin? Vai miten tässä toimia?
Kerho tädin kanssa asiasta jo käyty keskusteluja ja sitä mieltä että jätän vaan lapseni ja kerron että mitä tapahtuu... äiti lähtee ja tulee sitten hakemaan.
Helppoa noin vaan tuntuu karmeelle ja nousee vaan ajatukset että jos teenkin väärin? Kerhossakaan ei ole kuulemma mitään ole tapahtunut josta voisi johtua.... Siiis ihan ymmällä jokaisesta kerho aamusta kun aamusta alkaa tytöllä puhe että " en halua mennä sinne ", " en halua mennä yksin" ja kun kysyn onko siellä kivaa niin " on " . Mutta se jääminen sinne.. :/ on äidillekkin jo tuskasta..... :'( Neuvoja kiitos. :headwall:
 
En ehkä varsinaisesti osaa neuvoa, meillä oli aikoinaan kyseessä hieman nuorempi lapsi, mutta siis meillä toimi parhaiten äidin reippaus. Eli puhuin aina lapselle reippaasti ja iloisesti kerhosta. "Siellä on kivaa, kavereita, kiva kun PÄÄSET sinne jne". Kyselin aina positiivisia asiota. Kenen kanssa leikit? Mikä oli kivointa? En siis kysellyt, pelottiko, jännittikö, olitko yksin jne? Eli vahvistin lasta omalla positiivisuudella. Se oikeasti TARTTUU lapseen. samalla lailla äiti voi tartuttaa oman pelkonsa ja epävarmuutensa lapseen. Toiseksi pidin aina itsestäänselvänä, että lapsi menee kerhoon. Tänään on kerhopäivä, lähdetään. Ja jätin lapsen aina reippaasti ja ripeästi kerhoon, lähdin itse nopeasti paikalta. Eli joskus äiti antaa lapsen jäädä pois kerhosta ja samalla antaa lapselle mallin, että sinne ei joka kerta mennäkään jne. Meillä siis kerhoon menoa tosiaan pidettiin itsestäänselvyytenä. Lisäksi pahinta on jäädä viivyttelemään erotilannetta ja viestittämään, että tässä on nyt jotain mitä äiti pelkää ja empii. En tiedä, oliko noista jutuista apua, mutta meillä ei koskaan suurempaa ongelmaa kerhoon jäämisessä ollut. Tsemppiä äidille!
 

Yhteistyössä