4 v alkaa jäämään jälkeen ikätovereista

Lapsi on tähän asti kehittynyt normaalisti mutta nyt 4 vuotiaana on alkanut jäämään taidoissa ja käyttäytymisessä jälkeen ikätasosta. Meillä ei ole tutuissa yhtään samanikäisiä eikä lapsen päiväkotiryhmässäkään vaan on porukan nuorin, melkein kaikki lähtevät eskariin syksyllä ja lapsi täytti vasta nyt keväällä 4 vuotta kun seuraavat ovat jo täyttäneet ennen häntä 5 vuotta. Eli minulla ei oiken ole käsitystä kuinka pahasti lapsen kehitys on jäljessä tai ei ole vertailukohteita.

4 v neuvolassa huomiota kiinnitettiin erityisesti silmä-käsi yhteistyöhön, lapsi ei osannut piirtää neliötä eikä kolmiota mallista ja jostain syystä piirsi todella hentoa jälkeä vaikka yleensä piirtää ihan normaalisti kynällä painaen. Päiväkoti on huolissaan milloin mistäkin mutta erityisesti keskittymiskyvyn puutteesta asioihin jotka eivät ole niin mieluisia ja keskittyminen herpaantuu helposti jos on häiriötekijöitä sekä siitä, että lapsen käytös ja olemus on paljon pienemmän lapsen kuin nelivuotiaan. Lapsi saattaa kokeilla rajoja, hermostuu välillä jos häntä koitetaan ohjata liikaa, saattaa matkalla unohtua tekemään jotain muuta jos hänet kehoitetaan käsipesulle ymv.

Olemme käyneet nyt vuoden aikana kuusi kertaa keskustelemassa lastentarhanopettajan kanssa siitä miten lapsen käytöstä päiväkodissa saisi parannettua ja ongelmat ratkottua. Kelto ei ole nähnyt ongelmia vaan hänen mukaansa lapsi on vielä sen verran pieni, että käytös on ihan normaalin rajoissa ja lapsi kaipaisi vain enemmän positiivista palautetta hoitajilta. Neuvolassa ei kiinnitetty huomiota muuhun kuin tuohon silmä-käsi yhteistyöhön minkä terkkari epäili johtuvan harjoituksen puutteesta joten menemme puolen vuoden päästä uusintakäynnille mutta vielä emme sieltäkään suunnalta apua saaneet.

Mutta minua väsyttää jatkuvasti kuulla kuinka lapsi vaatii hoitajilta pitkää pinnaa ja aina kaikki tuntuu menevän päiväkodissa mönkään. Jo matkalla töistä päiväkodille toivon mielessäni ettei muutama kaikkein negatiivisin hoitaja olisi töissä sillähetkellä. Kotona kai olemme tottuneet, että lapsi on sellainen kuin on eli emme koe lapsen käytöstä ongelmallisena. Tottakai asioista puhumme lapsen kanssa mutta hankalaa minun on lasta töistäkäsin etäohjata käyttäytymään hyvin päiväkodissa. Lisäksi huolettaa, että jos lapsi alkaa vähän joka asiassa jäämään jälkeen ikätasosta niin mistä apua saa ja miten pitäisi toimia? Helpompaa olisi jos olisi joku selkeä yksi tai kaksi asiaa mutta hoitajatkaan päiväkodissa eivät osaa määritellä asiaa tarkemmin vaan hokevat vain, että lapsi vaikuttaa kaikinpuolin pienemmältä kuin hänen ikäisensä yleensä.

Kaipaisin kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen, miten edetä asian kanssa ymv.

 

Onko siihen 4,5 v neuvola käyntiin vielä pitkä aika? Jos silloin vaatisit toimintaterapiaa. Sieltä saavat vanhemmatkin varmasti vinkkejä miten kasvattaa lasta niin, että hän kehittyy ikätason mukaisesti. Ei päiväkoti ole sellainen paikka, että hoitajat saavat lapsen oppimaan taitoja ja käytöstä jos kotona lapsi saa olla miten huvittaa eivätkä vanhemmat puutu käytökseen tai opeta mitään.

 

Onko kysymyksessä oikeasti ongelma lapsen käytöksessä, vai vuorovaikutusongelma päiväkodin henkilökunnan kanssa?

Minulla on kokemusta päiväkodista, jossa joka ikinen päivä lasta hakiessani sain niskaani ryöpyn siitä kuinka mikään ei ollut päivän aikana onnistunut. Se papatus ja nalkutus annettiin sellaisella intensiteetillä, että siinä luuli että jotain hirveän kamalaa on tapahtunut. Oli vaikea suhteuttaa niitä pienen lapsen tekemiä "rikoksia" siihen aikuisen tunnetilaan, joka oli omasta mielestäni sekä kohtuuton, että osoitti tilannetajun puutetta. Olin itse siinä vaiheessa hoitanut päivän vaikeasti sairaita ihmisä, jotka eivät usein selvineet, ja olin itsekin päiväni jälkeen väsynyt. Ja sitten minun olisi pitänyt erityisesti huomioida ja tukea sitä nääntynyttä päiväkodin hoitajaa, joka on sentään ollut päivät ihan terveiden ja tavallisten lasten kanssa, joista kukaan ei ole kuolemassa eikä yritä vetää satakiloisella massalla hoitajaa naamariin omien ongelmiensa vuoksi. Se tilanne eskaloitui aina molemmipuoliseen turhautumiseen. Ja vika ilman muuta oli myös minussa. Todennäköisesti kovinkin pitkälle minussa, koska en vaan koskaan tajunnut mitä minulta vanhempana odotettiin. Se ei koskaan selvinnyt.

Kuten sinunkin tapauksessasi, mitään konkreettista ongelmaa harvemmin tuli esille, se oli hoitajien puolelta vain sellaista epämääräistä jatkuvaa tyytymättömyyden tunteen ilmaisua. Jos jotain en kestä, niin tuollaista naisvaltaisten yhteisöjen kovalla kaakatuksella leivottua huolipullaa, josta ei ota pirukaan selvää että mikä tässä on vialla. Ja jolla sitten pullalla pätkitään sitä vanhempaa päähän joka ikinen kerta kun nähdään. Ensimmäiseksi.

Lapsi vaihtoi muuton vuoksi päiväkotia. Uudessa päiväkodissa kerroin, että mielelläni tuen päiväkodin tekemää työtä. Toivon, että kaikki murheet pikotaan konkreettisiksi ongelmiksi jotka käsitellään yksi kerrallaan. Ja että niihin liitetään suora toive siitä miten me vanhempina voimme päiväkodin työtä tukea. Ja että nämä asiat käsitellään muulloin kuin päiväkotipäivän jälkeen hakutilanteessa. Tämä on toiminut hyvin. Lasta on mukava viedä ja hakea, luottamus hoitajiin on korkea ja yhteistyö sujuu. Jos joku jotain sanoo, kuuntelen mielelläni koska sama tavoitehan meillä on, lapsen paras. Jos päiväkoti toivoo, että kotona harjoitellaan jotain, kotona harjoitellaan sitä. Simppeliä ja helppoa. Ei tarvittu muuta kuin parempaa vuorovaikutusta.

 

Hieman kyllä pisti silmään tuo että ei päiväkoti voi lapselle mitään opettaa jos kotona ei mitään opeteta jne.. No, minun lapset ovat aina oppineet kaiken ainakin välttävästi päiväkodissa vaikka kotona eivät ole sen kummemmin askarrelleet tai tehneet mitään kynäharjoituksia jne. Poikia kun olisivat niin eivät oikein halunneet tuollaiseet ryhtyä enkä viitsinyt pakottaa vaan oppimiset jäivät päiväkotiin ja kotona olo meni kavereiden kanssa ulkoleikeissä tai sisällä autoleikeissä. En olekaan niitä vanhempia joiden mielestä on häpeä jos lapsi ei osaa lukea ennen koulua. Minusta edelleen ne asiat voi oppia vasta koulussa. Ihmeellistä on myös jos lapsi ei opi yhtään piirtämään tai kynäotetta jos kerran on päiväkodissa joka päivä? Kyllä silloin voi olla jotain vikaa kehityksessä tai sitten päiväkodissa.

 

Olen tuon yhden kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että ei vanhempi voi aina vaikuttaa siihen miten lapsi on päiväkodissa kyllä päiväkodissa tapahtuva käytös on käytävä läpi siellä. Ei kai nyt voida olettaa että kun äiti sanoo "älä nyt tee näin päiväkodissa ikinä" asia pitäii olla sillä siisti ja lapsi käyttäytyy sitten päiväkodissa ainoastaan toivotulla tavalla. Koti ja päiväkoti ovat eri maailmat. Sitäpaitsi en ole nähnyt yhtään ryhmää missä kaikki lapset olisivat kilttejä mussukoita jotka eivät koettelisivat rajoja tai vastustaisi kieltoja. Kyllä näitä riittää mutta saavat aina asian kuulostamaan niin kuin sinun lapsesi olisi se ainoa.

 

Jos lapsen kehitys on kelton mielestä normaalin rajoissa, tulee kyllä tunne, että päiväkodissa on jotain vikana. Pystyttekö vaihtamaan päiväkotia?

 

Jos hoitajat suhtautuu lapseen noin negatiivisesti niin pyrkisin vaihtamaan päiväkotia. Tai mahtaako hoitajat vaihtua kesän jälkeen? Meillä hoitajat vaihtaa ryhmää ilmeisesti melkein joka vuosi...

 

"Kelto ei ole nähnyt ongelmia vaan hänen mukaansa lapsi on vielä sen verran pieni, että käytös on ihan normaalin rajoissa ja lapsi kaipaisi vain enemmän positiivista palautetta hoitajilta."

Tässäpä oli koko pointti.
Vaihda päiväkotia niin lapsi on täysin normaali.
(Meidän 4,5v ei piirrä muuta kuin rallirataa, eli isoa soikioo paperiin)