40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

SIRPPULIINI!
Joskus aiemmin se burana oli koko raskauden ajan kieletty, mutta myöhemmin on todettu turvalliseksi kaksi ensimmäisen kolmanneksen aikana. Viimeisellä kolmanneksella se on vaaraksi. Olen itse turvallisin mielin syönnyt buranaa parin viimeisen vaavin aikana rv28 asti.

 

Kiitos kommenteista! Olet ehkä oikeassa, että jos ei seulat hälytä, antaa piikittelyn jäädä.
Migreenistä minullakin kokemuksia. Normaalisti pärjään Voltaren Rapidilla. Neuvolassa sanottiin, että saa käyttää jos on tarve. Olen nyt 10 viikon aikana joutunut pari kertaa ottamaan parasetamol 500 mg ja se on riittänyt. Eilen ei auttanut mutta ei ollut muutakaan reissussa mukana. Yritän olla ilman Rapidia kuitenkin, varmaankin parasetamol on se turvallisin.. jos sillä vaan pärjää.

 

Välillä pelottaa ihan kamalasti, että mihin ollaan joutumassa. Joku on ottanut kehoni ja tunteeni hallintaansa ja minä en voi muuta kuin ihmetellä, mitä on tapahtumassa. Olen halunnut äidiksi koko ikäni ja nyt kun se on mahdollisesti tapahtumassa, olen melkein paniikissa.

Johanna, ihan samanlaisia aatoksia on ollut täälläkin, oikeastaan heti sen jälkeen kun pahin hurmostila plussaamisen jälkeen hälveni. Taitaa olla ihan tyypillistä silloin kun kyse on ensimmäisestä lapsesta.

Täällä olotilat vaihtelevat epätoivoisesta toiveikkaaseen. Vielä olisi viikko tätä epävarmuutta ja jännäilyä ennen kontrolliultraa. Raskausoireet ovat voimistuneet, mutta se ei tietystikään mitään varmuutta mistään anna. Harmittaa, kun tässä pitäisi jo kipeästi uusia A-kuppikoon rintsikoita isommiksi, mutta pitää nyt kuitenkin odottaa ensin se varmistus tilanteesta. Tänään kun kävin äitini luona kyläilemässä, niin esittelipä tuo suloisia pieniä ihanuuksia, mitä oli mummokuumeisena jo ehtinyt neulomaan. Sanoi, että eivätpä ne ikinä hukkaan mene, jos meille ei nyt jostain syystä niille tulisikaan käyttöä. Niin ihana noita pikkuruisia tossuja ja nuttuja oli hypistellä, että meinasi ihan kipeää tehdä, kun niin kovasti haluaisi päästä noita oman pienen päälle pukemaan. :heart: Ja enköhän minä vielä pääse. Niin olen tässä etukäteen suunnitellut, että jos tämä raskaus osoittautuukin nyt sitten tuulimunaksi, niin en jää surkeuteeni vellomaan, vaan uusi yritys otetaan kehiin mahdollisimman pian. Viimeiseen asti kyllä toivotaan että kaikki on masussa hyvin, vaikka epätoivon hetkiäkin aina välillä tulee.

 

Moro

Listalla mun iästä on näköjään matkan varrella pudonnut pari vuotta pois tosi en valita sittenhän viä vois vaikka keretä tehdä toisenkin iltatähden jos oikein töpinäksi laittaisi

Ihanaa päänsärky poissa!

Odottaja 30+0 (odotettu rv30 poks!)

 

Odottaja......monesko lapsi.........la


äitiys ja onni (40)...........3..............19.09.13 / TAYS
Odottaja 70 (42)............1yht..........29.10.13
tuulias (40)...................3..............05.11.13
Nicola73 (40)................2..............05.12.13
Sirppuliini (40)..............2..............10.12.13 / KÄTTÄRI
Maisa72 (41)...............4...............11.12.13
HillaKat (39).................6..............12.12.13
Joulu13 (40).................2..............13.12.13
Alexa (40)....................4..............21.12.13 / KOS
mamuska7 (39)............6..............01.01.14
Milla-Sofia (41)............7..............04.01.14
äiskä-73 (40)...............5..............18.02.14
TR (44).......................4..............08.03.14 / K-HKS
JohannaT (39).............1..............18.03.14
memmu05 (40)............1...............03.04.14




Synnyttäneet:

Pökön tyttö........3.6.13 (2 pvää yli LA)......poika (4050 g, 52 cm)

 

Odottaja vaihdoin sun iäksi 42, onks se oikein? Ja kiva et päänsärky on poissa ja viikotkin alkavat kolmosella. Hyvin on siis pullat uunissa.

Mua väsyttää hulluna. Istun tässä työpisteella silmät aivan ristissä ja haaveilen päiväunista. Hitto että tekisi mieli lähtee himaan nukkumaan...

Sirppuliini 24+0

 

Kaveri bongas tällasen sivuston Breastfeeding Dresses - Dresses for discreet nursing. Ihania mammavaatteita! Mä yritän pidätellä itseäni tilaamasta tuolta mitään. Miksi kukaan ei ole kertonut tuosta mulle aikaisemmin. Hmph.

Musta noi siis käy ihan hyvin myös raskausajan vaatteiksi vaikka niitä kutsutaan breastfeeding-vaatteiksi.

 

Jep, 42 on juurikin se ikä.

Hyvän näkösiä oli vaatteet täytyy vaan koittaa olla tilaamatta..aikas kova vaate hullu ole
kauheesti vauvallekin kaikennäköistä vaaleenpunaista unelmaa on kaapit ja laatikot täynnä ja miehelle just muutama päivä heitinkin et mitä jos kuitenkin onkin poika.. olen kuullut muutaman jutun että ns.tyttölupaus onkin ollut poika..mites muut onko tietoa??

 

Moi kaikille taas, kauheen vähän on kirjoteltavaa tänne; odotan vaan sitä ens maanantain ultraa intopiukeena, jostain syystä en hirveesti ainakaan vielä jännittele asiaa...Monilla täällä tuntuu olevan jännät ajat käsillä, itse aion ultran (jos sieltä hyviä uutisia tulee) jälkeen kertoa jo vapaasti tästä raskaudesta eteenpäin. Nyt ei vielä tiedä kuin ihan lähimmät. Töihinkin pitää sitten kohtapuoliin ilmotella, etten tuukaan vuoden vaihteessa takas! Hulluna ne varmaan siellä mua pitää ja kummastelee mikä muhun on mennyt, en ole varsinaista kanaemo -tyyppiä alkuunkaan nimittäin

Nyt kun olen taas alkanut liikkua enemmän, olen ollut TODELLA väsynyt...outoa, kun ajattelin että lenkit ja salillakäynti piristäis ennemminkin! Ajattelin kuitenkin jatkaa sinnikkäästi, jos olo kohenee sitten kun päästään jokunen viikko vielä eteenpäin. Sykkeet meinaa nousta aikalailla helposti korkeelle, verrattuna siihenmitä olio ei raskaana, en sitten tiedä onko hyvästä; ne raskausajan sykesuosituksethan kyllä poistettiin joku aika sitten.

Se, mitä tässä kummastelen on, että paino lähti heti selkeeseen nousuun kun aloin liikkua, vaikka olen syömisiä katsonut melko tarkkaan, nyt on tullut tän 12 viikon aikana 2,5 kiloa, vaikka aikomukseni oli pysytellä samassa painossa ensimmäinen kolmannes...no en tietty paiseita asiasta ota, mutta ei kyllä taida siihen kymmeneen kiloon jäädä kokonaispainonnousu tällä tädillä Maha on kuin oisin 6. kuulla jo, siksipä päätinkin ennemminkin vähän pullistaa sitä ulospäin salilla ollessa kuin koittaa sitä piilotella...jos vaikka ympärilläolijat tajuisivat, että raskaana tässä ollaan, ei ainoastaan pullamahoja. Kaikenlaista sitä tulee miettineeksikin!

Odottaja; me ainakin aiotaan selvittää sukupuoli rakenneultrassa, ei liene edes aiemmin mahdollistakaan, jos ei sitten tule lapsivesipunktioon aihetta.

Sori kaikenlainen sekava sepustus :kieh:

TR ja kevätkääryle 11+3

 

TR: minäkin olen totaalinen pallomaha! Viikkoja 10 tasan, maha ihan järkyttävä. Olen ns. normaalipainoinen 171/70 mutta turvotus on ihan ihmeellistä. En saa mahaa edes vedettyä sisään, vaikka yritän. Kiloja ehkä 2-3 tullut kolmessa viikossa. Eri vaaka käytössä, ei voi olla varma.
En käy salilla tai jumpassa mutta teen päivittäin "töitä", eilenkin ihan halkohommia pari tuntia ja huomasin, että isojen puiden heittely paikasta a paikkaan b tuntui ikävältä alavatsassa. Ja illalla sitten poltteli ihan kunnolla, oli pakko levätä. Lieneekö liian raskasta hommaa. Kai ne vatsalihakset tässä eniten oireilevat?

Mietin nyt sellaista, kun se yhdistelmäseula lähestyy, että onko teillä muilla otettu verikoe samana päivänä, kuin ultra? Silloin täytyy tuloksia kai odottaa viikko ainakin. Minulle annettiin neuvolasta vain lähetteet verikokeisiin mukaan ja sanottiin, että sairaalassa sitten annat nämä kaikki paperit täytettynä. Kai ne ottavat ne verikokeet samalla? Ja miltä kuulostaa 11+6 päivä yhdistelmäseulalle? Onko se ihan normaali. Jossain annetaan ymmärtää, että verikoe pitäisi olla otettuna jo aiemmin.
On tämä monimutkaista En pysy kärryillä yhtään.

Alkaa jonkinasteinen pesimisvimma nostaa päätään. Tekisi mieli alkaa tutkimaan kestovaippavaihtoehtoja ja pienen pieniä vaatteitakin.. mutta jospa nyt kuitenkin vielä malttaisi mielensä ja keskittyisi töihin ja kodin remontteihin. (Sekin vielä, olen tässä maalaillut seiniä ja yrittänyt olla "hengittämättä".. )

 

TR mä olen ainakin todennut, että ei raskaana meinaa jaksaa mitään. Hengästyy niin helposti ja sydän hakkaa ja olet pienimmänkin fillarilenkin jälkeen aivan död. Joten hyötyliikuntalinjoilla ollaan vaan.

Mietin tota sun painonnousuasi liikkumisen jälkeen, että on varmaan nesteitä kerääntynyt?

Odottaja mä oon kanssa kuullut juttuja, että tyttölupaus on muuttunut pojaksi, mutta ei ihan lähipiirissä ole kyseistä juttua käynyt. En siis tiedä kuinka yleistä tuo on. Meille kätilö sanoi tällä kertaa pari kertaa ultran aikana, että tuossa nuo pojan vehkeet näkyvät ja piirsi hiirellä, mutta en mä mitään sieltä omalta ruudulta nähnyt. Vähän jäi siis sellainen olo, että onks tää nyt varmasti poika vai mitä häh. Esikosta näin ihan selvästi pojan vehkeet ruudulla, niin ei jäänyt epäselväksi. No 4D:ssä se nyt sit tulee tarkistettua ja ehkä itsekin sen pippelin siellä näkee.

Johanna mun piti käydä labrassa etukäteen verikokeissa ja siihen annettiin lähete. Ultrassa oli vain ultra.

 

Johanna: mulle sanottiin, että viimeistään viikkoa ennen ultraa pitää olla verikokeet otettuna, että tulokset ehtii sairaalaan ultrapäiväksi! Eihän ne kai niitä tuloksia heti näe? Tsekkaa asia vielä ihmeessä.

Juup, oon aatellut, että se kun on tuo edellinen raskaus niin lähellä, vaikuttaa tähän mahan kokoon myös. Sanoivat varhaisultrassa, että kohtu on melko reilun kokoinen viikkoihin nähden. Toki on turvotusta mukana kivasti myös :kieh:

Sirppuliini: mä jo ajattelin, että nytkö se ikä alko sitten vaikuttaa, kun tuntuu että hengästyy ja happi loppuu kun vähän rehkii, ei ollut vielä edellisessä raskaudessa tällaisia oireita, ei kyllä tässä vaiheessa vielä mitään mahaakaan saati turvotuksia!

Uskon muuten, että tän raskauden pahoinvointi vie myös voimia, ei ole tällaistakaan aiemmin ollut.

 

Ainiin, piti sanoa, että tätä vuotiasta odottaessani ultraaja sanoi rakenneultrassa, ettei epäilystäkään siitä etteikö olisi tyttö tuloillaan, pimatsu heti alkuun leväytti haarat levälleen ruudulla, asia vahvistui sitten vielä 4D ultrassa vk. 25 Kahdesta ensimmäisestä raskaudesta emme silloisen miehen kanssa halunneet etukäteen tietää sukupuolta. Nyt taas ois kiva tietää, saa nähdä oonko oikeessa poikaveikkaukseni kanssa, viimeksi olin varma tytöstä! En kyllä tiedä mitä teen jos poika tulee, apuva, en osaa sellasta käsitellä ollenkaan :O

 

Heippa hei masulliset

Johanna:
Täälläpäin suomea mennään myös vasta ultran jälkeen verikokeisiin (muistaakseni syynä oli se, ettei täällä maalla kai käydä useinkaan varhaisultrassa ja siksi on katsottu ensin masuasukin olemassaolo ja sen jälkeen vasta verikokeisiin, ettei turhaa haaskata rahaa (pah!) veriseulojen tutkimiseen jos masusta ei mitään elävää löydykään, mutta tämä on siis maallikon kuulopuhetta, joten paikkaansapitävyyttä en tiedä). Eli, ultran jälkeen tulee n. viikon päästä tulos lopullisesta riskiluvusta. Aikalailla odotteluahan se oli, mutta mun pirpanalla niskaturvoitus oli 0,8 joten se vähän helpotti odottelua ja r-viikot oli aika lailla samat ku sulla. Ultrassa kysyin, että miten se niskaturvotuksen huoliraja muodostuu ja mulle kerrottiin, että se riippuu ihan viikoista, eli eri viikkoa+ pvä kohti on laskettu oma turvotusmaksimi. Muistaakseni 12 viikolla se oli 2,5 ???? Mut voin muistaa väärinkin. Täällä ei myöskään voi itse valita (edes tällainen mummeli sitä et haluaako lapsivesipunktiion. Ainoastaan, jos käry käy jommassa kummassa tai molemmissa, on mahdollisuus päästä punktioon. Me odoteltiin se pari viikkoa ultran jälkeen, ennen kun alettiin asiasta kertoa. Olin aika lailla miettinyt sitä mahdollisuutta, että mitä jos käry käy ja mitä jos jotain poikkeavaa löytyy... Vaikeita asioita... Mutta toisaalta, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Lapsi voi vammautua mahassa tai synnytyksessä, tai sairastaa jotain harvinaista sairautta mitä ei millään seulalla voi todeta.
Me päätimme tämän vaavin kohdalla, ettemme kysy sukupuolta. Ultrassa sitten kuitenkin kävi niin, että vaavi pyllisti sopivast meille ja lähinnä näin siis sen mikä sieltä puuttu ei mitään ylimääräistä jalkojen välissä Kätilölle asiasta mainitsin ja hän naurahti, että on samaa mieltä, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei poikakaan aina vehkeitään levittele
Mulla kans masu aika valtava jo. Kaikki tuntuvat siitä huomauttelevan ja monelle tulee yllätyksenä, että LA on vasta joulukuussa. Mulla ei tässä raskaudessa ole toistaiseksi tullut painoa ollenkaan. Ruokavalio on aika tiukka, sillä en todellakaan halua tässä raskaudessa insuliinille/lääkitykselle. Paljon kasviksia ja vähän hiilareita. Onneks tomaatiti ja kurkut, kukkakaalit yms. ovat nyt hyvänmakuisia.

Maisa ja 23+6

 

Uaah tuo sokerirasitus oli aika ällöttävä kokemus minun mielestäni. Täysin tyhjään mahaan vedät sellaisen elämääkin makeamman litkun (en ole ehkä koskaan eläissäni syönyt/juonut mitään niin makeaa), niin huono olohan siitä tuli ja ihan pohjaton väsymys. Oli hirveät tärinät päällä sen syömättömyyden takia jo mennessä niin siitähän se sit vaan paheni. Oksetti, täristi, nälätti. Ihanaa. Not. Meitä oli siellä 4 raskaana olevaa naista samaan aikaan ja kaikki näytti kohtuullisen pahoinvoivilta vaikka aika monillehan ei tuosta taida pahaa oloa tulla.

 

No höh, kurja juttu Sirppuliini että sokerirasitus meni huonosti

Onkohan eri paikoissa eri makusta litkua ku mun mielestä ei ollut makeeta ja juttu meni hyvin..vai olenko vai niin perso makealle

 

Odottaja vadelmalle maistui ja mä en ole kovin perso makealle joten sekin saattoi vaikuttaa.

 

Itselläni on joka ikinen kerta tullut sekava olo sokerirasituksesta. Viimeksi vähemmän, kun olin alusta asti makuuasennossa.
Aivan cocikseltahan se litku maistuu paitsi hiilihapot puuttuu.

 

Sirppuliini
Hmm, mulla oli edellisessä raskaudessa cociksen makuista ja ihan jääkylmää, joten se meni "heittämällä" alas mut nyt tässä raskaudessa (kävin jo viikolla 14 aiemman raskausajandiabeteksen vuoksi) oli vadelman makuista ja tosi imelää... pahaa siis. Mutta tässä raskaudessa olo oli kaikista kerroista parhain, ei oksettanut, eikä kylmä hiki pukannut pintaan vaan jaksoin istua koko ajan ja kuvittelinkin, että nyt en tätä diabetesta ehkä riesakseni saisikaan, mutta kävipä niin, että KAIKKI arvot oli reilusti koholla (aiemmin olen jäänyt kiinni paastoarvosta sekä tunnin jälkeisestä) joten toivotaan, että sun pahaolos johtuisi ns. normaalista reaktiosta ja kaikki olisi siltä osin hyvin

Maisa72 rv 24

 

Maisa kiinni jäätiin. Paastoarvo oli just rajalla- 5, 3. Voi kökkö. Jos se olis ollut 5, 2 niin kaikki olis ollut hyvin eli kyllä harmittaa. Huomenna neuvolaan ja saan mittarin plus ruokavaliota katsotaan. Plääh sanon minä.

 

Sirppuliini, mulla oli ihan sama tilanne, eikö ole raivostuttavaa, kun jää niin pienestä kiinni!! Mun ruokavalio oli mielestäni terveellinen, mutta en olisi tajunnut, että hedelmistä ja maitotuotteista voi saada niin paljon sokeria, ikävä kun niitä joutuu rajoittamaan!! Täällä tropiikissa, jossa edelleen olen, olisi niin helppo napsia hedelmiä ja toisaalta ei ole tarjolla helposti hyviä vihanneksia. Mittailu on osottautunut kuitenkin ihan vaivattomaksi ja esikoiseni mielestä on hauska toimia piikittäjänä. Arvoissa ei toistaiseksi ole ollut mitään hälyyttävää, viikonloppuna tuli syötyä enemmän ja myös herkuteltua ja se näkyi kyllä taas vähän korkeampana paastoarvona, joskin ok-rajoilla edellen oli.

TR, mä en olis pystynyt liikkumaan vielä tossa vaiheessa tällä kertaa, sen verran väsymystä oli, suurin pahoinvointi oli jo kuitenkin ohi tossa vaiheessa. Ekassa raskaudessa taas urheilin paljon lähes loppuun asti. Nyt olisi taas energiaa vähän enemmän, mutta aika huonosti olen päässyt mitään tekemään. Vesijumppa, jooga ja kävely ovat olleet mun lajeja (vs. spinning & body pump edellisessä raskaudessa).

Nicola (rv25)

 

Sokerirasituksesta: mulle ei ole vielä kertaakaan tuota tehty, ei kyllä ole mitään ongelmia ollutkaan sokeriarvojen kanssa (töissä tehdään vuosittain kuntotestit johon kuuluu myös tuo mittaus jollain ihme laitteella), kummastelin kyllä, kun en edes nyt tästä vuotiaasta joutunut tohon, olin kuitenkin 43 häntä odottaessani, taisi terkkari vaan unohtaa koko asian. No, eipä ainakaan vauvojen koon perusteella ole mitään hätää ollut Herkuttelinkin aika vapaasti viime raskaudessa (eritoten Ben&Jerrys jädellä), eikä tuokaan mitään haitannut. Ei olekaan välttämättä noista syömisistä kiinni noi asiat.

Nicola: voi kun oot jo pitkällä säkin odotuksessa! Katteeks käyp

Jee, viis yötä ultraan!

TR ja kevätkääryle 11+4

 

Niin siis nyt kuulemma "pääsen" sokerirasitukseen...valitettavasti! On terkkari tässä välissä vaihtunut, ja tämä on joka suhteessa aika tarkka.

 

Huomenta,
olipa mielenkiintoista lukea sokerirasituksesta. Minulla se on viikon päästä, ei ole tullut mieleenkään että siinä olisi jotain ongelmaa. Mutta mitä se sitten tarkoittaa, jos arvot on koholla? Pystynkö jatkamaan elämääni "täällä kaukana" ja käymään ihmisten ilmoilla seuraavan kerran kuukauden päästä. Kääk. VAi tuleeko jotain neuvolassa käymisiä.
Turha tietenkin miettiä etukäteen. Kaikki aikanaan ja tämän mukaan toki eletään.

Itse syön joka aamu 10% rasvaista jogurttia, turkkilaista tai kreikkalaista, hedelmiä ja hunajaa, kaurapuuroa "oivariinilla" ja oliiviöljyllä.. liikaa kahvia. Lounaaksi juustoruisleipiä, keittoa tai mitä jämiä löytyykään kaapista. Iltaruuaksi perusruokaa, paljon tuoretta kalaa tai riistalihaa, perunaa, riisiä ja aina yritän väkisin keksiä kasviksia tai salaattia puolet annoksesta. Täällä pohjoisessa, missä asun puolet ajasta, on valtavan heikot tuorekasvistarjonnat. Mielikuvitus on koetuksella.. onneksi juurekset ovat herkullisia. Eniten kaipaan tuoreita vihreitä salaatteja.

Niin tuo ruokaluetteloni pointti oli ehkä se, että en vältä rasvaa enkä käytä kevyttuotteita. Syön aika luomua ruokaa. Ylitän reippaasti kaikki rasvasuositukset.. niin juustossa, piimässä kuin jogurtissakin. Apua, juuri luen että yksi viipale juustoa riittää. Minä laitan ainakin kolme, muuten on nälkä heti tunnin päästä. Proteiini on ihan välttämätöntä.

No katsotaan sitten viikon päästä, tuleeko joku tuomio. Jotenkin tuntuu että oma hyvinvointi olisi tärkeämpää kuin nämä suositukset. Kun kuitenkin syön kasviksia, kuituja, hyviä öljyjä. En syö vehnää, koska siitä tulee vain pöhötystä ja unettaa. Karkkia tai pullaa en ole syönyt koskaan, enemmänkin suolaisia herkkuja, niitä kyllä menisi jos antaisi mennä.

Olen varmasti neuvolan kauhuasiakas, kun luulen tietäväni kaiken aina paremmin ja vastaus löytyy kaikkeen. Oikeasti en tiedä mitään mistään. Luotan nyt vaan siihen, että naiset ovat kantaneet ja synnyttäneet lapsia tuhansia vuosia kaikissa olosuhteissa ja on mahdollista että tämäkin menee hyvin
Tämä palsta on kuitenkin tosi tärkeä, on ihanaa että täällä on aikuisia naisia ja keskustelu on virkistävää.

Nyt kaivan kevyet aamujogurttini pöytään.. ja sen päivän viimeisen kolmannen kahvikupposen

 

:wave: Kuka muistaa? Oon pitänyt paussia ihan tarkotuksella palstailusta kun tuntu että mun elämä on vaan täällä. Ja jotenkin alko jossain vaiheessa ahdistamaan, kun ei tiennyt miten oma raskaus etenee ja sit kun luki täältä välillä huonoja uutisia. Olin liian varma että itellekin huonosti käy.
No nyt ollaan tukevasti edelleen raskaana. Alku sotkuista selvitty eli mun alkuraskauden korkea HCG selittyi että kohdunsisällä että ulkopuolella oli raskaudet. Kohdunulkopuolinen ei vaan ollut lähtenyt kehittymään sikiöksi. Samoin laskettuaika siirtyi vähän aikaisemmaksi eli laskettuaika on nyt 27.12.13 ja minulle tuli kesällä mittariin ikää täyteen 40-v
Eli tässä nyt vaan tosiaan odotellaan. Rakenneultrakin on takana ja kaikki oli hyvin. Mitään poikkeavaa ei ole löytynyt vauvasta.

21+6