40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Onpas täällä mukavan vilkasta keskustelua, ei tahdo enää muistaa mitä pitikään kommentoida...

Saana onnittelut ultrakuulumisista! Harmi että sattui noin tollo lääkäri, kyllä mustakin kannattaa antaa johonkin siitä palautetta.

Tuuliannaliina onpa outoa toi, mitä sulle sanottiin vu:n kelakorvauksista :O Mä olen jokaisesta alkaneesta raskaudesta (3kpl) käynyt vu:ssa ja aina olen saanut kelakorvaukset, myös tuosta kaksi viikkoa sitten käymästäni. Katsoin vielä erikseen sen äsken kuitista. Sit esikoisesta kävin ihan oman mielenrauhan takia uudelleen n. rv10, silloinkin sain. Ja nää mun käynnit on kahdelta eri yksityiseltä lääkäriasemalta. Tosi outoa.

Menin sitten hölmönä eilen kokeileen tota kotidoppleria, että josko jotain jo kuuluisi. No ei kuulunut ei. Joo, tiedän että on aika aikaista vielä mut silti se alkoi huolestuttaa tietysti. Jos ne ei ensi viikolla neuvolassa kuuntele (mulla silloin 9+6), niin ehkä ryntään sit ultraan oman mielenrauhan vuoksi. Olis kauheeta todeta np-ultrassa, että sydän ei lyö

Neuvolasta vielä, mulla tosiaan eka neuvola ensi tiistaina vasta. Varatessani aikaa se "täti" sanoi, että saan sitten samantien mennä niihin verikokeisiinkin. Täällä ainakin oli silloin 3 v sitten niin, että verikoetulokset oli jo tiedossa np-ultraan mennessä.

Sokerirasituksesta vielä Tuuliannaliina kyseli, mä olin 37v esikoista odottaessani ja silloin mulle sanottiin, ettei ole tarvetta mennä, joten ei mennyt. Eikä ollut mullakaan mitään noista mainitsemistasi riskitekijöistä.

En ole mennyt tonne marraskuisiin mukaan ainakaan vielä, tykkään olla täällä, missä on oman ikäistä seuraa. Onhan meitä alkutaipaleella olevia täälläkin mukavan monta

Ehkä tässä vois taas haukata jotain pientä

Iines 9+1

 

Jimima tässä raskaudessa lopetin macajauheen ja spirulinan käytön plussan jälkeen. Mulla oi viimevuonna kaksi raskautta joiden aikaan käytin normaalisti molempia jauheita, raskaudet eivät jatkuneet juurikaan 8 vko:a pidemmälle. Tällä kertaa sitten kaiken varalta lopetin noiden superfoodien käyttämisen.

 

Täällä vietetään ekaa ä-loma viikkoa ja nyt ihmettelen, miten jaksoin olla töissä tänne asti. Missään asennossa ei ole hyvä pidemmän päälle, mut jotenkin sitä ei töissä ehtiny noteerata, kun mietti, "et pitää nyt tääkin homma tästä vielä hoitaa". Sikäli olen kyllä ollut hyvässä kunnossa, et eilenkin tuli vetäistyä 2 h:n lenkki, no tänään on sit ollut aika ahdistava olo kyllä, et pitää varmaan ottaa rauhallisemmin..

Välillä iskee paniikki, kun mietin, mitä kaikkea pitäis vielä ehtiä tehdä ennen vauvan syntymää, veikkaan kyllä, että tässä käy niin kuin viimeksikin ja esim. imetysliivejä ja pinniksen patjaa mennään ostamaan vauva kainalossa

Mä kysyisin nlasta noista ravintolisistä tai superfoodeista, et voiko niitä raskauden aikana käyttää, siellä pitäis olla viimeisin tieto. Itse kyllä suhtaudun varauksella esim. luontaistuotteisiin, niiden koostumusta kun ei kai kukaan tarkasti seuraa. Tosin kosmetiikkaa olen käyttänyt ihan normaalisti kaikkien raskauksien ajan, toisethan luopuu ihan hiuslakastakin, mutta ei mulle ole kyllä nlassa sitä kiellettykään.

Ollakovai...? ja 35+1 (uskomatonta, miten tää aika on nyt alkanut rientää)

 

Hei! Mahtusko tähän ryhmään vielä yks mamma, vuosimallia -68?
Oon yrittänyt löytää vertaisryhmiä, ja tääkin löyty kaivamalla.
Noh, olen siis keskipohjanmaalta, odotan neljättä lasta, mutta tää on nyt eka (ja ainutkin) nykyisen mieheni kanssa Mentiin viime kesänä elokuussa naimisiin ja tulevana elokuuna pitäisi syntyä tämän! Ja on siis todellakin toivottu ja odotettu. Ehdin kokea yhden tuulimunan tätä ennen ja kun tulin marraskuun lopulla raskaaksi, päätin että käyn ekana tarkistuttamssa yksityislääkärillä ultrassa että onko nyt ihan oikea odotus. Ja olihan se.
Raskausoireet kyllä oli sitä luokkaa heti alusta pitäen ettei kyllä jäänyt mitään arvailujen varaan. Oli pahoinvointia, vilutusta lämmönnousua, rintojen pakotusta, huimausta heikotusta ihan kaikkea.
Kaikenkukkuraks radi todettiin jo viikolla 10. Ja sen kans nyt sitten tässä saikataan. Maanantaina ilmeisesti saan insuliinit kun tabletit aiheuttaa mulla mahavaivoja eikä tuo toivottua tulosta.
Niin ja niissä seuloissa jäin myös kiinni, down-suhdeluku oli 1/236. Niskaturvotusta ei ollut, mutta päätin että käydään oysissa ja otetaan istukkabiobsia. No sen jälkeen sitten viikko jännitettiin tulosta ja sehän on ihan normaali löydös, ei kromosomimuutoksia. Ja tyttö tulossa! Ja ennenstään mulla on 3 jo aikuista poikaa, niin sehän sopii!
Että tämmönen tapaus. Nyt on viikkoja tasan 21! Että lujaa mennään eteenpäin.
Kertomista olis vaikka kuinka muttaa ehtiihän tässä!

Ja onnea vielä teille kaikille samassa tilanteessa oleville! <3

 

Jimima, mulla on sama hyvä kokemus naistenklinikasta ja tietysti haluaisin sinne uudestaan. Mutta ehkä se sitten on arpapeliä, että sitten lähdön hetkellä soittaa ja kysyy onko tilaa... Mulla ehkä syy on niinkin naurettava, kun että koin lähes kivuttoman synnytyksen NKL:ssä, ja ajattelen, etten saa sitä kättärillä.... :ashamed: Mutta siis kaikenkaikkiaan naistenklinikalla koin suurta luottamusta kätilöiden ammattitaitoa kohtaan, eli sinne mäkin haikailen.

Mä ehdin syödä vajaan purkin Royal geleetä ennen raskautumista. Söin ne jämät, alle 2viikkoa loppuun, kun mä puolestani ajattelin, että se on ollut apuna vahvistamassa limakalvoja tms. enkä uskaltanut heti lopettaa. Ja ehkä mä ajattelin, että sellainen luonnontuote on enempi huuhaata, kuin että siitä olisi mitään haittaa. Hyöytyä tietty oli, kun raskauduin!

Tuuliannaliina, mun himona oli ekassa raskaudessa appelsiinit (ja pikku munkit) ja kyllä ne nytkin maistuu niin peevelin hyvälle!! Siis appelsiinit. Kaipaakohan raskaana oleva kroppa c-vitamiinia, vai mikähän siinä on?
Ja sitten vähän lipsunut karkkien syöntiin taas. Jotain hemmottelua kai, kun välillä on niin huolestunut olo. Tai joku muu teko syy. Tai ainakin se syy, ettei tarvitse nyt dietata!

Mulla ei kriteerit täyttyneet esikoisen raskaudessa, mutta nyt tietty se että olen yli 40v täyttyy. Mulla tehtiin sokerirasitus ihan raskauden loppuvaiheessa, joskus viikoilla 36 tai jotain, vähän niinku huvikseen. Ja vähän niinku seuraavaa raskauttakin varten. Kaikki arvot normaalit. Joten ei sitä ainakaan automaattisesti tule nytkään.

Tämä kirpun alku on piipi. Esikoisen termiä lainaten, kun hän sanoo pieniä piipiksi. Ja sitten kun varmistuu raskaus, saattaa olla että kutsutaan nimellä. Pojan nimellä. Kunnes toisin todistetaan.

Ja mä liityin kyllä tuonne marraskuisiin, mutta en ole sen jälkeen sinne kirjoittanut. En saa aikaiseksi, enkä koe nyt jutun aiheita omakseni. Niinkuin täällä.
Katsotaan miten tämä tästä kehkeytyy. Esikoisen aikainen fb-ryhmä toimii edelleen. Sinne päivitellään juuri 2-vuotis kuulumisia. Ihan kiva ryhmä oli/on. Eli ehkä sitten tästäkin.

Tyydeli ja piipi 6+5

 

Ja unohtui sittenkin jotain, eli tervetuloa mukaan joukkoon Riduli!!

 

Huomenta kaikille! Ihanaa, on perjantai! =) Tämä viikko on ollut raskas minulla töissä, kun olin viime viikon lomalla ja hommat kasaantui. Keskittymiskykykään ei ole ollut ihan huipussaan.

Ridulille lämpimästi tervetuloa joukkoomme! :wave:

Hassua miten käytännöt vaihtelevat eri kunnissa, tarkoitan nyt esim. tuota ekaa seulaa ja verikokeiden ja nt-ultran ajankohtaa (meillä molemmat samaan aikaan, muualla verikokeet aikaisemmin ja ultra vähän myöhemmin, mikä kai on parempi) ja sokerirasitustesti. Olin edellisessä raskaudessani 39-vuotias enkä täyttänyt mitään noista täällä mainituista kriteereistä. Minulle sanottiin, että kaikki yli 25-vuotiaat odottajat lähetetään sokerirasitukseen ja oli vielä aika tarkat viikotkin, kun piti siellä käydä. Itse olin muistaakseni rv 27 tai jotain siihen suuntaan ja kaikki arvot normaaleja. Kyllä mä tällä kerrallakin aion mennä, jos niin pitkälle päästään, vaikkei se sokerilitku mitään herkkua ole. Joskus se raskausdiabetes voi käsittääkseni iskeä salakavalasti ilman oireitakin, joten oman ja vauvan terveyden vuoksi menen sinne. Myös tuo Kela-korvaushomma on aika erikoinen, jos jossain saa korvausta varhaisultrista (ilman lääketieteellistä "syytä" ultraukseen --> äidin mielenrauhaa ja stressihormoonitasojen kurissapitoa ei kai sitten lasketa syyksi ) ja muualla taas ei. :O

Eilen sain tosiaan varattua sen ekan neuvolakäynnin ja myös varhaisultran. 16.4 on mulla nyt se tuomionpäivä. Jotenkin tuntuu koko ajan, etten edes ole raskaana, kun on niin normaali olo. Aamulla kun heräsin tänään oli jotenkin taas niin epätoivoinen olo, tuntui, että ei siellä mitään elämää voi olla, kun kertakaikkiaan MITÄÄN "kunnon" oireita ei ole. Mutta sitten bussissa matkalla töihin alkoi olla sellainen hyvin lievä etova olo taas. Ja sitten on vilu melkein koko ajan, ehkä sekin on sittenkin raskausoire. Kuten myös väsymys, jota kieltämättä on. Sen lisäksi huomaan, että vatsaa hieman turvottaa ja housut kiristävät. Turvotus on lähinnä siinä navan seudulla. Kai mulla siis jotain pieniä oireita kuitenkin on. Jotenkin vain tuntuu, että olo ihan normaali, kun ei ole pahoinvointia eikä rinnoissa tunnu mitään. Mites muilla alkumetreillä olevat, onko turvotusta ja missä kohtaa mahaa?

En ole vielä ilmoittautunut tuonne marraskuun ryhmään, kun täällä viihtyy niin hyvin ja on samanikäistä porukkaa. Ehkä menen vielä sinnekin, kunhan olen ultrassa käynyt, mutta toistaiseksi tämä riittää minulle. Se että täällä on samanikäistä porukkaa on minulle tärkeä juttu, jotenkin sitä vain osaa samaistua paremmin, vaikken missään nimessä dissaa nuorempia. Edellisessä raskaudessani olin eräässä odotusryhmässä ja siellä oli mm. yksi toista lastaan odottava 20-vuotias, jonka oma äiti oli mua nuorempi. En voinut sille mitään, mutta kyllä välillä tunsi olonsa vähän ikälopuksi. Siksi tämä paikka on niin kiva mielstäni. =)

Tuosta Naistenklinikasta vielä, niin minäkin taidan tehdä niin, että h-hetkellä soitan sinne ja kysyn onko tilaa. Muuten kai sitten Kättärille. Uskon kyllä, että Kättärillä on hyvä palvelu ja mukavaa, asiantuntevaa väkeä, mutta jotenkin vain tykästyin siihen Naistenklinikkaan ja se on paljon lähempänäkin. Lisäksi olen aika nostalginen henkilö ja jotenkin haluaisin takaisin samaan paikkaan synnyttämään, missä rakas esikoisenikin syntyi. :heart:

Miten ehdottomia olette olleet kotimaisten (pastöroitujen) tuorejuustojen kanssa? Periaatteessa ne kai on kiellettyjen listalla, mutta muistelen, että edellisessä raskaudessani neuvolassa sanottiin, että kotimaisia voi syödä, jos ovat tuoreita eikä ole olleet avattuna jääkaapissa kovin pitkään.

Yleisesti ottaen huomaan, että olen paljon rennompi tässä raskaudessa kuin esikoisen kanssa. Silloin olin puolihysteerinen (noh, vähän värikynää... ) kaiken suhteen ja itkin varmaan kaksi tuntia, kun huomasin, että edellisenä iltana syömäni Gruyère-juusto olikin pastöroimatonta (sittemmin selvisi, että kovien juustojen listeria-riski on pieni). Nyt on jotenkin rennompi olo, ehkä osittain siksi, etten uskalla tuulettaa liikaa vielä saatikka oikein edes uskoa tätä todeksi. : / Ja kai sitä vähän viisaampi ja kokeneempi itsekin on.

Nyt töitä. Mukavaa perjantaita kaikille!

 

Moikat

Ekaksi Ridulille kovasti tervetuloa joukkoon! Mukavaa kun meitä kypsän ikäisiä mammoja piisaa .

Pastöroiduista tuorejuustoista: mä en kyllä niitä syö, ihan varmuuden vuoksi. Sen sijaan olen välillä syönyt pastöroimattomasta maidosta tehtyä kovaa juustoa, ts .parmesania. Vähän huonolla omallatunnolla kyllä. Ultran tehnyt lääkäri sanoi, että hänestä ok, jos juusto on kova eli kypsytetty.

Yrttiteen kanssa mulla on suurimmat hankaluudet. Olen niin tottunut juomaan sitä iltaisin ja nythän edes roibosta ei saisi juoda. Olen sitten yrittänyt juoda kuumaa mustaherukkamehua korvikkeeksi, mutta ei ole ihan sama asia. Tai glögiä, jossa on kyllä inkivääriä mutta ei voi mitään. Inkivääriä syön kyllä välillä muutenkin, jos on esim. ruuassa mukana. Miten muut?

Tein äsken huvikseni sormustestin sukupuolen selvittämiseksi. Ihan hupimielellä siis. SOrmus pyöri ympyrää, eikä eestaas, joten tyttöä lupailisi.

Onko teillä muuten toiveita/intuitiota sukupuolen suhteen? Mulla vähän ristiriitaiset ajatukset (nyt tuli deja-vu että olen jo kysynyt tästä, sorry jos olen...). Esikoisen puolesta toivoisin poikaa, että olisi kaksi veljestä leikkikavereina. Toisaalta olisi kiva jos olisi kokemus sekä pojasta että tytöstä, että sen puoleen voisi olla tyttö. Mutta kumpa vaan käy, kunhan olisi terve! Itsellä ei ole mitään intuitiota, mutta mies sanoo, kuten aiemmin mainitsin, että hänestä tuntuu että on tyttö tulossa.

Aikalailla jännittää miten esikoinen ottaa uuden tulokkaan vastaan. Vähän välillä melkein jännittää. Toivon kovasti ettei tulisi mitään hirveää mustasukkaisuuskautta. Miten te muut joilla on useampia lapsia, miten on mennyt?

Pikkuherra on muuten vedellyt jo yli 3h sikeitä ulkona...oho. Flunssa vaivaa aina vaan ja yöt on edelleen yhtä heräilyä. Ei voi sanoa kuin että vä-syt-tää.

Iines: tosi outoa tuo vu-juttu. Luulisi nyt Kelalla olevan yhtenäisen linjan korvauksien suhteen! Mä olen joka paikasta kuullut, että ei korvata. No, ehkä lähetän lomakkeet sinne kuitenkin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Varasin muuten just np-ultran ja rakenneultran. Nyt on enää kysymys, että minne saadaan esikoinen hoitoon kun tietty haluan miehen mukaan ja mummille (omalle äidille) en halua kertoa mihin ole menossa. Yleensä aina kerron ja kyllä tulee ihmettelemään jos sanon vaan, että joku meno. Aiotteko te kertoa omille vanhemmille/miehen vanhemmille jo ennen np-ultraa? Mä en missään nimessä halua, en jaksa sitä hössötystä jos tulee km. Toivottavasti ei tule!

Aurinkoista viikonloppua, jollei sitä ennen kuulla ja tod näk kuuullaan kuitenkin

 

Mukavaa ja aurinkoista perjantaita kaikille!

Mä vähän lipsun noiden juustojen kanssa... Esikoisen kanssa söin fetaa ja vuohenjuustoa. Nytkään en ole apetinan fetasta luopunut, tuskin kesän tullessa pystyn ajattelemaankaan luopumista... Muuten kai yritän olla suht tarkkana. Mm. mullat yritän pestä hyvin pois, lisännyt käsien pesua ja herkemmin heitän roskiin, jos joku epäilyttää edes vanhentuneen.

Kyllä mua myös turvottaa, vatsaa kaikkinensa. Iltaisin lisäksi alavatsaa niin, että farkut joutuu aukaisemaan tai vaihtaa löysemmät housut. Esikoisestakin vaihtui äitiyshousut jalkaan rv8, viimeistään rv10 juurikin turvotuksen takia. Kohta ollaan jo siinä tilanteessa, että farkut ei enää mene tai ovat epämiellyttävät. Sentään olen pystynyt olemaan tilaamatta mitään vaatteita. Mutta himoitsen kyllä, ja surffailen mm. huuto.nettiä josko sieltä jotain äitiyskesävaatteita sitten huutelisi....

Noh, kunhan nyt edes se eka ultra.... Eilen oli etovaa oloa kyllä, mutta se on vielä kaukana pahoinvoinnista saati oksentamisesta. Tänään taas ei sen kummempia oloja. Mutta alkaa jopa pikku hiljaa usko nostamaan päätään, että josko tässä sittenkin ollaan raskaana loppuun asti. Kiva fiilis sekin, vaihteeksi.

Maanantaina sitten ultra, tiistaina eka neuvola. Ja tänään 6+6.

Tyydeli

 

Joutuu sitten kommentoimaan uudestaan, kun ollaan nähtävästi samaan aikaan linjoilla, Tuuliannaliina. Tää esikoisen päikkäriaika onkin tätä parasta kirjoitteluaikaa!

Mä vaan niin toivon, että saan vauvan ts. sukupuolella ei ole mitään väliä. Mutta olen myöskin myynyt esikoisen (tytön) vaatteet jo eteenpäin. Ja syykin on niin naivi, että ennustajaeukko sanoi 2008 mulle, että tulen saamaan tytön ja pojan, 2-6 vuoden sisällä. Joten kai tämä sitten se poika on... Tätä ei kyllä tiedä mieskään!! Vois ehkä kokeilla tuota sormusjuttuakin vielä....

Ja miten mahtaa esikoinen reagoida vauvaan... saas nähdä. Mustasukkainen on varmasti, mutta jotenkin toivoisin ja ajattelen, että on myös kova hoitamaan ja auttamaan. Nyt ainakin 2vuotiaana on kiinnostunut muitten vauvoista.

 

Moi taas!

Tervetuloa mukaan Riduli!

Pastöroidusta tuorejuustosta, mullakin on sellainen mielikuva esikoisen ajalta, että juuri pastöroitua tuorejuustoa voi syödä. Eikä mulle kyllä ole sanottu muuta, kun että pastöroimattomia maitotuotteita ei saa syödä, ei mitään erikseen ettei pastör. tuorejuustokaan kävisi. Ja varmaan aion nytkin syödä, ellei eri ohjeita tule.

Muutenkin mulla tuntuu olevan nyt aika rento ote tuohon ruokavalioon, välillä ihan meinaa unohtua, että jotain pitää vältellä. Viime viikolla söin hyvällä ruokahalulla pastöroimatonta maitotuotetta, ennen kuin edes tajusin, ettei sellaista saisi edes syödä. Myös minä olin esikoisen aikana tosi tarkkana noiden ruokien kanssa.

Sukupuolesta mulla ei vielä mitään tuntumaa ole, antaa ajan kulua ja katsotaan sitten, miltä alkaa tuntua Esikoisesta mulla tuli hyvin vahva tunne sukupuolesta joskus rv15 paikkeilla ja rakenneultrassa se sitten varmistuikin oikeaksi. Mulle käy kyllä ihan kumpi vaan, kunhan olisi terve.

En ole vielä pohtinut sitäkään, että kuinka esikoinen ottaisi mahdollisen tulokkaan vastaan. Musta tuntuu että on ihan liian aikaista (mulle itselleni siis) pohtia näitä vielä, kun on monta mutkaa vielä matkassa ennen sitä.

Tuuliannaliina tuosta vu:sta vielä: mulla näkyy kuitissa olevan vaan "kohdun ja sivuelinten ultra" koodilla noi, ei mitään mainintaa vu:sta. Eli täällä päin käytäntönä ilmeisesti laittaa ne tollaisella koodilla, että saa kelakorvauksen. Ilmeisesti sitten kela ei korvaa, jos on mainittuna se vu.

Vatsaa turvottaa täälläkin, illalla ei tee mieli farkkuja jalkaan laittaa. Iltaisin nukkumaan menokin on yhtä tuskaa, millään ei meinaa löytyä sopivaa nukkumisasentoa kun rinnat on niin turkasen arat ja turvonneet.

Aurinkoista viikonloppua!

Iines 9+2

 

Iltaa kaikille!

Sain tänään lainassa olleet äitiyshousuni takaisin. Ja sovitinkin ne heti. Loistava varasto, sopivia ja vähän isoja housuja. Tuskin tarvii niitä hankkia enempää. Kesähousuja ja hameita sitten varmaan tarvii, aikanaan.
Yhdet housuista jää ehkä jo heti käyttöön. Oli niin ihanan tuntuiset, kun eivät kiristä niinkuin omat farkut. Tämä turvotus on iltaisin jo melkoista!

Ja sormustesti osoitti, että sormus suostui heilumaan vain edes takaisin. Vaikka sen laittoi pyörimään, niin heti kohta se heilui edestakaisin. Että sillei.

Siinä kai tärkeimmät tänään! Niin ja se, että tänään on 7+0 ja kaksi päivää ultraan.
Viikonlopun jatkoja arvon naiset!

Tyydeli

Ai niin, uutena oireena ensimmäistä kertaa ikinä, ruuan teko ällötti. Jauhelihan paistaminen teki pahaa. Piti pyytää mies haistamaan, että onko se pilaantunutta, kun mielestäni haisi huonolle. Ei ollut. Ruoka kuitenkin maistui (tuntuu maistuvan vähän liikaakin), vaikka alkuun epäilinkin.

 

Moikka

Tyydeli, jos se sormus pyörii, niin poikahan se sitten on, ehkä .

Minä taisin tuossa männäpäivänä sanoa, että vatsa on ihan littana, se oli niitä ultraa edeltäviä päiviä. Vaan eipä ole enää. Turvotus on ihan valtava! En ole vielä vaihtanut äitiyshousuihin, kun mulla on sellaisia suurin osa, joissa vyötärö on reilusti navan alla, mutta jos mitään tiukempaa paitaa laittaa päälle niin kyllä on niin selvä pömppö, että voisi kuvitella minun olevan jo vaikka 5kk raskaana! Koska haluan salata asian tässä vaiheessa vielä lähes kaikilta, ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin pitää jotain a-linjaisia tunikoita, tai löysiä paitoja, joissa on kuminauha alareunassa. Ne on muuten kyllä ihan parhaita peittävyyden kannalta, kun ovat jo valmiiksi pussimaisen oloisia. Mä olen normaalisti aika hoikka eikä vatsa pömpötä koskaan, joten senkin takia kaikki tutut arvaisivat heti mistä on kyse, jos hiihtelisin tiukemmissa tamineissa.

Täällä on ollut huonounisuudet lisäksi, ja varmaan siitä johtuen, myös aikalaista huonotuulisuutta ilmassa. Äsh. Esikoisen temppuilu ruuan kanssa ottaa tosi koville, hän on aina ollut huono syömään ja nyt ei meinaa maltti riittää itsellä kun ruuat lentää lattialle tai alkaa karjuminen heti ruokapöytään laitettaessa. Olin itse kuulemma ihan samanlainen, joten kauas ei ole omena puusta pudonnut. Mua vaan huolettaa kun etenkin lounas ja illallinen menee niin huonosti ja nehän on ne ainoat kunnon ruuat. Sitten on aamu- ja iltapuuro ja hedelmävälipala, mutta ei kait kukaan niillä elä. Proteiinia ja vitamiinejakin pitäisi jostain saada.... Poika huitelee jollain -15% käyrällä, eli kamalasta ei ole varaa että ruokahalu tästä vielä huononisi.

Miehelle sain myös raivarin kun sain lapsen päiväunille. Tyhmä asia ja tyhmä sananvaihto ja avot oli riita pystyssä. Vaikka minä siinä enemmän riitelin. Välillä harmittaa, kun tuntuuu ettei mies ihan ymmärrä että raskaana olo on oikeasti sekä henkisesti että fyysisesti aika raskasta eikä osaa tukea ihan niinkuin toivoisin. Saattaa esim. vinoilla jotain mun ainaisista päikkäreistä, ei pahalla mutta vähän silleen että maistuis mullekin päikkärit joskus. Nykykään heräilen niin paljon öisin, että olen ihan rätti jos en saa edes viikonloppuisin päivällä nukuttua ekstraa. Lisäksi ärsyttää kun miehen univelka on niin omatekoista, mitäs kukkuu kirjan kanssa puoleenyöhön asti.

Mitenkäs teidän muiden miehet, tuleeko riittävästi tukea ja ymmärrystä? En nyt halua sanoa, ettei koskaan tule, usein on oikein kulta, ja vaikeahan sitä on olla lempeä ja ymmärtävä jos toinen on kuin persuksiin ammuttu.

Tyydelillä on kohta ultra edessä, kovasti tsemppiä!

Iines, mun käsittäkseni niitä tuorejuustoja ei kyllä saa syödä vaikka olivat pastöroitujakin. Näin lukee ainakin THLn sivuilla. Pehmeisiin, kypsentämättömiin juustoihin listeria iskee herkästi. Ehkä se on sitten turvallista, jos avaa purkin ja heti syö mitä syö, mutta avattuna olleeseen en kyllä koskisi. Mutta kukin tietty tavallaan, ei ole tarkoitus moralisoida .

Mulla on np-ultra toukokuun alkupuolella, toivoisin että tulisi äkkiä ja pääsisi kertomaan a)lähipiirille ja b)pomolle. Työasiat mua oikeasti stressaa, tuntuu niin kaksinaamaiselta keskustella syksyllä alkavista töistä kun tod näk jään hetikohta äitiyslomalle taas...

Käyvätkö muut vielä jumpissa sun muualla? Musta tuntuu vähän huonolle jo ja olen ajatellut peruuttaa kuukausikortin. Tykkäisin käydä ,mutta jos vatsalihakset ja hyppely tuntuu huonolle ja niitä on melkein joka tunnilla, ei varmaan kannata.

Nyt sateeseen vaunulenkille.

Mukavaa sunnuntaita!

 

Huomenta kaikille! :wave: Viikonloppu tuli ja meni ja olikin ihan rentouttava, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Eilen kävimme kylläkin "taaperouinnissa" ja esikoinen oli aivan riemuissaan. :heart: Sain jotenkuten nukuttuakin, paitsi viime yönä, kun tuli taas pyörittyä sängyssä enkä saanut unen päästä kiinni, tietenkin, kun oli työaamu edessä. :kieh: Nyt onkin hieman zombiemainen olo.

Olen "valittanut" kun on niin normaali olo. Eilen sitten tuli kunnon etova olo, joka jatkui käytännössä koko päivän. Tänäänkin tuntuu vähän, mutta ei niin paljon kuin eilen. Saa nähdä oliko jotain tilapäistä vai onko tämä nyt se uusi olotila. :|

Vatsaa turvottaa varsinkin iltaisin ja on ongelmia löytää sopivia housuja. Imetyksen seurauksena minulta lähti noin 4 kiloa (enimmillään 7, mutta osa on tullut takaisin :|) siihen nähden mitä painoin ennen esikoisraskauttani, joten olen nyt siinä tilanteessa että uudet housuni (synnytyksen jälkeen hankitut) ovat kireitä, mutta ennen ensimmäistä raskauttani käytössä olleet housut ovat hieman isoja. Äitiyshousut otin ekassa raskaudessani käyttöön vasta noin rv 22 (ennen sitä selvisin napin avaamisella) ja epäilen, että nekin ovat nyt liian isot (en ole kaivanut niitä kaapista vielä). Jotenkin en haluaisi vielä ottaa äitiyshousuja käyttöön. Tuntuu, etten halua tehdä sitä ennen kun olen käynyt ultrassa... Joudun varmasti syksyksi hankkimaan uusia äitiysvaatteita (olettaen siis että kaikki menee hyvin), kun nuo vanhat ovat enemmän kesävaatteita. Varmaan tarvii ainakin hankkia jotkut housut ja raskaustalvitakki. Kuten Tuuliannaliina, niin olen aika hoikka ja vatsa ei normaalisti pömpötä ollenkaan, joten jotain kikkoja täytyisi nyt keksiä, ettei tilanne olisi ihan obvious kaikille. Enkä kuitenkaan halua yhtäkkiä pukeutua kaapuihinkaan, kun sekin saattaisi herättää huomiota töissä, kun normaalisti käytän töissä paljon aika tyköistuvia poolopaitoja ja muita neuleita. : / Enkä uskalla käyttää muuta kuin tummia housuja, pahinta peläten. : / Ei ole helppoa ei.

Sukupuolesta mulla ei ole mitään hajua. Kun odotin esikoista, olin jotenkin asennoitunut, että ensin saisin tytön, sitten pojan. Ei perustunut mihinkään tunteeseen, vaan oli lähinnä joku lapsuudesta asti ollut "suunnitelma". Kun rakenneultrassa sitten veikkailtiin poikaa, olin hämmentynyt, mutta tosi nopeasti asennoiduin sitten siihen ja olin innoissani tulevasta pienestä pojastani. Jälkeenpäin en käsittänyt miten aikuinen ihminen takertui tuolla tavalla johonkin lapsuuden haaveeseen ja tuntui, että juuri näinhän sen pitikin olla. :heart: Kun poikani oli vielä vauva, ajattelin, että olisi kiva saada myös tyttölapsi, mutta myöhemmin alkoi taas tuntua, että olisihan toinen poika kiva, niin voisivat leikkiä yhdessä ja olisi kaikki vaatteetkin valmiina. Nyt voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole mitään väliä kumpi se on. Molemmat yhtä tervetulleita, toivon vain että olisi terve.

Välillä kaipaisin minäkin vähän enemmän "sympatiaa" mieheltäni, vaikken oikeasti voi valittaa millään tavalla. Hän on toistaiseksi käyttäytynyt ihan "normaalisti" mua kohtaan, mutta välillä, kun on etova olo, kaipaisin ehkä pientä "paijausta". Mutta ainakin esikoisraskauteni aikana hän oli oikein ihana sitten kun päästiin vähän pidemmälle ja oli tosi huomaavainen mua kohtaan. Voipi olla, että mies tarvitsee jotain "näkyvää", kuten kasvavan vatsan, ennen kun oikein osaa osallistua raskauteen.

Tuuliannaliina, mulla on samanlainen kaksinaamainen tunne täällä töissä. Ehdottelen pomolle että pitäisin vanhoja äitiysloman aikana kerääntyneitä lomia pois joulun alla jne, kun oikeasti tiedän/toivon, että joulun aikaan olen ihan toisenlaisella lomalla. Mutta en kyllä halua kertoa tässä vaiheessa kenellekään. Oikeasti haluaisin odottaa jopa niin pitkälle, että rakenneultra olisi onnellisesti ohi, mutta se taitaa osua kesälomien aikaan, joten kai on kerrottava viimeistään kesäkuussa, että ehtivät rekrytoida sijaisen ajoissa.

Nuo jumppakuvioni ovat tällä hetkellä vähän epämääriset. Ennen esikoista kävin useamman kerran viikossa jumpassa, mutta raskauden aikana en uskaltanut käydä ollenkaan, kuvittelin kai että vauvanalku tulee ulos, jos hyppelen liikaa, vaikka oikeasti tiesin, ettei niin käy. Synnytyksen jälkeen en heti halunnut/viitsinyt aloittaa jumppia uudestaan (ja suoraan sanoen tuntui pitkään, että sisäkalut tulee ulos, jos hyppelee tai juoksee ), mutta jossain vaiheessa aloitin kuitenkin (poika taisi olla melkein 1-vuotias). Jossain vaiheessa sekä poikani että minä sairastuimme sitkeään flunssaan ja jumpat jäi. Enkä ole saanut aikaiseksi aloittaa niitä uudestaan vieläkään. Kai se voisi tehdä hyvää käydä ainakin jossain kevyessä jumpassa, täytyisi katsoa mitä omassa jumppapaikassa olisi tarjolla. Mitään kauheeta hikirehkimistä en viitsi nyt aloittaa, kun on ollut pitkä tauko, mutta jotain pientä ehkä. Ja nyt kun alkaa olla kevät, niin ajattelin mennä ahkerammin kävelylle, ehkä jopa juoksulenkille, jos se tuntuu hyvältä.

Joo, jospa tekisi vähän töitä nyt. Muutenkin nämä viestini venyvät aina, vaikkei olisi edes mitään asiaa... Jaksaattekohan edes lukea näitä romaanejani...

Mukavaa maanantaita!

 

Mukavaa maanantaita,

nyt täytyy myöntää, että himppusen verran JÄNNITTÄÄÄÄÄ tuo tämän iltainen ultra... Vaikka mulla tällä kertaa onkin sellainen olo, että kaikki on hyvin. Mutta niin olin viimeksikin tammikuussa optimistinen, kun päätin vain käydä tarkistuttamassa, että onhan kaikki hyvin, kun vähän tiputteli vuotoa. Ja menin siis asenteella, että kaikki on hyvin, eikä ollutkaan...
Noh, yhtä optimistisena sinne taas. Tosin nyt ei ole vuotoja tms. Niin sen puolesta toivoisi saavan hyviä uutisia. Voi voi. Muutama tunti vielä jännittämistä. Sen jälkeen toivottavasti enää 7kk...

Oireilut ennallaan, iltaisin turvottaa, vähän ällöttää päivällä ja rinnat on arat. Ei uutta sillä saralla.

Jimima, meillähän on sitten ollut samat harrastukset eilen. Taaperouintia meilläkin.

Noh, palailen sitten iltasella kertomaan miten meni. Te olettekin miehen lisäks ainoita, joita se saattaa kiinnostaa tai kelle kerrotaan. Ai niin, sekin tässä vielä, että mies ei pääsekään ajoissa töistä joten esikoinen menee sekalaisella verukkeella mummolle siksi aikaa. Ja paluumatkalla käyn hakemassa huuto.netistä ostamani takin, raskausajan takin. :ashamed: Kävi lipsahdus. Kun piti ostaa vasta ultran jälkeen yli päätään ensimmäiset ostot...

No, pitäkäähän kaverit mulle peukkuja!!

Tyydeli ja piipi 7+2

 

Tyydeli, olet mielessä. Tulethan hetiheti kertomaan ultrauutiset! Pidän sulle isommat peukut mitä löytyy! On kyllä optimistinen olo puolestasi, oireet ja kaikki.

Me taas käytiin tänään uimassa. Meidän esikoinen ihan rrrrakastaa sitä puuhaa. Muuten on kyllä jokin käsittämätön uhma meneillään vaikka on vasta vähän yli vuoden. Ihan hirveitä raivareita, etenkin ruokapöydässä. Neljännen uhmakohtauksen aikana tänään purskahdin jo itsekin itkuun, jotenkin toisen, oli ne sitten miehen tai lapsen, huonotuulisuus vaikuttaa muhun ihan tosi paljon raskaana. Vaikuttaa ne muutenkin ,mutta nyt erityisesti.

Mulla on kotona esikoista odottaessani hankitty doppleri ja huvittaisi jo kohta kokeilla sitä. Mutta parempi olla kokeilematta, koska tod näk mitään ääniä ei vileä kuulu ja sitten tuleepi paniikki. Moni sanoo että vasta viikon 10 jälkeen kuului.

Vitsit, toivoisin niin että menisi äkkiä tämä vika kuukausi ennen rv12. Pelottaa nimittäin kaikesta huolimatta aika usein, että tämä ehtii vielä mennä kesken. Toki voi mennä rv12 jälkeenkin, mutta epätodennäköisempää.

Nyt sohvalle kirjan kanssa, mörökölli nukahti ja mies lähti urheilemaan. Ihanan hiljainen koti ja oma rauha. Huoh.

Tuulis ja vaavi 8+2

Ps. Musta on Jimima ainakin kiva lukea romaaneja! Pistä vaan seuraavaa lukua tulemaan .

Pss. Kävin eilen tosi pehmeässä jumpassa, ei ollut oikein edes jumppa, sellaisen pallon kanssa tanssahdeltiin hitaasti. Mutta siitäkin tuli paha olo, alkoi oksettaa, joten kyllä mä varmaan perun jäsenyyden. Käveltyä tulee melkein joka päivä kuitenkin ja sillä 'jumpalla' pärjäsi hyvin viime raskaudenkin. Tosin kävin kyllä mammajoogassa, jonne tekisi nytkin mieli mutta kun on muutettu, ei sellaista ole ihan lähikulmilla.

 

OI oi ja voi voi! Ei kyllä nyt pystynyt tämä lääkäri ja ultra rauhoittamaan ja vakuuttamaan mun mieltä. Lapsivettä oli hyvin, ruskuaispussi näkyi ja tyyppikin näkyi, mutta oli taas vähän pienempi kuin mitä pitäisi olla. Toki tämän kokoisten mittaaminen on vaikeaa. Saattaa olla vähän väärässäkulmassa, ettei täyttä pituutta saada mitattua... Milli tai kaksi puuttui. Mittasi 8,2-8,7mm tyypin mitaksi. Kyllähän tuo lääkäri sanoi, että on näkevinään sykkeen. On näkevinään?! Ei sanonut että näkee, tai että syke on tuossa. Huolihan siitä silti jäi.

Rv7+2 on nyt. Mun laskujen mukaan. Ovulaation aika tarkkaan testasin, hymynaama 28.2. joten hedelmöittyminen varmasti 1.-2.3. Kai se on mahdollista että alkio hetken seikkailee, ennen kuin kiinnittyy, mutta... Lääkärin arvio oli 7+0 / mutta siirsi myös laskettua aikaa 5 päivää. Tuotakaan logiikkaa en ymmärrä.

Nyt täytyy etsiä netistä ne kaikki positiiviset tarinat, joissa alkio on ollutvarhaiultrassa liian pieni ja parin viikon päästä/np-ultrassa kuitenkin kaikki ollut hienosti.... :ashamed: Löytyykö täältä sellaisia tarinoita?

Tyydeli ja piipi 7+2

 

Tyydeli, vitsit ymmärrän huolesi, mutta ei välttämättä ole mitään vialla! Omakohtaista kokemusta ei ole, tai on, mutta ne oli ihan selkeät keskenmenot, molemmilla kerroilla alkio vastasi viikkoja pienempää eikä sykettä, joten ihan eri tilanne.

Googlailin kuitenkin vähän tässä juuri 'varhaisultra ja liian pieni alkoi' ja sieltä tulee kyllä tosi paljon positiivisia tarinoita, joissa alkoi ollut ei ole varhaisultrassa vastannut viikkoja kokonsa puolesta ja np-ultraan mennessä ihan normaali tilanne, vaikka ovulaatiopäivä olisi tiedossakin! Toki ymmärrän enemmän kuin hyvin huolesi, mutta koita olla optimistinen, kuten sanoit, vaan millejä puuttuu 7+-viikkojen mittahaarukasta!

Se on kyllä outo sanavalinta että 'on näkevinään sykkeen'. Eikös joko näe tai sitten ei? Vähän tökeröä lääkäriltä musta. Mutta olisi varmaan sanonut, että 'ei oikein näy' tai 'näkyy huonosti' tai mitä ikinä jos ei olisi nähnyt. Mä menisin uudestaan ultraan viikon parin päästä jos olisin sinä, etenkin kun olet löytänyt edullisen ultraajan. Toisaalta, jos ei lääkäri sitä ehdottanut, ajattelee varmaan itsekin, että kaikki tod näk hyvin,e ikä tarvetta kontrolliin, on vaan vähän pienempi. Mitä lääkäri noin muuten sanoi? Miten hän näytti tilannetta tulkitsevan?

Voimia ja uskoa Tyydeli! :heart:

 

Hello naiset!

Pikaiset terveiset ja omaa napaa. Lueskelen kyllä puhelimella teidän juttuja säännöllisesti mutta en jaksa sillä näpytellä.. Nyt hetki aikaa istua koneella.

Tyydeli, harmillinen tollanen "turha" käynti, kun ei 100% varmuutta saanut, mutta uskon että siellä kaikki ok.

Sukupuolitoiveista samat ajatukset kuin Tuuliannaliinalla ja Jimimalla, vähän niinkuin win-win, tyttö olis tietysti ihana, niin olis molempia yksi ja vois tehdä äiti-tytär juttuja yhdessä, kuitenkin esikoisen puolesta toivois poikaa, olis enemmän seuraa ja kaikki vaatteet/lelut menis kiertoon... Miehellä neljä veljeä ja kolme veljenpoikaa ei lainkaan tyttöjä, joten sen puolesta tulee varmaan toinen poika, mutta mies on kyllä sitä mieltä että tulokas on tyttö.. No saapa nähdä, mitään testejä tms en ole tehnyt Esikoiselle olen kaupassa tarjonnut nukkeja, "ostetaanko sulle tämmönen" niin tulee tiukka EI!! (autoja ja traktoreita vaan) ja näyttänyt parin tutun pikkuvauvoja, eikä vois vähempää kiinnostaa.. saattaa jonkun maailma romahtaa lokakuussa, kun tajuaa että joku toinen pikkuihminen muuttaa taloon ja vie äidin huomiota

Yhteisseulan tulokset tulivat jo torstaina (neuvolan terkka soitti, kun tiesi että hermoilen asiasta) ja kohonnutta riskiä ei ole. Papp-a mom oli 0,65 Hcg mom 1,16 ja riskiluvut down 21-trisomia 1:552 ja 18-trisomia 1:91147, ikäriski 1:75 eli kaipa ihan hyvät tulokset tällä iällä. Esikoisesta oli kyllä paljon paremmat, mutta taitaa jo tuo 2,5 vuotta omassa iässä nostaa riskejä sen verran. eli nyt pitäisi olla helpottunut olo, mutta kun ei ole :'( Kaipa tämä on tätä murehtimista koko ajan tämä odottaminen... Ultra oli niin hätäinen (tein virallisen valituksen käynnistä palautesivun kautta, saa nähdä kuuluko sieltä mitään) etten oikein luota sen tulokseen ja muutenkin jäi todella tyhjä olo käynnin jälkeen. Tässä vaiheessa esikoista odottaessa hänellä oli jo lempinimi, paijailinen masua ja olin ihan rakastunut häneen. Nyt en ole edes kuullut sydänääniä tai nähnyt vauvan liikkuvan, onko hänellä aivot, kaksi kättä yms.. Eli en ole osannut/uskaltanut muodostaa vielä mitään suhdetta masuvauvaan :'(. Olenkin varannut ultran yksityiseltä lääkäriltä kahden viikon päähän (rv 15+3), jotta näkisin pikkuisen ja silloin näkyy jo lähes kaikki sisäelimet yms. Toivoisin ultran avulla saavani mielenrauhan ja löytäväni yhteyden pikkuiseen :heart:

Olen aikani kuluksi lueskellut vanhoja 40+ odotusketjuja (vol 2 ja vol 3) ja mm siellä on ollut tapaus jossa yhteisseula ei ollut hälyttänyt mutta silti oli syntynyt down vauva... Sanotaan että yli nelikymppisten kromosomipoikkevuudet jäävät lähes 100% kiinni seulassa, juuri koska ikä nostaa lukuja niin paljon, mutta eipä niin vaan aina käy ja sehän on vaan seula eli todennäköisyyslaskentaa. Olin niin varmistunut että kiinni jäädään ja joudutaan/päästään punktioon, jolloin on tietty keskenmenoriski, mutta kromosomeista saadaan 100% varmuus.. Nyt epäilyt ja pelot vaivaa edelleen ja yöt tulee nukuttua kovin huonosti.... Ei olla siis vielä vauvasta kerrottu edes isovanhemmille, koska haluan kertoa sen ilouutisena hymy huulilla enkä tälläisessä epävarmassa olotilassa...

Muutenkin on edelleen ollut vähän mieli maassa (ihan outuoa kun tätä raskautta niin toivottiin! nyt pitäisi olla onnen kukkuloilla!?) ja huono olokin vaivaa edelleen päivittäin.. parisuhdekin ollut koetuksella Odotan vaan koska se onnellinen keskiraskaus koitaa...

Eli tällästä tänään täällä, toivottavasti mieli piristyisi ja osaisin vihdoin iloita stressaamatta tästä odotuksesta.

Kaikille ihanaa odotusta ja vähän murheita ja paljon onnenhetkiä :flower:

Saana 13+3

 

Tyydeli, varmaankin kaikki pn hyvin. Meillä oli vu ja saatiin mitaksi 8,5 rv7. Sitten alkoi vuotoa ja käytiin kontroliultrassa reilun puolen viikon päästä, ei ollut yhtään kasvanut...Lääkäri ei ollut huolissaan, sanoi että varhaisilla viikoilla mittaa on välillä haasteellista saada. Varattiin viikon päähän kontrolli ja kaikki oli hyvin, hippunen kasvanut sen mitä pitikin.
Täällä oireet laantuneet, ilmeisesti kohtu noussut sen verran että yöllä ei tarvi enään vessaan. Pahoinvointi hiukan hellittää jos muistaa syödä ajallaan. Väsy on edelleen ja masu isona
Esikon kanssa alkoi vähän pömpöttää joskus rv16 nyt ei mee mitkään housut enään jalkaan. Äippähousuihin siirrytty, samoin tunikat ja mekot kovassa huudossa. Varsinkin iltaisin masu todella iso.
Löysin tuolta ketjun maksukuitista, oli ihan kiva katsoa niitä kun jo vähän huolestutti tuo koko, isompiakin näillä viikolla olevilla oli Se vaan ilmeisesti pullahtaa kakkosen kanssa nopeenpaa
Painoa ei juurikaan ole vielä tullut lisää, ehkä 1-2.
Tänään mennään katsomaan yhtä alkavaa rakennusprojektia josko muuttokärpänen purasis. Tilaa löytyy nykyisestäkin, mutta halutaan lähemmäksi merta.
Ensi viikolla pääsiäislomalle ja lentäen joka hiukan jännittää kun korvat on vieläkin tulossa flunssan jälkeen
Mukavaa päivää kaikille, ihanaa kun tulee kevät

 

Voi Tyydeli, ymmärrän tunteesi. :hug: Itsekin olisin ihan samassa mielentilassa, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vain parin millin heitto ja luultavasti kaikki on hyvin. Kai se lääkäri olisi ehdottanut uutta tutkimusta, jos olisi kovin huolissaan ollut. Voithan muutenkin mennä uudestaan ultraan, jos et muuten saa mielenrauhaa. Itse varmaan menisin uudestaan, koska tulisin varmaan hulluksi muuten. :ashamed: Pidän peukkuja että teillä on kaikki hyvin. :heart:

Tuuliannaliina, meilläkin esikoinen tosiaan rakastaa "uimista". Oltiin vauvauinnissa viime vuoden toukokuun loppuun asti (eli poika oli 1 v 8 kk, kun loppui), mutta siellä sai olla vain 2-vuotiaaksi ja kesätauon jälkeen olisi ollut enää syyskuu, jolloin olisimme saaneet uida, joten laitoin meidät jonoon 1-3-vuotiaiden uimaryhmään ja luovuttiin siitä syyskuun vauvauintipaikasta. Kesällä tuli uiskenneltua paljon Espanjan lomalla, mutta sen jälkeen on ollut taukoa ja nyt vasta päästiin siihen 1-3-vuotiaiden ryhmään. Mietin jo, että miten poika suhtautuu veteen pitkän tauon jälkeen, mutta oi sitä riemua ja iloa, kun pääsi veteen. Hän oli AIVAN innoissaan eikä olisi millään halunnut altaasta pois. Toisteli koko illan, että haluaa uida. :heart: Pojalla tulee tosin syksyllä 3 vuotta täyteen, joten sitten loppuu taas, mutta pitää varmaan etsiä joku uusi ryhmä. Olisi kiva, jos oppisi uimaan aikaisin. Liikumme aika paljon saaristossa ja asumme myös melkein meren rannalla, joten uimataito olisi hyvä. Niin, ja Tuuliannaliina, kiitos, kun jaksat näitä romaanejani lukea.

Saanan ajatuksia ymmärrän myös NIIN hyvin. Olen itsekin miettinyt mikä on riskiluvuissa itselläni se raja, milloin haluan jatkotutkimuksiin. Tiedän, että tämän ikäisellä ikä yksin nostaa jo riskiä todella paljon ja riski jäädä kiinni seulassa on iso. En tiedä miten Helsingissä toimitaan nyt, mutta ainakin 3 vuotta sitten, kun odotin esikoista, kirjeessä luki vain, että "kohonnutta riskiä ei ole", ei mitään riskilukuja, verikokeiden tuloksista puhumattakaan. Sehän ei riittänyt mulle, vaan halusin tietää ainakin sen riskiluvun, kun sillä oli mulle aika paljon merkitystä oliko riski 1/251 vai 1/5000 tms. En käsitä miksei edes riskilukua kerrottu! Siitä sitten alkoi varsinainen soittorumba. Neuvolasta sain sitten kuulla, että riskilukuni oli 1/7700 eli tosi hyvä 39-vuotiaalla. Olisinkin tyytynyt siihen, mutta en osannut pysyä nettipalstoilta pois ja alkoi vaikuttaa siltä, että tuo oli TODELLA harvinainen luku noin vanhalla äidillä ja sitten aloin miettiä, että ovatkohan voineet näppäillä syntymävuoden väärin tms. :ashamed: Sitten soittelin sinne labraan ja yritin saada sieltä niitä verikokeiden tuloksia, mutta sieltä viitattiin neuvolaan, josta taas viitattiin labraan. Lopulta varsin vastentahtoisesti labratäti antoi mulle jotain lukuja, mutta ilman MoM-arvoja, joten enpä siitä oikein osannut kuitenkaan tulkita. Jotenkin onnistuin sitten rauhoittumaan ja yritin luottaa siihen riskilukuun ja hyvinhän siinä meni loppujen lopuksi, terve ihana poika tuli. :heart: Mutta nyt en voi odottaa noin hyviä lukuja mitenkään, joten pitääkin harkita mikä on itselle se raja. Juuri tuo, että se on vain riskiluku ja siitä huolimatta voi tulla esim. Down-lapsi, pelottaa. Toisaalta en pääsisi siitä varmaan koskaan yli, jos tulisi istukka- tai lapsivesitutkimuksesta keskenmeno ja vauva osoittautuisi terveeksi. Luultavasti tyytyisin Saanan kaltaiseen lukuun, jos esim. rakenneultrassa kaikki näyttäisi hyvältä, mutta sen näkee mikä on fiilis sitten jos niin pitkälle päästään. Voihan olla että jää kiinni seulasta ja silloin menen kyllä jatkotutkimuksiin. Saana, oliko siinä vanhassa ketjussa mainittuna sen Down-lapsen saaneen äidin riskilukua?

Itselläni on tänään taas sellainen vähän huono fiilis jotenkin. Kuten Saanakin, en ole uskaltanut vielä luoda mitään "suhdetta" tuohon maha-asukkiin, jos sellainen siellä tosiaan on. Tuntuu, että tämä raskaus on vain tila, jossa kroppani on, mutta en oikein osaa ajatella vauvaa osalliseksi prosessia. Vaikea selittää. Olin toki riemuissani, kun raskaustesti VIHDOIN näytti plussaa ja illoitsen sitä edelleen, mutta en silti oikein osaa tuntea mitään vielä. Tiedostan 42-vuotiaan raskauden riskit varsin hyvin. Luultavasti asia muuttuu ja tunteita tulee peliin, jos/kun ultrassa ensi viikolla löytyy elämää. Kai tämä on jonkinlainen puolustuskeino, yritän kai varautua pahimpaan ja suojella itseäni suurimmalta pettymykseltä ja surulta, jos tämä meneekin pieleen. Silti pettymys olisi luonnollisesti suuri, jos tämä ei nyt onnistukaan. En jaksaisi taas aloittaa sitä kalenterin mukaan elämistä ja peiton "pakkoheiluttamista". Mutta jos tarvii, niin kyllä teen sen. Toivottavasti ei tarvitse.

Nyt taas töitä. Täytyy myöntää, ettei motivaatio ole ihan pilvissä. Hirveästi töitä kuitenkin on ja nykypäivänä täytyy olla onnellinen siitä, että on työpaikka, joten kai tässä pitää nyt keskittyä.

Mukavaa tiistaita kaikille ja varsinkin Tyydelille rauhallista mieltä!

 

Vieläkin harmittaa se eilinen käynti. Olisin varmaan tyytyväisempi, jos en olisi käynyt. Tällöin ainakin luulisin, että kaikki olisi hyvin. Kun juuri alkoi sellainen empivä onnellisuuden tunne vahvistua tästä raskaudesta, joka aika nopeasti romuttui eilen. Nyt sitten taas on enempi pelkoa siitä että kesken menee...
Lääkärin oma tulkinta eilen oli se, että on hedelmöittynyt myöhemmin. Tai toisena vaihtoehtona se, että alkio on juuri väärässä kulmassa, ettei pysty mittaamaan joka milliä, vaikka kuinka kääntelisi anturaa.

Voi olla, että joutuu mennä ultraan vielä viikon parin päästä... varoittelin jo miestä, että jos alan hyppimään seinille, niin tilaa mulle ultran ja maksaa sen! :O Niin. Sellainen olo myös on, etten enää kehtaa/halua Femedaan mennä... vaikka edullinen onkin.
Niin, Chocolatebox, teillekin varattiin ultra viikon päähän kontrolliin. Ja tuo lääkäri ei ehdottanut sinne suuntaankaan, vaikka itse sitä kysyin. Sanoi, että kun ei se merkkaa mitään. Voi silti mennä kesken, tai jatkua ok. EI tainnut ottaa huomioon tuota mielenrauhaa...

Tänään oli ensimmäinen neuvolakin. Meidän täti kun on kiireinen, niin aika oli valittava näin aikaisin. Sinänsä käynti oli kiva. Tuli olo, että kuitenkin olen vielä raskaana. Lupasi, että saan tulla kuunteluttamaan sydänäänet parin viikon päästä. Tai kuunnellaan ne huhtikuun lopussa, kun on tytön 2vuotis neuvola.
Mun laskettuaikahan seikkailee nyt sitten 20.11.-27.11. välillä. Neuvolan tädin mukaan nyt on 7+5 ja ovulaation mukaan 7+3. Ja ultran mukaan jotain muuta... No, se varmistuu sitten joskus np-ultran aikaan.

Jimima, mäkin sain viimeksi vain sen kirjeen, että ei kohonnutta riskiä. En tajunnut, että pitäisi vaatia niitä lukujakin. Nyt olen senkin suhteen viisaampi... vaikka ehkä mulle riittää se kirje...

Noh, nyt täällä mennään päivä kerrallaan, toivoen parasta ja peläten pahinta...

Tyydeli ja piipi

 

Tervehdys taas!

Tyydeli harmi tosiaan, ettet saanut ultrasta rauhallista mieltä. Uskon myös, että kaikki kuitenkin hyvin. Niitä mittavirheitähän voi tulla noin varhaisilla viikoilla ja mulle ainakin lääkäri viimeksi sanoi, että eri laitteillakin saa eri tuloksia. Kyllä se lääkäri varmasti olisi sanonut, jos olisi syytä huoleen ja pyytänyt varaamaan uuden ajan esim viikon päähän. Kiva sun neuvolantäti, kun lupasi että voit mennä kuunteluttamaan parin viikon päästä niitä sydänääniä. Sekin jo helpottaa epävarmaa oloa.

Mullakin oli tänään eka neuvola. Netin laskureiden mukaan mulla olis nyt 9+6, mutta neuvolan kone laski että nyt 10+0. La kuitenkin pysyi samana. Meillä sitten ei kuunnella täällä vielä sydänääniäkään, mikä oli pettymys. Kuulemma lääkärineuvolassa vasta kuunnellaan ekan kerran ja se on vasta reilun kk:n päästä. Ennen sitä on kuitenkin jo np-ultrakin. Tuli vähän semmoinen olo, että liekö joku arvovaltakysymys, kuka ne ekan kerran kuuntelee.

Varasin jo ajan seulojen verikokeisiin ensi maanantaille ja siitä reilun viikon päähän saa varata ultra-ajan. Täällä se menee niin, että neuvolasta ilmoitetaan mulle ne verikoetulokset ja ne pitää olla mukana sinne ultraan mennessä.

En tiedä, edelleen on jotenkin epävarma olo ja kun ei niitä sydänääniäkään voitu kuunnella, mietinkin että pitäisikö tässä välissä mennä vielä ultraan yksityiselle. En millään jaksaisi/haluaisi odottaa sinne np-ultraan asti, että saisin tietää vieläkö siellä sydän sykkii yms.

Viikonloppuna yritin kotidopplerilla taas kuunnella, mutta en edelleenkään saanut mitään kuuluviin. Tosin mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten sekin saattaa vaikuttaa, ettei niitä vielä kuulu. Kaikennäköistä muuta pulputusta kyllä kuului : /

Ai niin, vielä siitä neuvolasta sen verran, että tää neuvolantäti jäi nyt miettimään että pitääkö mun mennä sinne sokerirasitukseen vai ei. Oli sitä mieltä että ei, koska ainut kriteeri mikä täyttyi oli ikä ja sekin vasta jonkin aikaa sitten. Se selvinnee sitten ensi käynnillä.

Semmosta tällä kertaa.
Iines 10+0

 

Harmi Iines, ettei teillä kuunneltu sydänääniä neuvolassa. Mun neuvolatäti olisi kyllä tarjoutunut siihen tänään, jos mulla olisi viikkoja enemmän.

Nyt taas iltasella ihan hyvä fiilis. Turvotus on niin hurjaa... ja kun vähän googlettaa, niin sieltä löytyy ihan hyviäkin tarinoita siitä, että on mittausvirheitä tai pienet alkiot muuten kirineet kasvuaan. Tuo alla oleva hymyilytti erityisesti:
Olin ihan paniikissa, kun 7+2 alkion koko oli vain 3,6mm. Lääkäri sanoi, ettei raskaudesta ehkä tule mitään. Sanoi vaan, että jos vuoto alkaa alkio tulee todennäköisesti itsestään ulos. Koon perusteella hedelmöittymisen olis pitänyt tapahtua silloin kun olin jo tehnyt positiivisen raskaustestin. Pääsin parin päivän päästä toiseen ultraan ja silloin koko oli ihan normaali ja vastasi 7+4 niin kuin pitikin. Tuo eka ultra tehtiin Femedassa kokeneella lääkärillä. Kyllä niitä virheitäkin näköjään siis sattuu.
JA ajattelen tietenkin että olisi ehkä sama lääkäri, kyseisessä paikassa. Ja tietenkin toivon, että mulla olisi yhtä hyvä tuuri.

Pomokin soitti tänään. Sopi tapaamisen kanssani pääsiäisen jälkeen, johon tulee myös konsernin edustaja, eli pomon pomo. Minunkun pitäisi aloittaa elokuun alussa perehdytys, ja pomon tehtävät. Oi voi. Ihan ei pääsiäisen jälkeisillä viikoilla vielä raskaudesta kerrota... voi voi. Mutta kun olen niin huono valehtelemaan. Ja tiedän että rekryäminen veisi useamman kk... Mutta on kai sitä ajateltava omaakin napaa. Vähän.

Tyydeli ja piipi

 

Huomenta kaikille!

Tyydeli, kiva että on nyt parempi fiilis. Noin pientä kaveria on varmasti tosiaan vaikea mitata ja jos on vielä huonossa asennossa, niin varmaan menee mittaus helposti pieleen. Eiköhän sinulla ole kaikki hyvin. Itse jännitän jo kovasti ensi keskiviikkoa, jolloin on varhaisultra. Yikes!

Neuvoloiden ultraus/sydänäänten kuuntelukäytäntö näköjään vaihtelee. Muistaakseni sain kuunnella esikoisen sydänääniä vasta joskus rv22-24. Onneksi oli kotona se oma doppleri, millä kuuntelin ahkerasti. :heart: Neuvolassa ultrattiin vain kerran, joskus rv36:n tienoilla, lähinnä painoarvion saamiseksi. Nyt olen ilmoittautunut toiseen lähempänä sijaitsevaan neuvolaan, joten saa nähdä mikä siellä on käytäntö.

Tänään on taas sellainen oireeton päivä, ainakin toistaiseksi. Eilen oli illansuussa hieman etova olo, kun käytiin kaupassa, ja väsytti hurjasti. Yöllä nukuin taas tosi huonosti. Mikä ihme mua riivaa, kun väsyttää ihan hirveästi, mutta en saa kuitenkaan nukuttua?!? En muista, että esikoisen kanssa olisi ollut tällaista. Loppuraskudesta kyllä, silloin nukuin tosi huonosti, mutta olin silti päivisin pirteä ja pärjäsin hyvin 3 tunnin yöunilla. Nyt tuntuu koko ajan, että haluaisi mennä nukkumaan. Zzzzzzzz...

Tyydeli, onpa sulla jännä paikka työn kannalta. Aika paha tilanne. Itse ehkä odottaisin että 13+0 menee rikki, sitten kertoisin, mutta se on varmasti pitkä aika odottaa sinun tilanteessasi. Vaikea sanoa, mikä olisi järkevää. Lain mukaan kai riittää, että ilmoittaa 2 kk ennen kun on jäämässä pois (tai siis ennen kun uusi äitiysloma alkaa sinun tapauksessa), mutta sijaisen rekrytoinnin ja koulutuksen kannalta on varmasti reilua ilmoittaa hieman aiemmin. Itse taidan kertoa pomolle kesäkuussa ennen kesälomia (äippäloma kai alkaa lokakuun loppupuolella), jos siis on silloin vielä jotain kerrottavaa... : / Tai jos narahtaa seulassa ja joutuu jatkotutkimuksiin, niin sen jälkeen (olettaen että kaikki hyvin). Viimeksi kerroin noin rv 18-19.

Jaaha, tänään alkoi sitten taas Hullut Päivät. Oli siinä kuvastossa jotain, mitä voisi ostaakin, mutta tänään en taida päästä paikalle, kun en oikein viitsisi lähteä sinne esikoisen kanssa, varsinkaan iltapäivällä/illalla, kun siellä tuntuu olevan koko Suomi. Miehellä on tänään joku iltatilaisuus työn puolesta, joten en yksinkään pääse hulluttelemaan. No, ehkä huomenna. Esikoinen ei nykyään oikein viihdy pidempiä aikoja rattaissa, vaan hän haluaa itse kävellä (lue: juosta), joten yksin hänen kanssaan ei viitsi oikein Hulluille Päiville mennä, ainakaan rattaiden kanssa, kun silloin saa juosta lapsen perässä ja samalla työntää rattaita.

Nyt töitä. Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!