40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Onnea Tuuliannaliina sykkeestä!!

Joo, toi mun uusi asenne. Se on lähinnä semmoinen kieltämisjuttu, pään pensaaseen laittaminen... Mutta toisaalta tottakin, että niin kauan olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. :) Saapahan vähän mässäillä, olla hankala ja ottaa rennosti, kun on joku syy... ;)

Sanoo hän joka on koko viikon heilunut kuin heikkopäinen, noita synttäreitä valmistellessa. Ne ovat aika hyvässä jamassa. Tosin juuri huomasin, että kananmunat loppuu kesken. Vielä yksi kauppareissu siis edessä...

Oireita: Hyvin runsasta valkovuotoa, nännien alue aristaa vähän, turvottaa iltaisin, ja tappava väsymys iskee päivisin päiväuniaikaan ja alkuillasta. Ei enää illalla....
Eli ei mitään uutta.

Mukavia vapaa päiviä kaikille, Hyvää pääsiäistä!!

Tyydeli ja piipi 8+5 (9+0)
 
Jimima, voimia oikein paljon:hug: Päivälleen vuosi aikaisemmin kuin sinä sain itse aivan samat uutiset vu:ssa, viikkoja piti olla jo melkein 8, mutta ultrassa näkyi, että kehitys oli lakannut 6+2 ja sykettä ei löytynyt. Pahoin aavistuksin itsekin ultraan menin, oireet olivat olleet tosi vähäisiä koko ajan, mutta siitä huolimatta uutiset olivat kuin isku vasten kasvoja, pieni toivon kipinä kun kuitenkin oli takaraivossa sinnitellyt. Lääkkeelliseen tyhjennykseen pääsin onneksi heti, vu oli keskiviikkona ja sunnuntaina menin sairaalaan. Itse operaatio oli pitkä, heti aamulla menin ja vasta illalla pääsin pois, kun lääkkeet eivät meinanneet tehota millään vaikka maksimiannoksen sain. Kipuja ei ollut lainkaan, aivan pientä jomotusta vain ja aika nopeasti toivuin fyysisesti. Henkisesti parasta terapiaa oli työhön uppoutuminen, meneillään oli iso projekti, josta olin vetovastuussa, joten oli onneksi muutakin ajateltavaa -mutta itku tuli silti, joskus aivan yllättäenkin, vielä kuukausienkin päästä.

Seuraavan kerran tärppäsi sitten syyskuussa, siinä välissä meinasi usko loppua monta kertaa ja meni hyvästi tämän raskauden puoliväliin, ennenkuin uskalsin varovaisesti iloita.Meille neuvottiin silloin, että kahdet kuukautiset kannattaa odottaa, että keltarauhanen rauhoittuu, ja lääkäri lohdutti, että jo se, että tulee ylipäätään raskaaksi ennustaa hyvää.

Kaikkea hyvää ja jaksamista, sinä selviät kyllä varmasti ja seuraava plussa, jota sinulle toivon ja jonka varmasti saat, kestää sitten sen noin 9 kk.
 
Jimima Voimia Sinulle :hug: Ja ei mitään anteeksi pyyntöjä :kiss: Nämä eivät ole meidän käsissä ja muistot mitä kannamme ovat meillä aina mukana. Minullakin yksi pienistäni ei tahtonut pysyä matkassa mukana. Rv12 oli sydän lakannut lyömästä, viikonlopun yli, äitienpäivän, kannoin vielä pientäni ja arjen alkaessa menin sairaalaan tyhjennykseen :'( Itse tyhjennys sujui suhteellisen kivuttomasti, mutta istukan kappaleet eivät tahtoneet irrota kohdunsuulta, joten kaavinnassa piipahdin yön tunteina. Henkilökunta oli kerrassaan sydämellistä. Kaksi kiertoa oli välissä kun raskauduin (39v) uudestaan :heart:

Pikkuylläri :heart: Voi kuinka täällä jännitän kuinka synnytys meni... sillä oletan varmasti että sinulla on nyytteröinen jo sylissä :heart:=)
Miten sinulla oireili/huomattiin tukos? Saitko minkälaisen lääkityksen? Minulla kun oireili oikea jalka edellisessä raskaudessa ja nyt näyttäisi, että sama vaiva alkaa taas. Täytyykin ottaa puheeksi seuraavassa neuvolassa.

Ja terveisiä rakenneultrasta =) Vaavani kovasti haukotteli, kieltäkin näytti ja peukkua heilutteli :heart: Rakenteiden osalta kaikki näytti olevan kunnossa ja hematoomakin oli tod.näköisesti hävinnyt, koska lääkäri ei sitä enää löytänyt. Kaikki on siis mallillaan :heart: Myöhemmät ultratkin peruttiin ja seuraavaksi synnyttämään =)

Oliivitar 22+5
 
41+0, ei ole vielä nyytti sylissä. Odottelu siis jatkuu....

Laskimotukoksesta, jalka oli kolme päivää pohkeesta kipeä, ihan hyvin pystyin käveleen, eli kipu ei ollut huolestuttava. Mies koitti vähän hieroa,jos olis lihaskipua, mutta ei apua. Äitiyspolilla käydessä mainitsin sattumalta lääkärille, joka tsekkas ja mittas jalan, mut niissä ei hälyttävää. Laittoi kuitenkin varalta ultraan ja siellä tukos löyty. Nyt napapiiki 2 kertaa päivässä ja tukisukat jalassa. Ei ole enää yhtään kipeä. Hoito jatkuu kaiketi n.3kk.
 
Pikkuylläri :D Taitaa pikkuinen viihtyä hyvin pesässään. Ja mikään ei taida olla ärsyttävämpää tässä vaiheessa kuin: jokojokojokojoko joka suunnasta. Mutta kohta se on muisto vain. Muista ottaa vielä masukuva ja silittää masun ihanaa kaarta :heart: Se kaari muuttuu ilmiömäiseksi ensimmäisessä suihkussa synnytyksen jälkeen ;)

Olipas hyvä, että pääsit hoitoon ajoissa! Noinkin huomaamaton se voi siis olla :O Minulle laitettiin viime raskaudessa ensihoitona napapiikki, kun pohje oli ihan kuuma/kipeä ja seuraava päivänä oli ultra. Silloin ei löytynyt mitään, mutta jotain siellä oli ollut.

Tsempitykset matkaan!!!
 
Hei naiset!


Jimimalle pahoittelut km:sta :hug:

Pikkuyllärille ihanaista synnytystä ja pikkuisen kohtaamista toivottelen :heart:

Kovin on hiljaista täällä palstalla, itse kylläkin ihan yhtä syyllinen. Käyn päivittäin puhelimella kurkkimassa, mutta harvoin istun koneelle, jotta ehtisi jotain kirjoitellakin ja näin siis kommentoinnitkin jää vähiin. Tosi mukavaa on teidän kuulumisia lueskella. Lokakuisten fb ryhmä on aktiivinen ja sielläkin lueskelen/kirjoittelen mutta tosiaan monien kanssa ollaan jopa ihan eri sukupolvea, joidenkin tulevien äitien suurin murhe tuntuu olevan miten päästä nopeasti raskauskiloista eroon(I vaikka raskaus ei edes vielä näy!), tyyliin vauva 3kk lapsiparkkiin ja salille! Kyllä itsekin pitäisi tsempata kuntoilun kanssa, mutta eiköhän sitä ole muita tärkeämpiä juttuja siinä vaiheessa, enkä ainakaan noin pientä vauvaa mihinkään parkkiin jättäisi.. :O No kaikki tyylillään, on siellä mukavaa porukkaa ja vertaistukea, mutta välillä tunttu että olen yksikseni ihan eri maailmassa :LOL:

Tuuliannaliina kirjoitti aiemmin parisuhteesta (en saa nyt lainattua kun on ed sivulla), oli ihan kuin omasta suusta! Välillä on kyllä pinna niin kireällä tuon miehen kanssa, mrrr, no onneksi nyt on jo ollut myös seesteisempiä hetkiä eikä koko ajan olla sotajallalla..

Kiva kuulla että Oliivittarellakin on ollut alkuraskaudessa samanlaisia epäröiviä tunteita ja ajatuksia kuin mulla. Toivotaan että ne jäisivät mullakin taka-alalle ja pystyisin nauttia raskaudesta ja uskaltaisin muodostaa yhteyden vauvaan..

Tänään mennään yksityiselle lääkärille ultraan, koska se kunnalllinen nt-ultra oli niin huono kokemus (ultraus kesti 1min 20 sek, en nähnyt onko vauvalla kädet/jalat, lääkäri ei suostunut, pyynnöstäni huolimatta katsomaan näkyykö vauvan nenäluu yms yms). Tiedän ettei kromosomivirheet näy ultrassa, mutta jospa saisin jonkunlaisen mielenrauhan, että kaikki näyttää ok:lta.. Mulla siis Down riskiluku oli 1:552 enkä siis päässyt/joutunut punktioon. Olisin toisaalta sitä toivonut, jotta kromosomeista olisi saanut varman selvyyden. Eihän tota riskilukua olisi edes kerrottu ellen olisi erikseen kysynyt, ainoastaan kirje "tutkimuksessa ei ole todettu lisääntynyttä 21-trisomian riskiä". Kaipa siihen pitäisi tyytyä, mutta kyllä pyörii mielessä kun luku oli kuitenkin noin pieni (siis riski suuri), kaikilla muilla tuntuu downin olevan jotain tuhansia tai kymmeniä tuhansia.. Oletteko muut kyselleet riskilukujanne vai "tyytyneet" ei riskiä-lauselmaan? Mun täytyy häpeäkseni myöntää, että jos tietäisin kantavani downlasta, olisin mielummin yhden terveen ja ihanan lapsen onnelllinen äiti kuin terveen ja erityistarpeisen ylistressaantunut äiti :ashamed:

Eipä muuta tällä kertaa, toivottavasti jaksatte kirjoitella kuulumisianne ja tuntemuksianne, lupaan tulla kertomaan ultrakuulumiset teillekin.

Aurinkoista päivää kaikille:cool:

Saana 15+3
 
Pitkästä aikaa hei kaikille!

Minäkin käyn säännöllisesti täällä lukemassa mutta itse ei ole tullut kirjoiteltua, ei oikein ole mitään raportoitavaakaan ollut. Mutta voisihan sitä nyt muutenkin, täytyy yrittää aktivoitua.

Paljon uusia tullut, tervetuloa minunkin puolesta mukaan. Ja isot pahoittelut Jimimalle.

Pikkuylläri, sinulla onkin jännät paikat siellä, ehkäpä pieni on jo syntynyt. Paljon tsemppiä synnytykseen, jos se siis vielä edessäpäin!

Laskimotukos vielä tuohon päälle, onneksi pääsit tutkimuksiin ja asia hoidossa. Minulla on tukoksiin altistava geenivirhe, APC-resistenssi, siksi olenkin pistellyt koko raskauden ajan napapiikkiä, vatsa on aikamoisen näköinen. Minulla ei ole koskaan tukoksia ollut mutta kiltisti suostuin nyt pistelemään ihan varmuuden vuoksi, ettei tulisikaan.

Saana72, olipa tympeä ultraaja teillä! Meillähän narahdus kävi seulassa, riski oli 1:230 ja se kuultiin heti kun soittivat np-ultran jälkeen. Mutta jos näin ei olisi käynyt, olisin varmasti udellut riskilukua erikseen. Meillä päädyttiin punktioon ja onneksi terveillä kromosomeilla varustettu tyttö on tulossa.

ON: ei mitään kauhean erikoista, rv 28 alkoi tänään, tyttö potkii ja möyryää mahassa todella paljon, pitää äidin hermot kurissa kun tietää että hänellä kaikki siellä kunnossa. Radihan minulla on ja insuliinia pistellään, tiukalla ruokavaliolla mennään. Oma paino vaan tippuu mutta vauva on kasvanut hyvin. Seuraava kasvukontrolliultra on ensi viikolla. Viimeksi lääkäri jo väläytteli että viikolla 35 tehtäisiin uusi punktio, jossa tarkistetaan vauvan keuhkojen tilanne. Ja että synnytys käynnistettäisiin ehkä jo viikoilla 37-38. Mutta katsotaan nyt miten käy. Kaikki tarvikkeet on jo hankittu, paitsi vaunut pitää vielä ostaa. Vähän olen jo vaatteita alkanut pesemään, ihana hypistellä niitä pikkuruisia vaatekappaleita. :)

Jäin sitten kuitenkin jo kesälomalle töistä ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle, eli kotona nyt sitten ollaan. Otan nyt sitten vain rennosti, esikoinen haluaa olla vielä hoidossa kavereiden kanssa, sopii minulle mainiosti.

Ystäväni, joka on saman ikäinen kuin minä, tuossa juuri kauhisteli että miten jaksan vauva-arjen vielä. Itse taas tuntuu etten jaksa odottaa että vauva syntyy, odotan juuri sitä arkea ja puuhastelua todella paljon. Olen kyllä niin onnellinen että vielä sain tämän mahdollisuuden tulla toistamiseen äidiksi. =)

Athenais rv 27+0 poks
 
Hei kaikille. Haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa suruuni ja kirjoittaneet omista km-kokemuksistanne, olette aivan ihania!! :kiss: Kertomuksenne antaa voimia jaksaa tästä eteenpäin ja toivoa että tärppäisi uudestaan paremmalla menestyksellä.

Pääsiäinen meni hyvin ja mitään ei tapahtunut tämän km:n tiimoilta. Pääsimme reissuun ja esikoinen oli onnellinen. :heart: Itse onnistuin myös jollain tavalla hyväksymään tilanteen tai ellen hyväksymään, niin ainakin tottumaan ajatukseen. Tänä aamuna kävin sitten mieheni kanssa Kätilöopistolla, jossa todettiin sama kuin viime viikon ultrassa. Nyt olemme molemmat kotona ja odotan, että vuoto alkaisi. :'( Vaikealta tuntui kävellä sairaalaan sisälle, kun samalla oven eteen kurvasi mies, jonka kyydissä oli tuskaisen näköinen nainen valtavan vatsan kanssa, todennäköisesti tulossa synnyttämään. Ihanaa heille eikä se ole minulta mitenkään pois, mutta kyyneleethän mulla nousi siinä tilanteessa taas silmiin. No, toivottavasti saan itse vielä kurvata oven eteen menossa synnyttämään.

Ihmettelen nyt kuitenkin suuresti näitä eri käytäntöjä km:n hoidoissa. Olen lukenut netistä muiden kokemuksista ja myös ihan virallisia sairaaloiden sivuja ja ihmettelen näitä omia ohjeistuksiani. Sain siis pelkästään särkylääkettä ja 4 Cytotec-tablettia, jotka piti laittaa kerralla sisälle. Muualla näyttää olevan käytössä myös joku Mifegyn (tms) niminen lääke, joka käsittääkseni avaa kohdunsuuta, ja niitä Cytotecejäkin on muualla annettu mukaan jopa 7 kpl (3 + 2 + 2). Mitäs ohjeita muut kohtalotoverit täällä ovat saaneet? Varsinkin Helsingissä hoidettujen kokemukset olisi kiinnostava kuulla. Voihan tietysti olla että lääkemääräykset menee sen mukaan, missä vaiheessa raskautta km on tapahtunut, mutta kaikki vaikutti ohjepapereita myöten niin rutiininomaiselta, ei vaikuttanut olevan mitenkään juuri mulle suunniteltu hoito. Jälkitarkastustakaan ei ole, ellei raskaustesti vielä 4 viikon päästä näytä positiivista tai jos tulee muita ongelmia. Lääkäri sanoi myös, että uutta raskautta voi yrittää heti, kun raskaustesti näyttää negaa?!? Yksityislääkäri puolestaan sanoi, että ekojen kuukautisten jälkeen. Iän puolestahan haluaisi yrittää heti uudestaan, mutta toisaalta on ehkä mahdollisen raskauden keston määrittelemisen kannalta parempi odottaa ne yhdet kuukautiset, vaikken millään malttaisi. Mites muut, odotitteko kuukautisia vai ette?

Tällaista täällä. Lueskelen vähän duunisähköposteja ja odottelen mitä tuleman pitää. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin ja nopeasti. Toivottavasti saan kohta taas kirjoitella tähän ketjuun onnellisesti ja etenkin ONNISTUNEESTI raskaana. :)

Ihanaa ja onnellista odotusta teille kaikille ihanille 40+-kerholaisille! :heart:
 
Jimima, mulla hoidettiin kaksi ja puolivuotta sitten keskeytynyt keskenmeno juurikin Kätilöopistolla, rv 8+2. En kyllä enää muista monta tablettia piti tuonne laittaa, itse sen tein ja osastolla piti olla niin kauan että vuoto kunnolla alkaa. Mukaan sain särkylääkkeitä ja reseptit niihin. Etkö ollut lainkaan osastolla?

Paljon tsemppiä sinulle, todella ikävä tuo tilanne mutta jotenkin ihanan valoisa asenne sinulla on. Toivotaan pikaista toipumista ja ennen kaikkea uutta raskautta. Sitähän sanotaan että keskenmenon jälkeen voi tärpätä nopeasti, toivotaan niin. :)
 
Jimima Minä olin keskeytyksessä osastolla, olin jo pidemmällä. Mutta paljolti olen lueskellut, että ihan alkumetreillä olevat keskenmenot tyhjennetään kotosalla. Toivottavasti kaikki sujuu nopeaan ja ilman jälkimaininkeja :hug:
Itse odottelin yhdet kuukautiset tyhjennyksen jälkeen. Muistan kuinka niitä odottelin ja vuodon alettua painuin pihanperälle hämyisään pihasaunaan ja olin onnellinen naiseudestani ja kroppani toimimisesta ja samaan aikaan kirosin itseni... Ja menihän siinä muutama lasi viiniä... kröh kröh pullo :ashamed: Sen jälkeen aloitin puhtaalta pöydältä :) Yrittämisen aloituksesta on tosiaan erilaisia lääkärikohtaisia suosituksia. Minulle eivät kätilöt mitään suositelleet, "itseoppineena" googlettajana päädyin odottamaan yhdet kuukautiset.

Toivottavasti pääset pian tänne uudestaan! :kiss:
 
Saana Meillä päin on käytäntö, ettei tule puhelinsoittoa, eikä kirjettä, vain ilmoitus neuvolaan ei riskiä. Jos seula hälyyttää, tulee puhelinsoitto, eli piinaavat viikot. Itse pyysin silloin nt-ultran jälkeen, että haluan tietää riskiluvun, koska harkinnassa oli punktio. Minulle soitettiin siis joka tapauksessa. Soiton jälkeen menin punktio-ultraan, mutta oli muitakin huolenaiheita ja halusin harkita vielä. Saimme ajan varhaisrakenneultraan, jonka yhteydessä oli vielä mahdollisuus punktioon niin halutessamme, silloin mukana oli myös mieheni. Minusta lähinnä tuntui, että tuhlasin lääkärin voimavaroja ja aikaa, mutta nähdessäni vaavani ja juttelut lääkärin ja kätilöiden kanssa selvensivät osaltani ajatuksiani. Ei yhtään turhaa käyntiä, nyt tiedän sen :heart:

Saana odottelen kuulumisia ultrasta!
 
Viimeksi muokattu:
Saana72, joka päivähän minäkin täällä käyn lukemassa, mutta nyt ajattelin että on pääsiäinen menossa ja kaikilla niin paljon puuhaa. Ja samoin, kännykällä useinmiten, ja se kun ei anna kirjoittaa...

Toisaalta, ei tässä omassa navassa niin kertomista riitäisikään. Oireet eivät ainakaan ole lisääntyneet. Vähän on sellainen fiilis, että josko ryntäis huomenna avoimeen neuvolaan ja pyytäis niitä yrittää kuuntelee sydänäänet. Ymmärrän, ettei välttämättä kuulu. Mutta jos kuuluisi, voisin hyvillä mielin soittaa pomolle ja kertoa, ettei mun ehkä nyt sitten kannatakkaan palata töihin elokuussa. Torstaina kun olisi se pomon ja sen pomon tapaaminen...

Jimima, mulla lähes identtinen tapaus Kättäriltä tammikuussa, paitsi että kun oli jo pientä vuotoa, suosittelivat, että otan tabletit (4)suun kautta. Ja pari särkylääkettä siinä mukana. Jotka siis jäivät ottamatta, koska eivät aiheuttaneet mulle kipua. Eikä sitä ihan tulvivaa vuotoakaan. Seuraavana päivänä tuli kaksi pientä hyytymää. Siinä se.
Reilu viikon vuoto kesti ja kolmen viikon päästä testi oli nega. Neljän viikon päästä alkoivat menkat. Jonkinlaista jälkitarkastusta sitä jäi kaipaamaan. Mutta toisaalta kun kaikki vuoto loppui ja testi nega, niin niillä mentiin. (Tosin änkesinhän mä 3päivän päästä tableteista kättärille uudestaan, kun mun mielestä ne eivät toimineet tarpeeksi. Mutta ultran perusteella kaikki raskausaineisto oli tullut ulos ja vuoto oli ollut riittävää).

Kyllä ne tuli ne ekat menkat odotettua, koska mä en myöskään löytänyt ovulaatiota siinä välissä. Ekojen menkkojen jälkeen sen sijaan selvääkin selvempi hymynaama, tosin vähän myöhemmin kierrossa ja tässä ollaan.

Tyydeli ja piipi 9+3 (9+5)
 
Moi kaikille!

Samoin minä käyn lähes joka päivä täällä lueskelemassa, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi kirjoittaa :ashamed:

Saana täällä meillä päin saa riskiluvun jo heti np-ultrassa. Esikoisesta se ainakin kirjoitettiin oikein äitiyskorttiinkin. Tuntuu olevan eri käytännöt eri puolilla maatamme :)

Jimima tuntuu olevan tässäkin eri käytännöt eri puolilla Suomea. Mä sain jonkun lääkkeen suun kautta heti siellä sairaalassa paikanpäällä, sitten ne Cytotecit otettiin siitä parin päivän päästä kotona. Määriä en muista, osa kuitenkin alakautta ja osa suun kautta. Jälkitarkastus oli terv.keskuksessa ja yhden menkat käskettiin odottaa ennen uutta yritystä. Toivottavasti sulla kaikki sujuu hyvin ja suht kivuttomasti.

ON: Täällä tuli tänään täyteen se 12+0, joten nyt voi ehkä hiukan jo huokaista. Tosin tässä on nyt alkanut jännittää se np-ultra, joka on vasta vähän vajaa kahden viikon päästä (13+6). Kovasti odottelen, koska tää jatkuva väsymys alkaisi helpottaa. On niin ihanat ilmat, että olis kiva pihassa jo monenlaista puuhastella, mutta kun ei vaan jaksa. Ai niin, sain viime viikolla vihdoin kuuluviin ne sydänäänet omalla dopplerilla :heart:

Aurinkoisia päiviä!

Iines 12+0
 
Jimima: tsemppiä tyhjennykseen, ei ole kivaa puuhaa :(. Mut passitettiin myös kotiin kättäriltä silloin kun np-ultrassa näkyi kuollut alkio, Cytotecejä otin, mutta en millään muista montako. Vuoto alkoi tosiaan vasta parin päivän päästä. Jälkitarkastusta ei ollut minullakaan, ei vissiin ole tapana alkuraskauden keskenmenoissa. Jos vuoto on runsasta, kantsii ehkä tehdä se r-testi jo ennen kuin 4 viikkoa on kulunut, mulla näytti muistaakseni negaa jo 2-3 viikon kuluttua lääkkeistä. Menkat sen sijaan antoi odotuttaa itseään aika tovin.

Tosta pitääkö odottaa kuukautiset vai ei näkyy olevan monta mielipidettä, mutta on kyllä moni lääkärikin sitä mieltä, että ei tarvi odottaa, ts. keho tietää milloin on valmis raskautumaan. Toisaalta jotkut puhuu lisääntyneistä riskeistä, jos ei odota. Me odotettiin, varmuuden vuoksi, ennen kuin yritettiin uudestaan ja kolmannella yrityksellä taisi tärpätä.

Parisuhderintamalla onneksi taas harmonista. Huoh. Pääsiäinen meni tosi mukavasti, oltiin ihanassa hotellissa lähikaupungissa kolme yötä koko perhe, ei tarvinnut kokata eikä pyykätä ja sai nukkua joka päivä pitkät päikkärit ;). Esikoinen viihtyi mainiosti myös, oli onnessaan kun sai viettää sekä äidin että isän kanssa monta kokonaista päivää. Mä yritän nyt muistaa jatkossa, että jos ja kun tulee kinaa ja eripuraa miehen kanssa, se on a)normaalia pikkulapsiperheessä b) vielä normaalimpaa kun on raskaana ja tunteet pinnassa.

Tyydeli: minä menisin sinne avoneuvolaan huomenna ja koklaisin jos vaikka kuuluisi sydänäänet! Ei välttämättä kuulu, mutta jos kuuluu, niin voi sitä (hetkellisen) mielenrauhan onnea! Mä olen itse aina vaan niin oireeton (paitsi maha on jo aika pallero), että huolestuttaa välillä aika ajoin ja harkitsen itsekin avoneuvolaan ryntäämistä huomenna. Mulla on myös pirullinen työtapaaminen ensi viikolla, jossa lyödään lukkoon ensi vuoden aikatauluja ja olen aika tulisilla hiilillä siitä mitä pitäisi tehdä. Olen nyt ajatellut, että kerron pomolle alustavasti tilanteen, mutta vannotan pitämään omana tietona tällä haavaa ja sitten 'varmistan' asian, jos ultrassa on kaikki hyvin. Toki senkin jälkeen voi käydä huonosti, mutta niiden on pakko löytää sijainen kuitenkin ennen kesää, muuten menee sressitiukille.

Iinekselle onnea 12 viikon etapista! Itse odotan sitä kuin kuuta nousevaa ja ennen kaikkea tietty sille viikolle sattuvaa np-ultraa. Mä en ole saanut kotidopplerilla mitään kuuluviin, tai olen kyllä omat sydänäänet, jotka jostain syystä kuuluu alavatsalta, mutta ei missään nimessä ole vauvan kun on niin hitaat ja samantahtiset kuin jos koittaa pulssia ranteesta. En nyt taida uskaltaa edes kokeilla uudestaan vielä tällä viikolla, mutta huomenna taidan kyllä ehkä mennä sinne avoneuvolaan taas... Sitä paitsi mun dopplerissa lukee, että voi alkaa käyttää viikoilta 14-16 eteenpäin. Onko niitä muuten erilaisia? Mun on angel sounds, tms.

Tuleepa tästä nyt pitkät lörinät. Pikkuyllärillä lienee jo nyytti kohta sylissä?

Saana: mä aion kysyä riskiluvut, kysyin viimeksikin. Ei kyllä olla keskusteltu miehen kanssa että mitä tehdään jos riskiluku on selkeästi korkea. Neuvolassa kehottivat juttelemaan asiasta etukäteen, koska siinä shokissa on kuulemma vaikea tehdä päätöksiä. Siis siitä mennäänkö punktioon vai ei ja mitä jos punktiossa paljastuu ongelma. Mä en onneksi osaa tästä asiasta stressata yhtään tässä vaiheessa, luotan siihen että terve vaavi tulee. Jos on tullakseen .... Ts. mua pelottaa keskenmeno huomattavasti enemmän kuin syndroomat.

Tuulis ja pienoinen 10+3 (oho! en yhtään tajunnut olevani 'jo' noilla viikoilla, ennen kuin laskin laskurista... jee! :) )
 
Viimeksi muokattu:
psstt... Tuuliannaliina. Kun etsiskelin vauvan sydämen sykettä, käytin hyväkseni Youtubea :) Laitoin hakuun oman dopplerini ja sieltä näin suurin piirtein mistä sitä sykettä voisi etsiä ja millä viikolla. Minulta löytyi ensimmäisen kerran tosi alhaalta, miltein karvoituksen seasta, pikkuinen kirppu :D:heart: Kuului 3 sekuntia ja se riitti, raskausviikolla 10.
 
Jimima paljon tsemppiä teille, toivotaan teille kaikkea hyvää. Mulla takana kolme keskenmenoa/tuulimunaa, kaikki vuosivat yksinään pois n. rv 8-9.

Oliivitar Onnea ultrauutisista :)

Meillä rakenneultra huomenna, jännittää. Jos kaikki hyvin, niin jokohan sitten uskaltaisi alkaa uskomaan että kaikki saattaa olla hyvin.

Aurinkoista päivää kaikille :)

21+0
 
Viimeksi muokattu:
Kokeilenpa uhkarohkeasti kirjoitusta kännykällä. Onnistui, kun painoin suoraan muokkaa ja kirjoitin sitä kautta...

Mä sitten ryntäsin aamulla avoimeen neuvolaan, mutta tämä täti ei saanut sydänääniä kuuluviin. Taisin pahoittaa enemmän hänen mielensä kuin omani. Hyvä ettei ultraa rynnännyt hakemaan, vaikk ei kuulemma sitä osaa käyttää. No, mä olin varautunut, ettei niitä vielä kuulu. Tytöllä ens ma 2v neuvola, niin kokeillaan sillo uudestaan. Ja kahden viikon päästä jo np-Ultra.

Mutta soitinpa sitten töihinkin, että en aio tulla elokuussa töihin. Pomo siellä nikotteli, että enkö edes väliajaksi 4kk? Korjasin, että 2,5kk ja että en, mikäli sopii. Ei muuten onnitellut. Noh, mulla on sellainen olo, että jos tämä menee kesken niin, mä taidan etsiä jonkun toisen työn. Alkuun osa-aikaisen. Ehkä mä olen liian äiti päällikön hommaan. :)

Että sellaista tänään. Hyvillä fiiliksin, kaikesta huolimatta. Tyttö nukkuu, mä istun terassilla ja juon päiväkahvia ja söin valtavan palan jäätelökakkua.

Niin, ja miehen kanssa riitelyyn on pitänyt jo pitkään kommentoida, että ei me riidellä. Kun nähdään niin vähän. Tekee pitkää päivää. Se tekee tästä omasta väsymisestä rankkaa ja harmittaa, kun ei päästä tekee mitään yhdessä. Mutta siinä ei riitely auta. Aikansa kaikkea. Pitää kuitenkin kesälomansa jo kesäkuussa, että viimeistään silloin sitten.

Tyydeli ja piipi 9+4 (9+6)
 
Viimeksi muokattu:
Moikat

Kiitos Oliivitar vinkistä! Alhaalta kokeilinkin eilen mutta ei silti kuulunut. Mutta tänään neuvolassa kuului taas sydänäänet, huoh! Voi tätä onnea. Kauankohan kestää ;). Mutta Tyydelille: tämänpäiväinen terkkatäti ei melkei halunnut edes yrittää kun sanoi että ei tosiaan välttämättä kuulu, joten älä huoli. Etkä taida huoliakaan ja hyvä niin. Rohkea veto kyllä sanoa, ettet palaa töihin. Siis rohkea, kun mua pelottaa pirusti sanoa niin kun en osaa vieläkään kovin luottaa että hyvin tämä menee. Pakko mun lienee kuitenkin jotain vihjaista ensi viikolla, tuntuisi niin keljulta olla sanomatta ja sitten viikon päästä ultran jälkeen ilmoittaa että ei kun en tulekaan. Jos siis ultrassa kaikki hyvin.

Nyt pitää alkaa laitella esikoiselle päivällistä.

Hellureit ja aurinkoa!
 
Moikka!

Ihanalta kuulosti toi Tuuliannaliinan pääsiäsen miniloma, teki varmaan hyvää koko perheelle!

Tyydeli, meillä neuvolan terkka ei suostunut edes yrittämään sykkeen kuuntelemista kuin vasta RV 15 eli tällä viikolla ja kesti jonkun aikaa ennekuin löysi (mulla istukka edessä). Ostin kotiinkin Angel soundin kotidopplerin kun halvalla sain (15€), kovan etsimisen ja rohinan jälkeen löysinkin sydänäänet myös itse mutta ylempää kuin luulin eli noin pari senttiä navasta alaspäin, kun ensin hain juuri tuolta karvoituksen seutuvilta..

Onnea Oliivittarelle rakenneultrasta, ettekö halunneet tietää vauvan sukupuolta, vai eikö näkynyt? Tsemppiä myös Maria-73:selle tälle päivälle ultraan, tulehan kertomaan kuulumiset!

Jännä juttu että mua ei ole toi keskenmeno missään vaiheessa pelottanut, ehkä siksi kun en ole koskaan sitä joutunut kokemaan. Ja tiistainenkin lääkäri sanoi että ei nainen ole liian vanha saamaan lapsia niinkauan kuin munasolut irtoaa ja hedelmöitys tapahtuu ja raskaus siis alkaa luonnollisesti. Kun mainitsin huoleni mahdollisista rupusista munasoluista, lääkäri sanoi että yleensä luonto hoitoaa nämä pois eli suurin osa keskenmenoista on juuri noita viallisia alkioita, joita ei ole tarkoitettu kasvamaan.. Varmasti raskasta joutua kokemaan se mutta mielummin alkuvaiheessa raskautta kuin myöhemmin. Mutta tietty jos vika onkin kiinnittymisessä tai jossain muussa niin saattaa tulla epätoivo.. Itse siis murehdin paljon enemmän että viallinen alkio onkin saanut jatkaa kasvuaan ja tuloksena kromosomihäiriö, joka ei ole näkynyt seuloissa..

Tästä päästäänkin omaan napaan, eli tiistainen ultra meni hyvin! Lääkäri oli perusteellinen ja laitteet huippuluokkaa (käytiin samalla myös esikoista odottaessa). Hän tarkasti kaikki, sydämen ja sen eri kammiot/virtaukset, munuaiset, vatsanpeitteet, keuhkot, aivot lohkoineen, nenäluu, mitat yms yms. ja kaikki hyvin!

Ja myös killuttimet näkyivät selvästi jalkojen välissä, eli toinen poika näyttäis melkoisen varmasti olevan tulossa :heart: Esikoille tosi hienoa että tule pikkuveli (ikäeroa tulee n 2 v 7kk) mutta täytyy myöntää että kyllähän se pikkuinen tyttökin olisi ollut ihana, tämä kun on mitä todennäköisemmin viimeinen lapsemme (mies kyllä sanoi ultran jälkeen että ehditään me se tyttökin vielä tekemään, taisi olla vielä pettyneempi kun oli ollut niin varma että tyttö tulee. Heillä on suvulla vaan poikia, neljä veljestä, joilla neljä poikaa ja nyt siis kaksi poikaa lisää tulossa ensi syksylle). No eipähän tarvitse hankkia mitään vaatteita/leluja kun esikoisen jutut sopii sitten pikkukakkosellekin.. Ja musta on kyllä hyvä tietää sukupuoli etukäteen, ettei esim synnytyksessä olis pettynyt kun ei ollutkaan tyttö, ja itse ainakin osaan ajatella masuvauvaa enemmän jo yksilönä ja muodostaa yhteyttä häneen kun tiedän kumpi tulee.. Ja tosiaan kyllä se terveys on tärkeintä, ei sukupuoli. Nyt siis kaikki näyttäisi olevan hyvin, vaikkei kromosomeista ole täyttä varmuutta, lääkäri kyllä vakuutteli että jotain merkkejä olisi todennäköisesti ultrassakin näkynyt jos olisi jotain häikkää ollut. Toivottavasti nyt pikkuhiljaa osaan rauhoittua ja nauttia raskaudesta. Istukka on edessä joten liikkeitä saatan joutua odottamaan vielä tovin. ja Istukka on myös etinen eli kohdunsuun edessä, se onkin sitten seuraava jännitettävä asia, että nouseeko ylemmäs, jotta alatiesynnytys olisi mahdollinen, nyt tosin vielä aikaista murehtia sitä. Sen tilanne selviää rakenneultrassa 30.5. jonka onneksi tekee kätilö eikä se törppö lääkäri joka ryssi mun nt-ultran ja maksoi mulle 120€ yksityisen lääkärin laskuna. No ihan tyytyväinen olen kun mentiin, näkyihän nyt jo paljon enemmän rakenteistakin joten niiltä osiltakin kaikki ok. :)

Tuuliannaliina, mä olin kyllä jo miettinyt että jos seuloissa käry käy niin punktioon mennään ja jos kromosomivirhe niin keskeytys, kuitenkin jo yksi ihana terve lapsi. No nyt ei onneksi tarvitse moiseen ryhtyä, pitää vaan toivoa ettei kuulu siiheen marginaaliseen joukkoon, joka läpäisee testit ja varhaisen rakenneultran ja silti löytyy kromosomivirhe..

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Saana 15+5
 
Saanalle onnea ihanista ultrakuulumisista ja poikalupauksesta. Mä en tiennyt että sukupuoli näkyy jo noin aikaisin! Olen itsekin ajatellut juuri noin että poika olisi kiva kun on jo ennestään ja saisivat toisistaan leikkitoverit ja toisaalta tyttö, että olisi molemmat ;). Mutta tosiaan, kumpi vaan kunhan on terve. Me ei olla tosiaan puhuttu vielä mitä tehdään jos tulee riskiluku, puhumattakaan että kävisi ilmi että esim. down-lapsi tulossa. Mä vähän veikkaan, että down-lapsen kohdalla en varmaan pystyisi aborttiin, mutta jos olisi joku pahempi syndrooma, niin sitten kyllä. Mutta tää on tosiaan vasta arvelua, voi olla että mieli muuttuisi jos kävisi niin huono tuuri ettei lapsi olisikaan terve.

Ehdin tässä jokin aika sitten raportoida, ettei mikään makea maistu ja kappas kun on asia kääntynyt päälaelleen :D. Mistä lienee johtuu, mutta nyt maistuu kyllä makeat tosi hyvin, lounaan päälle meni äsken kaakao kermavaahdolla, kaksi muhevaa suklaakeksiä ja korvapuusti. Ohhoh. Onneksi ei ole taipumusta painonnousuun mutta kuka tietää miten tässä vielä käy, jos jatkan tällä linjalla. Olen muuten kuullut huhua, että jos tekee mieli makeaa on tyttö tulossa ja jos ei niin poika. Esikosita odottaessa ei mennyt mikään makea. Mutta yhtälailla olen kuullut, että tytöstä tulee pahoinvointia ja pojasta ei ja tässä raskaudessa mulla ei ole ollut yhtään sitä eikä edellisessäkään juuri lainkaan. Joten tiedä häntä. Varmaan halutaan tietää sukupuoli kuitenkin, jos rakenneultrassa näkyy.

Mun piti mennä eilen ostamaan mammahousut, kun en tykkää niistä vanhoista lököistä ja sitten ostinkin jokseenkin kireät normaalit farkut :O Mies sanoi että kivat on, mutta kauanko meinaat mahtua noihin. Hyvä kysymys. Mun puolustus oli että näissä on kyllä matala vyötärö... Haha. Tosiasia on että noi uudet kireät ei purista toisin kuin vanhat löysemmät, juuri tuon vyötärön ansiosta. Mutta katsotaan miten käy kesäkuun koittaessa...

Musta on muuten tullut raivostuttavan herkkäuninen raskauden myötä. Onko muista? Herään pienimpäänkin ääneen ja sitten valvotaan. Miehen kuorsaus on herättänyt mut nyt useampana yönä ja sitten ole valvonut tunnin ja kohta herännyt uudestaan kun toinen korahtaa. Eilen illalla komensin toiseen huoneeseen nukkumaan. Tuskin hän on nyt ihan yhtäkkiä alkanut kuorsata, eikä edes kuorsaa kovaa, ennen en ole vaan herännyt. Toisaalta kun on siitepölyallergia, ehkä siihen liittyy 'sesonkikuorsausta'. Yhtä kaikki, ärsyttävää, kun olen tosi kiukkuinen jos en saa kunnolla nukuttua.

Välillä mietin aika tavalla miten esikoinen suhtautuu sitten jos ja kun toinen lapsi toivottavsti ilmaantuu maailmaan. Voi olla aika mustis. Ikäeroksi tulee 1v 9kk. Onko muut miettineet tätä?


Aurinkoista päivää!

Tuulis ja pienoinen, 10+...3/4?
 
Voi, mun päivän ainoa oma hetki, tytön päikkärihetki ja varikset huutaa tuolla ulkona niin, että pelkään tytön kohta heräävän. Kävin jo äsken heittelee niitä kivillä, tuloksetta. Ja nyt jo neiti ääntelee. Voi ei. Siinä meni sekin tovi.

Piti vaan sanoa, että orastava huoli taas, kun oireet, ne vähäisetkin tuntuvat häviävän... Rinnat eivät tunnu painaen kipeältä. Illalla tosin tipahdin väsymyksestä sohvalle, mikä on tullut tämän raskauden myötä. Mutta se on aika pieni oire. Ja turvotus mahassa iltaisin, mutta joo, olen myös mässäillyt... Paino ei ole noussut, mitä teki esikoisesta, heti alusta alkaen. Ja mitään muuta ei ole. Noh, ei auta. 6.5. ultra. Siihen on maltettava odottaa. Sen jälkeen lähetäänkin tyttöjen kesken ja mummon kanssa kylpylään ts. toivottavasti ei ultrassa todeta tyhjennyksen tarvetta... Tai sitten se vaan siirtyy viikolla.

Meille tulee myös ikäeroa 2v 7kk. Varmasti esiintyy mustasukkaisuutta. Osoittaahan tuo tyttö sitä jo nyt, jos satun jotain toista vauvaa pitelemään tms. Mutta oletan, että olisi myös innokas hoitaja ja apulainen.
Nyt muutamat päivät miettinyt tässä, että on sitä aivan hullu, kun haluaa aloittaa tuon kaiken vauva-ajan alusta. Kun nyt on niin helppoa, ja helpottuu päivä päivältä. Kai se kuuluu asiaan. Asian pohtiminen kaikilta osin. Ja sekin, että vauvakuume tulee, niin sitä vaan haluaa...

Onnea Saana loistavista ultrakuulumisista ja poikalupauksesta!

JA ihanaa Tuulis, että sykkeet kuuluivat hyvin!

Mä kärsin esikoisen aikaan tosi paljon unettomuudesta. Niin paljon että se vaikutti työntekoon ja siis sairauslomaan. Nyt oli tuossa alkuun vähän sitä. Esim kun esikoinen heräsi, niin itsellä meni tunti ja enemmänkin ennen kuin nukahdin. Mutta viime yönä ainakin nukuin kuin tukki. Eli ei sitäkään oiretta.

Mulla kun on noita mammahousuja odottamassa, ovat liian isoja vielä, niin meninpä tänään ja ostin uudet vaalean keltaiset caprit, ihan normihousut! Järkevää! No, ne menee jonkin aikaa. Nappi auki vähän kauemmin. Mutta ensi kesänä sitten! Mutta kun koin että tarvitsen ne ens la juhliin, kavereitten vauvan ristiäisiin. Ja olisin kyllä halunnut saman keltasen laukunkin, mutta... ei näillä rahoilla nyt niin törsäillä...

Tyydeli ja piipi 9+5 (10+0) Ja toi sulussahan on se, mitä neuvolatäti laskee ja toi toinen on oviksesta.
 
Heippa tännekin pitkästä aikaa :)!

Ihana miten täällä palsta on virkistynyt virkistymistään.

Meillä täällä hivutellaan hissukseen eteenpäin vaivaista raskausarkea :/. Rakenneultra takana ja kaikki onneksi ok :).
Kirjoittelinkin (valitin) tuonne "sikiöseulassa kiinnijään..."-palstalle viimeisestä äitipolikäynnistäni joka oli vähintäänkin ärsyttävä. Toiv.seuraavalla kerralla ei ole sama gyne.

Omaa napaa, sooori.
Mulla tosiaan on ollut aikalailla vaivoja;nyt viimeisimpänä aikamoinen jalkojen turvotus ja kädetkin kyllä tuntuu hieman turvonneelle. Nyt sit olen ollut huolissani siitä kun vasen jalka tuntuu jotenkin turralle ja sitä särkee kevyesti vähän sinne tänne..mm.jalkapohjaan mutta eniten huolettaa tää tunne turvotuksesta ja puutumisesta.
Mulla ultrattiin jalkaa vajaa pari kk sitten kun jalka oli tuolloin särkevä mutt ei siinä sillon mitään ollut. Tosin nyt se tuntuu erilaiselle (turvonneelle) muttei näytä juurikaan turvonneemmalle kuin toinen jalka. Mietinkin että voisko tää mun vasemman puolen iskias tehdä tällästä?? Ja kun tätä turvotusta tuntuu olevan jotenkin kauttaaltaan... En haluis lähtä meidän päivystykseen kun siellä vastaanotto on yleensä aika "nihkeä" ja odotutetaan helposti tuntitolkulla..

Jos jollain kokemuksia jalan/jalkojen puutumisista ja turvotuksista niin ilolla otan vastaan!

Sisso rv 21+4 &mökö
 
Terveisiä rakenneultrasta :) kaikki näytti olevan hyvin, tutkimus kesti ainakin puolituntia, oli todella perusteellinen ja poikana ultraaja häntä pitäisi :)

Onnea Saanalle ultrauutisista :)

Tuuliannaliina ihanaa kun kuulitte sykkeet :)

Nuo keskenmeno pelot liittyy varmasti siihen kun niitä on joutunut kokemaan, mutta älkää masentuko vaikka niitä on ollut, kaikki on mahdollista, että jollain kerralla vielä kaikki menee hyvin!

Mulla oli jossain vaiheessa alkuraskaudessa huonounisuutta, heräsin keskellä yötä ja uni ei meinannut tulla, mutta nyt kyllä tuntuu taas maittavan, teen kahta vuoroa, niin näissä iltavuoroissa saan nukuttua todella hyvä yöunet, aamut hieman huonompia.

Mites, oletteko ensisynnyttäjät käyneet valmennuksessa?

Kohta pitää ostaa jotain mammavaatteita, kun olen vasta ne yhdet housut ostanut. Osaako joku suositella hyviä nettikauppoja?

Sisso mukavaa kuulla sinustakin :) ja onnea rakenneultrasta :) meillä lasketutajat aika lähekkäin :)

21+3
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Sisso
Minä tässä vain tulen toivottamaan hyvää viikonloppua!!

Ei mitään uutta täällä. Sitä tuossa vaan mietin, että on se kyllä aika julmaa pilaa jostain korkeammalta taholta, jos masussa ei elämää olisi, kun se näyttää jo puolikkaalta jalkapallolta. Ihme on, jos ei joku kohta ala huomauttelemaan. Toisaalta, ihmiset ovat hyvin kohteliaita. Itse tuskin uskaltaisin kenenkään mahapömppöä alkaa arvostelemaan...
Tänään jälleen tisseissä pientä arkuutta painamalla. Ja illalla nukahdin sohvalle. Mutta ei muuta...

Tyydeli ja piipi 9+6 (10+1)
 

Yhteistyössä