40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

saisinko liittyä joukkoon vaikka aikaista vielä onkin? 4+1 noin menossa ja plussat ma-pe. La siis 6.10.2016.

ikää 40. Kakkosen yritys aloitettiin 5/2015. Syksyllä + ja km 9+0. 29.12 olin vielä mva imussa poistamassa loput kohdun seinämästä. Nega 31.12. ja suoraan tärppäsi. Halusin yrittää heti, sillä raskautuminen on helpompaa heti keskenmenon jälkeen ja mulla oli kuukautismaista vuotoa (hormonaalinen tyhjennys) heti 31.12. alkaen. Koska mva imusta oli niin vähän aikaa kävin mieltä rauhoittaakseni ovulaation aikaan gynellä tarkistamassa että limakalvo näyttää hyvältä ja vain yksi munasolu irronnut.

Todella onnellinen olen raskaudesta ja vähän hätäinenkin. Varhaisultra varattu 7+0 ja neuvola 8+6. Niptiin tekisi kovin tuhlata 10+ tai sit heti np-ultran jälkeen, jos ei kunnalta saa. Täällä taisi olla muita nipt käyneitä. millä viikoilla kävitte ja kuinka nopeasti tuli tulos?

 

Kiva kuulla Helmi, että vauva-arki sujuu hyvin. Ei teillä mitään yllätyksiä ole sitten tullut eteen? Sullako sujui tuo imetys huonosti kuitenkin?

Tervetuloa oOo! Minäkin hyppäsin tänne puolelle heti ekoista plussista, mutta mulla ei olekaan yhtään ikävää kokemusta aiheesta, eli en osannut pelätä. Onneksi on kaikki mennyt hyvin vielä.
Mulla NIPT tehtiin 12+3 ja tulos soitettiin 14+0. Ja tosiaan down riski 1:77, joten sen perusteella kunnallisella NIPT.

Tsemppiä rakenneultraan SS!

Eihän tuo nyt kovin loogiselta kuulosta Zenmama.Saahan sitä kahviakin vähän juoda. Mulla jo nää kotimaan matkailut (150km suuntaansa) alkaa tekemään tiukkaa. Ei se istuminen niinkään, mutta aina pitäs olla paikka johon pääsis makuulle kun alkaa kunnon tökintä tuolla masussa.

Ä74 ja poju 37+0

 

Ä74: Tuli meille tuon nänniasian lisäksi sellainen yllätys heti alussa, että jäbä huitoi käsillään minkä kerkes ja ainoastaan tumpulliset kietaisubodyt toimi. Irtotumput ei pysyny millään ja ylipäänbodyä ei pystyny pukemaan.

Imetys onnistui osittain n. 4 viikkoa pääosin pumppaamalla. En minäkään määrääni enempää kipua kestä ja vauva sylkäisi rinnan suusta, jos tuli vähänkin verta ja nännithän oli koko ajan halki vaikka tein kaikki kikat ja hoidot.

Enpä mä usko, että mua ois voinu millään valmistaa kunnolla vauvan tuloon. Onneks on oppinu täs matkan varrella.

Jos ei ole mammakavereita niin kannattaa katsoa mistä löytyy lähimmät perhekahvilat. Esim MLL näitä järjestää. Neuvolasta voi myös kysellä. Facesta kantsii hakea oman alueen äitiryhmiä tyyliin "Tampereen alueen " ja selata osumia. Voi vaikka löytyä jokin sopiva. Jos ei löydy oman lasketun ajan ryhmää niin niissä isommissa äitiryhmissä voi kysellä löytyykö muita ja sopia treffit. Toki näillä vauvapalstoillakin voi kysellä löytyykö lähialueilta tuoreita äitejä.

 

Imetys onnistui osittain n. 4 viikkoa pääosin pumppaamalla. En minäkään määrääni enempää kipua kestä ja vauva sylkäisi rinnan suusta, jos tuli vähänkin verta ja nännithän oli koko ajan halki vaikka tein kaikki kikat ja hoidot.

Mulla ei myöskään esikon imetys oikein onnistunut. n.6 viikkoa oli osittaista imetystä. Oli montakin eri syytä. Mies muistaakin aina kauhistella sitä pullorumbaa, mitä silloin oli. Aina sai olla pesemässä ja desinfioimassa jne. Nyt mies enempi toivoo, että imetys onnistuisi, mutta itselle on sitten se ja sama. Kumpa onnistuisi, mitä epäilen, mutta olis hyvä myös pullosta osata juoda.

 

Olen tässä sokereita mittaillut ,Ennen ruokalua ollut 4,3-4,6 ja tuntu ruuan jälkeen 5,3-5,5 Kun kasvusta huoli niin sairaalan mieliksi mittailen. Painoni koko raskauden aikana noussut reilu 4 kg, En osaa sanoa miksi poika kasvaa nyt loppuaikana .

 

Järkyttynyt, hyvältä näyttää nuo sun sokerit -jos lapset kasvaa isompanakin yksilöllistä vauhtia, niin miksei sitten kohdussakin? Mietin vaan, et kun jokainen on meistä oma yksilöllinen itsensä, niin eiköhän näin ole jo ihan kohdusta asti. Sairaalassa ehkä haluavat vain poissulkea sen mahdollisuuden, että kasvu johtuisi sun liian korkeasta verensokerista, kun siitähän seuraisi lapselle muutakin haittaa, kuin se isompi koko, joka taas lienee synnyttäjälle suurempi ongelma.

Täällä voimat ihan veks, flunssa iski +koulutusviikonloppu +raskas työviikko, niin se on siinä. Harmittaa tää flunssa, kun pitkästä aikaa olis taas ihanat lenkki-ilmat.

Mä en ole hirveästi ehtinyt mammatuttuja äitiyslomilla kaivata, tuntuu, et aina on kädet niin täynnä lastenhoitoa ja kotitöitä, et jos jotain seuraa kaipaan, niin sit ihan älyllistä keskustelua kavereiden kanssa muusta kuin lapsista. Yritänkin silloin tällöin livistää lenkille ihan kaveriseurassa, se onkin taiteilua, kun imetysrumba alkaa taas pyöriä

Mitäs muuta? Hengenahdistusta, lihaskramppeja, turvotusta kellariosastolla ja ummetusta -mutta ei raskausarpia, peräpukamia tai liitoskipuja, et kaikkinensa ihan hyvä kondis kai tän ikäiselle sarjasynnyttäjälle

o0o, onnea ja tervetuloa!

O ja 27+3, iiks, miten aika rientää

 

Heipsan hei pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille!

Huhtikuisille het kysymys, että joko te olette mitenkä paljon valmistautuneet vauvan tuloon ja joko synnytys on miten paljon mielessä? Kun luen tuota huhtikuisten ryhmää ja joskus sinne jotain kirjoitankin niin tuntuu, että ovat ehtineet laittaa suunnilleen kaiken valmiiksi ja sairaalakassit ja kaikki mietittynä... MInä olen muutaman hassun vaatteen esikoiselta pessyt komeroon ja äitiyspakkauksesta nostin päällimmäiseksi ne pienimmät vaatteet. Yhtään ainutta tuttipulloa, tuttia tms. en ole etsinyt. Pinnasänky tuli viikko sitten mutta sitä ei ole pyyhitty, vaikka toki meidän makkarissa jo on. Mummu oli ostanut siihen patjan ja petarin. Itellä neki ois vielä vaiheessa. Jotenki tuntuu, että ei prkl en ehdi enkä jaksa ja joko sitä nyt pitäis nuo olla hommattuna.

Toki tässä on vielä työt täysillä menossa ja mullakin tosiaan työn ohessa on opiskelua ens syksyyn asti ja siinä aina välillä helvetillinen kiire ja töissä pitäis jaksaa olla mielellään helmikuun loppuun, että sais töissä tehtyä opiskeluun liittyvät asiat loppuun. Ai että mua ottaa PÄÄÄHÄÄÄÄN! Supisteluja ja liitoskipuja on jonnii verran ja päädyin varaamaan ens viikolle lääkäriajan kohdunsuun tsekkaukseen. Muutenhan seuraava lääkäri ois vasta h36. Hassua sinänsä, kun itselläkin esikoinen syntyi tasan h36, että eivät siinäkään tilanteessa tarjoa automaattisesti tsekkausta tähän keskiraskauteen.

Synnytyskin on alkanut mietityttää. En pelkää ponnistuvaihetta mutta avautumisvaihetta pelkään. Se oli viimeksi aivan kamala. Se pelottaa sen verran, että siitäkin ajattelin nyt lääkärineuvolassa puhua, että pääsisköhän tuota aiheesta juttelemaan ihan äippäpolille. Toivoisin epiduraalia hyvissä ajoin, että kestäisin sen kivun järjissäni. Kakkonen puolestaan syntyi kolmessa tunnissa ensimmäisestä kivuttomasta mahan kovettumisesta ja matkaa synnytyssairaalaan on 120km niin seki pelottaa (ja vituttaa ajatella), että mitenhän sinne osaa ajoissa lähteä ja ehtiikö sitä perille ennen kuin kivut ovat sietämättömät. Viimeksi kivut yltyivät puolessa tunnissa helvetillisiksi ja supistukset vyöryivät taukoamatta. Siksi kait se synnytys niin vähän aikaa kestikin. Lisäksi miehelle lienee tässä talven aikana tulossa sairaalassa oloa ja siitäkin haluaisin siellä äippäpolilla puhua, että miehen synnytyksessä mukana oleminen voi olla vähän suunnittelemista vaativa, jos synnytys sattuu yöaikaan, kun miehen pitää olla silloin dialyysilaitteessa.

Että pikkusen meinaa nyt ottaa ohtaluuhun kaikki kiire. Vaan niin kait sitä pitäis ajatella, että asioilla on tapana järjestyä ja tärkein ja ensisijainen asia mulla pitää olla, että pidän huolen itsestäni ja tästä mahassa olevasta muksusta ja unohdan työ- ja opiskelukiireet, jos tarve on. Vanhemmat lapsetkin saavat nauttia tästä minun stressaantuneesta tunnelmasta ihan kiitettävästi. Hittolainen.

Stressaantunut Niittys 29+4

 

En oo Niittys mitään vauvan vaatteita pessyt. Olen aloittanut hamstrauksen, kun nautin kirppiksillä niiden etsimisestä ja hiplaamisesta! Ja sen verran katsonut, että mitä sitä olikaan tallessa esikoiselta.

Lastenhuone järjestettiin nyt siihen malliin, että pinnis sinne mahtuu sitten, vaikka sen käyttötarve on lähempänä syksyä. Vauva tulee alkuun korisänkyyn, mun viereen. Ja se sänky on vanhempien ullakolla. Vaunut varastossa, samoin hoitopöytä. Kaukalo ja telakka toivonmukaan varastossa. Liinavaatteet ja rievut vaatehuoneessa, mutta mitään hoitotarvikkeita, tutteja, tuttipulloja, vaippoja tai rasvoja en todellakaan ole ostanut.
Lähinnä tehnyt ajatustyötä. Kaiken voi laittaa sitten valmiiksi kun jää äitiyslomalle! Eiks niin?

Synnytyskään ei oikein ole ajatuksissa. Kyllä ne kaikki vauvat ovat ulos tulleet. Ja esikoisen syntymästä jäi hyvät fiilikset.
Mua pelottaa enemmän se aika, kun pitää jaksaa vastata kahden lapsen tarpeisiin. Eikä voi päivällä mennä itse nukkumaan, kun esikoinen 4v tarvitsee sitten minua omiin tarpeisiin, leikkiseuraksi tai ulos tai jotain... Se pelottaa, että kuinka väsynyt ja kiukkuinen sitä sitten mahtaa olla...
Onneksi tulee siitä sitten pian kesä!

Tyydeli ja 28+0 poks!

 

Ei kantsi jättää kovin myöhään noita valmisteluja. Täällä oottelen osastolla, josko supparit loppuis kokonaan ja pääsis aamulla kotiin. Toisinkin voi käydä. Eikä tosiaan oo valmiina kaikki ei mikään oikeestaan... 37+2

 

Tsemppiiä kovin Äiti seiskanelonen! Kiitos myös vastauksesta koskien Nipt:ä.

 

Tsemppiä Äiti74! Kyllä kaiken kerkee sitten, vaikka laps jo syntyiskin! Raportoihan kui käy!

Mä oon tosiaan onneksi saikulla niin oon kerennyt näihin vaatteisiin ymv. perehtymään. Nyt on hankittuna vaunut, pinnasänky, hoitopöytä ja tänään vielä ajatuksissa hakea kaukalo. Suurin osa siis käytettynä . Kirpparilta ja kaverilta löysin sen verran paljon vaatetta, että eiköhän näillä alkuun pääse. Mulla on jotenkin sellanen hytinä, että ihan loppuun saakka ei tämäkään mene. Neuvolan täti arveli, että käynnistävät viimeistään viikolla 39, kuulemma diabetes-vauvat silloin synnytetään.. Katotaan kui käy. Kauhee pesu-urakka noissa vaatteissa. Lisäksi pakko ilmeisesti silittää kaikki lakanat ymv., koska ne on pesun jäljiltä rypys! Ärr. Vaatteita en aio silitellä.

On mulla myös sellanen olo, että mitä lie sitä jaksaa sit oikean äitiysloman aikaan, että onko jo iha raakki!?

Vaikka periaatteessa olo kohtuu hyvä, unettomat yöt - väsymys edelleen, ei kipuja oikei missää, välillä ehkä harjoitussupistuksia? Ainakin vatsa ihan kovana silloin. Kaverin potkut ruvennut tuntumaan reippaammin, mikä helpottavaa! Närästystä ei enää pahemmin ole saikulla ollut, jäi töitten myötä se! Mut en kyllä työkunnossa olisi! Ihanaa olla pois töistä ja mennä omaan tahtiin!

Ai niin ja tervetuloa oOo!

 

Pikkuinen pikkuveli syntyi meille tänä yönä neljän maissa. 48,5 cm ja 2865 g. Rv 37+3. Nopea oli sitten avautuminen ja meinas usko loppua kun epiduraalin saaminen kesti ja kesti. Hengissä ollaan kuitenkin. Ja taas neuvolan veikkaus (ja oma) ei pitänyt paikkaansa, vaan oli raivotarjonnassa ja syntyi alateitse. Hyvin voidaan paitsi vähän unta kaipaisin

 

Onnea onnea onnea Äiti seiskanelonen! Sehän tulla tupsahti!

 

Moro,

Te olette kaikki niin huikean pitkällä, ettei tosikaan!! Täällä kun vasta akuväsymyksen ja muun kanssa tuskailen. Nyt taitaa olla viikkoja noin 10, kahden viikon päästä on ensimmäinen kunnallinen ultra. Oireita on ja maha kasvaa, aivan järkyttävää miten housut ei vaan tahdo enää mahtua. Joudun töissä pukeutumaan kaikenmaailman kaapuihin, ja silti olen huomannut jo kahden ihmisen tuijottavan mahaani. Enkä ole lihonnut, päin vastoin, pari kiloa alaspäin. Painoa on sen verran, että nyt alkoi kuuri, ei nyt mikään varsinainen dieetti, mutta tarkastelen kriittisesti syömisiä. Olisin tyytyväinen, jos max 5 kg tulisi..

Oireina on myös aivan järjetön väsymys. Koko tammikuussa en ole mitään muuta tehnyt kuin käynyt töissä ja nukkunut. Viimeistään klo 20 illalla sänkyyn ja hirveä tuska aamulla nousta. Olen monta kertaa mennyt nukkumaan jo ennen iltakuutta. Teinit on ihmeissään, tulevat välillä illalla viereen vähän juttelemaan kun ei musta muualla kuin sängyssä saa juttuseuraa. En kyllä tiedä onko tässä mitään järkeä...

Oireiden perusteella voisi olettaa, että pieni kasvaa ja kehittyy, mutta jännityksellä odotan tuota ekaa kunnallista ultraa.. Kaksi kertaa siellä on tullut tuomio, niin ei voi tietää..

Teillä kaikilla on kaikki valmiina jo, mua ahdistaa ajatuskin, että TAAS pitää rattaita ja istuimia jne ostelemaan. Käytettynä aion kaiken hankkia, se on niiiiin pieni hetki kun niitä käytetään. En vaan tiedä mistä hankin, mutta eiköhän jostain. Rattaiksi mieluiten jotkut 10 v vanhat ja halvat, niillä lykkii hyvin sen yhden kersan. Sairaalakassin suhteen en stressaisi, jos siellä on tissi mukana niin kaikki hyvin. Eikä se lapsi kotonakaan juuri muuta kun tissiä ja vaippoja kaipaa. Ehkä vaatteita, mutta jos pesii peiton alla niin nekin on turhia. Jos mä tuonne asti pääsen ni mä pesin peiton alla ekan kuukauden nonstop!!

Tosin, toinen teini on ilmoittanut, että hänkin pesii, joten meille saattaa tulla riita..

Ei muuta tähän hätään, odotus jatkukoon, peukatan itselleni ja muille.

tv woodo rv 10 noin

Niin pitkä teksti että synnytyskin kerkesi väliin. Onnea äitiseiskaneljä! Mä toivon kovasti nopeaa synnytystä, jos sinne asti pääsen. Vika tuli melkein plopplop vaan, ei kerenny mitään saamaan, mutta se oli synnytyksistä paras!! Karsea tuska, mutta hetken vaan! Hieno että teillä on pieni käärö sylissä!! Ja niin ihanan pieni, mulle tulee varmaan viiskilonen!!

 

Onnea äiti seiskanelonen <3

 

Valmistautumisesta: huhtikuinen täälläkin! En tod. ole valmistautunut sillä intensiteetillä, kuin olevinaan kai kuuluisi. Jotenkin tuntuu, että se kova valmistautuminen lisää ahdistusta ja huolta, ja semmoinen "katsotaan mitä tarvitaan ja elämä kantaa" -asenne auttaa kestämään tunnemyrskyä paremmin. HUS:in sivuilta olen katsonut synnytysvalmennusvideoita, vaunut meillä on ja pinnis pitäisi hakea tuttavalta. Asukoot poikanen vaikka tyynyliinassa alkuun, jos oikein hankalaksi menee.

 

Onnea äiti seiskanelonen <3 ihana pikkuriikkinen prinssi!

 

Voi onnea äiti seiskanelonen! Kylläpä teidän pikku veljellä on ollut kiirus maailmaan!
Onneksi kaikki meni ja on nyt hyvin!
Sähän hyppäsit kertaheitolla listan ylimmän yli. Eikös Järkyttynyt sulla oo laskettu aika tässä nyt ihan käsillä?!

Tervetuloa o0o!

 

huomenna kauan odotettu RU! Katsotaan varmistuuko rv 13 annettu poikaveikkaus

 

URL='http://yoursmiles.org/t-pregn.php']

[/URL]


Odottaja ... (ikä) ..... moneskolapsi ......... Laskettuaika

Järkyttynyt........... (45).......5........ 03.02.2016 (poika)
tikis ................... (38)...... 4 ........ 15.02.2016
Lumi <3 ............. (42) ..... 3 ........ 19.02.2016 (poika)
bubbus.................(40).......5......... ???
Toukka16 ............(39) ..... 3 ......... 10.04.2016
Karoliina74 ..........(40) ......1.......... 11.04.2016 (poika)
Pegonia ..............(44) ..... 10 ........ 12.04.2016
Niittys.................(40) ...... 3......... 13.04.2016 (poika)
Käpälätäti...........(40) ...... 1......... 15.04.2016 (poika)
Tyydeli................(42) ...... 2 ........ 24.04.2016 (tyttö)
Ollakovai........... (41) ...... 4......... 27.04.2016 (tyttö)
Zenmama............(40) ...... 5 ........ 14.05.2016
Mileena-74...........(41) ...... 3 ........ 20.05.2016 (poika)
SuloinenSalaisuus..(40)... 11 ....... 16.06.2016
Tipuna.................(41) ..... 1 .......... 21.06.2016 (poika)
Zandi..................(41) ..... 2 ........... 08.07.2016

Menneet la:t:
Maricken...............(44).......2......... 13.12.2015?
Joulu13 ............... (42) ..... 3 ........ 30.11.2015



Syntyneet:


Nuca ................ (40), 29.12.2014, rv 37, 2800g, poika
Esteri1 ............. (41), 08.1.2015, rv 40+1, 3380g, 50cm, tyttö
helistin71 ......... (43), 15.1.2015, rv 38+4, 3100g, 51cm, poika
Vesipossu ........ (41), 04.4.2015, rv 41+4, 4180g, 55 cm, poika
Jopo73 ............. (41), 12.4.2015, rv 40+?, 3815g, 52cm, tyttö
Kampsu ............ (42), 13.2.2015, rv 37, 2450g, 44cm, tyttö
bugsy ................(44), 17.5.2015, rv 41+6, 4870g, 53cm, poika
vauvatoiveinen .. (38), 11.9.2015, rv 39+1(sekt), 3305g, 47cm, tyttö
Helmi1234 ........ (39), 19.9.2015, rv 39+3, 4070g, 51cm, poika
tetu68.................(47), 2.11.2015, rv 39+0, 3200g, 51cm, tyttö
Flutur..................(42), 16.11.2015, rv38+1(sekt), 2710g, 46cm, tyttö
Sahramiini...........(43), 17.11.2015, rv 40+5, tyttö
Mytti....................(41), 27.11.2015, rv38+5, 3046g, 48cm,
Äiti74...................(41), 1.2.2016 rv37+3 2865 g, 48,5cm. poika

Listan päivitysohjeet: Valitse edellisen listan alaosassa "Vastaa" ja kun viestikenttä aukeaa, poista alusta ja lopusta ensimmäiset ja viimeiset [QUOTEjne.] -hakasulkeet sisältöineen.

 

Woodoo ja o0o, laitetaanko teidät listalle? LA.t ja muut tiedot.

 

Saa lisätä
o0o....................(40)......2........6.10.2016

 

Oi ONNEA Ä74 Nyt se pieni, tosi pieni, on sylissä! Niin ne vaan meidänkin tarinat päätty onnellisesti, vaikka edellisellä palstalla kovasti kaihoillen pelättiin että mitä jos ei onni olekaan myötä. NAUTI, pienin kultasi on nyt siinä, äidin hellillä käsivarsilla

 

Moro vaan, mua ei tartte lisätä listalle, mä olen vähän vainoharhanen ja sitä mieltä että en halua olla tunnistettavissa täällä. Ikä ja la ja lapsimäärä on aika tunnistettavia tietoja.. Ihan varmasti kaikki miljoonat ihmiset vaklaa just mun tekemisiä netissä.

Joo, oon vähän dorka, kestäkää.

 

Onnea Ä74, ihanaa, ihanaa, sulla jo pieni nyytti sylissä Tulehan kertomaan tarkemmin tapahtumat, kun ehdit.

Mä olen tehnyt vähän pidempää työpäivää, kun "hiukan" kiire töissä. Siihen flunssa ja opiskelut päälle, niin kaks iltaa on sit mennyt, et vatsa ihan kivikova, ahdistaa ja alakerrassa inha paineen tunne Pitäis yrittää vähän löysätä, mut en tiedä miten, kun arjen pitäis kuitenkin rullata. No, huomenna nla, ehkä mä kuitenkin pyydän tsekkaamaan sen kohdunsuun tilanteen, ihan varuiksi, en haluu ikäviä ylläreitä. No, töitä olis enää se vajaa 7 vkoa, joten pitää yrittää jaksaa.

Eilen mietin töissä, et pitäiskö järkyttää ihmisiä, ja kertoa, miten vanha mä olen. Oli taas semmoista kommentointia, et ihmiset ilmeisesti luulee mun olevan hyvän matkaa alle 40v., kun laukoivat, et vielä ehdit muutaman tehdä ennen kriittistä ikää. Kevyt 42v. tulee ens kesänä, joten jos tietäisivät mun iän, niin eivät ehkä olis kommentoineet Niin, ja aiemmin eräs työkaveri, joka on itse jotain hiukan alta 50v. totesi, että kyllähän sitä vielä tuolleen nuorena jaksaa. En sit kehdannut häntäkään järkyttää, ja kertoa silloin, et mä en ole ollut nuori enää pitkään aikaan