42-v ja 44-v.luomut-tsemppiä teille

Yritimme lasta luomusti n.vuoden ajan, olin jo 40. Sen jälkeen menin tutkimuksiiin mieheni kanssa. Kaikki ok, ikä kai vain vaivana. Sain clomifeenia,joka ei tehonnut. Sitten yritettiin keinohedelmöitystä. Ei onnistunut. Kesä tuli ja uusi keinohedelmöitys siirrettiin syksyyn. lähes 2 vuotta yritystä takana!
Siinä sitten odottelin kuukautisia, jonka jälkeen uusi inseminaatio olisi mahdollinen. Hermoilin ,kun ne eivät alkaneet. Mutta josko---- tein testin vanhempieni huussissa maalla. Olimme siellä viikonlopun vietossa. Plussaa. Huh sitä onnen tunnetta. Olin jo 8. viikolla raskaana. Raskaus meni hienosti, jaksoin hyvin ja synnytyskin sujui (epiduraali ihanaa). Imetin tyttöä lähes vuoden.
Kuinka ollakaan, tulin heti imetyksen lopetettua heti raskaaksi ja sain pojan 1 v 9 kk tytön jälkeen.
Sanotaan että hoivaaminen voi vaikuttaa lapsen saamisessa. Kissa tai koira tai jonkun vauva hoitoon!
Onne yritykselle!

 

HEI!

Onnellinen tarina teillä! Onnea lapsukaisista!
Olisin kysynyt miten raskausaika sujui ja mitä sikiötutkimuksia tehtiin?
Suhtautuiko kaikki hoitavat tahot asiallisesti ikäiseesi ensisynnyttäjään?
Oliko raskautesi seuranta tavallisesti äitiysneuvolassa vai äitiyspoliklinikalla?

Kaikkea hyvää!

 

Voi kun ei meinaa muistaa enää: Taisi mennä näin: ensimmäisen lapsen kohdalla menin Väestöliiton ultraan 8. viikolla ihan vain sen tähden etten oikein uskonut asian olevan totta. Sen jälkeen niskapomu-ultra ja veriseula, kun raskaus oli kestänt 12 viikkoa (väestöiitto). Hyvä tulos, joten en käynyt istukka enkä lapsivesipunktiossa. Muuten normaali neuvola-kontrolli, johon kuului rakenneultra (16.viikko?). Loppuraskaudesta sain lähetteen sairaalan poliklinikalle, jossa katsottiin lantio yms. asioita.
Toisen lapsen kohdalla neuvola ja sairaalan poliklinikalla niskapoimu ja veriseula. Tulos ei ollut huippuhyvä, jonka vuoksi menin istukkapunktioon (se voidaan tehdä aiemmin kuin lapsivesitutkimus). Huh, kun pelotti. Ristiriitainen olo, mitä tehdä jos on jokin häiriö tms. Mutta kaikki oli kunnossa - terve poikalapsi tulossa. Hypin riemusta syksyisessä puistossa n. vuoden ikäisen kelliessä vaunuissaan.(Sain tiedon puhelimitse). Sitten rakenneultra ja muistaakseni pari ylimääräistä sairaalakontrollia loppuraskaudessa.
Raskausaikana jaksoin hyvin, mutta sain keuhkokuumeen kun toinen vauveli oli vasta 10. viikolla (siis mahassa). Jouduin sairaalaan viikoksi

 

En kokenut ikärasismia. Minuun suhtauduttiin hienosti.

 

Hei !

IHANAA !

Tosi mukava kuulla, että itselläkin on vielä toivoa ! Lapsettomuutta takana kohta 3 vuotta ja ikää 37 v.
Selittämättömiä ollaan...................................

Hanne tuo sinun viesti piristi todella tämän päivän !

T:maariaa
:flower:

 

Mukavaa kuulla, että piristin. Sillä kirjoitinkin; muistan vieläkin sen epätoivon tunteen, kun olin täyttänyt jo (!!!) 35 ja kunnon miestä ei ollut, aika kului ja mies-/lapsihaaveet valuivat hiekkaan. Löytyi mies, mutta hän ei halunnut lapsia. Löytyi seuraava, piti ensin tutustella ja takaraivossa kivisti ikä ja lapsi. Kun hän oli myötämielinen lasten hankinnalle, niin sitten sitä odoteltiin - ja odoteltiin, petyttiin (minä varmaan enemmän, sillä miehelläni oli jo ex-perhe). Kunnes kaikki loksahti paikoilleen.
37 vuotta on hyvä ikä. Minä vielä etsiskelin tuolloin sitä OIKEAA.

Luulin että lapsen suhteen aikani oli ohi, kun