45 Minuuttia TÄNÄÄN 20.00 Aiheena VAMMAISET LAPSET JA NYKYAJAN ULTRAT

Itselläni on kehitysvammainen lapsi joka todettiin vasta 6 v tosin johtu epäpätevästä terkkarista!!! Tuota ei olisi ultrissa huomattu. Ja juu siltikin kävin ultrissa ja molemmissa kuopuksen suhteen en sen takia jos jotain ois huomattu vaan ekan kerran siksi kun oli aiemmin tuulimuna raskaus ja siksi tahdoin nähdä että onko siel mahassa mitään kun tästäkin tuli alkuaikoina veristä vuota hiukan ja silloin jo ajattelin että kävi sit samoin kun tos tuulimunassakin. Sitten vasta uskoin että ootan kun ultrassa sen näin. Rakenneultrassa kävin vain vaan sen takia kun näky taas vauvaa Ja muista seulonnoista kieltäydyin jo ennen kun kävin ultrissa. Esikoisen vammaa ei ois todettu ultrasta ei ole grosomi ongelmia tai muita ulkonäöltäänkin on ihan normaali ja ei ne kaikkia paljasta noi ultrat. Niille vaan sanon jotka ei jaksa vammaista hoitaa ni nuo ultrat ei kerro kaikkea!!!!

 

Mun mielestäni nuo 3 vartin ohjelmat on turhan suppeita. Eivät käsittele aiheita tarpeeksi syvällisesti.
Aina jää tunne että puolet asiasta jäi käsittelemättä. Joten siksipä katson tosi harvoin niitä.

 

Mun mielestäni nuo 3 vartin ohjelmat on turhan suppeita. Eivät käsittele aiheita tarpeeksi syvällisesti.
Aina jää tunne että puolet asiasta jäi käsittelemättä. Joten siksipä katson tosi harvoin niitä.

Joo,niiden tarkoitus onkin saada aikaan keskustelua ja ottaa kantaa.
Suppeita ne ovat se on totta!

 

Käytiin kaikissa tarjotuissa ultrissa ensimmäisessä raskaudessa ja niin käydään seuraavissakin.
Ei siksi että voitaisi pohtia jo etukäteen että mennäänkö tekemään abortti jos jotain löytyy, vaan siksi että nähdään onko syytä varautua tulevaisuudessa johonkin vaivaan.
Ensimmäisen raskauden aikana kävimme esim. tarkastamassa pojan sydämen rakenteet koska oli epäilystä ettei ne ole ihan kohdillaan. Jos vikaa olisi löytynyt olisi ollut aikaa varautua siihen mitä elämä on pojan syntymän jälkeen välittömästi ja myöhemin viallisen sydämen kanssa.
Myös niskaturvotusultrassa käytiin emmekä siihenkään menneet sillä mielellä että "katsotaan nyt tuleeko vammainen lapsi ja tehdäänkö abortti" vaikka puhuimmekin etukäteen miehen kanssa mahdollisuudesta että ultra saattaa paljastaa joitain poikkeuksia sikiössä ja mitä ne vaikuttaisi meidän elämäämme. Pääasiallinen syy siinäkin ultrassa oli katsoa onko sikiöllä jokin näkyvä poikkeama ja sen mukaan katsella tulevaisuuteen mitä lääkäri näkee.

Ja täytyy sanoa että jos esimerkiksi ultrassa paljastuisi että odottamaltani lapselta puuttuu puolet päästä eikä hän tule selviämään edes syntymäänsä saakka, niin mielummin tekisin sen abortin kun kantaisin kohdussani kuolemaan tuomitua sikiötä.

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

Tähän peesaus!

Aika surkea vertaus omia sanojasi lainaten koko tekstisi!
Selvästi et ihan kamalasti näistä asioista tiedä, mutta elä vaan omalla tyylilläsi...

kerro mulle mitä en tiedä...ihan mielenkiinnolla haluan nyt tietää sen mistä kaikesta olen autuaan tietämätön.
Haluaisinko lapsen jolle saan vaihtaa vaippoja loppuelämän ajan tai joka ei ikinä kasva aikuiseksi vaan jää 3-vuotiaan tasolle.
Eli kun emme voi tietää kuinka vähän tai paljon vammautuneen lapsen olisimme vastaanottamassa niin miksi ottaisin sitä riskiä että tilanne olisi se pahin. Kuten tänään tuossa ohjelmassa näytettiinkin niin ne lapset olivat lieviä down:ja joten he pystyvät elämään aikalailla normaalia arkea.

Mutta hyvä, että pystyt edes hyväksymään sen että elän omalla tyylilläni
:flower:

Ei tarvitse kertoa kun juuri itse ilmaisit miten vähän tiedät vammaisista ja heidän arjestaan. Ja siitä kuinka vammat esiintyy miten ja missä vaiheessa niitä löydetään..
No itse olin muutama vuosi sitten samanlainen, nyt olen oppinut jotain niin arvokasta ettei sitä voi millään mitata.

No kiitos vastauksestasi kuitenkin...painoarvoa vastauksellasi ei juuri ollut koska keskityt lähinnä arvosteluun et rakentavaan keskusteluun. Näet vain oman mielipiteesi ainoana järkevänä, minä en voi ilmeisesti sanoa omaa mielipidettäni asiasta koska minulla ei ole vammaista lasta...

 

Ohjelmaa en nähnyt, mutta seulonnoista minulla on vankka mielipide: Seulontoihin osallistumisen tulee olla täysin vapaaehtoista vanhemmille eli neuvolassa seullonnat pitää tarjota vanhemmille mahdollisuutena, ei pakkona.

Rakenneultraan olisin varmasti mennyt, jos sellainen olisi ollut tarjolla raskauksieni aikana. Silloin kuitenkin oli tarjolla vain veriseula, jonka mahdollinen poikkeava löydös olisi merkinnyt "pääsyä" lapsivesi- tai istukkabiopsiaan. Kieltäydyin veriseulasta, koska en missään tapauksessa olisi ollut valmis kasvaneeseen keskenmenoriskiin lapsivesi- tai istukkanäytettä tutkittaessa.

Minusta yhteiskunta ei saa liiaksi viestiä vammaisuusvastaisuudesta eikä painostaa vanhempia seulontoihin ja esim. down-lasten abortointiin. Jokaisella pitää olla aito mahdollisuus omantuntonsa ja voimiensa mukaiseen valintaan.

 

Ennen sikiöseulontaa sanoin terveydenhoitajalle etten raskautta keskeyttäisi mikäli down-oireyhtymä löytyisi. Terveydenhoitaja sitten saarnasi kuinka vaikeaa downlapsen kanssa olisi elää...mielestäni epäammattimaista.

 

Mutta jos lapsi on syntyessään niin vakavasti sairas että vanhemmat ei jaksa tai pysty häntä kotoaan hoitamaa vaan lapsi pitää laittaa laitokseen, jossa hoitokulut todella suuret, mites sitten :/

Musta ei olis hoitamaan niin vaikeasti vammaista lasta.

Eikä minusta..

mä astun tähän porukkaan myös..se ei olis edes kunnon elämää sille lapsellekkaan...eikä musta olis hoitamaan todella sairasta lasta joka tarvitsee mua todella joka päivä koko elämänsä ajan

 

Suomessa on abortti laillinen eikä siihen edes tarvita sen kummempaa syytä. Joten kyllä minusta tulevilla vanhemmilla on ultran perusteella oikeus päättää keskeyttää raskaus, jos heistä tuntuu etteivät jaksaisi vammaisen lapsen kanssa.

Meillä on 1 lapsi ja 1 enkelilapsi. Tämä pieni enkeli eli vain muutaman päivän syntymänsä jälkeen ja voi kuinka toivoinkaan silloin, että hän olisi ollut vain downlapsi tai muutoin vammainen. Silloin mielessäni vannoin etten ikinä voisi tämän jälkeen tehdä aborttia. Nyt meillä on toiveissa vielä yksi lapsi, mutta ikääkin alkaa meillä jo olla enkä enää ole ollenkaan niin varma päätöksestäni.

 

Eivät kaikki halua seuloja vain tehdäkseen abortin.
Pystyy nääs valmistautumaan vammaisen syntymään jos tietää jo vammasta raskausaikana.

Nimenomaan!!!!!!!! :flower: :flower: :flower: Mulla esikoinen on vammainen, jonka vammaa - yllätys yllätys - ei missään ultrassa huomattu, vaikka olisi pitänyt huomata. Kun kuopusta odotin, pääsin Hyksin sikiöntutkimusyksikköön tavallista tarkempaan sikiöseulontaan. Ennen sitä ultraa keskustelin lääkärin kanssa ja hän kysyi, mitä aion tehdä, jos sikiöllä todetaan samanlainen vamma kuin mitä esikoisellani oli. Vastasin, että mikäpä siinä, johan tässä on yhden kanssa eletty vuosia. Tämä lääkäri sanoi, että no eihän sitten koko tutkimusta edes kannata tehdä, jos en aio aborttia tehdä. Silloin mä suutuin. Sanoin lekurille, että kuulepas...kun nainen synnyttää terveen lapsen, se nainen elää auvoista ja rauhallista elämää sen uuden tulokkaansa kanssa. Kun nainen synnyttää vammaisen lapsen, se nainen ei kerkee edes elämään, kun sen pitää juosta nyytti kainalossa virastosta ja viranomaiselta toiselle hakemassa ja viemässä lippulappulomakkeita ja jos edes 10% siitä paperisodasta voi hoitaa ennen synnytystä, niin sillon on 10% enemmän aikaa olla vastasyntyneen äiti

 

Just joo. Kyllähän se vammainen lapsi tietenkin voi elää onnellista elämää jne. Mutta eikös noissa seulonnoissa todettavat vakavat vammat tarkoita lähes aina alhaista elinikää ja suurta sairastavuutta eli tavan flunssakin tulee helpolla ja on vaarallinen. Ymmärtääkseni lievästä vakavammissa kehitysvammoissa ihmiselle syötetään huomattavasti enemmän lääkkeitä ja hoidetaan vaivoja kuin terveellä ihmisellä, joten ihmettelen, että miten äidit täällä ovat valmiita tieten tahtoen synnyttämään lapsia sairastamaan suuren osan elämästään. Ei se kipu-/kuumelääke/kortisoni tms. tee siitä elämästä yhtä onnellista kuin terveellä lapsella.

 

Mun mielestäni nuo 3 vartin ohjelmat on turhan suppeita. Eivät käsittele aiheita tarpeeksi syvällisesti.
Aina jää tunne että puolet asiasta jäi käsittelemättä. Joten siksipä katson tosi harvoin niitä.

Niin ja kun tää oli vaan yksi aihe lähetyksestä eli hommasta puhuttiin vaan jotain 5-10 min... eli TODELLA suppea käsittely!

 

Oma kokemukseni näistä seulonnoista:38 vuotiaana aloin odottamaan vauvaa,toivottua.Niskaturvotus ultraan pääsin ikäni vuoksi ja turvotusta oli 4,8mm ja siitä johtuen sit tehtiin veriseulakin ja riskiluku oli 1:10.Tästä syystä sitten perinnöllisyysklinikalle keskusteluun ja halusin istukkapunktion.Seuraavat kolme viikkoa olivat elämäni pisimmät kun tuloksia odotettiin ja tulos oli huono.Löytyi kromosomipoikkeavuus,13-trisomia ja lapsen ennuste syntyä tai edes raskauden jatkuminen loppuun asti huono.Viikon mietimme mitä tehdä ja päädimme raskaudenkeskeytykseen,mielenterveyteni ei olisi kestänyt viedä raskautta loppuun,en olisi kestänyt esim.onnitteluja tulevasta vauvasta jolla ei ollut elinmahdollisuutta.Niinpä rv 17 synnytin tyttövauvan.Kokemus oli helpottava mutta raskas ja sen päätöksen kanssa elettävä loppu elämä.Seuraavassa raskaudessa kävin myös niskaturvotusultrassa ja veriseulassa ja olisin päässyt taas istukkabiopsiaan mutta koska turvotusta ei ollut,emme halunneet siihen.Silti pieni pelko istui koko raskausajan olkapäällä.Odotus päätyi onnellisesti kuitenkin rv34 ja syntyi pikkuriikkinen poika.Hänestäkin tehtiin sitten kromosomitutkimus ja helpotus oli suuri kun lastenlääkäri kertoi että normaalit kromosomit.Oman kokemuksen opettamana en halua tuomita ketään mihin ratkaisuihin tulevat näissä seulonnoissa,ei voi ymmärtää täysin jos ei ole itse joutunut valintojen eteen.

 

Muita vastauksia lukematta, Mielestäni SIKIÖSEULONNAT JOHTAVAT VAMMAISTEN ABORTOINTIIN! Harva varmaan tietää, että esim. 70 luvulla downin oireyhtymää sairastavia ei hoidettu aktiivisesti, eli ei tehty sydänleikkauksia sun muita. Heidän ihmisarvonsa oli täysi nolla!! Vaikkakin kyse on LIEVÄSTÄ kehitysvammaisuudesta.

 

UP!Mielenkiintoinen aihe ja aina niin kiivasta keskustelua aiheuttava,lisää vain

 

Mä menin kumpaankin ultraan, siihen 12 rv:n ja rakenne, koska halusin nähdä vauvan. Mutta heti alussa me päätettiin miehen kanssa ettei haluta niskaturvotusmittausta eikä veriseulaa, koska se ei olisi meidän päätökseen vaikuttanut. Me haluttiin tämä pieni ihminen ja joka tapauksessa oltaisiin hänen annettu syntyä. Olihan se hienoa ja helpotus, että terve poika syntyi, koska kyllähän jokainen pohjimmiltaan tervettä lasta toivoo ihan lapsen itsensäkin takia.

 

tosiaan nämä on niitä vahvan eettisiä kysymyksiä, johon jokainen itse löytäkööt ratkaisun... Joskus olen vain miettinyt että moniko näistä abortoiduista sikiöistä olisikin ollut syntyessään täysin terveitä?

Ja tosiaan, ihmettelen, miksi seulonnat keskitetään pyörimään downin ympärillä, koska vamman aiheuttavia tekijöitä on äärettömän paljon...

 

Mä olen läheltä seurannut muutamaakin perhettä jotka elävät elämäänsä vaikeasti vammaisen lapsen kanssa - ja voi todellakin sanoa että se on tyystin erillaista kuin ns normaalin kanssa.

Juuri yhdessä ketjussa kysytään että otatko ekaluokkalaista syliin, mitäs sitten kun se 12 vuotias ei osaa kävellä saati syödä ja vaipatkin pitää vaihtaa?

Omakohtaisen kokemuksen tai siis näkemyksen ja näiden perheiden kertomuksen mukaan, tekisin itse siis keskeytyksen. Ja toisessa perheessä on yksi keskeytys tehtykin kun löytyi samanlainen poikkeama kuin esikoisella.

 

en sitten muistanut katsoa tuota 45 min.
mutta ehkä kaikki eivät kuitenkaan ole "valmiita" hoitamaan ja elämään vammaisen lapsen kanssa! mä en ainakaan pysty tuomitsemaan niitä, jotka eivät pysty... kaikilla on omat syynsä!

mulle se lapsi on MEIDÄN LAPSI, enkä pystyisi tekemään esim. aborttia. toisaalta jos ajattelee, voisi lapselle olla parempi, ettei syntyisi, ettei tarvitsisi kärsiä! mene ja tiedä

olen joskus ollut vamaisten tarhassa ja siellä oli yksi poika joka ei puhunut, ei syönyt hän oli täysin toisten ihmisten armoilla, ja hän oli mitä mahtavin lapsi!!! todella ihana. kun luin heille satua nukkuttaessa poika vain naureskeli ja hauskutti minua, kaipasi selvästi ihmisiä lähelleen. hän oli tyytyväinen, kun hänelle jutteli ja hänen vanhempansa ainakin rakastivat häntä täydestä sydämestään. sitä jos jotain oli ihana katsoa. ehkä siinäkin yksi syy miksi itse en halua luopua lapsesta vaikka hän olisikin vammainen... kaikki opettaa