5-vuotiaan kamala käytös

Eli siis, meillä kohta 5v poika, jonka kanssa ollaan aivan pulassa. Keksii päivä päivältä kamalampia juttuja. Kaikki alkoi ihan "pikku" jutuista päiväkodissa; esim. alkoi huutaa nukkarissa kurkku suorana 2h ettei muut saa nukutuksi päikkäreitä (eikä kukaan tai mikään saa sitä loppumaan), sitten tuli kotona pöydillä kiipeilyt ja kaapeista "varastaminen" öisin kun me vanhemmat nukuimme, sen jälkeen alkoi juomaan jääkaapilta kaikkea mahdollista, kun jääkaapista ei enää juomaa saanut niin alkoi juomaan koiran kupista. Suurin osa tapahtuu öisin kun me tosiaan nukumme. Tänään sitten menimme omaan makkariimme "nukkumaan" ja kuinkas ollakkaan jätkä hiippaili melkein heti koiran kupista juomaan. Muutenkin saattaa ihan kirkkain silmin valehdella mistä tahansa asiasta kelle tahansa.

Ollaan yritetty selittää kaikin mahdollisin keinoin että se mitä hän tekee on väärin, sitten nyökkäillään ymmärävästi ja pyydetään nöyrästi anteeksi, mutta taas kun selän kääntää niin koko rumba alkaa alusta. Neuvolassa eivät osanneet auttaa, enkä ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavaan. Tai tuskin kukaan muukaan on....

Oi voi, en enää tiedä mitä tekisin, että pysyisin järjissäni :'(

 

mun on nyt hiukan vaikea tavoittaa tuota, mikä yhteys tällä tarinalla on tuohon loppulauseeseen. Ei kai se järkeä riitä viemään, jos poika juo koiran kupista? Eli ilmeisesti teillä on jotain muutakin ongelmaa?

Sinänsä uskon, että olet tosissasi ahdistunut tilanteesta, silloin justiin kirjoittaa tuolla lailla, että ulkopuolisen on hiukan vaikea vetää lankoja yhteen.

 

Juuri eräässä ketjussa tuskailin oman nelivuotiaani käytöstää. Eli pata kattilaa auttakoon..

Voiko pojallanne olla diabetes? Voi olla todella kaukaa haettua, mutta kuulin taannoin tutultani, kuinka hänen lapsensa oli yllätetty juomasta mummolassa vettä tekohammasmukista, kun ei ollut yöllä muualta saanut. Ja diabetes todettiin.

Onko teillä ollut suurempia elämänmuutoksia lähiaikoina? Voiko pojan käytös olla rektio siihen? Tottahan se on, että vanhemmat on luita, joihin lapset hampaita terottavat, mutta päiväkodin väkeä kohtaan tuollainen käytös taitaa olla jo vähän harvinaisempaa. Entä jos poika vain huudollaan ja riehunnallaan haluaa huomiota ja käytännössä hakee varmistusta tyyliin:"Rakastattehan mua varmasti, vaikka oon tällinen?"

Tyttäreni käyttäytyy välillä todella mahdottomasti, tuollalailla lähinnä meitä vanhempia kohtaan. Karjuu ja kiljuu, vaikka pyydetään olemaan hissukseen, tönii tahallaan pikkusiskoaan ja raivoaa. Välillä on todella hankalaa saada häntä lopettamaan. Silloin ei auta kuin se, että isä nappaa neidin syliin, puhelee rauhallisesti(tyttö yleensä rääkyy ja raapii)ja rauhoittaa pikkuhiljaa lapsen. Sitten asiasta keskustellaan ja pyydetään anteeksi.

Toivottavasti saat apua tilanteeseen!

 

Komppaan edellistä - ehkä hakee huomiota? Voisiko ihan yksinkertaisesti kokeilla, että parin viikon ajan lapsen kanssa leikitään ja oleillaan enemmän? Halitellaan ja puuhaillaan ihan tietoisesti pari tuntia kotiintulon jälkeen ihan täysin lapseen keskittyen?