5-vuotiaan kanssa vaikeuksia

APUA!
Tuntuu joskus aivan mahdottomalta tämä kasvatustyö. Kesän aikana 5-vuotta täyttänyt tyttäremme on aivan mahdoton välillä tunnemyrskyjensä ja raivokohtaustensa kanssa ja alan olla melko neuvoton. Tiuskii ja äyskii kaikesta, auttaa ei saisi missään mutta hermot menee nanosekunnissa kun ei sitten itse osaakaan. Tänään harjoitteli pyörällä ajoa ja kun sujui hienosti, kehuin, tyttö horjahti ja välittömästi sai raivarin. Miten minä häiritsen ja kuinka hän osaisi paremmin ilman minua. Pyörällä ajo on ollut takkuinen taival ja siinä on koeteltu tytön luonne huomioon ottaen kaikkien hermoja, varmaan myös naapureiden. Pienintäkään pettymyksensietokykyä hänellä ei tunnu olevan ja minä olen neuvoton sen suhteen, miten sitä hänelle saataisiin!?!? Leikkii pihapiirissä eskari-ikäisen tytön kanssa ja nekään leikit eivät ota sujuakseen. Joka päivä, monta kertaa, tullaan kotiin ovet paukkuen ja raivoten, tosin tämä on molemminpuolista. Syytä on molemmissa ja toinenkin tyttö on aika tulisieluinen, ei kuitenkaan näissä esim. pyörällä ajo, luistelu- ym. harjoituksissa. Niissä hän kestää enemmän, mutta leikeissä molemmilla tuntuu menevän herne nenään yhtä herkästi ja joskus joudun laittamaan tytön edeltä ulos kun jään pukemaan pienempää, niin se riitahan ehtii tulla jo ennen kun me ehditään ulos asti! Tästä tekee entistä ikävämpää se, että naapuruston tyttö on AINA poikkeuksetta ulkona yksinään, eivätkä vanhemmat käy vahtimassa edes ovenraosta. Kun tyttö sitten säntää kotiin milloin minun tyttäreeni suuttuneena ja milloin itse loukanneena, eivät he koskaan tule ovelle kysymään, että mitä mahdollisesti tapahtui. Joudun täysin itsekseni selvittämään tyttöjen tilanteet ja olemaan jatkuvasti poliisina ja tuomarina, myönnän kyllä, että tämä ärsyttää jo :mad:

Mutta alkuperäiseen asiaan: olen tosiaan huolissaan jo tuosta tytön käytöksestä :ashamed: Päiväkodissa sujuu ilmeisesti hyvin, ainakin siellä on kavereita eivätkä tädit ole koskaan maininneet mitään erityistä. Kotona tuntuu vaan, että mikään ei suju. Ikää on sentään jo viisi vuotta, mutta edelleen neljä viidestä kerrasta kun pihalta pitää lähteä sisälle, tapahtuu huutaen ja raivoten, nukkumaanmenot ovat kiukuttelua ja raivoamista ja sitten kaikki nämä uudet taidot tai keskittymistä vaativat asiat. Tyttö ei ole mitenkään kömpelö, vaan ihan taitava monessa asiassa, mutta mikään ei tunnu hänelle riittävän eikä sisua tunnu olevan yhtään tuon taidon lisäksi. Vaikka kuinka kehutaan onnistumisesta, on epäonnistuminen silti aina maailmanloppu. Onko muilla samanlaista ja mitä tässä voisi tehdä jotta elämä helpottuisi?
Itselleni varsinkin tuo sisälle tuleminen on yksi vaikeimpia ja haastavampia asioita kestää ja pidätellä omaa pinnaa, kun se on kuitenkin edessä useita kertoja päivässä! Miten se ei mene jakeluun, että sisälle vaan on tultava kun on sen aika, eikä huutaminen auta siinä mitään? Ei ole koskaan saanut huutamalla tahtoaan periksi.
 
Niin meilläkin.Kuulostaa niin tutulta vaikkakin meillä taistellaan eri asioista niin taistelua täälläkin kieltämättä on.Meillä kyseessä on poika ja haasteet on erinlaisia mutta niitä tuntuu toisinaan riittävän ihan liiaksi asti.

Meillä sisälle tulo ongelmiin auttoi se että kun kerroin jo ennen ulos lähtöä että jos sisälle tulo ei onnistu riehumatta niin silloin ei ole uloskaan asiaa.Ja kun riehuminen alkoi niin muistutin asiasta.Toisinaan riitti muistutus ja muutaman kerran poika piti raahata pihalta ja kotona odotti kunnon keskustelu asista tunteiden hieman viilennyttyä ja silloin seuraava päivä/loppu päivänä ei ollut ulos asiaa ja aina kun kysyi voiko mennä pihalle tai miksi ei voi niin kerroin että kun sisälle tulo oli taistelun takana niin silloin ei voi pihalle mennä.
Mulla ei oo ollut pojan kanssa ongelmaa nukkumaan menon kanssa mutta miehellä sitäkin enemmän.Kun en oo nähnyt miten teillä se päivä etenee päivähoiodsta tulon jälkeen ja onko tyttö nukkunut siellä päivällä niin en osaa kuin kertoa ideoita mitkä vois toimia ja mitkä meillä on toiminut.Meillä toimi se että mies jossain vaiheessa uhkasi olla lukematta iltasatua jos nukkumaan meno ei onnistu ja se toimi kohtailaisen hyvin.Miehellä sen sijaan ongelmat ilmeni yleensä sen takia että se viivytteli pitkään ja hoki jotain asiaa mutta ennen kuin se mitään toteutti niin homma oli jo solmussa esim.Kun minä laitan lapset nukkumaan niin ensin on iltapesut (suihku ja hampaidenpseu) jonka jälkeen,iltapala,vessassa käynti,yöpuku ja sänkyyn ja mä olen mukana iltapala pöydässä lasten kanssa juttelemassa ja katsomassa että pöydässä käyttäydytään niin kuin kuuluu ja heti kun on noustu pöydästä lapset laittaa astiat tiskikoneeseen ottaa xylitol pastillin ja menee iltapissalle ja laittamaan yöpukua jonka jälkeen ottavat kirjat omaan sänkyyn mitä katselevat sen aikaa kunnes mä oon pyyhkinyt keittiön pöydän ja auttanut 1vuotiaan yöpukuun ja tulen sen kanssa lasten makkariin lukemaan sadun ja jos lasten mielen päällä on vielä jotain niin ne jutellaan siinä ennen satua,mutta yleensä tärkeimmät on ehditty puhua jo ruokapöydässä.Ja sadun jälkeen toivotan hyvät yöt,sammutan valot ja poistun huoneesta,lapset jää itsekseen odottamaan unta.Miehellä homma taas toimi jotakuinkin näin.Nyt pesulle!ja sit se kävi pesemässä ne ja pesi hampaat jonka jälkeen lapset lapset jäi vaeltamaan pitkin kotia (mä sanon että tulevat pöytään istumaan kun laitan iltapalan,sit kun isltapala on pöydässä lapset jouksee ihan iltavillinä ja mies rupee huutelemaan niitä pöytään,saa huutamaan muutamaanin otteeseen ennen kuin kaikki on pöydässä,mies poistuu tv:n eteen ja lapset alkaa hihhuloimaan pöydässä ja meininki yltyy,mies huutaa:eek:lkaa kunnolla!mitään ei tapahdu sama jatkuu,taas mies huutaa nyt kunnolla,no sit joko esikoinen (5v) on jo syönyt ja huutaa isi voitko laittaa? (tarkoittaa astioita) mies kyllä voin,esikoinen tulee olkkariin tv:tä katsomaan ja esittämään temppujaan (esim.kuinka sohvalla seistään päällään) mies ei juurikaan puutu tai sitten esikoinen temppuaa vielä pöydässä ja mies menee vihdoin sinne ja komentaa taas jolloin meininki hieman rauhoittuu,sit kakkonen on syönyt ja tulee esikoinen kanssa riehumaan olkkariin ja mies auttaa pienintä,mutta ei juuri puutu riehumiseen tai sitten huutele vaan et ei saa.Kun pienin on syönyt ja saanut pastillin mies huutelee poikia iltasadulle no nillä on jo niin villi päällä että mikään ei mee jakeluun ja mies huutelee ja pojat juoskee ympäriinsä villissä eikä tottele kunnes sitten monen monen muistutuksen jälkeen mies tulee ottaa kummankin kiinni ja itkulla menevät sänkyyn.Nyt meininki on onneksi muuttunut kun miehen kanssa sovittiin että tekee samanlailla kuin minä joka näyttää meillä toimivan.
Tuli mieleen kun luin tuota juttua että saako tyttäresi päivähoitopäivän jälkeen tarpeeksi sinun huomioo ennen nukkumaan menoa?että voisko se kiukuttelu olla osaksi ihan vaan huomion hakemista,ikävän surkamista ja ihan vaan väsymystäkin?
Mä itse oon kotona lasten kanssa niin en oikein tiedä miten hommat toimii hoitopäivän jälkeen ja mitä siinä oikein kerkee...
Se on hienoa että tytöllä sujuu hyvin hoidossa koska silloin hän ainakin tietää miten pitää olla,mutta jostain syystä nyt pitää kotona kokeilla rajoja ihan kunnolla.
Tyttärelläsi tuntuu ainakin olevan luonnetta,miten lautapelejen pelaaminen onnistuu?Saako raivarin jos häviää?Niiden avulla ainakin voi harjoitella pettymyksen sietokykyä... tärkeää on tietysti aina pettymyksen jälkeen kertoa että siitä selvitään yhdessä,vaikka suututtaa niin se ei haittaa yhdessä me selvitään.
Tuo on kyllä hankalaa kun kaverin kanssa leikit eivät ota onnistuakseen ja saat olla aina yksin selvittämässä niitä riitoja.Välillä vois tietysti hyvä olla jos tytöt eivät ihan joka päivä leikkis keskenään jos leikit sujuis sillätavoin välillä paremmin?Vaikka onhan se hienoa että tyttärelläsi on niin läheinen leikkikaveri jonka kanssa uskaltaa ottaa yhteen ja olla erimieltä ja silti tietää ettei toinen häviä mihinkään vähän niin kuin sisarussuhteessa.Ja joitain erimielisyyksiä voi katsoa läpi sormien sen enenpää niihin puuttumatta.Toivottavasti näistä ajatuksistani oli jotain apua.Oletko käynyt mll:n netti sivuilla katsomassa löytyisikö sieltä apua?Mä oon moneen kysymykseeni löytänyt siletä apua.Pitkää pinnaa tytön kanssa.
 
Mulla samanlainen 6 v. poika. Tosin nukkumaanmeno ei meillä ole ongelma, mutta muuten kuulostaa tutulta. Ei siihen auta kuin sitkeys ja selkeys. Meillä oli nykyistä isompana ongelmana aiemmin uusien asioiden opettelu, mutta se on helpottunut sen myötä, että en itse enää hermostu, vaan poistutaan tilanteesta tai jätän lapsen huomiotta kiukuttelun ajaksi (ja kehun sillä aikaa paremmin käyttäytyvää sisarusta). Esimerkkinä tästä; poika halusi synttärilahjaksi skeittilaudan, mutta kilahti heti kun sillä piti opetella skeittamaan. Heti kun hermostui, vein laudan pois ja sanoin, että opetellaan joku toinen päivä ja lähdin muihin puuhiin. Kolmisen päivää meni, kunnes poika jaksoi rauhassa kuunnella ohjeita ja harjoitella asiaa. Välillä taistellaan edelleen uusien asioiden kanssa (nyt kengännauhojen kanssa), mutta yritän aina olla itse hermostumatta tai jos meinaan hermostua, poistun paikalta. Se auttaa meillä.
 

Yhteistyössä