5 vuotiaan raivokohtaukset

meidän juuri 5 vuotta täyttänyt poika saa päiväkodissa kaikennäköisiä raivareita, kun asiat eivät mene niinkuin hän haluaa, samoin hän kuulema uhkaa karata, on tehnyt kerran niin, aika lepsu asenne tuntui hoitajilla asiaan oleva, siis karkaamiseen, mutta entä se muu, tuntuu että pojasta ei juuri hyvää sanottavaa ole, vaan kaikki on ainakin vähän hankalaa, mutta asianydin on siinä että kotioloissa ja muuten vastavaa ei ilmene, toki normaaleita känkkäränkkiä on, muttei sen enempää. minusta kun alkaa tuntua, että ovat ottaneet pojan silmätikuksi. kohta on 5 vuotis neuvola ja päiväkoti lähettää oman arvion lapsesta ja ovat sitä mieltä että psykologia tarvitaan ja minua toisaalta naurattaa ja itkettää tämä homma. me ollaan melko soliaalinen perhe ja kukaan ei pidä pojan käytöstä muuna kuin normaaliana 5 vuotiaan käyttäytymiseä.

 

Ystäväni lapsesta sanottiin samaa päiväkodissa, että saa raivareita jne. Kotona taas lapsi leikkii normaalisti ja känkkäränkkä päiviä silloin tällöin, kun lapset niitä nyt saavat. Tosin hoitajat päiväkodissa myös ilkeitä ystävälleni, arvostelivat vaatteita ja lapsen hoitoon tuomis aikoija sekä hakuja, vaikka ne oli niin sovittu. Tähän auttoi päiväkodin vaihto ja nyt lapsi on innoissaan ja iloinen päiväkotiin mennessä eikä ole hoitajat raportoineet raivokohtauksista. Känkkäränkkää saattaa olla, mutta todettu jo ollaan, että niin on kaikilla lapsilla välillä.

 

Naapurin 5-vuotias saa todella pahoja raivareita. Huutaa vieraille ja paiskoo ovia. Todella epäkohteliasta ja vanhemmat ei puutu asiaan olenkaa. oma 5 v. suuttuu joskus, mut uutena hommana on tullut kiusanteko...

 

usein sellaisilla lapsilla on raivareita tai ovat usein vihaisia jos hanella ei riita itseluottamusta. kun ei usko omiin kykyihin tai tuntee itsensa epavarmaksi, niin monet turhautuvat ja se ilmenee vihaisuutena. eika tama koske vain lapsia.
kokeile kasvattaa hanen itsetuntoansa tilanteissa jossa han voi nayttaa onnistustaan ja muista kehua.
monta kertaa unohdetaan huomioida lapset kun ne kayttaytyy hyvin tai onnistuu jossakin, mut aina ollaan kieltamassa jos ei lapsi kayttaydy niin kun aikuiset haluaa.
oma poikani kohdalla olen huomanut etta hyvalla saa aikaiseksi enemman kun vaan komentamalla. luota vaistoosi, jos poika kayttaytyy hyvin kotona ja muualla kun tarhassa niin silloin tarha ei ehka ole se paras paikka pojallesi.

 

usein sellaisilla lapsilla on raivareita tai ovat usein vihaisia jos hanella ei riita itseluottamusta. kun ei usko omiin kykyihin tai tuntee itsensa epavarmaksi, niin monet turhautuvat ja se ilmenee vihaisuutena. eika tama koske vain lapsia.
kokeile kasvattaa hanen itsetuntoansa tilanteissa jossa han voi nayttaa onnistustaan ja muista kehua.
monta kertaa unohdetaan huomioida lapset kun ne kayttaytyy hyvin tai onnistuu jossakin, mut aina ollaan kieltamassa jos ei lapsi kayttaydy niin kun aikuiset haluaa.
oma poikani kohdalla olen huomanut etta hyvalla saa aikaiseksi enemman kun vaan komentamalla. luota vaistoosi, jos poika kayttaytyy hyvin kotona ja muualla kun tarhassa niin silloin tarha ei ehka ole se paras paikka pojallesi.

 

Meilläkin löytyy pieni raivotar, jos asiat eivät mene juuri niinkuin tyttö haluaa. On siinä vanhemmilla tekemistä kun tempperamenttia ja itsevarmuutta on. Meillä on rajoja, ettei tyttö siis todellakaan ole tottunut saamaan raivoamisellaan mitään aikaiseksi. Päivittäin on sylittelyhetkiä ja pitkiä keskusteluita. Luulisin, että raivoaminen ja uhmailu kuuluu tähän ikään kun ietoisuus itsestä ja ympäristöstä kasvaa nopeasti, joten ainakaan itse en ole ollut huolissani.

 

Ehdottoman samaa mieltä Familian kanssa! olen todennut saman, että positiivisella kannustamisella ja keskusteluilla lapsen kanssa saa pysyvämpää aikaan. Ei sillä että läksytät lasta kun ei käyttäydy tietyssä tilanteesa niin kuin haluaisit. Rajoja ja syliä, keskustelua ja tukemista.

 

Huh huh. Ompas helpottavaa kuulla, että muillakin 5-vuotiailla on menossa samankaltainen kausi kun meidän tytöllä. Yleensä kaikki sujuu kuin tanssi ja harvoin tarvitsee taistella asioista, mutta viime aikoina on ajoittain ollut aivan mahdotonta. Uloskin pitäisi lähteä jo sisävaatteilla, kun kerran aurinko paistaa, ja kaikesta löytyy jokin huono puoli miksi asioita ei yht'äkkiä voikkaan tehdä niinkuin äiti sanoo. Noh, itseasiassa nytkin on jo ollut jokunen hyvä päivä, eli ehkä mekin olemme yrittäneet puhua asioista, vaikka ei sekään aina niin helppoa ole ollut. Tsemppiä kaikille B)