5vuotias ja älytön uhma,help!

Nyt on pakko kysyy jo muiltakin apuja, mitä ihmettä?!

5v poika, ja ei usko sitten millään mitään .
Todella ilkeä pikkuveljelleen PÄIVITTÄIN, on sanottu tuhat kertaa päivässä älä lyö veljeä tai töni ,mutta tekee tätä silti.
Kun keskustelee asiasta niin hymyvirne kasvoilla ja länkyttää vaan kun yritän keskustella järkevästi. Todella kova pelleilyä alkaa julkisissa (junat,metrot jne) kun tietää että siellä ei voi samalailla komentaa tai voi mutta puhe ei vaan mene jakeluun. Jos kotona puhun puhelimessa niin alkaa pelleily ja veljen kiusaaminen kun tietää että olen puhelimessa.
JA NYT HETI kerron että jäähyt on kokeiltu ja EI toimi
Leluja otettu jäähylle ja EI TOIMI
Arestia on annettu ja EI TOIMI
puhetta on kokeiltu ja EI TOIMI
palkinto taulua on kokeiltu ja sekään EI TOIMI

mikään ei toimi tämän kohtalla,mitä ihmettä mä voisin tehdä?!

 

Ja tommonen älytön huuto kun komentaa häntä tai lapsella palaa käpy niin saattaa huutaa kurkkusuorana puoltuntiakin, eikä siihen saa mitään kontaktia sillä hetkellä. :S

 

Meillä ollut kans hirveää uhmaa eskarilaisella. Ollaan oltu ihan neuvottomia mutta ainoastaan vakava keskustelu on auttanut, tietysti silloin kun tilanne ei ole päällä. Poika muuttui aivan toisenlaiseksi.

 

Pitäkää vaan napakasti ja johdonmukaisesti se linja, kyllä se ajan kanssa alkaa purra. Meillä oli tuollainen samanlainen vaihe.

 

Sen puhumisen suhteen voisi kokeilla linjaa, missä poika "ajetaan nurkkaan" käytöksensä suhteen, eli pakotetaan tunnustamaan, että käytös on haitallista kaikille (myös hänelle itselleen) ja samalla laitetaan hänet miettimään, että miten sen saisi loppumaan.

Jäähyistä taas, niitä voi tarvittaessa "tehostaa". Esim. tietyssä pisteessä seisominen on paljon ikävämpää kuin tietyllä tuolilla istuminen, ja seisominen naama seinää vasten on tästä vielä selvästi kurjemmalta tuntuvaa. Lapsen voi myös jäähyllä komentaa olemaan täysin liikkumatta ja äänettä tietyn aikaa, esim. jokusen minuutin, minkä aikana aikuinen on vieressä ja katsoo aikaa ja aloittaa ajan laskemisen alusta, jos lapsi käskystä huolimatta liikkuu tai äännähtelee.

 

Onkos kokeiltu sitä, että positiivista käytöstä vahvistettaisiin? Kun poika toimii kivasti tai alkuun edes ei typerästi, niin sitä hehkutettaisiin. Vaikka ruokapöydässä, et onpas tosi kiva, kun veljekset syö tässä rauhassa ja 5-vuotias on noin hyvällä tuulella jne. Samanlaisia ihan missä vaan tilanteessa pitkin päivää. Yleensä lapsi reagoi näihin positiivisesti, hänestä tuntuu hyvältä ja hän haluaa sitä lisää. Tietysti töllöntöitä tulee tehtyä edelleen, mutta niihin mahd. pieni huomio. Toki rangaistus toisen vahingoittamisesta yms. , mutta positiivinen huomio ehdottomasti isompana ja useammin kuin nega. Lisäksi sylissäpitämistä, ääneen lukemista yms. kivaa yhteistä, niin eiköhän se siitä.

 

Mitätöinti, hyljeksiminen ja jättäminen vaille huomiota.

 

Onkos kokeiltu sitä, että positiivista käytöstä vahvistettaisiin? Kun poika toimii kivasti tai alkuun edes ei typerästi, niin sitä hehkutettaisiin. Vaikka ruokapöydässä, et onpas tosi kiva, kun veljekset syö tässä rauhassa ja 5-vuotias on noin hyvällä tuulella jne. Samanlaisia ihan missä vaan tilanteessa pitkin päivää. Yleensä lapsi reagoi näihin positiivisesti, hänestä tuntuu hyvältä ja hän haluaa sitä lisää. Tietysti töllöntöitä tulee tehtyä edelleen, mutta niihin mahd. pieni huomio. Toki rangaistus toisen vahingoittamisesta yms. , mutta positiivinen huomio ehdottomasti isompana ja useammin kuin nega. Lisäksi sylissäpitämistä, ääneen lukemista yms. kivaa yhteistä, niin eiköhän se siitä.

Onko tätäkin kokeiltu? Minäkin kannattaisin tätä, positiivisuus ruokkii positiivisuutta.

 

Mitätöinti, hyljeksiminen ja jättäminen vaille huomiota.

En viitsi noihin edes kommentoida.


Meillä oli samanlainen tuossa iässä ja paheni vaan. Lopulta koluiässä diagnosoitiin Asperger ha uhmakkuushäiriö. Kotona ainut mikä auttoi,oli totaalinen huutamisen lopettaminen. Rauhallista puhetta ja lspsen raivon vastaanottamista. Terveitten lasteni kanssa on auttanut myös rauhallinen ja matala ääni, lapseb korkeudelle meneminen ja komentaminen, ei huuto. Toivpttavasti teillä ei ole kyse mistään pysyvästä.

 

Meillä on nyt 4-vuotiaan kanssa samanlaista. Hänelle on auttanut kyseenalaistaminen huonosta käytöksestä. Kysymykset:
-Miksi sinä huudat?
-Mikä sinulla on hätänä?
-Miksi sinä itket?

Ovat auttaneet meillä. Lapsi pysähtyy miettimään ja hyvässä lykyssä kertookin syyn

 

Olen kokeillut antaa positiivista palautetta paljon muutenkin, ja lapsi vastaanottoo sitä hyvin ja on mielissään. Olen kokeillut myös sen pos.palautteen antamisen jättämisen pois mutta sekään ei auta.
Olen puhunut vakavasti nämä asiat MONEEN kertaan mutta aina ne "unohtuu" oon iha toivoton ja väsyny, ja neuvolastaki kysyny jeesia mutta eipä niilläkää mitää muuta kun että jäähyjä,arestia,leluja pois jne mitä oonki jo kokeillu. Todella kovapää ja kohta pelottaa lähtee johki puolentunnin junamatkalle ku saa raivareitansa tai pomppii pitkin penkkei ja pienenpää en voi jättää yksi johki päin junaa et haen ton vanhemman jostai :S

 

Ja yks pahimmista on toi kurkku suorana huuto iha missä vaan ku raivoks menee ja se voi kestää vaikka kuin kauan, eikä saa hiljaseks. Naapurit on varmaa ihan puhki kohta meihin, ja se kun matkustaa jossai ni kanssamatkustajille ei mukavaa kuultavaa ku toi raivoo ku mikäki

 

Meilläkin samanlainen 5-vuotias. On ollut haastava lapsi aina,
Kaikkea on kokeiltu mutta mikään ei toimi kovin hyvin. Päiväkodissakin elto totesi että väärän käytöksen huomiotta jättäminen ei auta vaan pahentaa tilannetta.
Meidän omissa ympyröissä olen huomannut että vain muutama asia toimii.
1. Jos kaupassa, puistossa, kylässä tms paikassa ri osaa käyttäytyä lähdemme pois/kotiin, kamaln huudon kera yleensä koska haluaisi jäädä.
2. Muistutetaan jostakin mukavasta tulevasta kuten joulu, omat synttärit, jonkun toisen synttärikutsut jne ja sanotaan että jos et käyttäydy jää tämä kyseinen kiva kokematta tai lahjat saamatta tms. Olemme jättäneet kaverisynttäreitä väliin huonon käytöksen takia. Jouluna kun ei tullutkaan kaikkia toivottuja lahjoja oli syy se että kiltteysaste ei ollut riittävä. Kohta alkaa pääsiäispupu tarkkailemaan tilannetta ja päättää tuoko suklaamunia vai ei.
3. Vihonviimeinen keino on näyttää miten vihainen on. Kun minulta palaa käämit huudan, niin kovaa kuin pystyn. Lapsella on erittäin herkkä kuulo ja ilmeisesti huutoni sattuu hänen korviinsa. Kun silloin tällöin huutaa ei tarvitse kuin uhata huutamisella ja johan tottelee.
4. Kun lapsi töppää tai satuttaa itsensä siksi että on ajattelematon/varomaton kysyn kenen vika? Lapsi joutuu myöntämään että oma vika ja miettimään miten välttäisi vastaavan jatkossa. Vasta sen jälkeen puhalletaan ja lohdutellaan.

Hyvää käytöstä tietysti kehutaan vuolaasti, aina. Välillä vaikka ei mitään sen kummempaa syytä edes ole. Lapselle luetaan paljon ja syli on maailman paras paikka ja siellä saa istua paljon joka päivä. Lapsi saa kykyjensä mukaan olla mukana auttamassa keittiössä, pyykin kanssa, pihatöistä jne. Jos lyö lekkeriksi niin saa poistua yhteisestä toiminnasta heti.

Nämä asiat on toiminut meillä melko hyvin. Huutamisesta en ole ylpeä mutta tuntuu olevan tehokasta. Pitää olla johdonmukainen ja pysyä säännöissä mitä on luonut, koskaan ei saa poiketa rutiinista tällaisen lapsen kanssa.

Kuraa saan varmaan niskaan tästä mutta jokainen löytäkööt omat toimivat systeeminsä.

 

Jos lapsella on kovat keinot käytössä niin vanhempien pitää huolehtia siitä, että heillä keinot ovat vielä kovemmat, koska muuten lapsi voittaa. Ennen tämä oli itsestäänselvyys, mutta valitettavasti ei enää kaikenlaisen traumasössötyksen ansiosta (harva vaan nykyään tuntuu miettivän, minkälaiset traumat siitä aiheutuu, jos lasta ei saada kuriin).

 

Meilläkin samanlainen 5-vuotias. On ollut haastava lapsi aina,

3. Vihonviimeinen keino on näyttää miten vihainen on. Kun minulta palaa käämit huudan, niin kovaa kuin pystyn. Lapsella on erittäin herkkä kuulo ja ilmeisesti huutoni sattuu hänen korviinsa. Kun silloin tällöin huutaa ei tarvitse kuin uhata huutamisella ja johan tottelee.
4. Kun lapsi töppää tai satuttaa itsensä siksi että on ajattelematon/varomaton kysyn kenen vika? Lapsi joutuu myöntämään että oma vika ja miettimään miten välttäisi vastaavan jatkossa. Vasta sen jälkeen puhalletaan ja lohdutellaan.

Vaikka teillä toimii, itse en haluaisi oman haastavan erityislapseni kohdalla ikinä lähteä huutamiseen/syyllistämiseen. Pidemmän päälle vaikuttavat negatiivisesti lapsen itsetuntoon ja persoonan kehitykseen, viimeistään murrosiässä, luulen.

Meillä lapsen isä huutaa lapselle, on huutanut siitä kun lapsi oli vähän päälle 1. Ja nyt kun lapsi on 5,5 v., ihmettelee kun lapsi ei kunnioita häntä eikä usko millään, huutaa vaan takaisin. Minua taas uskoo hyvin, kun puhun aina rauhallisella mutta päättäväisellä äänellä.

Mutta muuten kasvatusmetodinne kuulostivat hyviltä, nuo pari asiaa vaan oli sellaisia mihin en itse ole lähtenyt, eikä siitä ole mitään haittaa ollut, päinvastoin.

 

Vaikka teillä toimii, itse en haluaisi oman haastavan erityislapseni kohdalla ikinä lähteä huutamiseen/syyllistämiseen. Pidemmän päälle vaikuttavat negatiivisesti lapsen itsetuntoon ja persoonan kehitykseen, viimeistään murrosiässä, luulen.

Meillä lapsen isä huutaa lapselle, on huutanut siitä kun lapsi oli vähän päälle 1. Ja nyt kun lapsi on 5,5 v., ihmettelee kun lapsi ei kunnioita häntä eikä usko millään, huutaa vaan takaisin. Minua taas uskoo hyvin, kun puhun aina rauhallisella mutta päättäväisellä äänellä.

Mutta muuten kasvatusmetodinne kuulostivat hyviltä, nuo pari asiaa vaan oli sellaisia mihin en itse ole lähtenyt, eikä siitä ole mitään haittaa ollut, päinvastoin.

Voi olla. Liian uhmakas käytös kuitenkin meidän kohdalla heijastaa liian suurta ja tyhjää täynnä olevaa persoonaa. Nöyryys puuttuu ja sitä pitää jokaisella olla muuten ei hyvä heilu aikuisena.
Vaihdan kyllä huutamisen normaaliin puheääneen heti kun pointti on mennyt perille.
En myöskään suvaitse turhaa itkun vääntöä tai kitinää turhasta. Sellaisesta tulee myös vähintään ikävä katse äidiltä eikä myötätuntoa lainkaan. Kun kertoo asiansa ja pahan mielensä saa sen sijaan syliä ja lohdutusta jos se on tarpeen. Usein tarve tosin hälvenee kun sanottaa tunteensa ja ennenkaikkea rauhoittuu, mutta halataan silti koska sitä ei tee koskaan liikaa.

 

Matkustakaa Viroon ja antakaa siellä sille kunnon selkäsauna. Virossa se on laillista, toisin kuin Suomessa.

Oman kokemukseni mukaan selkään antaminen on usein sellainen lääke, joka tehoaa niihinkin lapsiin, jotka viittaavat saaduille muille rangaistuksille kintaalla.

Rajuille ja kovakalloisille lapsille ruumiillisesta kurituksesta ei myöskään aiheudu sellaista haittaa kuin muun luonteisille lapsille joskus saattaa aiheutua.